25. lokakuuta 2011

Flunssaa, urheilua ja takapakkia

Nyt on sitten tuskailtu flunssaisena jo jonkin aikaa. Jo varmaan kolme viikkoa sitten lapset ensin sai flunssan ja sitten huonosti nukuttujen öiden jälkeen myös itselle tuli oireita. Vähän toipilaana kävin heittämässä Solvallan NouXtreme runin ja seuraavana päivänä vielä uimatekniikkakurssilla. Siitä se alamäki sitten alkoi. Melkein kaksi viikkoa ilman urheilua ja muutama päivä ihan petipotilaanakin.

Viime viikon perjantaina vihdoin tunsin, että olisin kunnossa kokeilla vähän juoksemista ja kävinkin puolen tunnin kevyen lenkin heittämässä. Olo oli mahtava sen jäljiltä. Tästä rohkaistuneena käväisin lauantaina lyhyen parinkymmenen kilometrin pyörälenkin, joka myöskin tuntui hyvältä. Kahden hyvän urheilukeikan jäljiltä lähdinkin vielä sunnuntaina uudelle lyhyelle lenkille, mutta se sitten olikin jo liikaa. Kroppa pisti ihan stopin puolessa matkassa ja sen verran jo omaa kehoani tuntevana tajusin sentään hissutella kotiin. Yö ja seuraava päivä olikin sitten taistelua sairastumista vastaan. Nyt kuitenkin näyttää, että ehkäpä tämä jäi vaan varoitukseksi, että rauhassa pitää aloittaa, kun on sairaana ollut.

Jossain oli nyrkkisääntönä, että olisi hyvä harjoitella kevyesti yhtä kauan kuin on ollut kipeänäkin. Sääntönähän tuo kuulostaa tosi helpolta, mutta toteutus on niin kovin paljon vaikeampaa. Niin kovasti tekisi mieli jo tällä viikolla mennä kovempaa ja erityisesti enemmän. Pitää nyt vaan koittaa pitäytyä suunnitelmassa tehdä semmonen 3-4 tunnin viikko kevyitä harjoitteita. Sulis tosin olisi varattuna torstaille, mutta pitää lähempänä kuulostella uskaltaako sitä kentälle lähteä.

Olen seurannut omaa harjoitteluani ja terveyttä jo aika pitkään. Tarkistin tuosta että vuodesta 2008 lähtien, joka vuosi olen saanut syysflunssan loka- tai marraskuussa, vaikka muuten olen ympäri vuoden aika terveenä pysynytkin. Toki lasten syntymän jälkeen omat sairastelut on vähän lisäntyneet, mutta luulisin että siinä on kyse vaan univajeen aiheuttamasta heikentyneestä vastuskyvystä. Silti jotain selvästikin teen väärin. Pitää miettiä uusia jippoja ensi vuodeksi.

Mielessäni käänsin tämän kuitenkin positiviiseksi. Todennäköisyydet että olen terveenä kun hiihtokausi taas alkaa kuukauden parin päästä on taas paremmat. Hiihtokelejä odotellessa. Kaksi viimeistä talvea on ollut niin mahtavia täällä Espoossakin, että ei kahta ilman kolmatta. Vai mitä (fingers crossed).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti