18. joulukuuta 2011

Valoa tunnelin päässä

Koko syksy on mennyt enemmän ja vähemmän joko itse sairaana tai lapset sairaana. Tämä on aikalailla estänyt täysipainoisen harjoittelun. Viime viikolla tuli vielä viimeinen jälkitauti, mutta nyt vihdoin alkaa tuntua paremmalta. Tälle viikolle sain jo neljä harjoitustuntia, joka ei vielä ole paljon, mutta tuntuma olikin se tärkeämpi. Kaikissa treeneissä oli tunne, että pystyi tekemään harjoitukset ihan normaalissa olotilassa. Se on kivaa se.

Huomenna aloitan uudessa työpaikassa. Saa nähdä miten se tulee vaikuttamaan harjoittelurytmitykseen. Vanhassa oli aika paljon säännöllisiä palavereita, jotka rytmittivät viikkoa kovasti. Nämä lisättynä lasten ja puolisoiden menoilla, sai treeniviikon suunnitella melko tarkkaan. Saa nähdä millaiseksi uusi työ alkaa muodostua, säännöllisten palavereiden määrä ainakin toivottavasti vähenee, mutta vaihtelua taasen tulee enemmän. Jatkossakin pitää varmaan suunnitella treeniviikkoja suht tarkasti, mutta nyt ehkä enemmän viikko kerrallaan.

Olen koittanut lohduttautua lumenpuutteeseen sillä, että vuonna 2008 kävin uudenvuoden aattona lenkillä meidän nurkilla ja ihmiset oli pelaamassa golffia. Sinäkin talvena pääsi kuitenkin ihan kohtuullisesti lopulta hiihtämään. Kyllä se lumi tänäkin talvena vielä tulee.


30. marraskuuta 2011

Marraskuu hujahti huonolla harjoittelulla

Marraskuu ei oikein sitten sopinut mulle. Sairaspäiviä tuli ihan liikaa. Koko kesä meni 30 tunnin harjoittelu kuukausilla ja nyt Loka- ja Marraskuussa tuli molemmissa vain 11 tuntia treeniä. Enkä saanut mitään edes tänne kirjoitettua. Surkeaa.

Nyt kuitenkin kunto on vihdoin parempi ja mielikin positiivisempi. Eikä harmita läheskään niin paljon, että lunta ei ole vielä maassa, kun on ollut kipeänä. Nyt on toivottavasti taas sairasteltu vähäksi aikaa tarpeeksi ja pääsee laduille sitten terveenä. Kunhan tulisi niitä pakkasia ja luntakin jossain vaiheessa.

Uimatekniikkakurssinikin alkaa lähestyä loppuaan. Koko syksy on väännetty ja yksi kerta olisi enää jäljellä. Paljon oon kyllä oppinut, mutta paljon on vielä uimisen kanssa tekemistä. Nyt vaan pitää alkaa vääntäytymään hallille tarpeeksi usein, niin eiköhän se uinti sieltä pikkuhiljaa löydy. Koitan blogata lähiaikoina kokemukseni tuosta Cetuksen järjestämästä uimatekniikan peruskurssista.

Kaiken hyvän päälle irtisanouduin nykyduunista toissa viikolla ja nyt odottelen innolla uuden alkamista. Puolentoista viikon päästä olisi viikko lomaa ja silloin saisi olla urheilukelit kohdallaan. Toivotaan parasta.

1. marraskuuta 2011

Urheilu on parasta paikan päällä

Olin viime lauantaina pitkästä aikaa katsomassa koripalloa livenä. En ole itseasiassa ollut vähään aikaa mitään muutakaan urheilua livenä katsomassa. Oli jo päässyt unohtumaan kuinka hienoa se on.

Olin siis Kouvolassa ja matsina oli Kouvot-Topo. Vaikka Kouvojen joukkue oli muutamassa vuodessa täysin muuttunut ja Topon porukankin tutut naamat olivat Espoon Hongan jäämiä, niin kyllä tunnelmaan pääsi pian mukaan.

Urheilun tunnelmaan pääsee paikan päällä niin eri tavoin mukaan kuin TV:n välityksellä. Tapahtumalle pystyy antamanaan täyden huomion ja voi paljon paremmin elää pelissä mukana. Kotona katsoessa kaikki reaktiot jäävät paljon pienemmäksi kuin katsomossa. Aika harvoin sitä viitsii kotona huudella tai lyödä käsiä yhteen. Fiilikset matsin aikana vaihtelevat niin paljon enemmän kuin TV:n välityksellä, että vaikka tilanteiden yksityiskohtien näkemisessä paikallaolo häviääkin TV:lle, niin kokemus on ihan toista luokkaa kuin TV:stä.

Muistutuksena itselle, että pitää taas aktivoitua enemmän paikan päälle urheilua katsomaan, eikä seurata pelkästään töllöstä. Kyllä se vaan on niin, että urheilu on parasta paikan päällä.

28. lokakuuta 2011

Kunnon sulkapallomatsi veti karstat pois kehosta

Valitin tossa, että flunssa on jatkunut jo pitkään ja ei meinannut olo tulla normaaliksi sitten millään. Tänään vihdoin tuntuu taas normaalilta. Lääke tähän hyvään oloon oli sulkapallo. Kun kunnolla joutui puuskuttamaan, niin tuntui että kroppa oikein puhdistui ja lähti pelaamaan. Onneksi tällä kertaa näin.

Samainen sulkapallo saattoi olla koko homman aiheuttajakin, kun muutama viikko takaperin oli tukkoinen olo ja menin pelaamaan sulkapalloa. Sen jälkeen iskikin pieni kipeys, josta sitten kumuloitui ajan myötä isompi flunssa.

Jos sitä viikonloppuna uskaltaisi jo vähän enempi treenata. Ja sunnuntaiksi on bookattuna sauvakävelytreffit, oi kuinka keski-ikäiseltä se kuulostaa.

25. lokakuuta 2011

Flunssaa, urheilua ja takapakkia

Nyt on sitten tuskailtu flunssaisena jo jonkin aikaa. Jo varmaan kolme viikkoa sitten lapset ensin sai flunssan ja sitten huonosti nukuttujen öiden jälkeen myös itselle tuli oireita. Vähän toipilaana kävin heittämässä Solvallan NouXtreme runin ja seuraavana päivänä vielä uimatekniikkakurssilla. Siitä se alamäki sitten alkoi. Melkein kaksi viikkoa ilman urheilua ja muutama päivä ihan petipotilaanakin.

Viime viikon perjantaina vihdoin tunsin, että olisin kunnossa kokeilla vähän juoksemista ja kävinkin puolen tunnin kevyen lenkin heittämässä. Olo oli mahtava sen jäljiltä. Tästä rohkaistuneena käväisin lauantaina lyhyen parinkymmenen kilometrin pyörälenkin, joka myöskin tuntui hyvältä. Kahden hyvän urheilukeikan jäljiltä lähdinkin vielä sunnuntaina uudelle lyhyelle lenkille, mutta se sitten olikin jo liikaa. Kroppa pisti ihan stopin puolessa matkassa ja sen verran jo omaa kehoani tuntevana tajusin sentään hissutella kotiin. Yö ja seuraava päivä olikin sitten taistelua sairastumista vastaan. Nyt kuitenkin näyttää, että ehkäpä tämä jäi vaan varoitukseksi, että rauhassa pitää aloittaa, kun on sairaana ollut.

Jossain oli nyrkkisääntönä, että olisi hyvä harjoitella kevyesti yhtä kauan kuin on ollut kipeänäkin. Sääntönähän tuo kuulostaa tosi helpolta, mutta toteutus on niin kovin paljon vaikeampaa. Niin kovasti tekisi mieli jo tällä viikolla mennä kovempaa ja erityisesti enemmän. Pitää nyt vaan koittaa pitäytyä suunnitelmassa tehdä semmonen 3-4 tunnin viikko kevyitä harjoitteita. Sulis tosin olisi varattuna torstaille, mutta pitää lähempänä kuulostella uskaltaako sitä kentälle lähteä.

Olen seurannut omaa harjoitteluani ja terveyttä jo aika pitkään. Tarkistin tuosta että vuodesta 2008 lähtien, joka vuosi olen saanut syysflunssan loka- tai marraskuussa, vaikka muuten olen ympäri vuoden aika terveenä pysynytkin. Toki lasten syntymän jälkeen omat sairastelut on vähän lisäntyneet, mutta luulisin että siinä on kyse vaan univajeen aiheuttamasta heikentyneestä vastuskyvystä. Silti jotain selvästikin teen väärin. Pitää miettiä uusia jippoja ensi vuodeksi.

Mielessäni käänsin tämän kuitenkin positiviiseksi. Todennäköisyydet että olen terveenä kun hiihtokausi taas alkaa kuukauden parin päästä on taas paremmat. Hiihtokelejä odotellessa. Kaksi viimeistä talvea on ollut niin mahtavia täällä Espoossakin, että ei kahta ilman kolmatta. Vai mitä (fingers crossed).

22. lokakuuta 2011

Treenivarusteita: Adidas Adizero Boston

Välillä on taas aika kertoilla treenivarustuksestani. Olin pitkään addiktoinut Nikeen ja ostin aina uudet Niket ihan vain periaatteesta. Niitä tulikin kokeiltua aika montaa erilaista mallia. Vajaa vuosi sitten minulle suositeltiin Adidas Adizeroja. Eräässä kaupassa niitä sitten näinkin kohtuu hintaan ja jalkaan kokeiltuani päätin ne hankkia.

Nyt olen juossut ensimmäisillä Adizero Bostoneillani jonkun 450 kilometriä ja siksi onkin hyvä aika tehdä oma arvioni niistä. Olen aika raskasrakenteinen ja siksi alunperin vähän vierastin näin kevyttä kenkää ja kovaa joustoa. Kengissä on siis täysjousto, mutta se on tuntumaltaan aika kova eikä tunnu kovin pehmeältä. Hyvä puoli siinä on, että alustaan saakin sitten todella hyvän tuntuman. En ole kuitenkaan huomannut mitään haittaa tuosta kovasta vaimennuksesta, vaan se on itseasiassa ollut aika miellyttävä. Eikä minulla ole ollut näiden kenkien kanssa mitään ongelmia jalkojen kanssa, joten kai niiden voi ajatella ajaneensa tehtävän ihan hyvin.

Olen juossut näillä ehkäpä 70% maastossa, hiekalla ja purulla ja loput 30% asfaltilla. Kenkä toimii yllättävän hyvin maastossa, vaikka onkin niin kevyt. Kenkä on silti hyvin tukeva ja siinä saa niin hyvän tuntuman maastoon, että maastossa juokseminen on turvallisen oloista ja mukavaa.

Yksi näiden hyvistä ja huonoista puolista on ilmastointi. Kengät on aika viileät ja kaikista kylmimmillä ilmoilla ne alkavat olemaan jopa vähän turhan viileät. Talvijuoksuun näistä kengistä ei ole, tai sitten ainakin pitää laittaa lämpimämpiä sukkia sisään, ettei varpaat palellu. Kesällä tosin viileys on myös suuri etu. On kiva kun ei ole hiestä läpimärät sukat pitkien lenkkien jälkeen.

Minulle nämä ovat olleet parhaat koskaan käyttämäni lenkkarit, joten suosittelen näitä lämpimästi. Minulla onkin toiset parit olleet jo jonkin aikaa odottamassa kaapissa ja eiköhän vielä tämän syksyn aikana nekin voisi korkata. Kunhan vaan kohtuullisen lämpimiä kelejä vielä lenkkipoluille riittäisi. Muuten pitää vaihtaa lämpimämmät lenkkarit jalkaan.

Juoksija-lehden kenkäklinikalla on myös hyvä arvio Adizero Bostoneista. Siellä tosin valitetaan kuntoilijalle kovahkoa iskunvaimennusta. Ehkäpä kun juoksen paljolti hiekka- ja maastoalustalla, en ole ongelmaa huomannut.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

11. lokakuuta 2011

NouXtreme 2011 - maastojuoksua Solvallassa

Viime sunnuntaina tuli käytyä ensimmäisesää maastojuoksutapahtumassani NouXtremessä Solvallassa, Nuuksion kansallispuiston maisemissa. Tapahtuma oli EsboIF:n järjestämä vaellus, sauvakävely sekä maastojuoksu tapahtuma. Tapahtuma oli suhteellisen pienimuotoinen ja leppoisa, mutta kuitenkin ammattitaidolla järjestetty.

Kaverini kanssa oltiin alunperin ajateltu mennä tuonne juoksemaan 20km lenkki, mutta kun selvisi, että reitti on 5 km edestakaisin, niin supistettiin lenkkimme 10 kilometriin. Olin viikolla ollut vähän flunssainen, niin kymppi oli täysin riittävä matka tällä kertaa.

Tunsin Solvallan maastoa muutaman sauvalenkin perusteella ja reitistä oli alunperinkin kerrottu, että se on raskas, mutta silti se jotenkin pääsi yllättämään. Mäet oli isoja, jyrkkiä ja niitä oli paljon. Juosten mäet tuntuvat vaan niin paljon raskaammilta kuin sauvojen kanssa mennessä. Osa mäistä oli sen verran jyrkkiä, että ne kävi jo reisiinkin. Myös alaspäin tulot olivat välillä haastavia, kun ei voinut antaa mennä vaan, vaan joutui vähän jarruttelemaan.

Ilma oli mitä mainion ja juoksukin kulki kohtalaisesti. Osanottajia oli kohtuu vähän (noin 100), mutta hauskaa oli. Kaverini kanssa mentiin mielestämme ihan kohtuu vauhtia (1:02:41 oli loppuaika), mutta urheilullisessa seurassa sillä sijoittui neljänneksi viimeiseksi. No eipä sinne oltu mitään muuta hakemaan, kuin mukavaa lenkkiä uudessa maastossa. Ensi vuonna pitää sitten tulla uudestaan ja jos silloin sitten puristaisi alle tuntiin tuon lenkin. Olisi se ehkä nytkin mennyt, mutta lähdettiin sen verran rauhallisesti, että vaikka viimeiset kolme kilometriä tulinkin alle 6 minuutin vauhtia (5:55, 5:50, 5:33) niin ei ehtinyt alle tuntiin tällä kertaa. 

Tossa järjestäjien sivuilta kuva lähdöstä. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta sitäkin laadukkaampaa.

Järjestelyt toimivat hienosti. Parkkipaikkoja löytyi ja ohjaus toimi. Kuulutukset ja huolto toimi moitteetta. Ainoan miinuksen joudun antamaan ilmottautumispuolesta; kanslia oli järjestetty kapean käytävän päässä olevaan huoneeseen, jossa ei ollut läpikulkua. Se aiheutti pienen tungoksen. Sitä voi järjestäjät sitten parantaa ensi vuodeksi.

Yhdellä kaverilla oli järjestäjien puolesta videokamera päässä kiinni (tossa kuvassa toinen oikealta) ja kysyin häneltä, niin järjestäjät luultavimmin laittavat videon nettiin jossain vaiheessa. Ilmottelen, jos löydän sen jostain, niin saatte käsityksen reitistä.

Kuva järjestäjien (http://solvalla.esboif.fi) sivuilta
Jos on haluatte joskus osallistua vähän pienempiin tapahtumiin, niin tässä on hyvä ehdokas. Minä ainakin tykkäsin tapahtumasta ja maastosta. Reitti on kyllä aika rankkaa, mutta ainakin vähän erilaista kuin muissa tapahtumissa.  

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

1. lokakuuta 2011

Kovaa harjoittelu on helppoa, kevyempi harjoittelu paljon vaikeampaa

Olen itse useamman kerran sortunut siihen, että teen harjoitukset liian kovaa. Olen huomannut monilla muilla samanlaisia oireita. Kun harjoittelua aloitetaan uudestaan tai muutetaan kestävyysurheilu pohjaisemmaksi, tuntuu usein käyvän niin, että harjoituksia tehdään aivan liian kovaa.

On helppoa lähteä tekemään harjoitusta, esimerkiksi juosten ja juosta itselleen aika kovaa vauhtia. Sitten lenkin lopussa on tunne, että enempää en juurikaan olisi voinut mennä. Harjoitellaan siis niin että harjoituksesta tuleekin suoritus. Henkisestihän tämä on helppoa. Tuntee koko ajan tehneensä hyviä kovia harjoituksia, kun harjoituksen jälkeen olo on väsynyt ja seuraavana päivänä on paikat vähän kipeänä. Kuntoaan kohottovalle tämä on usein vain aivan väärä tapa.

Minulle ainakin on käynyt useamman kerran niin, että olen tällaisella hieman liian kovalla harjoittelulla saanut aikaa itselleni hyvänolon tunteen siitä että kunto nousee näin. Olenkin jatkanut tätä harjoittelua kuukaudesta pariin, kunnes joko joku paikka on kipeytynyt tai olen tullut kipeäksi. Kroppa on niin sanotusti itse päättänyt, että harjoittelen liian kovaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen, hyvän ystäväni avustuksella, ymmärtänyt rauhallisesti harjoittelun hyödyt. Määrällisesti olen alun jälkeen harjoitellut paljon enemmän kuin ennen, mutta nyt olen keskittynyt siihen, että PK harjoittelu todella on peruskestävyyttä, hyvin alhaisella intensiteetillä ja sykkeillä. Harjoituksista kotiin tultaessa useimmiten olotilakin on semmoinen, että olisin hyvin voinut jatkaa harjoitusta vielä pitkäänkin.

Onkin ollut mahtava huomata, että 4-5 kuukaudessa juoksun kilometrivauhdit on tulleet reilusti alaspäin ja muutenkin kunto on selvästi noussut tasaisen varmasti, vaikka tehoja en ole juuri kropasta irtiottanut. Tänä aikana minulla ei ole myöskään ollut juurikaan mitään vammaa, enkä ole ollut päivääkään kipeänä. Ainakin minulle tämä pääosin rauhallisesti harjoittelu sopii erityisen hyvin.

Olen myös olennaisesti monipuolistanut harjoitteluani. Normaaliin harjoitteluviikkooni kuuluu 4-5 eri lajia, jolloin lihasryhmien kuormittavuus on pienentynyt huomattavasti. Lajeina useimmiten ovat juoksu, pyöräily, uinti, sulkapallo, sauvakävely, jumppa ja silloin tällöin muut palloilut. Vaikka sanonta kuuluu, että "juoksemaan oppii vain juoksemalla", peruskuntoa pystyy kyllä nostamaan monipuolisella harjoittelulla huomattavasti. Sitten esimerkiksi tiettyjen tavoitteiden lähestyessä voi painottaa jotain lajeja enemmän. Ja kuten jo sanoin, ainakin minun juoksuvauhtini on parantunut huomattavasti noin 13-17 kilometrin keskimääräisellä juoksuviikoillakin.

Kokeneemman kestävyys- ja kuntourheilijat varmasti ymmärtävät omat rajansa hyvin, mutta halusinkin vihjata tästä kokemattomammille kuntoilijoille. Minä kun olen palloilulajeista siirtynyt kuntoilijaksi, niin minulle on ollut erittäin vaikeaa osata harjoitella sopivan kevyesti. Palloilussa kun useimmiten mennään kovaa, kun mennään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

24. syyskuuta 2011

Hevoskuuri.fi - hieno kestävyysurheilu sivusto

Niin harvoin Suomeen saadaan mitään uusia kunnollisia urheilusivustoja. Vuoden alkupuolella kaikkien kestävyysurheilusta kiinnostuineiden iloksi uusi sivusto hevoskuuri.fi perustettiin. Tästä sivustosta tuli heti ensi käynnin jälkeen minulle vakituinen paikka seurata mitä tapahtuu kestävyysurheilun rintamalla.

Tuon sivuston parhaita puolia on se, että se todellakin on kestävyysurheilun asialla. Se uutisoi kaikesta mahdollisesta kestävyysurheilusta ja sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia haastatteluita eri lajien urheilijoilta. Ja haastatteluiden ja juttujen tyylinä on todellakin pureutua asioihin kestävyysurheilun kannalta, ei suuren yleisön kannalta, kuten vaikkapa YLE Urheilu joutuu yleisönsä takia tekemään.

Suuresti toivon, että hevoskuuri.fi menestyy, koska se vähään aikaan ensimmäinen suomalainen urheilusivusto, joka tosiaan tuo jotain lisäarvoa normaaleille uutisille. YLE, IL, IS, MTV3 yms eivät tuo urheilu-uutisiin mitään uutta. Ne kaikki vaan toistavat samaa uutista. Hevoskuuri on iloinen poikkeus. Urheilulehti ja Veikkaaja ovat myös menneet suuntaan, että jokaisessa uutisessa pitää olla jotain shokeeraavaa. Harvoin kummassakaan lehdessä (tai nettiuutisissa) on puhdasta urheiluraportointia tai haastattelua. Jokaiseen juttuun pitää saada raflaafa otsikko ja joku väite joka ihastuttaa tai vihastuttaa osaa lukijoista.

Yksi syy Suomalaiseen otsikkosotaan on ampparit.com, jota yllättävän moni käyttää uutistensa tietolähteenä. Sinne pitää siis saada otsikko, joka erottaa sen kaikesta muusta massasta. Toivonkin, että hevoskuuuri ei koskaan löydä tietään amppareihin, tai ei ainakaa muuta otsikointia amppareita varten.

Jos et ole itseäsi hevoskuurin sivuille löytänyt, niin käyppäs katsastamassa:

Kuva hevoskuuri.fi:stä

Disclaimeri: minulla ei ole tämänkään puljun kanssa mitään tekemistä. Haluan vain tukea Suomalaista urheilua eteenpäin vievää sivustoa, joka vielä tuottaa hienoa sisältöä nettiin.

Tämän tekstin on kirjoittanut

22. syyskuuta 2011

Treenivarusteita: Garmin Forerunner 405

Astuin GPS sykemittareiden maailmaan jo vuonna 2007 ostaessani Forerunner 305:n. Kerkesin käyttää sitä noin puoli vuotta, kunnes yhden hiihtolenkin jälkeen autolla pois lähtiessäni tiputin mittarin johonkin ja mittavista etsinnöistä huolimatta en sitä enää löytänyt. Garmin oli kuitenkin jo vakuuttanut minut ja tilasin alkuvuodesta 2008 Forerunner 405:n. Silloin se oli uusinta uutta suhteellisen pienikokoisena GPS laitteena. Nyt olen sitä käyttänyt jo 3,5 vuotta, joten voinen sanoa, että minulla on sen käytöstä sen verran mittava kokemus, että voin tehdä oman arvioni laitteesta.

Kuva Garmin.com
Laitteessa on siis sisäänrakennettu GPS, eli mitään ylimääräisiä podeja, kuten monilla muilla valmistajilla, ei tarvita. Sisäänrakennettu GPS vie sen verran enemmän virtaa, että laite toimii laturilla, ei pattereilla. Käyttöaikaa yhdellä latauksella on noin 6-8 tuntia harjoituskäytössä ja itse latailen sitä noin kerran viikossa. Jollain intensiivisemmillä viikolla kaksi kertaa. Akku on kyllä kestänyt hyvin 3,5 vuoden kulutuksen.

GPS:n ja sykevyön toimivuus on ollut erinomainen. Jokaisella kerralla tosin täytyy hetki ennen harjoitusta seisoa paikallaan odottaen satelliitteja, mutta tähän typerältä näyttävään rutiiniin tottuu ajan kanssa. Olen käyttänyt laitetta -23C - +35C välillä, aikalailla kaikissa mahdollisissa olosuhteissa sateesta ja sumusta auringonpaisteeseen ja GPS:n ja sykevyön toiminnassa ei ole ollut kertaakaa mitään ongelmaa. 

Tässä Forerunnerin mallissa näyttöjä voi muokata oman mielen mukaan. Muistaakseni näyttöön saa näkyviin neljä haluamaansa asiaa ja noita erilaisia näyttötiloja taisi olla kolme. Voi siis pitää eri näytöt vaikkapa koville lenkeille ja normaalilenkeille. Itse olen käyttänyt mittaria niin kauan, että käytän rutiininomaisesti tiettyä näyttöä.

Yksi mielestäni hieno ominaisuus on autolap toiminto. Mittariin voi laittaa automaattisen kierroksen ilmoituksen päälle ja muistaakseni matkan tai ajan voi määrittää itse. Minä käytän yhden kilometrin kierroksia, eli mittari ilmoittaa aina kilometrin tullessa täyteen siihen kuluneen ajan. Varsinkin juoksulenkeillä se on hieno tapa seurata edistystä. Toiset tuntuvat käyttävän kilometrivauhtia näytössä, jossa siis näkee koko ajan, että miten kilometri etenee, mutta minä olen urautunut tuohon autolapin käyttöön. Vaihtoehtoja näyttöihin on siis riittävästi.

Muuten erinomaisessa sykemittarissa on ollut kaksi pikkuvikaa. Kelloa reunustava harmaa alue toimii kosketusnäyttönä ja sateisella kelillä tuon kosketusnäytön käyttäminen on vähän hankalaa. Se ei aina toimi hyvin. Lenkin aikana tuota näyttöä voisi lähinnä käyttää näyttöjen välillä siirtymiseen, mutta minulla on yleensä näyttö lukittana tiettyyn näyttöön josta näen itselleni tärkeä asiat. Minulle siis tuokaan ei ole tuntunut kovin suurelta vialta.

Toinen pikkuvika on langaton tiedonsiirto tietokoneelle. Kellossa käytetään ANT+ teknologiaa ja koneeseen pitää liittää USB tikku jonka avulla tieto siirtyy koneelle automaattisesti kellon tullessa lähelle USB-tikkua. Tämä hienolta kuulostava ominaisuus toimi aika huonosti ensimmäisen vuoden aikana, mutta se on kyllä parantunut huomattavasti. Viimeiseen vuoteen minulla ei ole ollut ongelmaa tuon kanssa, mutta siitä jäi joka tapauksessa vähän huono maku, kun sen kanssa joutui säätämään.

Jos olet hankkimassa ensimmäistä GPS laitettasi, niin pieni varoituksen sana, että GPS altistaa itseänsä vastaan kilpailulle. On niin helppoa kokeilla mennä aina vähän kovempaa kuin edellisellä kerralla tai vähän pidempään kuin viime kerralla. Mulla meni ainakin vuosi, että opin juoksemaan hitaita lenkkejä GPS:n kanssa, kun kilometrivauhdit tuntuivat niin naurettavan hitaille. Joka tapauksessa Forerunner on minulle hyvin tärkeä treenikumppani ja kun vaihdon aika tulee, niin hankin varmasti uuden Forerunnerin.

Garmin on myös yllättänyt hyvällä asiakaspalvelullaan niin omassa kokemuksessani kuin kavereilta kuulluissa kokemuksissa. Siitä kirjoitinkin toiseen blogiini ja jos haluat tarkemmin tietää, niin sen voi lukea täältä. Tunnen kourallisen ihmisiä jotka omistavat Garminin Forerunnerin (eri malleja) ja kaikki ovat olleet laitteisiin tyytyväisi.

Kaikilla näillä puheilla suosittelen tätä laitetta hyvin lämpimästi. Ja kuten ennenkin, kukaan ei ole maksanut tästä mainoksesta mulle yhtään mitään, haluan vaan antaa kiitosta niille valmistajille, jotka tekevät hyvää työtä.

Hintaa tuolle laitteelle juuri tällä hetkellä näyttää esimerkiksi ChainReactionCycle'sissä olevan 312 euroa. Toisaalta tuosta on olemassa uudempi versio Forerunner 410 ja monia muita malleja, joihin kannattaa tutustua. Garminia kuitenkin kehotan harkitsemaan, jos GPS laitetta olet etsimässä.

Tämän tekstin on kirjoittanut

20. syyskuuta 2011

Uusin kokemukseni kuntoilusta ja verenluovutuksesta

Kaksi päivää ennen ensimmäistä 7-otteluani kävin luovuttamassa verta työpaikallani. Alkuperäinen suunnitelmani sille torstaille oli pitkähkö juoksulenkki, mutta kun kaverini jonka kanssa sinne piti mennä ilmoitti sairastuneensa, meninkin päivällä luovuttamaan verta. Nyt tuosta on kulunut puolitoista viikkoa ja päätinkin avata omia tuntemuksiani asiasta.

SPR veripalvelun ohjeet kertovat seuraavaa (lainaukset siis tältä sivulta). 

Verenluovutuksessa verivolyymi vähenee ja hemoglobiini laskee noin 10–15 g/l. Sen vuoksi kovaa fyysistä rasitusta, kuten lenkkeilyä tai raskasta kuntosaliharjoittelua, tulee välttää luovutuksen jälkeen koko loppupäivän ajan. 

Normaali kuntoharjoittelu on mahdollista jo luovutusta seuraavana päivänä, mutta maratonennätykseen tai vastaavaan erittäin raskaaseen suoritukseen kannattaa tähdätä vasta kuukauden kuluttua luovutuksesta, jotta maksimaalinen suorituskyky ehtii palautua.
Veren hyytymistekijä- ja vasta-ainepitoisuus palautuu ennalleen noin kahdessa vuorokaudessa. Verihiutaleiden määrä nousee verenluovutusta edeltäneelle tasolle viikossa ja punasolujen määrä 1–3 kuukaudessa edellyttäen, että elimistön rautavarastot ovat kunnossa


Minähän olin sen verran idiootti, että vielä samana iltana lähdin lenkkipolulle, toki hyvin kevyelle hölkälle. Menin tuttua reittiä ja isommat ylämäet menin varmuuden vuoksi kävellen. Matkaa tuli 6,5 kilometriä ja aikaa meni 43 minuuttia. Arvioin, että sykkeeni oli noin 5-8 lyöntiä enemmän kuin se olisi ollut normaalilla noin kevyellä lenkillä. Lenkin jälkeen ja vielä seuraavana päivänäkin huomasin, että minulla oli mielettömän kova jano, mutta muuten palautuminen tuntui aika lailla normaalilta. Nestetasapaino kropassa varmaan ei ollut aivan kohdallaan.

Seuraavan päivän pidin lepoa, mutta lauantaina vuorossa olikin 7-ottelumme. Kerroinkin jo blogipostissani, että se meni minulla penkin alle. Olen miettinyt jälkikäteen, että verenluovutuksella saattoi olla vaikutusta. Oloni oli koko päivän erittäin hyvä, mutta silti melkein kaikki suoritukset olivat tukkoisia. Siis tuntui siltä, että ei saanut kaikkea irti kropasta. Olisi hauska kuulla onko kellään muulla ollut vastaavia kokemuksia verenluovutuksen jälkeen.

Sunnuntain pidin taas lepoa, mutta sitten alkoikin kova treeniviikko. Viikkoon mahtui noin 11 tuntia kuntoilua, 2 tunnin pyörä-, sauva- ja juoksulenkit, muutama reilu tunnin pyörälenkki, yksi uintikerta ja yksi sulkapallo. Alkuviikon urheilukerroilla (yksi tunnin pyörälenkki, kahden tunnin sauvalenkki ja sulkapallo) sykkeet tuntuivat menevän vähän yläkanttiin ja suorituskyky ei ollut ehkä ihan samanlainen kuin ennen. Loppuviikosta alkoi kulkea päivä päivältä paremmin ja pitkillä juoksu- ja pyörälenkeillä en juurikaan eroa huomannut.

Tämän kertaisen kokemuksen perusteella suosittelen, että verenluovutuksen jälkeen tosiaan kannattaa pitää sen loppupäivän vapaata. Ei siitä urheilusta silloin varmasti mitään hyötyä ole. Toisaalta jos on pakko jotain tehdä, niin kyllä minä ainakin selvisin hengissä.

Minulla ainakin verenluovutuksesta oli selviä vaikutuksia seuraavien päivien suorituskykyyn. Lähinnä totesin tämän sykemittarista ja omista tuntemuksista. Jokaisen kroppa varmaan reagoi eri tavoin ja luultavasti verenluovutukseenkin voi tulla jotain rutiineja. Minulla kerkesi vierähtää edellisestä luovutuksesta niin monta vuotta, että ei ollut oikein kunnon vertailupohjaa miltä edelliskerralla tuntui.

Ainakin kaikki te jotka olette vain kuntoilijoita vailla rahallisia sitoumuksia urheiluun, niin menkää luovuttamaan verta. Sille on tarvetta. Lisätietoa veripalvelusta.

Tämän tekstin on kirjoittanut

15. syyskuuta 2011

Ensimmäinen täysi 7-ottelu

Viime lauantaina meillä oli kotiseurani Iso Nousun toinen perinteinen 7-ottelu. Ensimmäisellä kerralla keli oli aivan karmea ja myös Kouvolan urheilupuistossa oli pesisfinaali alkamassa, niin silloin 7-ottelu kutistui 4-otteluksi ja siis jäi kenttälajeihin. Tällä kertaa keli oli parempi ja kenttäkin vapaana koko päivän. Tiedossa oli siis elämäni ensimmäinen 7-ottelu. Ja pistetaulukkona ja välineinä käytimme siis virallisia naisten 7-ottelu välineitä ja pisteitä.

Kokonaisuudessaan olin arvioinut etukäteen, että voisi päästä noin 4000 pisteeseen. Osaltani ottelu meni kuitenkin kohtalaisesti alakanttiin ja loppupisteiksi tulikin 3108. Johtopäätelmäni tuloksesta on, että kova pitkäkestoinen harjoittelu on selvästi vaikuttanut räjähtävyyteen ja nopeuteen. Eipä tuosta suoranaista haittaa ole, mutta 7-otteluun se toi vaan selvästi huonomman tuloksen kuin mitä olin ajatellut.

Tässä vielä laji lajilta kokemukset ja tulokset ottelusta.

100 aidat (tulos 18,59s - pisteet 430)

Ensimmäinen ja ennalta pelottavin laji oli 100 metrin aidat. Kerran vielä yläasteella ollessani näin kun jin kaatumisherkkyys oli saanut minut ajattelemaan, että tämä on se vaativin laji. Naisten aidat olivat kuitenkin sen verran matalat (84,5cm) että aitojen yli pääseminen oli helppoa. Alunperin ajatukseni oli pyrkiä 3:een väliaskeleeseen, mutta se ei luonnistunut millään, joten otin välissä 5 lyhyttä askelta. Juoksu kulki kohtalaisesti ja aika oli ihan tyydyttävä. Mikä tärkeintä kaikki selvisivät hommasta ehjinä.

Korkeus (tulos 135cm - pisteet 460)

Olin edellisvuodesta sen verran viisastunut, että jätin helpot korkeudet kokonaan väliin ja panostin korkeuksiin joista tiesin että minulla olisi mahdollisuuksia. Säästin 5 hyppyä kun aloitin vasta 115cm:stä ja sitten hyppäsin 125, 130 ja 135. Tavoitteeni oli tähän lajiin 140, joten siitä jäin vähän. Hyppypaikka oli aika märkä ja piikkarit olisivat olleet hyvä apu tähän lajiin. No kohtalainen suoritus kuitenkin.

Kuula (tulos 12,37m - pisteet 686)

Tämä oli ennakolta minulle vahva laji. Edellisvuonna työnsin yli 13 metriä, mutta tänä vuonna tästäkin hommasta puuttui terävyys. Sain kuitenkin tästä eniten pisteitä ja kaikki kolme työntä muutaman kymmenen sentin päähän toisistaan. Tasainen suoritus, mutta parannettavaa ensi vuodeksi jäi kuitenkin.

200 m (tulos 31,35s - pisteet 392)

Tämä laji meni minulta kaikista eniten penkin alle. Selityksiäkin löytyy; märällä radalla ilman piikkareita sudin pari kertaa tyhjää jossa hävisi varmasti ainakin sekunti ja myös kellotus saattoi käydä vähän hitaalla (siis pysähtyi hetken liian myöhään). Nämä eivät silti poista tosiasiaa, että olin tolkuttoman hidas. Tavoitteeni oli 27 sekuntia, josta jäin siis yli 4 sekuntia. Surkea tulos, ei voi muuta sanoa.

Pituus (tulos 410cm - pisteet 331)

Sama mollivoittoinen linja jatkui. Harjoitushypyllä hyppäsin 435, mutta kolmella yrityksellä en päässyt kuin pikkaisen päälle 4 metriä. Kimmoisuus ja nopeus ovat tainneet jäädä lenkkipoluille. Mistäköhän ne saisi ensi vuodeksi takaisin.

Keihäs (tulos 29,6 - pisteet 470)

Kun lajit alkavat menemään huonosti, niin sitten kaikki menevät huonosti. Vanhana pesäpalloilijana alle 30 metriin jääntiin oli päivän suurin pettymys. Edellisenä vuonna olin heittänyt 38 metriä. Koeheitolla minua sattui olkapäähän ja tukijalkaan, joten nekin taisivat tehdä oman osansa heittämiseen. Totuus oli kuitenkin se, että jokainen heitto kiersi vasemmalle, eikä mikään lähtenyt pisteenä taivaalle, kuten keihäänheittäjät tuppaavat sanovan. Surkeaa, surkeaa, surkeaa.

800 m (tulos 3min 03s - 338)

Viimeisenä rutistuksena oli 800 metriä. Ajattelin lähteä tavoittelemaan 3 minuutin alitusta. En ole kuitenkaan radalla juossut koko kesänä yhtään kierrosta vauhdin jako oli tosi vaikeaa. Ensimmäinen kierros napsahtikin 1:35 :een ja toisella löytyi sitten vähän voimia puristaa 1:28. Kunnon loppukiriä ei irronnut, kun jaloista ei vaan tuntunut tulevan lisää nopeutta vaikka kuinka yritti. Tässäkään lajissa en saanut ihan kaikkea itsestä irti, mutta tämä meni kuitenkin ihan kohtuullisesti.

Yhteenveto ja kootut selitykset

7-ottelu oli hauska tapahtuma. Yhteen päivään tuon rutistaminen ei ole liian rankka urakka ja eikä 7-ottelussa ole mitään mahdottoman vaikeita lajeja. Tällä kertaa minulla ei vaan kulkenut. Syitä saattoi olla kaksi päivää ennen h-hetkeä tehty verenluovutus, tällä hetkellä menossa oleva kohtuu kova treenaminen, piikkareiden puute tai sitten oli vaan huono päivä. Ainakin ensi vuoteen jäi reippaasti parannettavaa. Ensi vuonna 4000 ylittyy ihan varmasti.

Tämän tekstin on kirjoittanut

8. syyskuuta 2011

Treenivarusteita: Loistava juoksuasu - Dobsom R90

Muutama vuosi takaperin polvileikkaukseni jäljiltä kun innostuin uudestaan kuntoilusta palloilun sijaan, aloin etsimään kunnon varusteita juoksemiseen. Olen aina erityisesti tykännyt urheilla ulkona syksyisin kun ilmat viilenee, ilma on raikas ja usein vähän märkäkin. Silloin etsiskelin itselleni juoksuasua ja muutaman suosituksen perusteella päädyin Dobsomin R90 juoksuasuun.

Asu kokonaisuudessaan ei ole vedenpitävä, enkä sitä sillä silmällä ostanutkaan. Syksyisessä sumuvesisateessa se toki pitää kropan hyvin kuivana. Koko asu on myös erittäin kevyt ja tuntuu siltä myös päällä.

Kuva shop.dobsom.com:sta
Asun takki on erinomainen. Hihat ovat irroitettavia ja muuteman kerran olen lenkillä jopa ne irroittanutkin. Yksi hienoimmista puolista takissa on sen hihojen suussa olevat resorit, jotka toimivat myös hanskoina. Niissä on siis peukalon reikä ja ne tulevat suunnilleen puoleen väliin sormia. Useilla lenkeillä alkumatkasta olenkin käyttänyt noita hihoja käsien lämmittämiseen ja muutaman kilometrin jälkeen sitten vetänyt ne takaisin sisään. Erittäin kätevä ominaisuus kylmille ilmoille.

Huomattavaa on myös että takki on anorakki mallia, eli vedetään paidan lailla päälle ja siinä on huppareista tuttu mahan yli menevä tasku, joka sulkeutuu vetoketjuilla. Pienenä miinuksena se, että taskuun ei tule mp3 reikää, siis reikää josta kuulokkeiden johdon voisi vetää, mutta olen kyllä löytänyt ipodille aina paikan tämänkin takin kanssa. Takki on myös kiristettävissä alhaalta, mutta minulle se on ainakin ollut aina oikein hyvä ilman erillisiä kiristyksiä.
Kuva shop.dobsom.com:sta

Dobsom R90 housut ovat parhaat juoksuhousut joita olen ikinä kokeillut. Ne on hyvin kevyet ja pohkeen kohdalla oleva kiristysnauha tekee housuista hyvin trikoomaiset. Toki juoksutrikoot ovat näitä paremmat monissa tapauksissa, mutta niille jotka eivät halua trikoita käyttää, tämä on loistava vaihtoehto.Ja nämä ovat toisaalta myös ainakin puolipitkiä trikoita lämpimämmät oikein kylmillä ilmoilla.

Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi tätä Dobsom R90 asua. Itse tilasin jostain verkkokaupasta tuon asun, mutta esimerkiksi Dobsomin oma verkkokauppa (shop.dopsom.com) näyttää ihan hyvältä paikalta hommata tuo asu. Takit on tällä hetkellä 49-79 euroa ja housut 49 euroa. Mä itse muistaakseni maksoin koko asusta noin 80 euroa. Ja jos sattuu omistamaan jo hyvät juoksuhousut tai trikoot, niin pelkästään tuo Dobsomin takki on harkinnan arvoinen.

Olen käyttänyt asua paljon, jopa ihan keskitalvella. Parhaiten se kuitenkin sopii alkukevääseen ja syksyyn. Takkia olen myös käyttänyt pyöräillen liivinä ja normaalisti, sekä joskus kylmimmillä kesäilmoilla olen heittänyt tämän takin päälle shortsien tai puolipitkien trikoiden kanssa.

Lopuski vielä disclosure: Mulla ei ole mitään yhteyttä Dobsomiin, enkä saa tästä mainostuksesta yhtään mitään. Suosittelen tätä vain ja ainoastaan siksi, että asu on erittäin hyvä.

Tämän tekstin on kirjoittanut

7. syyskuuta 2011

Ensikokemukset foam rollerista

Foam roller, pilatesrulla, vaahtomuovi pötkylä, miksi ikinä sitä nyt kutsuisikaan tuli postissa tällä viikolla. Ostin sen pilateskauppa.fi:stä. Palvelu oli toimivaa, vaikka aluksi tilaus menikin mönkään katkenneen pankkiyhteyden takia. Joka tapauksessa nopealla aika taululla toimitettiin tämmöinen lähimpään postiin.

Kuva pilateskauppa.fi:n sivuilta
Studio Pro Foam Roller (EPP) - päädyin tuohon versioon noin tunnin verkkoselailun perusteella. Monessa paikassa kehotettiin ottamaan tuommoinen musta, koska se oli kovempi ja sitten vielä tuota EPP materiaalia. Noilla spekseillä etsiskelin rullaa ja tällä kertaa päädyin kotimaiseen tilaukseen postikulujen edullisuuden takia.

Ensimmäiset kokemukset rullan käytöstä ovat loistavat. Tarkoitukseni oli hommata tuo rulla isojen lihasten, reidet, pohkeet ja niin edespäin rentouttamiseen ja hieromiseen. Siihen tarkoitukseen ensimmäisten kokeilujen perusteella tuo toimii erittäin hyvin.

Monessa paikkaa ohjeistettiin rullailemaan hitaasti haluamasi lihaksia 50-60 sekunnin ajan. Ainakin etureisille tuo aika oli aivan liikaa, sillä kipu oli mieletön. Kipeää tuo siis teki, mutta hyvällä tavalla. Vähän samalla tapaa kuin oikein kireiden lihasten avaushieronta.

Koitan muistaa kertoa uudemman kerran rullan käytöstä muutaman kuukauden päästä, kun sillä toivottavasti on jo paljon enemmän

5. syyskuuta 2011

Heippa taas maailma

Uusi blogi, uusi alku.

Kun puolitoista vuotta sitten pääsin alkuun blogaamiseni kanssa, niin olen sittemmin aloittanut useammankin blogin. Olen etsinyt parasta yhdistelmää millä blogaisin. Siis tarkoitukseni on ollut löytää semmoinen setti blogeja, että itse jaksan niihin kirjoittaa ja että blogeissani riittää luettavaa. Haluan pitää vain blogeja, joissa oikeasti on luettavaa.

Kuntoilu ja urheilu on minulle rakkaita aiheita ja vaikka koitinkin jo kaksi kertaa aiemmin, kerran suomeksi ja toisen englanniksi aiheesta blogata, niin tällä kertaa uskon että tästä vihdoin tulee totta. Englanniksi kuntoilusta blogaaminen ei vaan toiminut minulle ja edellisellä suomeksi yrityksellä olin vielä niin noviisi koko blogaushommaan ettei siitä tullut mitään.

Olen entinen palloilija, nykyinen kuntoilija. Haaveena olisi muutemassa vuodessa päästä puolikkaan triathlonin kuntoon, mutta matka sinne on vielä pitkä. Haasteita on monia ja niistäkin tulee blogailemaan kunhan ehdin.

Tervetuloa lukemaan urheilusta ja kuntoilusta yli lajirajojen.

- Henkka

P.S Pääblogini on www.henrihamalainen.com, käy tsekkaamassa, jos kiinnostaa.