28. lokakuuta 2011

Kunnon sulkapallomatsi veti karstat pois kehosta

Valitin tossa, että flunssa on jatkunut jo pitkään ja ei meinannut olo tulla normaaliksi sitten millään. Tänään vihdoin tuntuu taas normaalilta. Lääke tähän hyvään oloon oli sulkapallo. Kun kunnolla joutui puuskuttamaan, niin tuntui että kroppa oikein puhdistui ja lähti pelaamaan. Onneksi tällä kertaa näin.

Samainen sulkapallo saattoi olla koko homman aiheuttajakin, kun muutama viikko takaperin oli tukkoinen olo ja menin pelaamaan sulkapalloa. Sen jälkeen iskikin pieni kipeys, josta sitten kumuloitui ajan myötä isompi flunssa.

Jos sitä viikonloppuna uskaltaisi jo vähän enempi treenata. Ja sunnuntaiksi on bookattuna sauvakävelytreffit, oi kuinka keski-ikäiseltä se kuulostaa.

25. lokakuuta 2011

Flunssaa, urheilua ja takapakkia

Nyt on sitten tuskailtu flunssaisena jo jonkin aikaa. Jo varmaan kolme viikkoa sitten lapset ensin sai flunssan ja sitten huonosti nukuttujen öiden jälkeen myös itselle tuli oireita. Vähän toipilaana kävin heittämässä Solvallan NouXtreme runin ja seuraavana päivänä vielä uimatekniikkakurssilla. Siitä se alamäki sitten alkoi. Melkein kaksi viikkoa ilman urheilua ja muutama päivä ihan petipotilaanakin.

Viime viikon perjantaina vihdoin tunsin, että olisin kunnossa kokeilla vähän juoksemista ja kävinkin puolen tunnin kevyen lenkin heittämässä. Olo oli mahtava sen jäljiltä. Tästä rohkaistuneena käväisin lauantaina lyhyen parinkymmenen kilometrin pyörälenkin, joka myöskin tuntui hyvältä. Kahden hyvän urheilukeikan jäljiltä lähdinkin vielä sunnuntaina uudelle lyhyelle lenkille, mutta se sitten olikin jo liikaa. Kroppa pisti ihan stopin puolessa matkassa ja sen verran jo omaa kehoani tuntevana tajusin sentään hissutella kotiin. Yö ja seuraava päivä olikin sitten taistelua sairastumista vastaan. Nyt kuitenkin näyttää, että ehkäpä tämä jäi vaan varoitukseksi, että rauhassa pitää aloittaa, kun on sairaana ollut.

Jossain oli nyrkkisääntönä, että olisi hyvä harjoitella kevyesti yhtä kauan kuin on ollut kipeänäkin. Sääntönähän tuo kuulostaa tosi helpolta, mutta toteutus on niin kovin paljon vaikeampaa. Niin kovasti tekisi mieli jo tällä viikolla mennä kovempaa ja erityisesti enemmän. Pitää nyt vaan koittaa pitäytyä suunnitelmassa tehdä semmonen 3-4 tunnin viikko kevyitä harjoitteita. Sulis tosin olisi varattuna torstaille, mutta pitää lähempänä kuulostella uskaltaako sitä kentälle lähteä.

Olen seurannut omaa harjoitteluani ja terveyttä jo aika pitkään. Tarkistin tuosta että vuodesta 2008 lähtien, joka vuosi olen saanut syysflunssan loka- tai marraskuussa, vaikka muuten olen ympäri vuoden aika terveenä pysynytkin. Toki lasten syntymän jälkeen omat sairastelut on vähän lisäntyneet, mutta luulisin että siinä on kyse vaan univajeen aiheuttamasta heikentyneestä vastuskyvystä. Silti jotain selvästikin teen väärin. Pitää miettiä uusia jippoja ensi vuodeksi.

Mielessäni käänsin tämän kuitenkin positiviiseksi. Todennäköisyydet että olen terveenä kun hiihtokausi taas alkaa kuukauden parin päästä on taas paremmat. Hiihtokelejä odotellessa. Kaksi viimeistä talvea on ollut niin mahtavia täällä Espoossakin, että ei kahta ilman kolmatta. Vai mitä (fingers crossed).

22. lokakuuta 2011

Treenivarusteita: Adidas Adizero Boston

Välillä on taas aika kertoilla treenivarustuksestani. Olin pitkään addiktoinut Nikeen ja ostin aina uudet Niket ihan vain periaatteesta. Niitä tulikin kokeiltua aika montaa erilaista mallia. Vajaa vuosi sitten minulle suositeltiin Adidas Adizeroja. Eräässä kaupassa niitä sitten näinkin kohtuu hintaan ja jalkaan kokeiltuani päätin ne hankkia.

Nyt olen juossut ensimmäisillä Adizero Bostoneillani jonkun 450 kilometriä ja siksi onkin hyvä aika tehdä oma arvioni niistä. Olen aika raskasrakenteinen ja siksi alunperin vähän vierastin näin kevyttä kenkää ja kovaa joustoa. Kengissä on siis täysjousto, mutta se on tuntumaltaan aika kova eikä tunnu kovin pehmeältä. Hyvä puoli siinä on, että alustaan saakin sitten todella hyvän tuntuman. En ole kuitenkaan huomannut mitään haittaa tuosta kovasta vaimennuksesta, vaan se on itseasiassa ollut aika miellyttävä. Eikä minulla ole ollut näiden kenkien kanssa mitään ongelmia jalkojen kanssa, joten kai niiden voi ajatella ajaneensa tehtävän ihan hyvin.

Olen juossut näillä ehkäpä 70% maastossa, hiekalla ja purulla ja loput 30% asfaltilla. Kenkä toimii yllättävän hyvin maastossa, vaikka onkin niin kevyt. Kenkä on silti hyvin tukeva ja siinä saa niin hyvän tuntuman maastoon, että maastossa juokseminen on turvallisen oloista ja mukavaa.

Yksi näiden hyvistä ja huonoista puolista on ilmastointi. Kengät on aika viileät ja kaikista kylmimmillä ilmoilla ne alkavat olemaan jopa vähän turhan viileät. Talvijuoksuun näistä kengistä ei ole, tai sitten ainakin pitää laittaa lämpimämpiä sukkia sisään, ettei varpaat palellu. Kesällä tosin viileys on myös suuri etu. On kiva kun ei ole hiestä läpimärät sukat pitkien lenkkien jälkeen.

Minulle nämä ovat olleet parhaat koskaan käyttämäni lenkkarit, joten suosittelen näitä lämpimästi. Minulla onkin toiset parit olleet jo jonkin aikaa odottamassa kaapissa ja eiköhän vielä tämän syksyn aikana nekin voisi korkata. Kunhan vaan kohtuullisen lämpimiä kelejä vielä lenkkipoluille riittäisi. Muuten pitää vaihtaa lämpimämmät lenkkarit jalkaan.

Juoksija-lehden kenkäklinikalla on myös hyvä arvio Adizero Bostoneista. Siellä tosin valitetaan kuntoilijalle kovahkoa iskunvaimennusta. Ehkäpä kun juoksen paljolti hiekka- ja maastoalustalla, en ole ongelmaa huomannut.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

11. lokakuuta 2011

NouXtreme 2011 - maastojuoksua Solvallassa

Viime sunnuntaina tuli käytyä ensimmäisesää maastojuoksutapahtumassani NouXtremessä Solvallassa, Nuuksion kansallispuiston maisemissa. Tapahtuma oli EsboIF:n järjestämä vaellus, sauvakävely sekä maastojuoksu tapahtuma. Tapahtuma oli suhteellisen pienimuotoinen ja leppoisa, mutta kuitenkin ammattitaidolla järjestetty.

Kaverini kanssa oltiin alunperin ajateltu mennä tuonne juoksemaan 20km lenkki, mutta kun selvisi, että reitti on 5 km edestakaisin, niin supistettiin lenkkimme 10 kilometriin. Olin viikolla ollut vähän flunssainen, niin kymppi oli täysin riittävä matka tällä kertaa.

Tunsin Solvallan maastoa muutaman sauvalenkin perusteella ja reitistä oli alunperinkin kerrottu, että se on raskas, mutta silti se jotenkin pääsi yllättämään. Mäet oli isoja, jyrkkiä ja niitä oli paljon. Juosten mäet tuntuvat vaan niin paljon raskaammilta kuin sauvojen kanssa mennessä. Osa mäistä oli sen verran jyrkkiä, että ne kävi jo reisiinkin. Myös alaspäin tulot olivat välillä haastavia, kun ei voinut antaa mennä vaan, vaan joutui vähän jarruttelemaan.

Ilma oli mitä mainion ja juoksukin kulki kohtalaisesti. Osanottajia oli kohtuu vähän (noin 100), mutta hauskaa oli. Kaverini kanssa mentiin mielestämme ihan kohtuu vauhtia (1:02:41 oli loppuaika), mutta urheilullisessa seurassa sillä sijoittui neljänneksi viimeiseksi. No eipä sinne oltu mitään muuta hakemaan, kuin mukavaa lenkkiä uudessa maastossa. Ensi vuonna pitää sitten tulla uudestaan ja jos silloin sitten puristaisi alle tuntiin tuon lenkin. Olisi se ehkä nytkin mennyt, mutta lähdettiin sen verran rauhallisesti, että vaikka viimeiset kolme kilometriä tulinkin alle 6 minuutin vauhtia (5:55, 5:50, 5:33) niin ei ehtinyt alle tuntiin tällä kertaa. 

Tossa järjestäjien sivuilta kuva lähdöstä. Porukkaa ei ollut paljoa, mutta sitäkin laadukkaampaa.

Järjestelyt toimivat hienosti. Parkkipaikkoja löytyi ja ohjaus toimi. Kuulutukset ja huolto toimi moitteetta. Ainoan miinuksen joudun antamaan ilmottautumispuolesta; kanslia oli järjestetty kapean käytävän päässä olevaan huoneeseen, jossa ei ollut läpikulkua. Se aiheutti pienen tungoksen. Sitä voi järjestäjät sitten parantaa ensi vuodeksi.

Yhdellä kaverilla oli järjestäjien puolesta videokamera päässä kiinni (tossa kuvassa toinen oikealta) ja kysyin häneltä, niin järjestäjät luultavimmin laittavat videon nettiin jossain vaiheessa. Ilmottelen, jos löydän sen jostain, niin saatte käsityksen reitistä.

Kuva järjestäjien (http://solvalla.esboif.fi) sivuilta
Jos on haluatte joskus osallistua vähän pienempiin tapahtumiin, niin tässä on hyvä ehdokas. Minä ainakin tykkäsin tapahtumasta ja maastosta. Reitti on kyllä aika rankkaa, mutta ainakin vähän erilaista kuin muissa tapahtumissa.  

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

1. lokakuuta 2011

Kovaa harjoittelu on helppoa, kevyempi harjoittelu paljon vaikeampaa

Olen itse useamman kerran sortunut siihen, että teen harjoitukset liian kovaa. Olen huomannut monilla muilla samanlaisia oireita. Kun harjoittelua aloitetaan uudestaan tai muutetaan kestävyysurheilu pohjaisemmaksi, tuntuu usein käyvän niin, että harjoituksia tehdään aivan liian kovaa.

On helppoa lähteä tekemään harjoitusta, esimerkiksi juosten ja juosta itselleen aika kovaa vauhtia. Sitten lenkin lopussa on tunne, että enempää en juurikaan olisi voinut mennä. Harjoitellaan siis niin että harjoituksesta tuleekin suoritus. Henkisestihän tämä on helppoa. Tuntee koko ajan tehneensä hyviä kovia harjoituksia, kun harjoituksen jälkeen olo on väsynyt ja seuraavana päivänä on paikat vähän kipeänä. Kuntoaan kohottovalle tämä on usein vain aivan väärä tapa.

Minulle ainakin on käynyt useamman kerran niin, että olen tällaisella hieman liian kovalla harjoittelulla saanut aikaa itselleni hyvänolon tunteen siitä että kunto nousee näin. Olenkin jatkanut tätä harjoittelua kuukaudesta pariin, kunnes joko joku paikka on kipeytynyt tai olen tullut kipeäksi. Kroppa on niin sanotusti itse päättänyt, että harjoittelen liian kovaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen, hyvän ystäväni avustuksella, ymmärtänyt rauhallisesti harjoittelun hyödyt. Määrällisesti olen alun jälkeen harjoitellut paljon enemmän kuin ennen, mutta nyt olen keskittynyt siihen, että PK harjoittelu todella on peruskestävyyttä, hyvin alhaisella intensiteetillä ja sykkeillä. Harjoituksista kotiin tultaessa useimmiten olotilakin on semmoinen, että olisin hyvin voinut jatkaa harjoitusta vielä pitkäänkin.

Onkin ollut mahtava huomata, että 4-5 kuukaudessa juoksun kilometrivauhdit on tulleet reilusti alaspäin ja muutenkin kunto on selvästi noussut tasaisen varmasti, vaikka tehoja en ole juuri kropasta irtiottanut. Tänä aikana minulla ei ole myöskään ollut juurikaan mitään vammaa, enkä ole ollut päivääkään kipeänä. Ainakin minulle tämä pääosin rauhallisesti harjoittelu sopii erityisen hyvin.

Olen myös olennaisesti monipuolistanut harjoitteluani. Normaaliin harjoitteluviikkooni kuuluu 4-5 eri lajia, jolloin lihasryhmien kuormittavuus on pienentynyt huomattavasti. Lajeina useimmiten ovat juoksu, pyöräily, uinti, sulkapallo, sauvakävely, jumppa ja silloin tällöin muut palloilut. Vaikka sanonta kuuluu, että "juoksemaan oppii vain juoksemalla", peruskuntoa pystyy kyllä nostamaan monipuolisella harjoittelulla huomattavasti. Sitten esimerkiksi tiettyjen tavoitteiden lähestyessä voi painottaa jotain lajeja enemmän. Ja kuten jo sanoin, ainakin minun juoksuvauhtini on parantunut huomattavasti noin 13-17 kilometrin keskimääräisellä juoksuviikoillakin.

Kokeneemman kestävyys- ja kuntourheilijat varmasti ymmärtävät omat rajansa hyvin, mutta halusinkin vihjata tästä kokemattomammille kuntoilijoille. Minä kun olen palloilulajeista siirtynyt kuntoilijaksi, niin minulle on ollut erittäin vaikeaa osata harjoitella sopivan kevyesti. Palloilussa kun useimmiten mennään kovaa, kun mennään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen