18. joulukuuta 2011

Valoa tunnelin päässä

Koko syksy on mennyt enemmän ja vähemmän joko itse sairaana tai lapset sairaana. Tämä on aikalailla estänyt täysipainoisen harjoittelun. Viime viikolla tuli vielä viimeinen jälkitauti, mutta nyt vihdoin alkaa tuntua paremmalta. Tälle viikolle sain jo neljä harjoitustuntia, joka ei vielä ole paljon, mutta tuntuma olikin se tärkeämpi. Kaikissa treeneissä oli tunne, että pystyi tekemään harjoitukset ihan normaalissa olotilassa. Se on kivaa se.

Huomenna aloitan uudessa työpaikassa. Saa nähdä miten se tulee vaikuttamaan harjoittelurytmitykseen. Vanhassa oli aika paljon säännöllisiä palavereita, jotka rytmittivät viikkoa kovasti. Nämä lisättynä lasten ja puolisoiden menoilla, sai treeniviikon suunnitella melko tarkkaan. Saa nähdä millaiseksi uusi työ alkaa muodostua, säännöllisten palavereiden määrä ainakin toivottavasti vähenee, mutta vaihtelua taasen tulee enemmän. Jatkossakin pitää varmaan suunnitella treeniviikkoja suht tarkasti, mutta nyt ehkä enemmän viikko kerrallaan.

Olen koittanut lohduttautua lumenpuutteeseen sillä, että vuonna 2008 kävin uudenvuoden aattona lenkillä meidän nurkilla ja ihmiset oli pelaamassa golffia. Sinäkin talvena pääsi kuitenkin ihan kohtuullisesti lopulta hiihtämään. Kyllä se lumi tänäkin talvena vielä tulee.


1 kommentti:

  1. Hei,
    paljonko veloitat mainosteksteistä? Laita viestiä osoitteeseen pokeripoika2012@gmail.com
    -Mikko

    VastaaPoista