1. tammikuuta 2016

Katsaus vuoden 2015 kuntoiluun

Ihan alkuun hävettää, että muut kiireet ovat vieneet innon blogikirjoitteluun. Edellinen päivitys on heinäkuulta, joten kovin aktiivista ei ole täällä siis ollut. Näin uuden vuoden koittaessa on hyvä taas itselleen luvata, että tänä vuonna sitten paremmin.

Tavoitteet vuodelle 2015 oli määrällisesti kovat. Oli tarkoitus treenata enemmän kuin aiemmin. Pidemmän treenin tähtäimenä oli Lost in Kajaani seikkailukisa syyskuussa. Alkuvuodesta treenit kulkivatkin tosi hyvin ja määrää kertyi itselle todella paljon. Lopulta kuitenkin tiimikaverin sairastuminen ja oma jalkavamma pakotti meidät perumaan Kajaaniin eksymisen ja alkukauden treenausta ei päässyt oikein ulosmittaamaan.

Syyskuusta eteenpäin treenausinto sitten tipahti todella huomattavasti. Tavoitteettomuus ja uudet haasteet työelämässä veivät terän treenaamiselta. Vuoden viimeinen kolmannes menikin paljon vähemmällä treenauksella kuin alkuvuosi.

Jos jotain hyvää haluaa vuodesta hakea, niin onnistuin pysymään todella hyvin terveenä. Koko vuoden ainoa sairastelu osui Mikkelin puolikkaan jälkeiselle viikolle. Mikkelissähän vedin itseni ihan piippuun, niin jonkinlainen sairastuminen oli odotettavaa. Muuten pysyin terveenä koko vuoden.

Treenaaminen numeroina



Koko vuodelle treeniä tuli 244 tuntia, joka on ihan hyvä määrä. Jos syksyn olisin treenannut aiemmalla tahdilla, niin 300 tunnin raja olisi varmasti mennyt rikki. Ei sillä että määrä kaikkea kertoisi, mutta on se itselle ainakin hyvä indikaattori, että onko mitään tullut tehtyä.

Lajeihin vuosi jakaantui seuraavasti:
  1. Juoksu 55 kertaa, 51 h, 459,1 km
  2. Hiihto 26 kertaa, 34 h, 345,9 km
  3. Sauvakävely 25 kertaa, 36 h, 215 km
  4. Maastopyöräily 24 kertaa, 46 h, 769,7 km
  5. Sulkapallo 24 kertaa, 26 h
  6. Maantiepyöräily 13 kertaa, 21 h, 511 km
  7. Frisbeegolf 7 kertaa, 7 h
  8. Suunnistus 6 kertaa, 8 h, 39,7 km
  9. Toiminnallinen Harjoittelu 6 kertaa, 3 h
  10. Muut 12 lajia, 16 h
Suurimpina huomiona itselle ovat sauvalenkkien määrän huomattava kasvu, uinnin puuttuminen kokonaan ja maantiepyöräilyn vähyys. Juoksua on myös kilometreinä aika vähän, vaikka kertoja onkin kohtuullisesti. Ehkäpä vielä huomiona ihmetteleville, niin laitoin frisbeegolf kerratkin ylös puolikkaina, ihan vain seuratakseni paljon siihen menee aikaa.

Jos samoja numeroita katsoo vielä jakaumana eri lajien välillä, niin aika tasaista on. Kokonaisuutena pyöräily nousee isoimmaksi, jos yhdistää maasto- ja maantiepyöräilyn.

Vuoden kohokohdat kuntoilussa


Lost in Kajaaniin valmistavana harjoituksena tehtiin 12 tunnin yhtäjaksoinen seikkailuharjoitus Kouvolassa. Se onnistui pääosin hyvin, vaikka matkalla olikin pari pientä muuttujaa. Oli hieno huomata, että hyvin tuollaisen 12 tuntia itsekin jaksaa, kuin vain pakottaa menemään. Näin jälkikäteen se harjoitus jäikin mieleen yhdeksi vuoden kohokohdaksi.

Mikkelin epäonnistuminen puolimaratonilla oli myös toinen kohokohta. Se oli itselle hyvä läimäytys vasten kasvoja, että haihattelut kovasta juoksukunnosta voi unohtaa. Mä en ole tällä hetkellä juoksija ja matka sinne on pitkä. Varsinkin painon suhteen pitäisi tapahtua semmoinen reipas 10 kilon laihtuminen, että juoksusta tulisi yhtään mitään.

Kolmantena hienona kokemuksena oli rogaining uran aloitus maastopyörä versiolla keväällä. Se oli mahdottoman hauskaa ja toivottavasti tänä vuonna pääsisi kokeilemaan uudestaan.

Hienointa ja tärkeintä on kuitenkin pysyä terveenä. Niinkin hullun syksyn jälkeen minkä itselleni kehitin työn parissa, pystyin olemaan terveenä ja jaksavana. Terveenä olemista pitää pystyä arvostamaan silloinkin kun on terveenä. Niin monta vuotta on mennyt kipeillessä.

Vuoteen 2016 mennän tällä hetkellä ilman kummempia suunnitelmia. Jotain asioita mielessä pyörii, mutta kirjoitellaan niistä enempi, jos ne alkavat toteutumaan. Hyvillä mielin kohti tätä vuotta ja katsotaan mitä elämä eteen tuo.



Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

12. heinäkuuta 2015

Kisaraportti: Taaperrusta Mikkeli Juoksun Puolikkaalla 4.7.2015

Sain kuin sainkin pakotettua itseni Mikkeli Juoksun puolikkaalle. Karma ei ollut ollut puolellani sillä viikolla, kun sain rikotuksi auton ja kaksi puhelinta saman viikon aikana. Mikkelin puolikas jatkoi tätä samaa rataa ja taaperrukseni Mikkelissä kesti 2:04.

Lähdin Mikkeliin vain ja ainoastaan juoksemaan 1:48 tai alle aikaa, eli minulle uutta ennätystä. Kovista puheistani huolimatta en koskaan ole puolikasta tuon kovempaa juossut, joten se oli tähtäimessä. Tuo siis vaatii 5:08 vauhtia, joka nyt ei ihan mahdotonta vauhtia ole.

Epäonnekseni kesän kahdesta lämpimästä päivästä ne osuivat edelliselle päivälle ja juoksupäivälle. Vaikka ilma ei ollutkaan kuin 28 asteista, niin aurinko porotti aika hyvin siihen lisäksi.

Kohti seinää


Lähdin juoksemaan suunnitelman mukaisesti 5:05 vauhtia ja ensimmäiset kolme kilometria pysyinkin suunnitelmassani. Sitten 4 ja 5 kilometri olivatkin jo vaikeampia, mutta ajattelin että ylämäkien jälkeen pääsen vielä vauhtiin mukaan. Todellisuudessa tässä vaiheessa olin jo kovaa vauhtia matkalla seinään. Noin 7 kilometrin kohdalla totuus alkoi selkiintymään tähänkin päähän, tulisin juoksemaan itseni täysin kuutamolle.

Siinä 7 kilometrin kohdalla siis luovuin jo ennätyshaaveistani ja ajattelin vaan juosta kohtuullista aikaa 1:50 tienoille tai vähän yli. Tämä oli se viimeinen virhe ja vähän siitä eteenpäin matkan teko alkoikin tuntua aikamoiselta taistelulta. Puolimatkaan aikaa oli jo kulunut 57:21. Ikuisena optimistina tästäkin uskoin vielä selviäväni alle kahden tunnin, mutta toisin kävi. 13-14 kilometrin kohdalla tuli sitten lähes totaalinen stoppi. Vähän alkoi jo heikottaa päästäkin ja henkinen kantti taisi vihdoin loppua, kun veljen vaimo, joka oli myös juoksemassa, sai mut kiinni ja katosi horisonttin. Siitä eteenpäin kilometrivauhdit olivatkin 6:20 ja 7:05 välimaastossa ja jokainen askel oli melkosta taistelua. Viimeisen kilometrin päätin kurittaa itseäni ja jaksoin taas puristaa 5:50 ja loppusuoralla otin vielä kunnon loppukirin.

Muistikuviin jäi jälki, että juoksu tuntui kamalammalta kuin Joroisten puolikkaan puolimaraton. Ja sekin tuntui tosi vaikealta silloin. Silloin tosin juoksin vähän nopeammin kuin nyt, eli aika heikossa hapessa tällä kertaa olin.

Viiltävä analyysi


Analyysi miksi juoksin seinään on kohtuullisen helppo: juoksin kuntoon (ja painoon) suhteessa aivan liian kovaa. Keskisykkeeni koko reissusta oli 177. Keskisyke kilometreille 3-10 oli 180. Vertailun vuoksi anaerobinen kynnykseni on ollut 176 ja vaikka se siitä olisi pykälän pari noussut (jota ei siis pakosti ole), niin rajojen yli mentiin aivan liian aikaisin. Varsinkin kun huomio, että maksimisyke on jokaisella kilometrillä, ensimmäistä lukuunottamatta, ollut yli 180 ja parhaimmillaan 8 kilometrillä 188.



Lyhyt ja terävä analyysi on siis että päässä on ollut tahtoa tähän kroppaan aivan liikaa. Toki kuuma keli teki oman lisänsä ja vaikeutti menoa. Järki olisi pitänyt olla vaan enemmän mukana. Tosin järjellä ei koskaan tee niitä kovia tuloksia, joskus pitää uskaltaa vaan yrittää. Toisaalta oon tyytyväinen että päästä suorittaminen ei jää kiinni, enää pitäisi vaan kunto saada kohtalleen.

Syitä juoksukunnolle voi etsiä vaikka mistä. Painoa on lähes 100 kiloa ja vaikka lihastakin on tullut, niin läskiäkin on kyllä liikaa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen painanut vähimmilläni 87 eli 10 kiloa vähemmän kuin nyt. Juoksussa tuosta saisi aika merkittävää etua.

Jos oikeasti haluaisi juosta jotain kohtuullisia aikoja, niin kilometrejä pitäisi tulla aika paljon enemmän. Tälle vuodelle kilometrejä on kertynyt vähän vajaa 400, mutta ne ovat jakautuneet hyvin tasaisesti. Jatkossa kesälle pitäisi saada paljon enemmän juoksua jos haluaa juosta kovempaa.

Ajatukset kohti Kajaania


Nyt tarkoitus onkin keskittää ajatukset kohti Lost in Kajaania. Juoksutavoitteet saa valitettavasti jäädä parempiin vuosiin, kun nyt on pakko päästä pitkän kisan kuntoon. Siellä kun ei ole kyse vaan omasta suorittamisesta vaan toinenkin Hylje on mukana tiimissä.

Katsotaan rauhassa mitä loppukesä mukanaan tuo. Maratonin juokseminen myöhään syksyllä kiinnostaa vieläkin, mutta ensin pitäisi päästä kuntoon Kajaania varten ja suorittaa se kunnialla. Kenties kunto onkin ihan ok, mutta tosi pitkät harjoitukset henkisine ja fyysisine rasituksineen puuttuu. Niitä pitää seuraavan kahden kuukauden aikana saada paljon enemmän.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

22. toukokuuta 2015

Suunnistuskauden avaus ja hyvää perustreenausta

Kevään ongelmat tuli onneksi selätettyä. Salpaus-Rogaining jotenkin avasi vähän paikkoja ja sen jälkeen treenaus on taas maistunut. Toki määrät ovat pysyneet kohtuullisena, mutta ihan tyytyväinen olen omaan suorittamiseen.

Suurimpana haasteena kesän juoksutavoitteiden onnistuneelle suorittamiselle taitaa olla tämän kesän muoti-ilmiö dadbod. Vuosia tämän trendin aallon harjalla olleena, nyt kun kun se vihdoin on noussut yleisön suosioon, niin ei siitä viitsi itsekään luopua. Juoksemisen kannalta dadbodin vaatimat pienet ylimääräiset jenkkakahvat kuitenkin aiheuttavat pientä hidastumista tuossa juoksunopeudessa.

Viimeiset pari kuukautta on nyt tehty peruskuntotreeniä ja pohjat on kohtuu hyvät. Nyt alkukesästä onkin tarkoitus hyökätä eri juoksuennätysten kimppuun. Suurin osa tavoitteista tuntuu vähän kovilta juuri tällä hetkellä. Joka tapauksessa olisi tyhmää olla yrittämättä parantaa niitä. Ja tuleepahan taas realismia itselle missä juoksemisen suhteen mennään.

Suunnistuskauden avaus


Kävin avaamassa viime tiistaina suunnistuskauden Espoorasteilla. Olin alun perin ajatellut juosta vain C-radan, mutta se oli niin lyhyt, että päädyin B-rataan. Serenan rastipisteet yllättivät kyllä totaalisesti. Rastit olivat todella vaikeita ja niitä ei meinannut nähdä yhtään ennakkoon. Vasta 5-10 metriä ennen rastia sai rastin näkyviin. Suunnistuskauden avaukseksi vähän turhan haastavaa minulle.

Latasin oman kulkuni ja rakensin radan rastit.fi palveluun. Halusin vielä siihen päälle kokeilla nauhoitusta screeniltä, joten tässä koko kokonaisuus nähtävillä:



Videosta näkee hyvin mun ekan rastin haahuilun ja 6-7 välin hölmöilyn. Rastille 11 oli oma suunta täysin hyvä, mutta näin muita oikealla ja päätin mennä sinne. Ei vaan luotto omaan tekemiseen riittänyt. Rastille 12 otin ilmeisesti suunnan huonosti ja menin koko ajan vähän harhaan.

Suunnistus on kyllä erityisen hauskaa ja pitää koittaa ehtiä mahdollisimman monille rasteille tämän kesän aikana. Kesäkuun alussa odottaa vähän lisää lomailua, joten rastien käynti saattaa jäädä enemmän loppukesälle, mutta ehdottomasti sinne pitää päästä.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. toukokuuta 2015

Kisaraportti: Salpaus-Rogaining 4h MTB sarja 2.5.2015

Kuukausi taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sen verran olen kuitenkin kevään ongelmien jälkeen kuntoon päässyt, että Salpaus-Rogainingissa tuli ensimmäisen kerran kokeiltua rogainingiakin. Sarjana oli 4 tunnin maastopyörä eli ihan puhdasta rogainingia ei vielä päässyt koestamaan. Pariksi löytyi kauan tuntemani ystävä lahden seudulta. Hänelläkään ei ollut kokemusta asiasta, joten aika noviiseina mentiin.

Suunnitteluvaihe


Noin 10:20 saatiin kartta käteen Kalkkisten Koululla Asikkalan lähistöllä. Koulu oli pieni kyläkoulu ja tilaa sisällä ei ollut meille asti. Painuimmekin autoon suunnittelemaan. Kartta oli aika iso ja vaihtoehtoja oli paljon.

Aika nopeasti suunnitelma kuitenkin hahmottui. Särkijärven seudulla (alhaalla vasemmalla) oli tarjolla rasteja, joissa pyörällä pääsi kohtuullisen lähelle. Sinne sai myös rakennettua pienen kierron, jotta edestakaisin menoa pystyi välttämään.

Toiseksi lenkiksi valitsimme Kalkkisten kanavan seudun. Sen haasteena oli edestakaisin meneminen, mutta siellä oli tarjolla kuitenkin paljon pisteitä ja tiet näyttivät kartan mukaan aika isoilta. Se lienee ollut oikea valinta, sillä siellä tuntuivat olevan kaikki muutkin.

Suunnitteluvaiheen haasteena oli rastivälien arviointi. Oli todella vaikeaa arvioida kuinka kauan missäkin rastivälissä menee. Asia jota ei osattu ottaa huomioon, oli aika joka menee rastin ottamiseen. Jos pyörältä pitää lähteä 200 metriä metsään, niin siinä menee aikaa aika paljon suhteessa siihen että ajaa tuon saman ajan johonkin suuntaan.

Teimme karttaamme ja reittiimme muutamia tarkistuspisteitä missä katsoimme aikataulua. Sen lisäksi valitsimme muutaman lisärastin, joilla pystyimme vähän koordinoimaan ajankäyttöämme. Tämä onnistui ihan kohtuullisesti. Vieläkin enemmän pitää seuraavissa kisoissa näitä vaihtoehtoja ja tarkistuspisteitä ehkä olla.

Toteutus


Aloitimme siis Särkijärven alalenkiltä. Jo ensimmäisesssä risteyksessä meinasi tulla eka pummi, kun ei oltu parini kanssa ihan samaa mieltä kartasta. Onneksi pienen neuvottelun jälkeen pääsimme oikealle uralle ja kohti ensimmäistä rastia.


Epäonneksemme ensimmäiselle rastille (75) menevä tie oli todella huonossa kunnossa. Karttaan se oli merkitty ihan isona, mutta todellisuudessa se oli mutaista metsäautotietä. Rasti saatiin kuitenkin kunnialla löydettyä ja matka jatkui. Olimme riskillä suunnitelleen 75-85 siirtymän pellon reunan ja pikkupolkujen kautta ja riski vähän kostautui. Rämmimme ja ajoimme mudassa ja menetimme suunnitelmaan suhteessa yli 10 minuuttia aikaa.

85, 54 ja 81 löytyivät aika helposti. 54 oli tosin vähän syvemmällä metsässä kuin olimme ajatelleet, mutta rastit onneksi oli aika selkeitä. Rastia 65 jouduimme vähän etsimään, mutta ehkäpä minuutin nopeammin sen olisi voinut löytää, ei enempää. 43 oli suoalueen lähellä ja siellä onnistuimme vähän kastelemaan kenkiämme, joka pikkaisen haittasi loppumatkasta.

Särkijärven jäljiltä olimme noin 25 minuuttia jäljessä aikataulusta. Kalkkisten kanavalla oli kuitenkin tarjolla 104 pistettä, joten päätimme pitäytyä suunnitelmassa ja suunnata sinne.

Rastille 104 mennessä sattuikin se kisan ainoa pummi. 104:lle tultaessa oli pitkä siirtymä, lähes 45 minuuttia ja jotenkin keskittyminen siinä vähän herpaantui. Kanavan ylityksen jälkeen tuli paljon pieniä risteyksiä ja ajauduimmekin vahingossa 33:sen haaraan. Huomasimme noin 500 metriä 33 jälkeen olevamme siinä haarassa ja käännyimme takaisin ja otimme 33:sen matkaamme. Pummi siis tapahtui, mutta onneksi maksimissaan 5 minuuttia.

Sieltä suuntasimme 104:selle joka oli ainoa rasti johon pyörällä pääsi perille asti. Sieltä pikaisesti 24:selle ja matka takaisinpäin alkoi.

Kävimme matkalla hakemassa 76:sen suunnitellusti, mutta 93:sen jätimme ajanpuutteen vuoksi hakematta. Sen sijaan suuntasimme 62:selle joka oli kotimatkan varrella.

Maaliin saavuimme ajassa 3:44, eli aikaa jäi vartin verran käyttämättä. Kunnianhimoisemmalla suorittamisella olisi tuolle 15 minuutille varmasti löytynyt joku rasti, mutta ensikertalaisena halusimme varmistaa onnistuneen suorituksen ja välttää aikasakot. Jokaisesta myöhästymisminuutista oli tarjolla 10 pistettä sakkoa.

Kasaan saimme yhteensä 660 pistettä ja lopputuloksissa olimme 20/33. Ihan kohtuullinen suoritus. Voittaja sai 950 pistettä ja kymmenennet 780 pistettä. Aika paljon olisi pitänyt siis suunnitella ja toteuttaa lisää pisteitä jotta kympin sakkiin olisi päästy.

Suunnitelman ja toteuman erotus ei ollut kuitenkaan niin huono kuin alkuun ajattelimme. Särkijärven kierroksella tuhlautui aikaa, mutta toisaalta Kalkkisten kanavan kierroksella suoritimme nopeammin kuin suunnittelimme.

Ainakin tuolla pitkällä siirtymällä (104:selle) olisi voinut jalalla koittaa ottaa kiinni syntynyttä eroa, mutta ei haluttu vetää itteämme ihan jojoon. Lopussa alkoikin jo vähän painaa, joten ihan hyvä että ei liikaa urheiltu tuolla välilläkään.

Spekulaatiot

Jälkikäteen on helppo sanoa, että alkureittiä olisi voinut suunnitella toisinkin. Tosiasiassa en kyllä näe skenaariota, että olisi uskallettu lähteä tuota toisinkaan suunnittelemaan. Suunnitelma oli hyvä, tiestössä kävi vaan huono tuuri.

Jalalla ei oltu läheskään nopeimpien joukossa, mutta silti saatiin kasaan kohtuu määrä pisteitä. Se kertoo, että hyvä reitti muodostettiin ja toteutuskin oli hyvää suhteessa kuntoon.

Jos nyt oikein haluaa spekuloidan, niin jätimme suosiolla 31 välistä, vaikka se olisikin ollut vain kilometrin lisälenkin päässä. Se sijaitsi korkealla pässinvuorella ja siitä sai vain 31 pistettä. Jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut ihan mahdollinen haettava silti. Sama koskee 91:stä. Se poikkeaa reitiltä kilometrin verran, mutta olisi ollut hyvin vaikea kulkuista maastoa. Sellaisessa saattaa mennä vaikka kuinka kauan.

Vaikea on spekuloida kauheesti enempää. Mahdollisuuksia olisi ollut lähellä reittiä monia, mutta mitään helppoa ei jätetty hakematta. Lisäksi suorittamisessa ei jäänyt kauheasti jossiteltavaa, muuta kuin 15 minuutin luppoajan suhteen. Sitä olisi voinut hyödyntää jotenkin.

Kuva Salpaus-Rogaining sivulta.

Yhteenveto

Tykkäsin lajista kyllä kovasti. Suunnistuksen lisäksi tähän kuului se suunnitteluvaihe, joka on mun kaltaiselle ihmiselle ainakin tosi kiva lisä. Sai miettiä, arvioida ja spekuloida jo etukäteen.

Suunnistaminen ei missään nimessä ollut niin haastavaa kuin oikeassa suunnistuksessa. Toki mittakaavakin on suurempi, joten niin tarkkaa suunnistusta ei millään voisikaan olla.

Pyörämallinen rogaining myös sopi, koska siinä tapahtui enemmän kuin juoksumallisessa. Uskon että jalkaisin tehtävässä rogainingissa reittisuunnittelu olisi vielä tärkeämpää, koska välimatkat on pidempiä ja maasto vaikuttaa enemmän etenemiseen. Pyörällä tiet ovat paljon nopeampia kuin metsä, mutta jalkaisin ero ei ole niin suuri.

Ehdottomasti haluan joskus vielä kokea jalkaisin rogainingia. Silloin varmaan 6-12 sarja olisi varmaan järkevä aloitus. 3 tunnista tulee sellaista hätäilyä vaan.

Hauska aspekti rogainingin lopussa on se, että siinä ei ole pakosti kiire. Kaikissa muissa lajeissa lopussa laitetaan kaikki peliin. Tällä kertaa meillä jäi aikaa tulla normivauhdilla maaliin. Se oli vaihteeksi ihan hauskaa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. huhtikuuta 2015

Ylirasitusta ja katupölyä

Mulla on niin hyvässä kuin pahassa kyky ottaa itsestäni kaikki irti viikkoja putkeen. Nyt taisi käydä taas niin, että yhdistelmä rankkoja duuniviikkoja, vähän liian kovaa treenausta ja katupöly/allergiakausi veti rasituksen liian kovaksi. Oon noin viikon verran nyt kärsinyt oireista ja vieläkin olen vähän miettiväinen että mikä on oikea diagnoosi.

Oireet ovat siis sykkeen oleminen juoksulenkillä jopa 30 pykälää normaalia korkeammalta, vaikka juoksu tuntuu kohtuu helpolta. Lisäksi ainakin eilisellä lenkillä hengitykseen ja keuhkoihin otti aika kovasti helpohko juoksulenkki. Olo oli keuhkoissa kuin kovimmankin VK lenkin jälkeen, vaikka muuten jaksoi helposti juosta. Tosin siis sykkeet oli myös aika koholla.

Toisena oireena ovat ollut sykepiikit sauvalenkeillä. Kevyillä sauvalenkeillä syke on yhtäkkiä noussut 180 ja sitten tipahdellut takaisin 110 tienoille. Olen jopa epäillyt sykemittariani näistä piikeistä, mutta se ei tunnu kovin uskottavalta selitykseltä. Näitä piikkejä ei siis huomaisi ilman mittaria, ne ei sinänsä tunnu missään, mutta syke vaan yhtäkkiä ilman erityistä ärsykettä nousee kattoon.

Eka tällainen kerta oli jo kaksi viikkoa sitten, mutta silloin en osannut siihen oikein reagoida. Alla sykekäyrää siltä lenkiltä. Noissa piikeissä en siis tehnyt mitään erityistä, vaan jatkoin vaan hidasta sauvakävelyä.



Syy mikä saa epäilemään ylirasitus-diagnoosia on se, että samantyyppisiä oireita on ollut monena keväänä samoihin aikoihin. Lisäksi mun kroppa on siitä kummallinen, että syke heittelee varsinkin alkulenkistä tosi paljon. Monella kertaa syke hakkaa 10-15 minuuttia 170-180 tienoilla kunnes yhtäkkiä tipahtaa 30-40 pykälää alas normitasolle.

Katupöly ja allergiat tuntuvat juttujen mukaan aiheuttavan samantyyppisiä oireita. Katupöly aiheuttaa väsymystä ja muutama kertoi samankaltaisesta sykkeen nousuista fillarifoorumilla. Sykepiikeistä en nähnyt kenenkään puhuvan, mutta ehkä nekin voi liittyä katupölyyn. Katupöly kun jää keuhkoihin ja vaikuttaa siellä pitkään. Siksi siis katupöly varsinkin yhdistettynä allergiaherkkyyteen tai astmaan olisi yhdistelmä joka selittäisi kaikki oireet myös.

Hätäisimmät ovat varmasti taas lähettämässä mua lääkäriin, mutta itse en ole oikein varma siitäkään. Ensi alkuun pitää mainita, että mun sydän on kahteen otteeseen tutkittu kohtuullisen tarkasti ja esimerkiksi reiät sydämessä on poissuljettu ja virtaukset on varmistettu normaaleiksi. Ilman noita tutkimuksia olisin varmasti lekurin jo varannutkin.

Lääkärireissu olisi varmasti pitkä ja raskas. Kaikenlaisia kokeita on monena vuonna otettu ja mitään ei ole koskaan löydetty. Siihen rumbaan lähteminen ei hirveästi kiinnosta. Ehkäpä suoraan jollekin allergia/keuhkolääkärille vielä voisin mennä, mutta en kenellekään muulle.

Mulla on taipumus ja kyky ylirasitukseen. Varsinkin duunin puolella pystyn ottamaan kamalan kuorman tekemistä ja hoitamaan robotin lailla viikkotolkulla asioita keskittyneesti eteenpäin. Tähän yhdistettynä kotielämään vuorotyöläisen ja kahden lapsen kanssa lisättynä kohtuullisen kovaan treenaukseen on yhdistelmä, jossa lepo herkästi jää. Tai levosta tulee näennäistä. Lepo ei ole lepoa, jos ei vaikkapa koko päivän aikana istu alas ennen kuin illalla, vaikka sinänsä ei treenaakaan..

Treenauksessa se suurin virhe varmaankin on PK lenkkien puute. Juoksut ovat menneet pienen asteen liian kovaa. On kauhea halu ja tarve kehittyä juoksussa, niin on tullut juostua liian kovaa. Onneksi sentään sauvalenkit on nyt taas saanut ohjelmaan. Niillä saa rasituksen tarpeeksi alas. Ja kohta pääsee taas enemmän pyöränkin päälle, jolla on helpompi tehdä pidempiä rauhallisia lenkkejä.

Ylirasitukseen liittyvää masentuneisuutta, haluttomuutta, univaikeuksia eikä varsinkaan painonputoamista ole ollut. Väsymystä on kyllä ollut, mutta se voi myös liittyä tohon katupölyyn. Yksi mikä ehkä kallistaa ajatuksen ylirasituksen puolelle on terävyys. Suliksessa viime viikolla terävyys puuttui ja olen myös kotona tiputellut ja kaadellut asioita aika paljon viime aikoina.

Aika pitkä vuodatus olotilasta ja ihme jos joku jaksoi lukea tänne asti. Toisaalta sainpahan taas jotain kirjotettavaa tänne blogiinkiin. Kovin huolissani en ole muusta kuin painostani. Se ei taida tulla alas muuta kuin leikkaamalla joku raaja irti. Kesän tavoitteet on ja pysyy. Nyt pitää vaan ottaa kevyesti pari viikkoa ja sitten toukokuussa, kun ilma vähän puhdistuu, niin iskeä taas lisää treeniä kroppaan. Toukokuun alun puolimaratonin saatan kyllä jättää väliin, se taitaa taas kerran tulla liian aikaisin. Mua vaan ei ole luotu kevään urheilijaksi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen