24. syyskuuta 2011

Hevoskuuri.fi - hieno kestävyysurheilu sivusto

Niin harvoin Suomeen saadaan mitään uusia kunnollisia urheilusivustoja. Vuoden alkupuolella kaikkien kestävyysurheilusta kiinnostuineiden iloksi uusi sivusto hevoskuuri.fi perustettiin. Tästä sivustosta tuli heti ensi käynnin jälkeen minulle vakituinen paikka seurata mitä tapahtuu kestävyysurheilun rintamalla.

Tuon sivuston parhaita puolia on se, että se todellakin on kestävyysurheilun asialla. Se uutisoi kaikesta mahdollisesta kestävyysurheilusta ja sieltä löytyy paljon mielenkiintoisia haastatteluita eri lajien urheilijoilta. Ja haastatteluiden ja juttujen tyylinä on todellakin pureutua asioihin kestävyysurheilun kannalta, ei suuren yleisön kannalta, kuten vaikkapa YLE Urheilu joutuu yleisönsä takia tekemään.

Suuresti toivon, että hevoskuuri.fi menestyy, koska se vähään aikaan ensimmäinen suomalainen urheilusivusto, joka tosiaan tuo jotain lisäarvoa normaaleille uutisille. YLE, IL, IS, MTV3 yms eivät tuo urheilu-uutisiin mitään uutta. Ne kaikki vaan toistavat samaa uutista. Hevoskuuri on iloinen poikkeus. Urheilulehti ja Veikkaaja ovat myös menneet suuntaan, että jokaisessa uutisessa pitää olla jotain shokeeraavaa. Harvoin kummassakaan lehdessä (tai nettiuutisissa) on puhdasta urheiluraportointia tai haastattelua. Jokaiseen juttuun pitää saada raflaafa otsikko ja joku väite joka ihastuttaa tai vihastuttaa osaa lukijoista.

Yksi syy Suomalaiseen otsikkosotaan on ampparit.com, jota yllättävän moni käyttää uutistensa tietolähteenä. Sinne pitää siis saada otsikko, joka erottaa sen kaikesta muusta massasta. Toivonkin, että hevoskuuuri ei koskaan löydä tietään amppareihin, tai ei ainakaa muuta otsikointia amppareita varten.

Jos et ole itseäsi hevoskuurin sivuille löytänyt, niin käyppäs katsastamassa:

Kuva hevoskuuri.fi:stä

Disclaimeri: minulla ei ole tämänkään puljun kanssa mitään tekemistä. Haluan vain tukea Suomalaista urheilua eteenpäin vievää sivustoa, joka vielä tuottaa hienoa sisältöä nettiin.

Tämän tekstin on kirjoittanut

22. syyskuuta 2011

Treenivarusteita: Garmin Forerunner 405

Astuin GPS sykemittareiden maailmaan jo vuonna 2007 ostaessani Forerunner 305:n. Kerkesin käyttää sitä noin puoli vuotta, kunnes yhden hiihtolenkin jälkeen autolla pois lähtiessäni tiputin mittarin johonkin ja mittavista etsinnöistä huolimatta en sitä enää löytänyt. Garmin oli kuitenkin jo vakuuttanut minut ja tilasin alkuvuodesta 2008 Forerunner 405:n. Silloin se oli uusinta uutta suhteellisen pienikokoisena GPS laitteena. Nyt olen sitä käyttänyt jo 3,5 vuotta, joten voinen sanoa, että minulla on sen käytöstä sen verran mittava kokemus, että voin tehdä oman arvioni laitteesta.

Kuva Garmin.com
Laitteessa on siis sisäänrakennettu GPS, eli mitään ylimääräisiä podeja, kuten monilla muilla valmistajilla, ei tarvita. Sisäänrakennettu GPS vie sen verran enemmän virtaa, että laite toimii laturilla, ei pattereilla. Käyttöaikaa yhdellä latauksella on noin 6-8 tuntia harjoituskäytössä ja itse latailen sitä noin kerran viikossa. Jollain intensiivisemmillä viikolla kaksi kertaa. Akku on kyllä kestänyt hyvin 3,5 vuoden kulutuksen.

GPS:n ja sykevyön toimivuus on ollut erinomainen. Jokaisella kerralla tosin täytyy hetki ennen harjoitusta seisoa paikallaan odottaen satelliitteja, mutta tähän typerältä näyttävään rutiiniin tottuu ajan kanssa. Olen käyttänyt laitetta -23C - +35C välillä, aikalailla kaikissa mahdollisissa olosuhteissa sateesta ja sumusta auringonpaisteeseen ja GPS:n ja sykevyön toiminnassa ei ole ollut kertaakaa mitään ongelmaa. 

Tässä Forerunnerin mallissa näyttöjä voi muokata oman mielen mukaan. Muistaakseni näyttöön saa näkyviin neljä haluamaansa asiaa ja noita erilaisia näyttötiloja taisi olla kolme. Voi siis pitää eri näytöt vaikkapa koville lenkeille ja normaalilenkeille. Itse olen käyttänyt mittaria niin kauan, että käytän rutiininomaisesti tiettyä näyttöä.

Yksi mielestäni hieno ominaisuus on autolap toiminto. Mittariin voi laittaa automaattisen kierroksen ilmoituksen päälle ja muistaakseni matkan tai ajan voi määrittää itse. Minä käytän yhden kilometrin kierroksia, eli mittari ilmoittaa aina kilometrin tullessa täyteen siihen kuluneen ajan. Varsinkin juoksulenkeillä se on hieno tapa seurata edistystä. Toiset tuntuvat käyttävän kilometrivauhtia näytössä, jossa siis näkee koko ajan, että miten kilometri etenee, mutta minä olen urautunut tuohon autolapin käyttöön. Vaihtoehtoja näyttöihin on siis riittävästi.

Muuten erinomaisessa sykemittarissa on ollut kaksi pikkuvikaa. Kelloa reunustava harmaa alue toimii kosketusnäyttönä ja sateisella kelillä tuon kosketusnäytön käyttäminen on vähän hankalaa. Se ei aina toimi hyvin. Lenkin aikana tuota näyttöä voisi lähinnä käyttää näyttöjen välillä siirtymiseen, mutta minulla on yleensä näyttö lukittana tiettyyn näyttöön josta näen itselleni tärkeä asiat. Minulle siis tuokaan ei ole tuntunut kovin suurelta vialta.

Toinen pikkuvika on langaton tiedonsiirto tietokoneelle. Kellossa käytetään ANT+ teknologiaa ja koneeseen pitää liittää USB tikku jonka avulla tieto siirtyy koneelle automaattisesti kellon tullessa lähelle USB-tikkua. Tämä hienolta kuulostava ominaisuus toimi aika huonosti ensimmäisen vuoden aikana, mutta se on kyllä parantunut huomattavasti. Viimeiseen vuoteen minulla ei ole ollut ongelmaa tuon kanssa, mutta siitä jäi joka tapauksessa vähän huono maku, kun sen kanssa joutui säätämään.

Jos olet hankkimassa ensimmäistä GPS laitettasi, niin pieni varoituksen sana, että GPS altistaa itseänsä vastaan kilpailulle. On niin helppoa kokeilla mennä aina vähän kovempaa kuin edellisellä kerralla tai vähän pidempään kuin viime kerralla. Mulla meni ainakin vuosi, että opin juoksemaan hitaita lenkkejä GPS:n kanssa, kun kilometrivauhdit tuntuivat niin naurettavan hitaille. Joka tapauksessa Forerunner on minulle hyvin tärkeä treenikumppani ja kun vaihdon aika tulee, niin hankin varmasti uuden Forerunnerin.

Garmin on myös yllättänyt hyvällä asiakaspalvelullaan niin omassa kokemuksessani kuin kavereilta kuulluissa kokemuksissa. Siitä kirjoitinkin toiseen blogiini ja jos haluat tarkemmin tietää, niin sen voi lukea täältä. Tunnen kourallisen ihmisiä jotka omistavat Garminin Forerunnerin (eri malleja) ja kaikki ovat olleet laitteisiin tyytyväisi.

Kaikilla näillä puheilla suosittelen tätä laitetta hyvin lämpimästi. Ja kuten ennenkin, kukaan ei ole maksanut tästä mainoksesta mulle yhtään mitään, haluan vaan antaa kiitosta niille valmistajille, jotka tekevät hyvää työtä.

Hintaa tuolle laitteelle juuri tällä hetkellä näyttää esimerkiksi ChainReactionCycle'sissä olevan 312 euroa. Toisaalta tuosta on olemassa uudempi versio Forerunner 410 ja monia muita malleja, joihin kannattaa tutustua. Garminia kuitenkin kehotan harkitsemaan, jos GPS laitetta olet etsimässä.

Tämän tekstin on kirjoittanut

20. syyskuuta 2011

Uusin kokemukseni kuntoilusta ja verenluovutuksesta

Kaksi päivää ennen ensimmäistä 7-otteluani kävin luovuttamassa verta työpaikallani. Alkuperäinen suunnitelmani sille torstaille oli pitkähkö juoksulenkki, mutta kun kaverini jonka kanssa sinne piti mennä ilmoitti sairastuneensa, meninkin päivällä luovuttamaan verta. Nyt tuosta on kulunut puolitoista viikkoa ja päätinkin avata omia tuntemuksiani asiasta.

SPR veripalvelun ohjeet kertovat seuraavaa (lainaukset siis tältä sivulta). 

Verenluovutuksessa verivolyymi vähenee ja hemoglobiini laskee noin 10–15 g/l. Sen vuoksi kovaa fyysistä rasitusta, kuten lenkkeilyä tai raskasta kuntosaliharjoittelua, tulee välttää luovutuksen jälkeen koko loppupäivän ajan. 

Normaali kuntoharjoittelu on mahdollista jo luovutusta seuraavana päivänä, mutta maratonennätykseen tai vastaavaan erittäin raskaaseen suoritukseen kannattaa tähdätä vasta kuukauden kuluttua luovutuksesta, jotta maksimaalinen suorituskyky ehtii palautua.
Veren hyytymistekijä- ja vasta-ainepitoisuus palautuu ennalleen noin kahdessa vuorokaudessa. Verihiutaleiden määrä nousee verenluovutusta edeltäneelle tasolle viikossa ja punasolujen määrä 1–3 kuukaudessa edellyttäen, että elimistön rautavarastot ovat kunnossa


Minähän olin sen verran idiootti, että vielä samana iltana lähdin lenkkipolulle, toki hyvin kevyelle hölkälle. Menin tuttua reittiä ja isommat ylämäet menin varmuuden vuoksi kävellen. Matkaa tuli 6,5 kilometriä ja aikaa meni 43 minuuttia. Arvioin, että sykkeeni oli noin 5-8 lyöntiä enemmän kuin se olisi ollut normaalilla noin kevyellä lenkillä. Lenkin jälkeen ja vielä seuraavana päivänäkin huomasin, että minulla oli mielettömän kova jano, mutta muuten palautuminen tuntui aika lailla normaalilta. Nestetasapaino kropassa varmaan ei ollut aivan kohdallaan.

Seuraavan päivän pidin lepoa, mutta lauantaina vuorossa olikin 7-ottelumme. Kerroinkin jo blogipostissani, että se meni minulla penkin alle. Olen miettinyt jälkikäteen, että verenluovutuksella saattoi olla vaikutusta. Oloni oli koko päivän erittäin hyvä, mutta silti melkein kaikki suoritukset olivat tukkoisia. Siis tuntui siltä, että ei saanut kaikkea irti kropasta. Olisi hauska kuulla onko kellään muulla ollut vastaavia kokemuksia verenluovutuksen jälkeen.

Sunnuntain pidin taas lepoa, mutta sitten alkoikin kova treeniviikko. Viikkoon mahtui noin 11 tuntia kuntoilua, 2 tunnin pyörä-, sauva- ja juoksulenkit, muutama reilu tunnin pyörälenkki, yksi uintikerta ja yksi sulkapallo. Alkuviikon urheilukerroilla (yksi tunnin pyörälenkki, kahden tunnin sauvalenkki ja sulkapallo) sykkeet tuntuivat menevän vähän yläkanttiin ja suorituskyky ei ollut ehkä ihan samanlainen kuin ennen. Loppuviikosta alkoi kulkea päivä päivältä paremmin ja pitkillä juoksu- ja pyörälenkeillä en juurikaan eroa huomannut.

Tämän kertaisen kokemuksen perusteella suosittelen, että verenluovutuksen jälkeen tosiaan kannattaa pitää sen loppupäivän vapaata. Ei siitä urheilusta silloin varmasti mitään hyötyä ole. Toisaalta jos on pakko jotain tehdä, niin kyllä minä ainakin selvisin hengissä.

Minulla ainakin verenluovutuksesta oli selviä vaikutuksia seuraavien päivien suorituskykyyn. Lähinnä totesin tämän sykemittarista ja omista tuntemuksista. Jokaisen kroppa varmaan reagoi eri tavoin ja luultavasti verenluovutukseenkin voi tulla jotain rutiineja. Minulla kerkesi vierähtää edellisestä luovutuksesta niin monta vuotta, että ei ollut oikein kunnon vertailupohjaa miltä edelliskerralla tuntui.

Ainakin kaikki te jotka olette vain kuntoilijoita vailla rahallisia sitoumuksia urheiluun, niin menkää luovuttamaan verta. Sille on tarvetta. Lisätietoa veripalvelusta.

Tämän tekstin on kirjoittanut

15. syyskuuta 2011

Ensimmäinen täysi 7-ottelu

Viime lauantaina meillä oli kotiseurani Iso Nousun toinen perinteinen 7-ottelu. Ensimmäisellä kerralla keli oli aivan karmea ja myös Kouvolan urheilupuistossa oli pesisfinaali alkamassa, niin silloin 7-ottelu kutistui 4-otteluksi ja siis jäi kenttälajeihin. Tällä kertaa keli oli parempi ja kenttäkin vapaana koko päivän. Tiedossa oli siis elämäni ensimmäinen 7-ottelu. Ja pistetaulukkona ja välineinä käytimme siis virallisia naisten 7-ottelu välineitä ja pisteitä.

Kokonaisuudessaan olin arvioinut etukäteen, että voisi päästä noin 4000 pisteeseen. Osaltani ottelu meni kuitenkin kohtalaisesti alakanttiin ja loppupisteiksi tulikin 3108. Johtopäätelmäni tuloksesta on, että kova pitkäkestoinen harjoittelu on selvästi vaikuttanut räjähtävyyteen ja nopeuteen. Eipä tuosta suoranaista haittaa ole, mutta 7-otteluun se toi vaan selvästi huonomman tuloksen kuin mitä olin ajatellut.

Tässä vielä laji lajilta kokemukset ja tulokset ottelusta.

100 aidat (tulos 18,59s - pisteet 430)

Ensimmäinen ja ennalta pelottavin laji oli 100 metrin aidat. Kerran vielä yläasteella ollessani näin kun jin kaatumisherkkyys oli saanut minut ajattelemaan, että tämä on se vaativin laji. Naisten aidat olivat kuitenkin sen verran matalat (84,5cm) että aitojen yli pääseminen oli helppoa. Alunperin ajatukseni oli pyrkiä 3:een väliaskeleeseen, mutta se ei luonnistunut millään, joten otin välissä 5 lyhyttä askelta. Juoksu kulki kohtalaisesti ja aika oli ihan tyydyttävä. Mikä tärkeintä kaikki selvisivät hommasta ehjinä.

Korkeus (tulos 135cm - pisteet 460)

Olin edellisvuodesta sen verran viisastunut, että jätin helpot korkeudet kokonaan väliin ja panostin korkeuksiin joista tiesin että minulla olisi mahdollisuuksia. Säästin 5 hyppyä kun aloitin vasta 115cm:stä ja sitten hyppäsin 125, 130 ja 135. Tavoitteeni oli tähän lajiin 140, joten siitä jäin vähän. Hyppypaikka oli aika märkä ja piikkarit olisivat olleet hyvä apu tähän lajiin. No kohtalainen suoritus kuitenkin.

Kuula (tulos 12,37m - pisteet 686)

Tämä oli ennakolta minulle vahva laji. Edellisvuonna työnsin yli 13 metriä, mutta tänä vuonna tästäkin hommasta puuttui terävyys. Sain kuitenkin tästä eniten pisteitä ja kaikki kolme työntä muutaman kymmenen sentin päähän toisistaan. Tasainen suoritus, mutta parannettavaa ensi vuodeksi jäi kuitenkin.

200 m (tulos 31,35s - pisteet 392)

Tämä laji meni minulta kaikista eniten penkin alle. Selityksiäkin löytyy; märällä radalla ilman piikkareita sudin pari kertaa tyhjää jossa hävisi varmasti ainakin sekunti ja myös kellotus saattoi käydä vähän hitaalla (siis pysähtyi hetken liian myöhään). Nämä eivät silti poista tosiasiaa, että olin tolkuttoman hidas. Tavoitteeni oli 27 sekuntia, josta jäin siis yli 4 sekuntia. Surkea tulos, ei voi muuta sanoa.

Pituus (tulos 410cm - pisteet 331)

Sama mollivoittoinen linja jatkui. Harjoitushypyllä hyppäsin 435, mutta kolmella yrityksellä en päässyt kuin pikkaisen päälle 4 metriä. Kimmoisuus ja nopeus ovat tainneet jäädä lenkkipoluille. Mistäköhän ne saisi ensi vuodeksi takaisin.

Keihäs (tulos 29,6 - pisteet 470)

Kun lajit alkavat menemään huonosti, niin sitten kaikki menevät huonosti. Vanhana pesäpalloilijana alle 30 metriin jääntiin oli päivän suurin pettymys. Edellisenä vuonna olin heittänyt 38 metriä. Koeheitolla minua sattui olkapäähän ja tukijalkaan, joten nekin taisivat tehdä oman osansa heittämiseen. Totuus oli kuitenkin se, että jokainen heitto kiersi vasemmalle, eikä mikään lähtenyt pisteenä taivaalle, kuten keihäänheittäjät tuppaavat sanovan. Surkeaa, surkeaa, surkeaa.

800 m (tulos 3min 03s - 338)

Viimeisenä rutistuksena oli 800 metriä. Ajattelin lähteä tavoittelemaan 3 minuutin alitusta. En ole kuitenkaan radalla juossut koko kesänä yhtään kierrosta vauhdin jako oli tosi vaikeaa. Ensimmäinen kierros napsahtikin 1:35 :een ja toisella löytyi sitten vähän voimia puristaa 1:28. Kunnon loppukiriä ei irronnut, kun jaloista ei vaan tuntunut tulevan lisää nopeutta vaikka kuinka yritti. Tässäkään lajissa en saanut ihan kaikkea itsestä irti, mutta tämä meni kuitenkin ihan kohtuullisesti.

Yhteenveto ja kootut selitykset

7-ottelu oli hauska tapahtuma. Yhteen päivään tuon rutistaminen ei ole liian rankka urakka ja eikä 7-ottelussa ole mitään mahdottoman vaikeita lajeja. Tällä kertaa minulla ei vaan kulkenut. Syitä saattoi olla kaksi päivää ennen h-hetkeä tehty verenluovutus, tällä hetkellä menossa oleva kohtuu kova treenaminen, piikkareiden puute tai sitten oli vaan huono päivä. Ainakin ensi vuoteen jäi reippaasti parannettavaa. Ensi vuonna 4000 ylittyy ihan varmasti.

Tämän tekstin on kirjoittanut

8. syyskuuta 2011

Treenivarusteita: Loistava juoksuasu - Dobsom R90

Muutama vuosi takaperin polvileikkaukseni jäljiltä kun innostuin uudestaan kuntoilusta palloilun sijaan, aloin etsimään kunnon varusteita juoksemiseen. Olen aina erityisesti tykännyt urheilla ulkona syksyisin kun ilmat viilenee, ilma on raikas ja usein vähän märkäkin. Silloin etsiskelin itselleni juoksuasua ja muutaman suosituksen perusteella päädyin Dobsomin R90 juoksuasuun.

Asu kokonaisuudessaan ei ole vedenpitävä, enkä sitä sillä silmällä ostanutkaan. Syksyisessä sumuvesisateessa se toki pitää kropan hyvin kuivana. Koko asu on myös erittäin kevyt ja tuntuu siltä myös päällä.

Kuva shop.dobsom.com:sta
Asun takki on erinomainen. Hihat ovat irroitettavia ja muuteman kerran olen lenkillä jopa ne irroittanutkin. Yksi hienoimmista puolista takissa on sen hihojen suussa olevat resorit, jotka toimivat myös hanskoina. Niissä on siis peukalon reikä ja ne tulevat suunnilleen puoleen väliin sormia. Useilla lenkeillä alkumatkasta olenkin käyttänyt noita hihoja käsien lämmittämiseen ja muutaman kilometrin jälkeen sitten vetänyt ne takaisin sisään. Erittäin kätevä ominaisuus kylmille ilmoille.

Huomattavaa on myös että takki on anorakki mallia, eli vedetään paidan lailla päälle ja siinä on huppareista tuttu mahan yli menevä tasku, joka sulkeutuu vetoketjuilla. Pienenä miinuksena se, että taskuun ei tule mp3 reikää, siis reikää josta kuulokkeiden johdon voisi vetää, mutta olen kyllä löytänyt ipodille aina paikan tämänkin takin kanssa. Takki on myös kiristettävissä alhaalta, mutta minulle se on ainakin ollut aina oikein hyvä ilman erillisiä kiristyksiä.
Kuva shop.dobsom.com:sta

Dobsom R90 housut ovat parhaat juoksuhousut joita olen ikinä kokeillut. Ne on hyvin kevyet ja pohkeen kohdalla oleva kiristysnauha tekee housuista hyvin trikoomaiset. Toki juoksutrikoot ovat näitä paremmat monissa tapauksissa, mutta niille jotka eivät halua trikoita käyttää, tämä on loistava vaihtoehto.Ja nämä ovat toisaalta myös ainakin puolipitkiä trikoita lämpimämmät oikein kylmillä ilmoilla.

Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi tätä Dobsom R90 asua. Itse tilasin jostain verkkokaupasta tuon asun, mutta esimerkiksi Dobsomin oma verkkokauppa (shop.dopsom.com) näyttää ihan hyvältä paikalta hommata tuo asu. Takit on tällä hetkellä 49-79 euroa ja housut 49 euroa. Mä itse muistaakseni maksoin koko asusta noin 80 euroa. Ja jos sattuu omistamaan jo hyvät juoksuhousut tai trikoot, niin pelkästään tuo Dobsomin takki on harkinnan arvoinen.

Olen käyttänyt asua paljon, jopa ihan keskitalvella. Parhaiten se kuitenkin sopii alkukevääseen ja syksyyn. Takkia olen myös käyttänyt pyöräillen liivinä ja normaalisti, sekä joskus kylmimmillä kesäilmoilla olen heittänyt tämän takin päälle shortsien tai puolipitkien trikoiden kanssa.

Lopuski vielä disclosure: Mulla ei ole mitään yhteyttä Dobsomiin, enkä saa tästä mainostuksesta yhtään mitään. Suosittelen tätä vain ja ainoastaan siksi, että asu on erittäin hyvä.

Tämän tekstin on kirjoittanut

7. syyskuuta 2011

Ensikokemukset foam rollerista

Foam roller, pilatesrulla, vaahtomuovi pötkylä, miksi ikinä sitä nyt kutsuisikaan tuli postissa tällä viikolla. Ostin sen pilateskauppa.fi:stä. Palvelu oli toimivaa, vaikka aluksi tilaus menikin mönkään katkenneen pankkiyhteyden takia. Joka tapauksessa nopealla aika taululla toimitettiin tämmöinen lähimpään postiin.

Kuva pilateskauppa.fi:n sivuilta
Studio Pro Foam Roller (EPP) - päädyin tuohon versioon noin tunnin verkkoselailun perusteella. Monessa paikassa kehotettiin ottamaan tuommoinen musta, koska se oli kovempi ja sitten vielä tuota EPP materiaalia. Noilla spekseillä etsiskelin rullaa ja tällä kertaa päädyin kotimaiseen tilaukseen postikulujen edullisuuden takia.

Ensimmäiset kokemukset rullan käytöstä ovat loistavat. Tarkoitukseni oli hommata tuo rulla isojen lihasten, reidet, pohkeet ja niin edespäin rentouttamiseen ja hieromiseen. Siihen tarkoitukseen ensimmäisten kokeilujen perusteella tuo toimii erittäin hyvin.

Monessa paikkaa ohjeistettiin rullailemaan hitaasti haluamasi lihaksia 50-60 sekunnin ajan. Ainakin etureisille tuo aika oli aivan liikaa, sillä kipu oli mieletön. Kipeää tuo siis teki, mutta hyvällä tavalla. Vähän samalla tapaa kuin oikein kireiden lihasten avaushieronta.

Koitan muistaa kertoa uudemman kerran rullan käytöstä muutaman kuukauden päästä, kun sillä toivottavasti on jo paljon enemmän

5. syyskuuta 2011

Heippa taas maailma

Uusi blogi, uusi alku.

Kun puolitoista vuotta sitten pääsin alkuun blogaamiseni kanssa, niin olen sittemmin aloittanut useammankin blogin. Olen etsinyt parasta yhdistelmää millä blogaisin. Siis tarkoitukseni on ollut löytää semmoinen setti blogeja, että itse jaksan niihin kirjoittaa ja että blogeissani riittää luettavaa. Haluan pitää vain blogeja, joissa oikeasti on luettavaa.

Kuntoilu ja urheilu on minulle rakkaita aiheita ja vaikka koitinkin jo kaksi kertaa aiemmin, kerran suomeksi ja toisen englanniksi aiheesta blogata, niin tällä kertaa uskon että tästä vihdoin tulee totta. Englanniksi kuntoilusta blogaaminen ei vaan toiminut minulle ja edellisellä suomeksi yrityksellä olin vielä niin noviisi koko blogaushommaan ettei siitä tullut mitään.

Olen entinen palloilija, nykyinen kuntoilija. Haaveena olisi muutemassa vuodessa päästä puolikkaan triathlonin kuntoon, mutta matka sinne on vielä pitkä. Haasteita on monia ja niistäkin tulee blogailemaan kunhan ehdin.

Tervetuloa lukemaan urheilusta ja kuntoilusta yli lajirajojen.

- Henkka

P.S Pääblogini on www.henrihamalainen.com, käy tsekkaamassa, jos kiinnostaa.