1. lokakuuta 2011

Kovaa harjoittelu on helppoa, kevyempi harjoittelu paljon vaikeampaa

Olen itse useamman kerran sortunut siihen, että teen harjoitukset liian kovaa. Olen huomannut monilla muilla samanlaisia oireita. Kun harjoittelua aloitetaan uudestaan tai muutetaan kestävyysurheilu pohjaisemmaksi, tuntuu usein käyvän niin, että harjoituksia tehdään aivan liian kovaa.

On helppoa lähteä tekemään harjoitusta, esimerkiksi juosten ja juosta itselleen aika kovaa vauhtia. Sitten lenkin lopussa on tunne, että enempää en juurikaan olisi voinut mennä. Harjoitellaan siis niin että harjoituksesta tuleekin suoritus. Henkisestihän tämä on helppoa. Tuntee koko ajan tehneensä hyviä kovia harjoituksia, kun harjoituksen jälkeen olo on väsynyt ja seuraavana päivänä on paikat vähän kipeänä. Kuntoaan kohottovalle tämä on usein vain aivan väärä tapa.

Minulle ainakin on käynyt useamman kerran niin, että olen tällaisella hieman liian kovalla harjoittelulla saanut aikaa itselleni hyvänolon tunteen siitä että kunto nousee näin. Olenkin jatkanut tätä harjoittelua kuukaudesta pariin, kunnes joko joku paikka on kipeytynyt tai olen tullut kipeäksi. Kroppa on niin sanotusti itse päättänyt, että harjoittelen liian kovaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen, hyvän ystäväni avustuksella, ymmärtänyt rauhallisesti harjoittelun hyödyt. Määrällisesti olen alun jälkeen harjoitellut paljon enemmän kuin ennen, mutta nyt olen keskittynyt siihen, että PK harjoittelu todella on peruskestävyyttä, hyvin alhaisella intensiteetillä ja sykkeillä. Harjoituksista kotiin tultaessa useimmiten olotilakin on semmoinen, että olisin hyvin voinut jatkaa harjoitusta vielä pitkäänkin.

Onkin ollut mahtava huomata, että 4-5 kuukaudessa juoksun kilometrivauhdit on tulleet reilusti alaspäin ja muutenkin kunto on selvästi noussut tasaisen varmasti, vaikka tehoja en ole juuri kropasta irtiottanut. Tänä aikana minulla ei ole myöskään ollut juurikaan mitään vammaa, enkä ole ollut päivääkään kipeänä. Ainakin minulle tämä pääosin rauhallisesti harjoittelu sopii erityisen hyvin.

Olen myös olennaisesti monipuolistanut harjoitteluani. Normaaliin harjoitteluviikkooni kuuluu 4-5 eri lajia, jolloin lihasryhmien kuormittavuus on pienentynyt huomattavasti. Lajeina useimmiten ovat juoksu, pyöräily, uinti, sulkapallo, sauvakävely, jumppa ja silloin tällöin muut palloilut. Vaikka sanonta kuuluu, että "juoksemaan oppii vain juoksemalla", peruskuntoa pystyy kyllä nostamaan monipuolisella harjoittelulla huomattavasti. Sitten esimerkiksi tiettyjen tavoitteiden lähestyessä voi painottaa jotain lajeja enemmän. Ja kuten jo sanoin, ainakin minun juoksuvauhtini on parantunut huomattavasti noin 13-17 kilometrin keskimääräisellä juoksuviikoillakin.

Kokeneemman kestävyys- ja kuntourheilijat varmasti ymmärtävät omat rajansa hyvin, mutta halusinkin vihjata tästä kokemattomammille kuntoilijoille. Minä kun olen palloilulajeista siirtynyt kuntoilijaksi, niin minulle on ollut erittäin vaikeaa osata harjoitella sopivan kevyesti. Palloilussa kun useimmiten mennään kovaa, kun mennään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti