20. syyskuuta 2011

Uusin kokemukseni kuntoilusta ja verenluovutuksesta

Kaksi päivää ennen ensimmäistä 7-otteluani kävin luovuttamassa verta työpaikallani. Alkuperäinen suunnitelmani sille torstaille oli pitkähkö juoksulenkki, mutta kun kaverini jonka kanssa sinne piti mennä ilmoitti sairastuneensa, meninkin päivällä luovuttamaan verta. Nyt tuosta on kulunut puolitoista viikkoa ja päätinkin avata omia tuntemuksiani asiasta.

SPR veripalvelun ohjeet kertovat seuraavaa (lainaukset siis tältä sivulta). 

Verenluovutuksessa verivolyymi vähenee ja hemoglobiini laskee noin 10–15 g/l. Sen vuoksi kovaa fyysistä rasitusta, kuten lenkkeilyä tai raskasta kuntosaliharjoittelua, tulee välttää luovutuksen jälkeen koko loppupäivän ajan. 

Normaali kuntoharjoittelu on mahdollista jo luovutusta seuraavana päivänä, mutta maratonennätykseen tai vastaavaan erittäin raskaaseen suoritukseen kannattaa tähdätä vasta kuukauden kuluttua luovutuksesta, jotta maksimaalinen suorituskyky ehtii palautua.
Veren hyytymistekijä- ja vasta-ainepitoisuus palautuu ennalleen noin kahdessa vuorokaudessa. Verihiutaleiden määrä nousee verenluovutusta edeltäneelle tasolle viikossa ja punasolujen määrä 1–3 kuukaudessa edellyttäen, että elimistön rautavarastot ovat kunnossa


Minähän olin sen verran idiootti, että vielä samana iltana lähdin lenkkipolulle, toki hyvin kevyelle hölkälle. Menin tuttua reittiä ja isommat ylämäet menin varmuuden vuoksi kävellen. Matkaa tuli 6,5 kilometriä ja aikaa meni 43 minuuttia. Arvioin, että sykkeeni oli noin 5-8 lyöntiä enemmän kuin se olisi ollut normaalilla noin kevyellä lenkillä. Lenkin jälkeen ja vielä seuraavana päivänäkin huomasin, että minulla oli mielettömän kova jano, mutta muuten palautuminen tuntui aika lailla normaalilta. Nestetasapaino kropassa varmaan ei ollut aivan kohdallaan.

Seuraavan päivän pidin lepoa, mutta lauantaina vuorossa olikin 7-ottelumme. Kerroinkin jo blogipostissani, että se meni minulla penkin alle. Olen miettinyt jälkikäteen, että verenluovutuksella saattoi olla vaikutusta. Oloni oli koko päivän erittäin hyvä, mutta silti melkein kaikki suoritukset olivat tukkoisia. Siis tuntui siltä, että ei saanut kaikkea irti kropasta. Olisi hauska kuulla onko kellään muulla ollut vastaavia kokemuksia verenluovutuksen jälkeen.

Sunnuntain pidin taas lepoa, mutta sitten alkoikin kova treeniviikko. Viikkoon mahtui noin 11 tuntia kuntoilua, 2 tunnin pyörä-, sauva- ja juoksulenkit, muutama reilu tunnin pyörälenkki, yksi uintikerta ja yksi sulkapallo. Alkuviikon urheilukerroilla (yksi tunnin pyörälenkki, kahden tunnin sauvalenkki ja sulkapallo) sykkeet tuntuivat menevän vähän yläkanttiin ja suorituskyky ei ollut ehkä ihan samanlainen kuin ennen. Loppuviikosta alkoi kulkea päivä päivältä paremmin ja pitkillä juoksu- ja pyörälenkeillä en juurikaan eroa huomannut.

Tämän kertaisen kokemuksen perusteella suosittelen, että verenluovutuksen jälkeen tosiaan kannattaa pitää sen loppupäivän vapaata. Ei siitä urheilusta silloin varmasti mitään hyötyä ole. Toisaalta jos on pakko jotain tehdä, niin kyllä minä ainakin selvisin hengissä.

Minulla ainakin verenluovutuksesta oli selviä vaikutuksia seuraavien päivien suorituskykyyn. Lähinnä totesin tämän sykemittarista ja omista tuntemuksista. Jokaisen kroppa varmaan reagoi eri tavoin ja luultavasti verenluovutukseenkin voi tulla jotain rutiineja. Minulla kerkesi vierähtää edellisestä luovutuksesta niin monta vuotta, että ei ollut oikein kunnon vertailupohjaa miltä edelliskerralla tuntui.

Ainakin kaikki te jotka olette vain kuntoilijoita vailla rahallisia sitoumuksia urheiluun, niin menkää luovuttamaan verta. Sille on tarvetta. Lisätietoa veripalvelusta.

Tämän tekstin on kirjoittanut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti