31. joulukuuta 2012

Katsaus vuoden 2012 urheiluun ja blogiin

Teinkin jo aiemmin analyysin ensimmäisestä vähän tavoitteellisemmasta kuntoilukaudestani. Siinä analysoin laadullisesti mennyttä kautta ja sen onnistumista. Sen postauksen voit lukea täältä (Ensimmäinen kausi kestävyyskuntoilijana taputeltu). Tässä postauksessa teen vielä määrällisen katsauksen menneeseen vuoteen.

Urheilumäärät

Menneinä vuosina olen panostanut harjoituspäiväkirjoihin ja statistiikkoihin niin paljon, että niistä on ollut ihan vaivaksi asti. Reilu puolitoistavuotta sitten siirryinkin käyttämään pääasiallisesti vain HeiaHeia:aa harjoituspäiväkirjana. Garmin Connectiin tulee siirrettyä joitain harjoituksia, mutta se on enempikin vain silloin kun haluan tietää enemmän yksittäisistä harjoitteista.

Kokonaisharjoitustunteja vuoteen mahtui 230 tuntia. Nämä jakautuivat eri lajeille kilometreinä seuraavasti:
  1. Juoksu - 599 km & 68h (osa tästä on suunnistusta, jota en merkinnyt erikseen)
  2. Pyöräily - 1312 km & 50h
  3. Uinti - 73 km & 38h (matkat on noin määriä, koska on suurin osa tästä on tekniikkaa)
  4. Hiihto - 358 km & 34h (noin 100km on tämän talven hiihtoja)
  5. Sulkapallo - 22h 
  6. Rullilla pyöräily - 192 km & 8h 
  7. Triahlon - 52 km & 3h (tämä siis Kiskon triathlon)
  8. Pilates - 2h
  9. Sauvakävely - 2h
  10. Muut lajit - 4h 
Näitä katsoen paljon on tekemistä tulevalle vuodelle. Kokonaistuntimäärää olisi tarkoitus saada maltillisesti nostettua sinne 300 tunnin hujakoille. Uintimäärään olen tyytyväinen, kaikki muut ovat vähän alakanttiin. Sulkapalloa on tullut käytyä pelaamassa kohtuullisesti ja sen huomaakin pitävän terävyyttä mukavasti yllä.

Voimaharjoittelun puuttuminen ja pilatesharjoittelun vähyys on huolestuttavia. Enkö tosiaan ole tuon enempää tehnyt noita asioita. Oma muistikuvani oli kyllä olen tehnyt, mutta päiväkirja ei valehtele ja yhteensä niitä taitaa olla vain 4 tuntia. Se ei ole käytännössä mitään koko vuotta katsoen.

Sairaspäiviä, siis päivä jolloin jätin urheilemisen väliin sairauden tai vamman takia, tuli yhteensä 40. Sekin tuntuu aika paljolta. Suurin osa niistä ajoittuu tuonne elo-syyskuun ja loka-marraskuun vaihteille. Nämä ovat siis kauden jälkeen ajalla jolla kropan pitäisi toipua. En ole tainnut malttaa oikein antaa kropan toipua rasituksista. Tässä on paljon opittavaa ensi vuodelle.

Blogikirjoittelusta

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen uudestaan kesäkuussä tänä vuonna. Blogin laitoin pystyyn 2011 syksyllä, mutta sen kirjoittaminen jäi kokonaan jopa puoleksi vuodeksi. Onneksi sainkin taas kiinni tästä kirjoittelusta tänä kesänä. Tämä on tietyllä tapaa iso henkireikä urheilun lisäksi.

Suosituimmat blogipostaukseni tälle vuodelle olivat:
  1. Kokemuksia Canyon Ultimate AL 9.0 
  2. Ensimmäinen kausi kestävyyskuntoilijana taputeltu - paremmin meni kuin uskoin
  3. Kisaraportti Kiskosta 7.7.2012 - Ensimmäinen triathlon nyt kisailtu
  4. Puolitriathlon retkeillen Kuusijärvellä
  5. Pääkaupunkijuoksussa oma puolimaraton ennätys 
Mukavasti ihmiset kävivät lukemassa blogiani, kun sain aikaiseksi kirjoittaa. Minulle on jotenkin vaikeaa kirjoittaa vain pelkistä treenimääristä ja treeneistä. Tämä on kuitenkin myös treeniblogi, joten ehkä siitä treenamisen arjestakin pitäisi kirjoittaa enemmän.

Kiitos kaikille ketkä kävitte tänä vuonna lukemassa blogiani. Tulkaa toistekin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

30. joulukuuta 2012

Vuoden 2012 blogipostausten visualisointi

Toisessa blogissani (henrihamalainen.com) olen tehnyt joka vuosi katsauksen vuoden kirjoituksiini visuaalisessa muodossa palvelulla nimeltä Wordle. Päätin nyt tehdä nyt samanlaisen visualisoinnin tästäkin blogista. Tässä sanojen ilmestymistiheyden mukainen sanapilvi blogin sisällöstä. Poistin pilvestä yleisiä suomalaisia sanoja sekä konjuktioita.


Aika paljon esiintyy sanoja liittyen siihen että pitäisi päästä kovempaa: enemmän, vauhtia, kertaa, kohti, minuuttia ja muita samankaltaisia sanoja. Jostain syystä swimming sanaa esiintyy suomenkielisessä blogissa tosi usein. Pitää tarkkailla tuota tulevissa kirjoituksissa.

Muuten tekstit näyttävät olevan aikalailla sitä mitä urheilublogilta voisi odottaakin. Ehkäpä yllättävintä on se, että sana juoksu, pyöräily ja uinti eivät ole esillä juurikaan. Ehkä siinäkin jotain opittavaa ensi vuodeksi.

Toisen blogini Wordlet ja lyhyet ohjeet wordlen tekoon löytyy näistä posteista: Web Wanderer Wordle 2012, Wordle 2011 ja Wordle 2010.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. joulukuuta 2012

Joulunajan treenamiset vaihtui syömiseen

Jouluaattona iski sitten flunssa päälle ja suunnitelmista poiketen Joulu menikin syöden. Pidin myös suunnittellusti kolmen päivän tauon herkkulakosta ja tuli siis vähän mässäiltyäkin. En kyllä vieläkään oikein kaipaa noita herkkuja. Söin suklaata ja sipsejä, mutta ei ne nyt niin kovin ihmeellisiä ollut. Se helpotti herkkulakon jatkoa, jos olisi oikein nauttinut noista herkuista niin olisi voinut olla vaikeaa jatkaa.

Nyt kun on tavoitteellinen kuntoilija, niin nämä sairauspäivät tuntuu tosi raskailta. Mieliala on alhaalla kun ei pääse urheilemaan. Koko ajan vaan tulee kuulosteltua, että joko sitä huomenna pääsisi urheilemaan.

Joulun ajan urheilut jäi siis siihen, että kävin kerran puolison kanssa rauhallisella hiihtolenkillä ja toisen kerran tyttäreni kanssa hänen ensimmäisellä hiihtolenkillä. Toivottavasti uusi vuosi alkaisi hyvässä kunnossa.

Onneksi tänään alkaa Tour de Ski. Se on kyllä hyvin onnistunut kokonaisuus. Kaikkia kisoja on kyllä hauskaa katsoa ja kokonaisuudessaan tilanne elää loppuun asti. Mun tän vuoden kokonaiskilpailun voittajasuosikit on Aleksander Legkov ja Therese Johaug. Toivottavasti Heikkisen Matti on joka kisassa kympin joukossa ja vähintään kerran pallilla, niin tulee miesten puolellakin jännitettävää. Naisissa suomalaiset pärjää kuitenkin aina.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. joulukuuta 2012

Herkkulakon vuosipäivä lähestyy

Mulla on vähän tapana, että kun jotain aletaan tekemään, niin se sitten tehdään kunnolla. Viime uutena vuotena päätin, että en syö mitään herkkuja: suklaata, makeisia, leivonnaisia, sipsejä, pop corneja tai yleensäkään mitään tuon tyylistä herkkua. Rajaksi laitoin, että lakko pitää kunnes paino on alta 85 kiloa.

Tarkoituksena ei siis ollut pikainen laihdutus vaan pitkäkestoinen elämäntapamuutos kohti terveellisempää ruokavaliota. Pikku hiljaa paino onkin alkanut pudota ja tuosta rajasta puuttuu enää reilu kilo. Tosin olen alkanut miettimään, että ehkä sitä voisi mennä samalla lakolla tuonne Joroisten puolimatkalle asti. Sen verran helposti se on mennyt.

Ihan alkuaikoina, siis ensimmäisen kuukauden aikana, jonkin verran teki herkkuja mieli. Hyvin nopeasti se helpotti ja kertaakaan ei ole oikeastaan sen jälkeen mitään mielihaluja herkkuja kohtaan ollut. Toki viisi kertaa olen herkkulakosta luistanut, mutta melkein kaikkiin oli hyvä syy: siskon häät, kummitytön ristiäiset, kummipojan synttärit, yhdet toiset synttärit ja yksi asiakaskäynti. Suunnitellusti olin perherauhan ylläpitämiseksi luvannut Kroatian lomallamme luistaa tästä herkuttelusta, se kun tuntuu vaikuttavan myös tuohon paremman osapuolen arkeen.

Olen myös suunnitellut, että voisin jouluna vähän syödä suklaata. Toisaalta ne joulusuklaat ei ole koskaan kovin hyviä, niin en ole varma että kannattaako kuitenkaan. Mun herkkujen syönnissä kun on vain kaksi vaihetta: on ja off.

Vaikeinta koko lakossa on ollut ne vähän vieraammat ihmiset, jotka kyselevät miksi en ota jotain kakkua tai vastaavaa. Tutummille on ollut kohtuullisen helppoa kertoa mistä on kyse, mutta esimerkiksi asiakaskäynneillä tai vastaavilla ei oikein ole jaksanut selitellä.

Tämän tyyppiset vähän pidemmät uudenvuoden lupaukset eivät ole mulle kovin vieraita. Silloin kun teen niitä, niin sitten ne pidetään. Edellinen vastaava lupaus oli alkaa syömään salaattia lounaaksi, silloin kun olen kotitoimistolla Ruoholahdessa (silloin olin siis Nokialla). Tämä lupaus kesti 2,5 vuotta, enkä luistanut kertaakaan. Lopetin sen sitten, kun joskus tajusin, että salaatilla on tosi vaikea urheilla täysipainoisesti.

Tämän tekstin pääasiallinen tarkoitus oli lähinnä masentaa niitä, jotka jo ajattelevat aloittavansa jonkun pienen herkkulakon uudeltavuodelta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

12. joulukuuta 2012

Hiihtäminen on vaan niin kivaa

Viikko sitten tuli avattua hiihtokausi luistellen Oittaalla Espoossa. Viikonloppuna pääsin myös perinteisen hiihdon makuun ja kävin heti aloituslenkiksi heittämässä 17 kilometrin pätkän. Näiden lisäksi olen vielä päässyt toisenkin luisteluhiihdon käymään tässä viikon aikana.

Noin kuukausi sitten lupasin itselleni että keskityn tänä talvena triathlon treenamiseen ja hiihdän vain kuin muilta lajeilta ehdin. Jo nyt mietin, että oliko tuossa päätöksessä mitään järkeä. Hiihtäminen on kuitenkin kaikista kivoin kuntoilulaji. Se on niin monipuolista ja siinä saa kokea niin vauhtia kuin hitaita uuvuttavia nousujakin.

Ehkäpä mä keksin jonkin keskitien ja koitan hiihtää kohtuullisen paljon tänäkin talvena. Kuitenkin ensi kesän tavoitteita varten lienee järkevää pitää uinti, juoksu ja pyöräily koko talven jollain lailla ohjelmassa. Se helpottaa sitä alkukevään kunnon triahtlonin harjoittelun aloitusta niin paljon, että järki voittanee tunteen tässä hiihtoasiassa.

Hyviä hiihtokelejä kaikille.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

27. marraskuuta 2012

Olet mitä harjoittelet

Olen siis entinen palloilija. Taustaani kuuluu pesäpallo ja salibandy vahvimpina lajeina. Myös koripalloa on tullut pelattua enemmän ja vähemmän virallisissa sarjoissa paljon. Kestävyysurheiluun olen kunnolla siirtynyt vasta reilu vuosi sitten. Toki aiemminkin olen hiihtänyt, juossut ja pyöräillyt kuntoillakseni, mutta vailla minkäänlaisia tavoitteita.

Monet nykypäivän kestävyysurheilijat ovat pitkän linjan kestävyysurheilijoita. Takana on jo monia vuosia ja paljon kilpailuita. Monille on tullut jo ainakin omissa mielikuvissaan rajat vastaan. He luulevat tietävänsä minkä tasoisia heistä voi tulla. Minulla ei onneksi ole sitä taakkaa.

En oikeasti tiedä ollenkaan, että kuinka kovaa pystyn puolimaratonin joskus juoksemaan tai minkälaiseen aikaan voin suoriutua puolitriathlonilla. Saati että tietäisin onko minusta koskaan maratonille, ironmanille tai joihinkin muihin pitkäkestoisiin koetuksiin.

Vielä pari vuotta sitten olisi sanonut varmasti, että ei minulla ole lahjoja tuommoiseen kestävyysurheiluun. Olen aina ollut nopea ja varsinkin lähtönopeus on ollut kaikissa lajeissani se  fyysinen kulmakiveni. Se ei luonnollisesti tunnu kovinkaan tärkeältä kestävyysurheiluun. Nyt kuitenkin vähän suunnitelmallisemmalla harjoittelulla olen jo pystynyt paljon parempiin tuloksiin kuin olisin koskaan uskonut. Monessa kirjallisuudessa kuitenkin sanotaan, että kestävyysurheilun kehitys on kohtuullisen helppoa viisi vuotta, joten aika näyttää mitä tuleman pitää.

Tämän postauksen tarkoitus on sanoa, että olet tällä hetkellä sitä mitä olet harjoitellut. Nykyiset vahvuutesi on harjoittelusi ja muun elämäsi tulosta, eivät sitä mitä sinun lahjasi välttämättä ovat. Kukaan ei tiedä mihin kenestäkin on suunnitelmallisella ja erityisesti pitkäjänteisellä harjoittelulla. Haluankin rohkaista kaikkia keitä joku urheilulaji kiinnostaa, niin kokeilemaan sitä vähän pidemmän aikaan. Rajat kyllä tulee aikanaan vastaan, mutta siihen tarvitaan paljon työtä ja monia hienoja hetkiä

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. marraskuuta 2012

Vittumaisen kevyt askel

Varmaan tiedätte sen tyypin. Takaa ohi tullessa sen askellusta tuskin kuulee, sen kroppa on mahtavassa balanssissa, pää tuntuu pysyvän samalla korkeudella, kädet rytmittää juoksua hienosti, jalat taitaa juuri ja juuri hipaista maata joka askeleella ja juoksu on muutenkin kevyen oloista. Useimmiten se tulee ohi (kierroksella) tai vastaan juuri silloin kuin itsellä alkaa askel jo vähän painaa. Siinä on mun ensi kesän tavoite, vittumaisen kevyt askel.

Ensi vuoden triathlon ja juoksukisoihin koitan saada oman entisen sotanorsun askelluksen muutettua tuohon vittumaisen kevyeeseen askeleeseen. Kun sitten oranssi kisapuku päällä tulen vastaan tai menen ohi, niin siinä alkaa selkäranka jos toinenkin pikkuhiljaa katketa.

Tänään iltalenkillä ensimmäistä kertaa itsestä tuntui että juoksutekniikka alkaa muuntumaan kohti tuota keveämpää askellusta. Ensimmäiset kolme kilometriä se sujui helposti, mutta loppumatkalla jouduin keskittymään asentoon ja alastulokohtaan vähän enemmän. Aikaa onneksi ensi kesään on reilusti.Sitten nähdään saako entisestä sotanorsusta kepeän kenialaisen yhdessä talvessa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. marraskuuta 2012

Kirkasvaloa ja lenssua

Tämä tiistaiaamu oli keliltään masentavampia pitkiin aikoihin. Räntää satoi taivaalta ja loskaa oli maa täynnä. Päätin selättää ankeuden heti aamusta. Päästyäni tyhjälle toimistolle, keitin kahvit ja istahdin läppäri sylissä sohvalle ja laitoin kirkasvalolampun päälle. Vaikka en ole mikään kirkasvalo-uskovainen ole ollutkaan, niin yhdistelmä toimi erittäin hyvin. Puolessa tunnissa oli ihan erilainen mieli ja tunne.

Flunssa vaan vieläkin vaivaa. Tällä viikolla oli tarkoitus aloittaa PK-harjoittelu, mutta nenä on vieläkin niin tukossa ja öisin yskä vaivaa, että ei ole ollut mitään järkeä aloittaa. Toivottavasti ensi viikoksi pääsisi jo kuntoon ja saisi peruskuntoharjoittelun aloitetuksi. Onneksi ensi kesään on aikaa ja paljon.

Positiivisena ihmisenä olen selittänyt itselleni, että tämä pakko lepo auttaa korjaamaan lihaksia ja nostamaan motivaatiota. Kyllä sitä ehtii harjoitella vielä ja paljon.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. marraskuuta 2012

Jukolan kartat

Erilaisten sattumusten takia sain Jukolan viestin oman osuuteni kartan vasta eilen. Vaikka tapahtumasta on jo yli neljä kuukautta, heti kartan saatuani muistin koko suunnistuksen tosi tarkasti. Kartalta pystyin heti sanomaan mihin pummasin, missä kävin pienessä joessa vahingossa uimassa ja mihin rasteille tulin hyvin. Ihmeellisen hyvin ihmismuisti pystyy tuomaan esiin asioita oikeilla ärsykkeillä.

Olin jo päättänyt, että ensi kesänä Jukola saa jää väliin, koska oli tarkoitus treenata triathlonia varten sen verran tiiviisti, että ei iltarasteille ehtisi. Kartan katselu ja reissun muistelu sai taas ajatukset vähän toisenlaisiksi. Olisi sinne Jukolaan kiva kyllä päästä, niin ainutlaatuinen tapahtuma se on. Pitää katsoa tarkemmin sitten keväällä lumien sulaessa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

2. marraskuuta 2012

Uintitekniikan analysointi ja videoresurssit

Luettuani Swim Smooth kirjan tutustuin myös muihin heidän materiaaliin webissä. Heidän webbisivuiltaan löytyy uimarityypin analysointi ja ohjeistus sivusto www.swimtypes.com. Sieltä minäkin kävin tekemässä testit ja katsomassa ohjevideoita oman uintini parantamiseksi. SwimSmoothilla on myös hyvä YouTube kanava jossa on paljon hyödyllisiä uimiseen liittyviä videoita.


Oman analyysini mukaan olen itse sekoitus Arnieta ja Overglideria. Vaikka en olekaan mikään punttisalilla kävijä, niin moni seikka Arniessa vihjaa minun kuuluvani siihen sakkiin. Toisaalta taas aiemmin koitin maksimoida liukuani hyvin Overgliderin tapaan. Jotta nämä avautuisivat enemmän, niin tässä on hyvät videot molemmista:

Arnie: 


Overglider:


Swim smooth kirja ja kaikki heidän sivuillaan oleva materiaali on jo itsessään auttanut tosi paljon uinnin kanssa. Olen toki vasta aloittanut tämän korjausliikkeen, mutta uskoakseni olen jo nyt parantanut vetoani ja asentoani huomattavasti. Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon kehitystä kesään mennessä voi uintiin saada. Nyt olen kuitenkin vielä niin huono uimari, että huomattavat kehitysaskeleet on mahdollisia.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. lokakuuta 2012

Juoksutekniikan analysointi follow-up

Julkaisin noin viikko sitten videon juoksutekniikastani (video YouTubessa) ja pyysin kommentteja eri lähteistä miten tekniikkaani voisi parantaa. Kuten jo etukäteen ajattelinkin niin kommentit tekniikkaan sain treenikavereilta enkä keneltäkään vierailta. Senkin aika varmasti tulee vielä, että täysin ulkopuoliset uskaltavat antaa kommentteja tekniikkakysymyksissä.

Omien ja muiden analyysien pohjalta löysin seuraavat tärkeimmät kehityskohdat:

Ylävartalon liike


Käteni menevät juostessa vähän liian sumppuun ja hartiani ovat hieman jännittyneet. Lisäksi vasen käteni kiertää reilusti eteen ja menee osittain ristiin. Oikea käteni menee suoraan, mutta vähän turhan sumppuun ylös. Parantamalla käsien asentoa rytmitys ja juoksu helpottuu varmasti jonkin verran.


Keskivartalon asento


Juoksuasentoni on hieman istuva ja rasittaa täten etureisiä turhaan. Tässä on osittain varmasti kyse huonosta liikkuvuudesta lantion seudulla. Aiemmin pidemmillä matkoilla minulla etureidet rasittuivat huomattavasti. Ehkä asento on siis hieman korjautunut, mutta vielä ylemmäksi lantiota pitäisi saada. Pilateksesta ja jumppapallolla treenamisesta pitäisi saada lisää pitoa keskivartaloon ja toivonkin että sillä asennon saisi korjattua.

Jalan alle tuonti


Jalkani tulee alas aika lailla keskijalalle joka sinänsä on hyvä. Vähän vielä voisi jalkaa saada tuotua enemmän painopisteen alle enemmän. Kyse on ehkäpä 10 sentistä. Tämä auttaisi rullautuvuuteen. Tämä toivottavasti korjautuu tuon lantion asennon parannuksen kanssa.

Jalan saatto


Vähän enemmän voisi työntää jalalla eteenpäin ja samalla tuoda siis jalkaa lähemmäksi pakaraa juostessa. Nyt jalan saatto on huomattavan alhainen ja osa tehosta jääkin puolitiehen tuon takia. Tähän pitää vain keskittyä ja se saattaakin aluksi tuntua raskaammalta, mutta pitäisi kuitenkin auttaa askelpituuteen.

Tekniikassa paljon hyvääkin


Omassa juoksussa löytyi paljon hyvääkin. Asento oli yllättävän hyvän suora ja jalka tuli paremmin alle kuin ajattelin. Myös jalan maassa oloaika oli mielestäni yllättävän lyhyt. Laskettuna 60 framea sekunnissa otetusta hidastuksesta jalkani oli maassa 15-16 sadasosaa. Lyhyen googlailuni perusteella tämä on erittäin hyvä tulos. Toki kyseessä oli tuoreilla jaloilla juostua juoksua ja vauhtina oli noin 5 min/km vauhti. Positiiviset asiat pitää kuitenkin aina löytää, koska niitä tarvitaan kehittyäkseen.

Varmaa on se, että juoksua pitää kuvata ennen joulua vielä uudestaan. Koitan tehdä nyt reilun kuukauden verran korostetusti juoksutekniikkaa ja sitten kuvata sitä uudestaan ja katsoa onko parannusta tullut. Toivottavasti silloin saisin jo kommentteja muiltakin kuin niiltä keneltä sitä odotinkin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

25. lokakuuta 2012

Kokemuksiani urheiluväline webbikaupoista


Minä tilailen suurimman osan urheiluvälineistäni nettikaupoista. Suurimmaksi osaksi kaupat ovat ulkomaisia, mutta joskus tilaan myös suomesta. Ajattelinkin tehdä pienen katsauksen kauppoihin joita minä käytän jakaakseni omat kokemukseni kaupoista.

Chain Reaction Cycles


Tämä lienee se Euroopan tunnetuin ja suurin urheiluvälinekauppa. Erityisesti pyöräilyvälinekaupoista tämä taitaa olla valikoimiltaan ykkönen. Myös triathlonin muihin osuuksiin, uintiin ja juoksuun CRC:stä löytyy hyvin varusteita. Hintatasoltaan CRC on yleisesti edullisin, mutta joissain tuotteissa on saattanut löytää jopa 20-30% edullisempia tuotteita Wigglestä tai Evan Cyclesista. En tiedä onko tämä heidän tietoinen valinta, siis ottaa jostain tuotteista reilumpia katteita, vai eivätkö he vain seuraa toisten hinnoittelua niin tarkasti.

Toimitukset tulevat monin eri tavoin. Välillä kuljetusliike hoitaa ne ovelle asti, toisinaan ne tulevat postipakettina lähimpään postiin. Kuljetuksissa yleensä menee noin viikko Suomeen.

Yhden kerran CRC:ssä oli virheellistä tuotetietoa tilatessani. Palautin tuotteen, mutta jouduin itse maksamaan postikulut takaisin, kun he sanoivat virheen olleen minun. Tämän takia olen boikotoinut CRC:tä aina kun olen muualta saanut yhtä edullisia tuotteita.

Wiggle


Wiggle mainostaa itseään Brittien suurimpana urheilukauppana. Heillä on myös erittäin laajat ja hyvät valikoimat kuntourheiluvarusteita. Viime aikoina olenkin tilannut heiltä suurimman osan tavaroistani. Kertaakaan minulla ei ole ollut mitään ongelmia heidän kanssaan ja toimituksetkin ovat tulleet hyvin. Kuten CRC, hekin taitavat käyttää monia eri toimittajia Suomeen ja koskaan ei oikein tiedä minkä firman kautta toimitus tulee.

Wigglellä on myös jonkin verran paremman oloisia omia ja eksklusiivisia tuotteita kuin CRC:llä. Esimerkiksi heillä oli (tai ehkä vieläkin on) Orcan TRN märkäpuku mynnissä pelkästään heillä hyvin edulliseen hintaan.

Evan Cycle's


Evan Cyclesistä olen tilannut jonkin verran pyöräilyvarusteita. Heilläkin on pyöräilyyn hyvät valikoimat ja heidän kanssaan on kaikki toiminut moitteetta. Mitään suurta kilpailuetua on tosin vaikea löytää heistä CRC:hen tai Wiggleen verrattuna.

Camelbakin juomarepun tosin sain heiltä 30 euroa halvemmalta kuin mistään muualta. En tiedä mihin tämä perustui, mutta ainakin taas opetti minulle, että Evan Cycles kannattaa aina tarkistaa ennen tilausta muualta.

Tredz


Tredz on yksi monista webkaupoista briteissä. Täältä olen muutaman kerran tilannut ongelmitta. Lähinnä siksi, että löysin sieltä tuotteita mitä mistään muualta ei löytynyt. Mitään suurta etua muihin nähden en kaupasta ole löytänyt.

Swim Smooth


Tälle listalle pääsee myös yksi erikoisvälinekauppa nimittäin Swim Smoothin uintikauppa. Tämä on siis saman porukan kuin mistä vastikään arvostelemani uintikirjani on. Kaupan valikoimat eivät ole kovinkaan laajat, mutta he myyvät vain mielestään parhaita tuotteita.

Itse olen sieltä kerran tilannut ja toimitus Suomeen tapahtui aivan yhtä helposti kuin isoistakin kaupoista. Uimavarusteita varten suosittelen tutustumaan tuohonkin kauppaan.

Ne muut kaupat


Edellä mainitsemani lista ei ole kovin kattava lista mistä kaikkialta tilaan tavaroita. Kuitenkin urheiluvälineistä yli 80% olen tilannut noista yllä mainitsemistani kaupoista. Muita kauppoja joista olen tilaillut urheiluvarusteita tai urheiluun liittyviä kamoja ovat muun muassa varuste.net, verkkokauppa.com, bookdepository ja ebay. Joskus tilailen myös pienistä tuntemattomista kaupoista, mutta silloin käytän aina PayPal:ia ja googlailen paljon kaupan taustoja.

Muutamia superedullisia kauppoja perustuen lyhytaikaisiin mahtaviin tarjouksiin ovat SportsDirect ja StartFitness. Itse en ole näistä vielä mitään tilannut, mutta kavereiden kokemukset ovat olleet positiivisia. Siksi nämäkin kuuluvat listalle kauppoja jotka tarkistan ennen tilaustani.

Kertaakaan minulla ei ole ollut tuotevikoja kummempia vaikeuksia tilausten kanssa. Ja kaikista tuotevioista olen selviytynyt ihan sähköpostin lähettämisellä.

Toki joskus ostan myös ihan urheiluliikkeistä tavaroita, mutta en tee sitä tukeakseni kotimaisia liikkeitä vaan sovitusmahdollisuuksien ja tuotteiden välittömän saamisen vuoksi. Olen sen verran ekonomisti, että uskon ennemminkin vapaan kaupan tuomiin hyötyihin, kuin kotimaisuuden tukemiseen teennäisesti. Jotta annan rahani kotimaisille liikkeille, tulee minun saada jotain rahalleni vastineeksi. Pelkkä kotimaisuus ei vaan pitkässä juoksussa riitä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

21. lokakuuta 2012

Juoksutekniikan analysointi

Kuvattiin eilen kaverin kanssa juoksutekniikkaa digipokkarilla videolle. Vaikka kamera ei kovin ihmeellinen olekaan, niin yllättävän hyvän analysointivideon juoksusta sai aikaiseksi.

En ole itse mikään juoksutekniikan asiantuntija, niin kaipaisinkin apuja kaikilta mahdollisilta juoksutekniikkaa tuntevilta. Tuossa alla on juoksutekniikkavideoni. Itselläni on joitain ajatuksia juoksutekniikkani korjaamisesta, mutta arvostaisin kaikki huomioita tekniikastani. Ei se valitettavasti kovin sujuvalta vielä näytä.

Edit: (embedattu soitin näköjään hävittää noita tekstejä, toimii YouTubessa soitettuna normaalisti)

Kommentit on tervetulleita joko kommentteina tähän postiin, YouTubeen tai meilillä osoitteeseen henri@kurheilua.com.

18. lokakuuta 2012

Voisko jo treenata?

Ihan mieletön hinku päästä treenaamaan. Oon kohta kolme viikkoa kärvistelly tätä ylimenokautta uintitreenien ja parin sulkapallon kera. Tavoite oli neljä viikkoa pitää lepoa ennen kuin aloittaa taas PK-kauden.

Tänään vielä kävin hakemassa uudet juoksukengät maastoon. Olin katsomassa uusia kisakenkiä, mutta kun niitä ei löytynyt, niin myyjä kävi varastosta hakemassa yhden jäljelle jääneen parin Salomonin S-Lab Fellcrosseja. Koko oli oikea ja hinta hyvin huokea, niin kotiinhan ne lähti. Ei se ainakaan auta tätä innostusta kun on uudet kengät eteisessä odottamassa. Arvostelua näistä luvassa kunhan oon vähintään 100 km niillä juossut.

Olen myös tehnyt harjoitusohjelman jo ensi kesään asti ja kirjoitellut erilaisia harjoitusmahdollisuuksia ylös. Olen myös katsellut tekniikkavideoita ja vinkkejä kaikkiin mahdollisiin lajeihin. Sekä tietysti tilaillut uutta kampetta urheiluun. Taitaa olla pieniä oireita harjoittelun puutteesta. Pidän kuitenkin pääni ja koitan yhden viikon vielä hissutella. Parempi levätä ja kerätä motivaatiota oikein kunnolla, kuin aloittaa liian aikaisin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. lokakuuta 2012

Treenivarusteita arvostelussa - Bliz Pursuit XT -lasit

Nyt kun on vuosi käytetty Bliz Pursuit XT laseja, yhden talven hiihtäen ja toisen pyöräillen, niin voi hyvillä mielin tehdä arvostelun näistä laseista. Minun versioni laseista oli Pursuit XT Norway eli norjan väreissä olevat lasit kaksilla linsseillä: smoke with blue ja ne toiset taitavat olla orange.



Blizin lasit eivät ole sieltä kalliimmasta päästä ja minäkin sain nuo 59 eurolla. Tuohon hintaan niitä taitaa olla tarjolla tälläkin hetkellä monissa webbi-kaupoissa. Pakkaukseen kuului lasien runko, kahdet linssit, sangat, hihna, kotelo ja puhdistuspyyhe. Laseissa on myös irrotettava hiki/huurtumissuoja, jonka olen muutaman kerran irrottanut estääkseni huurtumista.

Talvella käytin laseja hihnan kanssa hiihtäessäni. Lasit toimivat todella hyvin ja huurtumista ei juurikaan koskaan tapahtunut. Lasit istuvat hyvin päähän ja toimivat hyvin hiihtämisessä. Kaikista kovimmissa lumisateissa kaipasin ehkä enemmän suojaa, mutta sitä varten on ne erilliset hiihtolipat. Erittäin hyvät lasit talvikäyttöön.

Kesäksi vaihdoin hihnan sankoihin. Sangat ovat itse muotoiltavat ja nenäosaakin pystyy käsin muotoilemaan mieleisekseen. Näillä tavoin lasit saa istumaan hyvin päähän ja niillä pystyy ajamaan hyvin maantiepyörää. Ala-asennosta ajaen joskus näkökentän yläosa meinaa jäädä vähän piiloon, mutta sankoja ja nenäosaa säätämällä siitäkin pääsee kohtuullisesti eroon.

Olen oikeastaan käyttänyt pelkästään tummempia smoke with blue linssejä. Niillä pärjää melkein kelissä kuin kelissä. Ainoastaan nyt syksyn pimenevissä illoissa pyöräillessäni, meinasi ajamisesta tulla vähän turhan pimeää. Linssit ovat kestäneet myös hyvin. Toiseen linssiin sain naarmun pudottaessani ne yläkaapista yli kahdesta metristä kivilaatalle. Se naarmu on onneksi sen verran pieni, että ei häiritse urheilua.

Olen ollut hyvin tyytyväinen laseihin. Hinta-laatusuhteeltaan lasit ovat olleet erinomainen ostos. Ne käyvät niin hiihtoon kuin pyöräilyynkin ja eivät ole kovinkaan arvokkaat. Suosittelen ehdottomasti harkitsemaan näitä laseja, kun lasien hankinta on edessä.

Ja kuten muissakin tuotearvosteluissa, haluan todeta, että minulla ei ole minkäänlaisia suhteita tähänkään yritykseen ja haluan kertoa tuotteista vain siksi, koska tiedän kuinka vaikeaa on valita tuotteita ilman omakohtaisia kokemuksia.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

12. lokakuuta 2012

Suomiurheilun dilemma: mistä rahaa ja ammattilaisia?

Vastikään Ylen TV2:sessa oli urheiluilta, jossa käsiteltiin muun muassa Suomalaisen urheilun tilaa ja miten voitaisiin menestyä enemmän kuin tällä hetkellä. Niin studiossa kuin twitterissä käytiin keskustelua siitä, että rahaa ja osaajia tarvittaisiin lisää.

Itsekin koitin avata keskustelua twitterissä, että miten minä voisi auttaa urheiluseuroja tai henkilöitä. Olen tällä hetkellä kevyesti mukana EsboIF:n toiminnassa pienimpien junioreiden kanssa ja sitten vapaaehtoisena tarvittaessa muutenkin. En näe kuitenkaan että tämä työ oikeasti auttaisi Suomalaista urheilua juurikaan eteenpäin vaan haluaisin tarjota oikeaa ammatillista osaamistani. Tällaisia ehdotuksia sainkin juuri twitterissä: "tarjoa ammatillista osaamistasi ilmaiseksi seuroille, koska seuroilla ei ole rahaa maksaa ja kaikki tarvitaan urheilijoille".

Tämä on sinänsä täysin totta. Rahat pitäisi saada urheilun ja urheilijoiden suoraksi hyödyksi. Tämä aiheuttaa kuitenkin melkoisen dilemman, pitäisi saada parhaita osaajia tekemään työtä urheilijoiden hyväksi, mutta mitään ei voida maksaa siitä. Yritysmaailmassa on aika vähän huippuosaajia, jotka lähtevät tekemään pitkäjänteistä työtä ilmaiseksi. Hyväntekeväisyys ja "rakkaus lajiin" on toki olemassa, mutta eivät ne loputtomiin kanna.

Suomessa on monia huippuosaajia markkinoinnin, myynnin, tapahtumajärjestäjien, valmennuksen, lääketieteen ja monella muulla urheiluun liittyvällä alalla, mutta heidän saaminen tekemään työtä urheilun pariin tulee aina vaatimaan myös rahaa. Nykyajan urheilussa ei pelkästään vapaaehtoisvoimin pärjätä, oli kyse urheilijoista tai urheilijoiden avustamisesta.

Rahan puutetta on toisaalta aina helppo syyttää. Rahan puute on suomalaisessa urheilussa oleva fakta, mutta ei se tule korjaantumaan tuosta vain. Jotta asia ei menisi pelkäksi valittamiseksi, tässä muutama vähän erityylinen idea, joilla urheilijoiden ja seurojen rahatilannetta voitaisiin parantaa.

  • Kickstarter tyyppinen rahoitus urheilijalle leirityksiin kohti seuraavia isompia kisoja. Eli pienillä vaikkapa 5-500 euron lahjoituksia vastaan urheilija lupaisi vaikkapa nimikirjoituksia kuvalla, yhteiset harjoitukset, yhteisen lounaan, tekniikkaharjoituksia, jotain sponsorikamoja nimikirjoituksella, pääsylippuja tapahtumiin tai jotain vastaavia. 
  • Urheilija/urheiluseura ja valmentaja voisivat myydä paketteja harjoituksiin. Esimerkiksi 200 eurolla saisi 5-10 yhteisharjoitusta urheilijan kanssa. Tai toisaalta seura voisi tarjota 40 euroa yhdet harjoitukset parhaiden huippujen kanssa. Ja jalostaen tohon vielä jonkun jatkon, niin siitä voi pyytää paljon enemmänkin.
  • Urheilija voisi tarjota osuutta omista tulevista voitoistaan riskisijoittajille. Esimerkiksi 10 000 eurolla voisi saada 10% seuraavan viiden vuoden palkintotuloista. Riippuen tietysti urheilijasta, potentiaalista ja lajista, hinnat voisivat olla hyvinkin erilaiset. Sama tietysti voisi toimia seurojenkin kanssa.

Nämä ideat perustuvat enemmänkin siis siihen, että yksityisiltä ihmisiltä saataisiin avustuksia urheiluun. Suomen lain soveltuminen tähän on tietysti asia, johon en halua ottaa kantaa, kun en osaa varmasti sanoa. Yritysten tuki tulee varmasti näyttelemään isoa osaa sponsoroinnista jatkossakin, mutta olisiko kovasti yleistyvässä yhteisöllisessä rahoituksessa mahdollisuuksia urheilun parissakin?


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

9. lokakuuta 2012

Ensimmäinen kausi kestävyyskuntoilijana taputeltu - paremmin meni kuin uskoin

Ensimmäiset triathlon ajatukset syntyivät joskus 2011 alkuvuodesta ja sen kesän alkupuolella ne konkretisoituivat kahden vuoden puolitriathlon tavoitteeseen. Silloisesta kunnostani kertoi paljon se, että tavoitteeksi laitoin kuuden tunnin alituksen puolitriathlonilla, koska sekin tuntui jo äärettömän kovalta. Kova suoritus se sinänsä onkin, mutta ei enää tunnu ylitsepääsemättömältä.

Tein silloin kesällä 2011 tälle vuodelle muutaman urheilutavoitteen jotka toimisivat hyvinä välisteppeinä kohti ensi vuoden puolitriathlon tavoitetta. Nämä tavoitteet olivat, olympiamatka alle kolme tuntia, puolimaraton alle kaksi tuntia ja tour de helsinki pyöräiltynä läpi. Silloin ne tuntuivat kovilta tavoitteilta.

Tämän kauden alku meni täysin pipariksi. Olin syyskuun lopusta helmikuun alkuun koko ajan kipeänä. Pisin terveenä olemis jakso oli kolme viikkoa ja niitäkin taisi olla vain yksi. Veriarvotkin tippuivat monilta osin alhaisiksi ja mieli oli matalalla. Helmikuun lopussa otin sitten harjoittelusta kaikki tehot pois. Tein äärimmäisen matalasykkeistä ja pikku hiljaa pidentyvää kestävyyttä. Tämä vihdoin sitten auttoi olon ja kunnon alkaessa menemään parempaan suuntaan. Kauden alku siis ei todellakaan mennyt nappiin.

Myöhään syksyllä hankin itselleni Triathlon harjoittelu raamatun Joe Frielin Triathletes Training Bible:n. Sen avulla ymmärsin äärettömän paljon enemmän harjoittelun rytmityksestä, pitkäkestoisen matalasykkeisen harjoittelun merkityksestä, sekä myös kunnon ajoituksesta. Sen pohjalta rakensin harjoitusohjelman, joka tähtäsi Kuopion olympiamatkan triathlonille ja siellä kolmen tunnin alitukseen. Kiskon oli tarkoitus toimia ensimmäisenä tutustumisena triathloniin.

Tämän kauden triathlon tavoitteet


Toukokuun aikana kuitenkin kavereiden avustuksella alkoi kuitenkin herätä ajatus, että tosissaan mennään Kiskossakin. Frielin oppien mukaan, merkkasin siis kisan B-tason kilpailuksi ja teinkin vain vajaan viikon kevennyksen kisaa kohti. Kisa sujui yli odotusten ja kolme tuntia alittui jo siellä. Kisaraportista voi lukea tarkemmin kertomuksen siitä reissusta.

Kuopion olympiamatka vaihtuikin tavoitteen jo Kiskossa suoritettuani puolitriathlon kokeiluun. Naapurini, joka on myös treenikaverini, ehdotti että pidettäisiin omatoiminen puolitriathlon kuusijärvellä retkeillen. Se kuulosti Joroisten tavoitetta varten paljon järkevämmältä, kuin Kuopion kisa, joten se sitten tapahtui elokuussa. Sekin meni yli odotusten. Tehokas aika ilman vaihtoja oli 5:31 minuuttia, tuntia kovempaa kuin lähtiessä ajattelimme. Kisaraportissa enemmän tietoa siitäkin reissusta.

Muut tavoitteet

 

Tour de Helsingin suoritus oli yhtenä tavoitteena tälle kaudelle. Se tavoite vaihtui alkukesän aikana vähintään yhtään pitkään pyörälenkkiin. Sellainen järjestyikin heinäkuussa, jolloin neljän hengen porukalla vetäisimme 160 km lenkin. Se reissu oli hyvin opettavainen siitä, että minun kroppani pystyy ottamaan vastaan hyvin energiaa suorituksen aikana ja vaikeistakin hetkistä selviää, kun vaan jaksaa painaa.

Toinen tavoite oli puolimaraton alle kahteen tuntiin. Se täyttyi reilusti pääkaupunkijuoksussa aikaan 1:48 (kisaraportti). Kaksi tuntia tuntui vuosi sitten kovalta tavoitteelta, nyt pitäisi mennä aikalailla pieleen, jos sen päälle jäisi puolikas.  

Kauden hauskimmat muistot

Muutama hetki on jäänyt erityisesti mieleen. Hauskin muisto on Jukolan viestistä viimeiseltä rastilta maalin juoksu. Suunnistusta en ollut harrastanut yli 10 vuoteen ollenkaan ja suoritus onnistui kohtuullisen hyvin. Mieleen on kuitenkin jäänyt se hetki kun täydellä teholla juoksin viimeiseltä rastilta kohti vaihtoaluetta ja porukka kannusti aidan toisella puolella. Kaksi muutakin hetkeä Jukolasta jäi mieleen. Lähtiessäni osuudelle edellisen osuuden tuoja oli antanut kaikkensa ja kartan annon yhteydessä tuli 5 kertaa vähän muutakin. Toinen muisto oli oman osuuteni aikana yritykseni hypätä pienehkön joen yli, kun siltaa ei ollut lähettyvillä. Yritys epäonnistui täysin ja uin kaulaa myöten mutavedessä vastarannalle.

Ensimmäinen kerta avovedessä Oittaalla on myös jäänyt elävästi mieleeni. Uinti ja avovesiuinti varsinkin olivat minulle jopa pelottavia vielä vuosi sitten. Kun sitten ensimmäistä kertaa avovedessä huomasikin, että tämähän alkaa luonnistua, niin onnistumisen tunne oli mahtava. Tuommoisia hetkiä kokee aikuisena enää niin harvoin.

Pyörällä heitettiin myös monia hyvin hauskoja reissuja. Varsinkin sadat kirit, joko kuntarajoille tai mäkiin olivat hauskoja koetuksia. Vielä kun porukka oli pääasiassa sellaista, että kaikki voittivat joitain kirejä, niin hauskaa oli yrittää. Eihän niissä aina järkeä ollut, mutta ne tekivät pyörälenkeistä paljon mielenkiintoisempia.

Kauden yhteenveto

Kokonaisuudessa kausi meni aivan mahtavasti. Vaikka alku menikin surkeasti, niin sain itsestäni irti paljon enemmän kuin olisin koskaan uskonut. En ole koskaan uskonut että minussa olisi minkäänlaista kestävyysurheilijan vikaa, mutta näillä näytöillä pikkuhiljaa se on itsekin uskottava, että voi minusta kestävyyskuntoilija vielä tullakin.

Kunnon ajoitus ei tällä kaudella oikein onnistunut. Paras kuntoni osui tuohon elo-syyskuulle, vaikka tähtäin oli heinäkuulla. Tästä on hyvä oppia, että kovempia treenejä pitää ottaa ohjelmaan jo aikaisemmin alkukesästä, jotta kunnon saisi huippuun jo vähän aiemmin. Toisaalta taas peruskunto kausi on onnistui erittäin hyvin, koska kunto pysyi ja nousi koko kesän. Ne kaikki hyvin hyvin hitaat PK-lenkit tekivät siis tehtävänsä.

Kiitokset tästä kaudesta kuuluu tietysti kotiväelle, joka on yllättävän ymmärtäväisesti suhtautunut ainaiseen harjoitteluuni. Suuri kiitos kuuluu myös treenikavereille, joilta olen oppinut paljon vauhdeista ja kovista harjoituksista ja toisaalta nähnyt, että he vanhoina kestävyysurheilijoinakin ovat vain ihmisiä, joiden kanssa pystyy tekemään yhdessä harjoituksia. Viimeisenä kiitokset myös hyvälle ystävälleni, joka on fysioterapeutti ja toiminut paljon oikeiden huippu-urheilijoiden kanssa. Häneltä olen saanut paljon hyvää tietoutta ja keskustelukumppanin monissa haastavissa urheiluasioissa.

Tästä kohti seuraavaa kautta ja Joroista 2013.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

4. lokakuuta 2012

Urheilukirja arvostelussa - Swim Smooth

Jotkut teistä saattaakin tietää, että pidän toista englanninkielistä blogia. Siinä muun muassa kirjoitan arvosteluja lukemistani kirjoista. Luin vastikään urheilukirjan ja tein siitä arvostelun. Tässä tuo sama arvostelu:

Due to my Triathlon enthusiasm in past year, I've got into swimming also. As to my nature, I have to get to know the technical jargon about swimming, that I would be able to learn to swim smoothly. For that purpose I found a perfect book, 300 pages about freestyle swimming - Swim Smooth: The Complete Coaching System for Swimmers and Triathletes.

Swim Smooth is book by Paul Newsome and Adam Young, both have a long background on swimming, but even more background on coaching swimming. They have a Swim Smooth named swimming training center in Australia and very useful web page also about swimming.

I must admit, that I thought there can't be written 300 pages about freestyle swimming so, that every page would make sense, but I was so wrong. Book is filled with good information, training tips, technique and useful pictures explaining all the things in detail. When reaching to the end of the book, I even thought it fell bit short.

Book starts from the basics of swimming and explains every part of swimming in great detail. For training purposes, book introduces 6 different swimmer types and give tips on improving swimming to all of those. It also says that there is no one best way to swim, it's always about the body and personal preferences.

If you are on to improving your freestyle swimming or into triathlon, this is a must read book. It stops the speculation on what is good and what is not for swimming and gives statistics and technique advices to all aspects of swimming. It has even its own section to open water swimming.

Only minus I have to give the book is that it became expensive to me. I have ordered swimming training equipment with about 100 euros only due to this book. I believe those will pay back to me on better swimming training sessions and eventually as a better swimmer in next triathlon races.

For freestyle swimming, this book is my bible now. I'm not going to look for any other book or training sites for a long time.

Tämä blogipostaus oli siis ristiinpostaus toisesta blogistani. Alkuperäinen postaus löytyy täältä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

2. lokakuuta 2012

Pääkaupunkijuoksussa oma puolimaraton ennätys

Kauden viimeisenä tavoitteena oli puolimaraton alle kahteen tuntiin. Tämän kesän hyvän kunnon vuoksi kaksi tuntia tuntui sen verran helpolta rajalta, että otin itselleni lisätavoitteeksi alle 1:50 alituksen. Pääkaupunkijuoksu toimi hyvänä suorituspaikkana.

Pääkaupunkijuoksu lähti isolta hiekkakentältä, josta vajaan sadan metrin päässä reitti kaventui pieneksi hiekkatieksi. Työkaverini oli lähtenyt kanssani juoksemaan ja ensimmäiset kaksi kilometriä olikin melkoista "älä hukkaa kaveria" -juoksua. Juoksumassa puuroutui aika paljon ja ensimmäiset kilometrit tulivatkin vähän aiottua hitaammin ja toisaalta enemmän voimia tuhlaten. Muutaman kilometrin kuluttua päästiin kuitenkin tavoite vauhtiin.

Reitti oli minulle vieras varsinkin korkeuserojen suhteen. Ihan muutamia kertoja olen käynyt samoissa maisemissa hiihtämässä, mutta juosten olin siellä ensimmäistä kertaa. Matkan varrelle sattuikin aika paljon mäkiä, jotka olivat toki juostavia niin ylös kuin alaskin, mutta kyllä ne kilometrivauhtia vähän söivät.

Puolimatkaan saavuttiin noin 54 minuutin kohdalla, joten aikataulu näytti pitävän hyvin. 16 kilometriin asti juoksu tuntui hyvältä ja silloin ajattelimmekin hieman kiristää vauhtia. Vähän 17 kilometrin juomapaikan jälkeen tuli hieman pidempi ylämäki, jossa ensimmäistä kertaa alkoi maitohappoja todenteolla tulla jalkoihin. Tästä reilun kilometrin päästä tuli toinen ylämäki sillalle, jossa hapot vihdoin todella iskivät.

Tässä vaiheessa työkaverini kiroili sen verran tuskissaan, että otin sen merkkinä, että voin koittaa yksin loppumatkan. Koitin puristaa viimeiset pari kilometriä kovaa, mutta taisi enemmän olla henkisesti kovaa kuin vauhdillisesti. Viimeiset kolme kilometriä tulivat aikoihin 5:05, 5:03 ja 5:02, aika tasaisen tappavaa. Keskisykkeet noille kilometreille olivat 185, 183 ja 185, melkoista raastoa siis.

Maaliintulopuhallus, tuuletus seurasi vasta perässä
Kuva pääkaupunkijuoksun Facebookista.
Maaliin kaarruin ajassa 1:48:19, melkein kaksi minuuttia alle tavoitteen. Juoksu tuntui ihan loppua lukuun ottamatta erittäin helpolta. Jollain helpommalla reitillä olisi 1:45 alitus ollut varmasti mahdollinen. Pitää toki olla tyytyväinen tähänkin, kun en ole koskaan alle kahteen tunnin puolimaraa aiemmin juossut. Ja onhan se hyvä jättää tavoitteita ensi vuodellekin.

Pääkaupunkijuoksun järjestelyt toimivat ihan hienosti. Alkumatkaan tulisi ehkä keksiä jotain, koska ihmismäärän lisääntyessä juoksusta ei kohta tule mitään alkukilometreillä. Minun tyyppiselle kovalle hikoilijalle juomapisteiden asettelu oli myös vähän huono. Juomapisteet olivat 6,5, 13 ja 17 kilometrien kohdilla. Kaksi ensimmäistä olivat liian myöhään, toki ymmärrän että reittiin ne noin helpoiten sopivat.

Suurin palaute kuitenkin loppujärjestelyistä. Tuon kokoinen tapahtuma vaatii vähintään kaksi linjaa joissa juoksijoita palvellaan. Nyt jonot olivat pitkät ja eivät edenneet ollenkaan, jotta saisi juomaa ja muita ravinteita kroppaan. No ensi vuonna paremmin.

Olipa taas hauskaa olla mukana juoksutapahtumassa. Kyllä niihin pitää vaan lähteä useammin. Hieno fiilis niissä aina on.

Kattavampi kauden raportti tullee viikon sisään. Pitää saada ajatukset koottua ja paperille, niin sitten voi hyvillä mielin suunnata katseet kohti seuraavaa kautta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. syyskuuta 2012

Viimeistä tavoitetta vaille valmis

Vajaa vuosi sitten asetin itselleni ensimmäisen kerran tavoitteita kuntoilukaudelle. Silloin listalle pääsi kolme erillistä tavoitetta: Olympiamatkan triathlon alle kolmeen tuntiin, Tour de Helsinki läpi ja puolimaraton alle kahteen tuntiin. Olympiamatka tuli suoritettua jo Kiskossa ja Tour de Helsinki muuttui aikataulujen takia vielä pidempään pyörälenkkiin. Huomenna vuorossa olisi viimeisen tavoitteen suorittaminen.

Noin vuosi sitten, kun oli palloillut ja kuntoillut vailla tavoitetta jo 10 vuotta, niin nämä tavoitteet tuntuivat haastavilta. Nyt kahden tunnin alittaminen puolimaratonilla tuntuu aika helpolta. Tosin enpä silti ole koskaan suorittanut, joten pitäähän se ensin tehdä.

Huomenna on vuorossa siis Pääkaupunkijuoksu. Reitti ei liene kaikista helpoimmasta päästä ja lisäksi se on vielä koko matkan hiekkapohjaista. Tämä syönee ajasta varmasti muutaman minuutin, mutta 1:50 vauhtia on tarkoitus lähteä kokeilemaan.

Viimeiseen kuukauteen on valitettavasti sattunut kaksi kipeänä olo jaksoa, joten ihan optimaalista ei valmistautuminen ole ollut. Keskiviikon viimeinen VK-harjoitus meni kuitenkin sen verran hyvin, että varmasti ainakin alla 1:55 pitäisi päästä.

Kivana lisänä on se, että kaksi työkaveria lähtevät mukaan ja hekin ymmärtääkseni lähtevät kokeilemaan 1:50 vauhtia. Se auttaa aina yllättävän paljon kun on kavereita mukana.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

22. syyskuuta 2012

Uintitekniikka ja vapaaehtoistyötä

Eilen aloitin uinnin osalta valmistautumisen uuteen kauteen. Olen paraikaa lukemassa 300 sivuista opusta vapaauinnista ja sen avulla olisi tarkoitus saada uinti vähän parempaan jamaan ensi kesäksi. Uinnista voisikin helposti saada 5 minuuttia triathlonin puolimatkan ajasta pois jo paremmalla tekniikalla.

Omien analyysien ja uintikaverin kanssa eilen suoritettujen tarkkailujen jälkeen uskon, että suurimmat ongelmani ovat liian hidas frekvenssi, yksipuolinen hapenotto, jonka seurauksena myös huono oikean käden veto. Kolmantena ongelmana on jalkojen käyttö, ne uivat liian syvällä ja koukistan polvia aivan liikaa. Se aiheuttaa paljon vastusta. Muutenkin jalkojen eteenpäin vievä voima vaparissa on parhaillakin vain 15% luokkaa, minulla varmaan miinuksella.

Vaikka uintianalyysi olikin kohtuullisen helppo tehdä, korjaaminen onkin paljon hankalampaa. Eilen koitin keskittyä opettelemaan molemmin puolista hapenottoa ja nopeampaa frekvenssiä. Tosi vaikeaa oli uuden tekniikan opettelu, mutta onneksi aikaa on paljon. Pitää vain uskoa, että se auttaa pitkässä juoksussa.

Rauhalliseen viikonloppuun tuli vähän lisätekemistä, kun minua pyydettiin auttamaan Rantamaratonille. Ei sitä kehtaa kieltäytyä, kun itsekin noita urheilukilpailuja sen verran kiertää ja tietää kuinka paljon vapaaehtoistyötä niiden järjestäminen vaatii.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. syyskuuta 2012

Puolipakollinen ylimenokausi

Puolitriathlonin jälkeen en ole oikein päässyt harjoittelurytmiin kertaakaan. Aina kun on muutaman kunnollisen harjoituksen saanut tehtyä, niin jotain uutta vaivaa on tullut eteen.

Viime viikollakin ihan yllättäen iski joko ruokamyrkytys tai joku muu pieni vatsavaiva. Tähän sitten tuhrautui yhteensä neljä päivää harjoittelematta.

Pääkaupunkijuoksuun on aikaa enää kaksi viikkoa ja siihen ei ihmeellisiä harjoituksia enää ehdi tekemään. Yritän saada yhden 8-10 kilometrin VK harjoituksen avainharjoituksena tehtyä ja siihen muutaman muun tätä tukevan juoksun. Näillä eväillä pitäisi sitten lähteä tekemään puolimaraton ennätystä, joka lienee aika helppoa, sillä ennätykseni on puolitriathlonissa juoksemani aika 2:03. Tämä siis johtuu siitä, että en ole koskaan ollutkaan mikään juoksija.

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää pääkaupunkijuoksu valmistava harjoituksena Vantaan puolikkaalle, jossa olisi sitten koittanut juosta 1:45 tuntumaan. Se ajatus on vaan haudattava, kun kroppa ei tunnu kestävän.

Aina välillä pitää muistuttaa itseään, että minä olen vieläkin enemmän palloilija kuin kuntoilija. Palloilu lajeja on tullut harrastettua yli 20 vuotta, kestävyyslajeja vasta muutama vuosi. Vaikka ne saattavatkin vaikuttaa samoilta, niin yhteneväisyyksiä on hyvin vähän. Minulle harjoittelun jaksotus, vauhdit, levon ja harjoituksen suhde, ravinto ja moni muukin on vielä opettelua.

Nyt on vaan osattava kuunnella itseään ja antaa itselle aikaa levätä. Katselin muutaman viime vuoden harjoituspäiväkirjaa ja joka syksy olen ollut monia viikkoja kipeänä. Tänä vuonna haluan pysyä terveenä. Terveenä pysyminen kun on enemmän itsestä kiinni kuin tuurista. Toki joskus tuurillakin on osuutensa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. syyskuuta 2012

Palautumisen vaikeudesta

Reilu viikko sitten tein elämäni kovimman urheilurykäisyn, kun omatoimisesti vedimme läpi puolitriathlonin Kuusijärvellä. Tämän suorituksen aikana minulta kului arvioni mukaan 4000-5000 kaloria ylimääräistä ja rasitus kropalle oli aika kova. Koska en ollut näin kovaa kisaa koskaan tehnyt, myös palautuminen tällaisesta oli minulle täysin uutta.

Lauantai-iltana jo oikeassa jalassa polvesta noin 10 senttiä alas ja oikealle sivustalle, minulla tuntui todella pahaa lihaskipua. Ei sieltä mitään varmasti rikki ollut, mutta myötäpäivään ja ehkä joissain kohti hieman oikealle kallistuvalla juoksureitillä rasitus oikealle jalalle oli varmastikin ollut suuri. Tämä kipu jalassa oli noin 20 tuntia todella kamala. Portaiden käveleminen, varsinkin alaspäin oli lähellä mahdotonta. Se kipu kuitenkin alkoi helpottaa sunnuntai-iltana.

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada ruokaa alas ja nytkin pystyin heti lauantain suorituksen jälkeen alkaa paikkaamaan energiavajettani kunnon salamipastalla. Sunnuntainkin söin normaalia reilummin. Päivä meni muutenkin lasten kanssa telmiessä ja rauhallisesti ottaessa.

Maanantai tuntui hyvältä päivältä. Kroppa oli kuin ei olisi mitään ihmeellistä tehnytkään ja ruoka maittoi normaalisti. Koitin palautua normaalirytmiini ruokailussa ja keskittää hiilihydraatit aamupalan ja pääaterialle. Muilla aterioilla koitin saada reilusti proteiinia.

Tiistaiaamu alkoi sitten todella kovaan nälkään. Aamusta asti oli koko päivän nälkä, aivan sama mitä suuhunsa laittoi. Koitin kyllä taltuttaa nälkää syömällä reilusti, mutta koko ajan se vaan painoi päälle. Sama olotila jatkui koko keskiviikonkin. Tuollaista nälkää en olekaan koskaan kokenut, syöminen ei oikein auttanut siihen mitenkään, tai siis vain ihan hetkeksi.

Keskiviikkoiltana rohkaistuin sitten ensimmäistä kertaa hikoilemaan ja valintana oli sulkapallokenttä. Vähän jännitti jalkojen puolesta, kun sulkapallo on kuitenkin aika räjähtävää urheilua, mutta jalat kestivät hyvin. Vähän ehkä olo tuntui hitaalta, mutta ei kuitenkaan väsyneeltä.

Torstaipäiväksi sitten sattui työnpuolesta täyshärdellipäivä, jossa aamu alkoi firmamme aamiasseminaarilla, jota olin vahvasti ollut järjestämässä, siitä se jatkui workshopilla eri vieraiden kanssa. Kotiin ehdin juuri niin, että hain tyttäreni yleisurheiluharjoituksiin, joita menin vetämään. Tästä vielä hain kotoa toisen tyttäreni kauppaan ja päivä alkoikin olemaan taputeltu. Nälkä vaivasi vielä torstainakin, mutta ei ehkä ihan niin pahana kuin aiemmin.

Perjantaina workshoppailu jatkui koko päivä ja tästä päästyäni suuntasin kohti Espoonlahtea uimaan. Siellä muutama kaveri jo odottikin ja altaassa vetäisin kohtuu nopeudella 1200 metriä uintia. Alun jälkeen tämä harjoite tuntui raskaalta ja lopussa jalat olivat krampin partaalla.

Lauantaina tulikin sitten vähän takapakkia kuin pieni flunssa pääsi yllättämään. Sunnuntaiksi flunssa paheni vielä asteen, mutta olimme kuitenkin porukalla katsomassa ja kannustamassa Porvoon maratonilla. Kuumetta ei onneksi juurikaan noussut, joten eiköhän tämä taltu aika piakkoin.

On ollut mielenkiintoista huomata ja tunnustella miten kroppa palautuu tuommoisesta pitkästä suorituksesta. Varmasti toistojen kautta kroppakin toipuu nopeammin, mutta aloittelijalle tämä on ollut hyvää opetusta, että palautuminen vie aikansa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. elokuuta 2012

Puolitriathlon retkeillen Kuusijärvellä

Täksi vuodeksi ei ollut tarkoitus vielä tehdä puolitriathlonia, mutta kun avautui mahdollisuus lähteä pienellä porukalla se kokeilemaan, niin totta kai olin mukana. Alunperin meitä piti lähteä reissuun mukaan muutama enemmän, mutta viime hetkillä homma kuivui kahteen koko matkan suorittajaan ja yhteen lisäpyöräilijään.

Tuoreena aamulla
Uinti osuus

Lauantai-aamuna kello 9:00 laskeuduttiin Kuusijärven jo viileähköön veteen ja pian siitä aloitettiin 1900 metrin uintiurakka. Järvi oli peilityyni, joten uinti oli todella hauskaa. Kierrettiin alkuun kaksi 750 metrin lenkkiä ja katsoinkin sen jälkeen uintiaikaani, joka oli tasan 30 minuuttia. Viisi minuuttia nopeammin kuin Kiskossa! Onkin tuntunut, että uinti on mennyt eteenpäin, kun olen keskittynyt liukumaan ja tarttumaan vasemmalla kädellä paremmin veteen. Nyt siitä sai todisteita.

Tähän päälle sitten uitiin varmuudella vähän reilusti, että ei jäisi ainakaan alimittaiseksi suoritus. Matkaa kertyi noin 1950 metriä ja aikaa koko suoritukseen meni 40:08. Minulle erittäin hyvä suoritus. Tästä pari minuuttia vielä ensi vuoteen pois, niin olisin todella tyytyväinen.

Vesi alkoi olemaan jo vähän kylmänoloista ja jalka nilkasta alaspäin oli todella kylmänä, kun järvestä nousi ylös. Pään kanssa minulla ei ollut vielä kylmettymisen oireita, varmaan koska tota hiusta on päässä vähän turhankin kanssa. Tämä taisi jäädä kuitenkin viimeiseksi avovesikerraksi tälle vuodelle, mutta se olikin sitten sitä parempi.

Pyöräily

Tästä rauhassa siirryttiin kamojen vaihdon jälkeen autolle, jossa Arto joka oli lähdössä meidän kanssa pyöräilemään, jo odottikin. Vaihto oli hyvin rauhallinen, kun pyörät piti purkaa autosta ja kasata. Myös varusteiden vaihto oli aika sekava, kun asiaan ei ollut valmistautunut kunnolla. Tarkoituksena olikin ottaa vaihdot retkeilynä rauhassa. Ehkäpä parissa kymmenessä minuutissa päästiinkin matkaan kohti Mäntsälää.

Alunperin oltiin puhuttu 28-30 kmh keskivauhdista pyörälle, mutta aikalailla heti tuli selväksi, että tänään kaikilla on pyöräilyhaluja. Ensimmäisen 25 kilometrin matkalle tuli vielä neljä kuntarajaa, joihin tapojemme mukaan vedimme järjettömät kirit. Olin 20 kilometri kohdalla niin hapoilla, että kirosin itseäni alimpaan helvettiin tyhmyydestä ja yllytyshulluudesta. Siitä eteenpäin ei onneksi tullut kirejä, mutta vauhtia pidettiin reippaasti päälle 30 kmh keskivauhtina koko ajan. Lisäksi tasaisella mentiin kovempaa, 37-41 kmh mittarissa.

Mäntsälässä tuli yllätyksenä, miten pieneen kaupunkiin on yhden tien varrelle saatu rakennettua varmaan kymmenet liikennevalot. Ei niissä ollut yhtään mitään järkeä, kun monissa niissä ei ollut yhtäkään autoa jonottamassa. Me jouduttiin vähän hidastamaan vauhtia Mäntsälän kohdalla molempiin suuntiin. Kokonaisajassa siihen meni varmaan pari kolme minuuttia.

Aika rikki pyöräilyn jäljiltä
Takaisinpäin tuuli vähän yltyi ja jalatkin alkoivat tuntumaan väsyneemmiltä. Jossain 70 kilometrin kohdalla minun vetovuorolla vauhti alkoi ylämäissä vähän hyytymään, joten päätinkin passailla enemmän loppua kohti. Kokonaisajaksi meille tuli 2:48 ja matkaa 90,4 kilometriä. Keskinopeudeksi siis 32 kmh, joka oli paljon kovempaa kuin olin ajatellut. Toki kolmestaan meno on helpompaa kuin yksin, mutta silti hyvä vauhti yllätti.

Juoksu

Pyörältä juoksuun vaihtaessa kroppa tuntui todella tyhjältä ja koitinkin mahdollisimman hyvin ravita itseäni rusinoilla, suolatabletilla ja urheilujuomalla. Juoksuun lähdettiin rauhallisen vaihdon kautta vähän yhden jälkeen. Tarkoituksena oli juosta tarpeeksi monta kierrosta Kuusijärveä ympäri jotta puolimaraton tulisi täyteen.

Ihmetyksekseni juoksu alkoi kulkemaan aikalailla mukavasti. Ensimmäiset kilometrit menivät 5:45 vauhdilla. Sen jälkeen koitin pitää noin 5:50 vauhtia koko ajan päällä. Tämä onnistuikin, mitä nyt tankatessa jollain kierroksilla aikaa kului muutamia sekunteja enemmän.

Noin kolmentoista kilometrin kohdalla vatsa alkoi vähän pistämään vastaan. Siitä eteenpäin söinkin seuraavan viiden kilometrin aikana yhden energiapatukan hyvin pienissä palasissa. Päälle otin pieniä kulauksia vettä tasaisin väliajoin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja vatsakin kesti hyvin loppuun asti.

Juoksun vauhditus onnistui hyvin ja voimaa jäi vähän puristaa viimeiset kolme kilometriä 5:40 paikkeille. Ehkäpä hieman rohkeammalla vauhdinjaolla olisi voinut kaksi tuntia alittua, mutta nytkin ajaksi tuli 2:03. En ole puolimaratoneja moniin vuosiin juossut, joten tämä oli samalla ennätykseni. Pitää käydä syksyllä tekemässä todellinen ennätys, niin tietää mihin oikein pystyy tuoreilla jaloilla.

Voittajana maalissa
Puolitriathlonin tehokkaaksi ajaksi tuli 5 tunti 31 minuuttia. Vaihdot tosiaan teimme jo ihan käytännönkin syistä rauhallisesti. Varusteet ja pyörät piti pakata autoon aina vaihtojen yhteydessä. Samalla myös tankkasimme ja  pukeuduimme aina kunnolla, jotta ei tulisi mitään ylimääräisiä sairastumisia tähän vaiheeseen vuotta. Kokonaisaikana vaihtojen kanssa tälle treenille tuli noin 6 tuntia 20 minuuttia.

Tämä puolitriathlon harjoitus toi kyllä todella paljon uskoa omasta kunnosta. Tälläkin harjoittelulla pystyin kuitenkin näin hyvään suoritukseen, niin ensi vuonna on ihan realistista tavoitella viiden ja puolen tunnin aikaa Joroisilla. Toki se vaatii kovempaa suoritusta kuin tällä kertaa, mutta harjoitteluaikaakin on reilusti vielä jäljellä.

Kuusijärvellä järjestettiin meidän harjoituksen aikana Terässika kilpailu, jonka sivusta seuraaminen helpotti omaa menoa hiukan. Toki se myös hieman haittasi, kun joutui väistelemään nopeampia lyhyen matkan kisaajia. Hauskan oloinen kilpailu tuokin näytti olevan ja sen voittajaksi sinetöitiin ihan oikea urheilija, Valtteri Bottas.

Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn juoksukilpailuja sekä rehellistä ylimenokautta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. elokuuta 2012

Porrastesti

Me asutaan kaksikerroksessa talossa, jossa olen huomannut itselleni hyvän tavan mitata väsymyksen  tasoa. Kun ihan normaalisti nousen portaita, niin toisina päivinä portaiden nousu on selvästi raskaampaa kuin toisina. Olen pitänyt tätä itselleni ohjeistuksena, että onko kroppa levännyt vai ei.

Tämä yksinkertainen portaiden nousun tarkkailu toimii mulle tosi hyvin. Kun on palautunut edellisesti treeneistä hyvin, niin sitten portaat tuntuu helpolta tai normaalilta. Silloin kun ei ole palautunut hyvin, niin portaat tuntuu raskailta.

Tällä hyvin epätieteellisellä tavalla kuuntelen kroppaani ja muutan harjoituksiani sen mukaan. En tiedä onko tämä tyhmää vai ei, mutta ainakin se on toiminut minulle hyvin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

7. elokuuta 2012

Takaisin lasten painoluokkaan

Yli 10 vuoden tauon jälkeen palasin tänään alle 90 kilon painoluokkaan. Vaikka olen urheillut kohtuu aktiivisesti koko 2000 luvun ajan, niin silti painoni on aina heitellyt 92-98 välillä. 2008 kun polvestani meni eturistiside poikki ja kierukka repesi, niin paino pääsi sohvalla maatessa nousemaan jopa 100 kiloon. Nyt tuntuu siis aika hyvältä, kun vihdoin ollaan uudella kymmenluvulla.

Painon pudotus ei ole koskaan mulle ollut helppoa. Olen ruuminrakenteeltani semmoinen, että painoa on helposti ja kaikki ylimääräinen jää. Nyt olen ollut vuoden alusta asti vailla mitään herkkuja (makeat ja suolaiset) ja muutenkin syönyt harkiten. Olen pystynyt syömään niin, että paino on hitaasti tippunut, mutta kovastakin treenauksesta on palautunut hyvin. Vuoden alussa painoa siis oli noin 95 kiloa, joten ei se niin kamalasti ole tippunut, mutta tippunut kuitenkin.

Kantavana ideana syömisessäni on ollut, kohtuullinen aamupala ja lounas, vähän aikaisempaa vähemmällä hiilihydraattimäärällä. Proteiinienmääriä olen koittanut nostaa huomattavasti, maidon, rahkan, raejuuston, kalan, kananmunan, tonnikalan ja lihan muodoissa. Lisäksi olen keskittynyt siihen, että treenien jälkeisellä 30 minuutilla olen syönyt kunnolla hiilihydraatteja ja muutenkin, jotta palautuminen alkaisi kunnolla.

Urheilujuomia käytän vain pidemmillä lenkeillä ja palautusjuomaa vain pisimpien lenkkien jälkeen. Energiapatukoiden käyttöäkin olen koittanut hillitä.

Hedelmiä olen aina syönyt reilusti ja niitä syön yhä tosi paljon. Banaania olen koittanut säännöstellä sen korkean glykeemisen indeksin takia. Pähkinätkin on kuulunut jo pitkään mun ruokavalioon, mutta niidenkin kanssa olen koittanut käyttää järkeä, kun niissä on aika reilusti kaloreita.

Aika usein tulee vieläkin nautittua punaviinilasillinen tai olut, kun lapset on saatu nukkumaan, mutta se kyllä jää 95 prosenttisesti siihen yhteen lasilliseen.

Tiedän kyllä, että että 89kg ei ole lähellekään ihannepainoani triathlonia varten, mutta on se silti askel oikeaan suuntaan. Ensi kesään mennessä olisi tavoite päästä 85 kilon tienoille, niin juoksukin alkaisi varmaan kulkea ihan toisella tavalla kuin nyt.

Syksy pimenee ja treenikelit paranee, ajatellaan positiivisesti.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. heinäkuuta 2012

Treenivarusteita arvostelussa: Velomann v1.16 mittari

Vajaa vuosi sitten kun ostin Canyonini, niin samalla halusin mittarin, jossa olisi kadenssimittari mukana. Muutamien vaihtoehtojen punninnan jälkeen päädyin Velomannin 16 toiminnon mittariin (v1.16). Nyt kun mittaria on ulkoilutettu muutaman tuhannen kilometrin verran, niin nyt voi tehdä pienen arvion mittarista.

Minun versiossani mittaria, näytössä on 3 eri kenttää. Näistä kahta ei voi vaihtaa, vaan ne näyttävät koko ajan kadenssia ja nopeutta. Kolmatta kenttää pystyy vaihtamaan ja sen saa myös automaattisesti kiertäväksi, jolloin kaikki kentät pyörähtävät välillä näkyvissä. Itse vähän kaipaisin mahdollisuutta nähdä enemmänkin dataa kerralla tai vaihtaa enemmän asioita näytössä, mutta näilläkin on toki hyvin pärjännyt.

Mittariyksikkö
Mittarini on langaton versio ja hyödyntää Garmineistakin tuttua ANT+ teknologiaa. Signaali on toiminut erittäin hyvin ja minulla ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa. Mittarissa on yksi yksikkö, joka mittaa kadenssin ja nopeuden. Se kiinnitetään takarenkaaseen menevään alempaan tukiputkeen, niin että poljin menee sen toisesta päästä ohi ja toisesta päästä mitataan nopeutta renkaasta. Tämä mittausyksikkö on aika iso ja sen sovittaminen pyörään on millintarkkaa hommaa. Asennus on langattomuuden myötä kohtalaisen helppoa, kunhan löytää kohdan jossa mikään ei osu pyöriviin osiin.

Tässä versiossa laitetta ei ole mitään harjoitusten muistia, joten harjoituksen nollauksen jälkeen siitä jää muisto vain kokonaismatkaan ja aikaan. Kokonaisaikakin pyörähtää 10 tunnissa ympäri, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Harjoitukset pitää siis tallentaa muualle muistiin.

Vaikka laitteessa on selkeästi puutteita, sen parhaita puolia on hinta. Velomanin 16 toiminnon mittarin uudempi malli kadenssilla näytti kirjoitushetkellä maksavan CRC:ssä 66 euroa. Muilla mittarivalmistajilla ei tunnu olevan samaan hintaluokkaan oikein kilpailijoita. Ja juurikaan ei tarvitse lisätä rahaa, jos haluaa vielä sykemittarin samaan pakettiin.

Kyseessä ei missään nimessä ole mikään luksusmittari, vaan edullinen ja erittäin toimiva mittari. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia mittarin kanssa ja asiansa se on hyvin ajanut. Uskallan suositella, jos pystyy elämään pienten puutteiden kanssa ja ei halua maksaa itseään kipeäksi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

25. heinäkuuta 2012

Etsiskelin treenijaksotus vinkkejä webistä

Erehdyin eilen lueskelemaan nettisivustoilta ja keskustelupalstoilta treenauksen rytmityksestä. Tein tälle vuodelle Joe Frielin Triathlete's Training Biblen ohjeilla harjoitusohjelman ja noudatin aika hyvin sitä. Nyt kun ajatukset on jo seuraavassa kaudessa, niin ajattelin katsella mitä aiheesta kirjoitellaan.

Sekaisinhan tuollaisesta surffailusta menee. Lähes jokaisella sivustolla ja jokaisella keskustelijalla oli vähän erilaiset ajatukset miten harjoituksia tulisi jaksottaa ja minkälaisia määriä tulisi tehdä. Monilla tosin oli samoja jaksoja vuoden treenijaksotuksessa, mutta niiden sisällöt vaihtelivat hyvin paljon. Mitään kunnon punaista lankaa ei oikein tahtonut löytyä.

Harjoitusohjelma draftailua excelissä
Palasinkin takaisin ajatukseen, että teen harjoitusohjelman pääpiirteet edelleen Joe Frielin mukaan. Sen lisäksi syksy- ja talvikuukausille koitan painottaa uintitekniikkaa ja keskivartalo- ja yläkroppavoimaa. Muuten meinaan mennä samalla kaavalla kuin tähänkin asti. Talvi ja kevät oikeasti hidasvauhtisia PK lenkkejä ja sitten keväällä vasta lisää intensiteettiä. Lisäksi vielä lisään vähän vuositunteja, jotta tulisi lisää kestävyyttä.

En kyllä suosittele kenellekään monen eri sivuston tai keskustelupalstan lukemista tällaisista asioista. Selkeintä on valita joku linja, kokeilla sitä tarpeeksi kauan, vuosi tai pari ja sitten tehdä muutoksia omien tuntemusten ja muiden vinkkien mukaan. Koko ajan ei voi olla muokkaamassa treeniohjelmaa, muuten siitä katoaa kaikki järki.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

20. heinäkuuta 2012

Hiljaisia signaaleja

Viimeiseen kahteen viikkoon on tullut 2 kovaa urheilusuoritusta ja lisäksi vielä yksi kohtuu rankka Cooperin testi. Nämä kaksi suoritusta siis Kiskon olympiamatka triathlonia ja 160 km pyörälenkki neljän hengen porukalla.

Molempien suoritusten jälkeen kokonaan lepäilin vain yhden päivän ja toisen otin kevyellä treenillä. Molemmista tunne oli, että toivuin hyvin ja nopeasti. Tosin 5 päivää Kiskon jälkeen juostu Cooper oli yllättävän rankka vaikka tulos paranikin muutamalla kymmenellä metrillä.

Eilen aamupäivästä sitten olo oli tosi vetämätön ja väsynyt. Se parani päivän mittaan koko ajan paremmaksi. Suunnitelmani oli vetäistä 6km VK-juoksu, mutta päätin keventää harjoittelua ja käydä vähän pyöräilemässä. Pyörälläkin lyhensin lenkkiä, kun ei vaan maittanut.

Toivotaan, että nämä ovat vaan signaaleja siitä että en ole malttanut palautua noista aiemmista oikein kunnolla. Loppuviikon otan rauhassa, toki treenaten kevyesti. Mulla on ollut paha tapa jättää tämmöiset hiljaiset signaalit huomiotta ja vetää suunnitellut treenit läpi vaikka pakolla. Se on yleensä kostautunut parissa viikossa, kun on sitten tullut oikeasti kipeäksi.

Mulle on ainakin tosi vaikea tietää milloin kyse on huonosta palautumisesta, huonosta nukkumisesta, on tulossa kipeäksi tai on sopivaa treeniväsymystä. Pakko vaan opetella tarkkailemaan ja uskomaan itseään, että silloin kun ei maistu urheilu, niin joku on yleensä vialla. Silloin kai pitää vaan osata levätä.

Katsotaan loppuviikko rauhassa ja yritetään ensi viikolla sitten päästä taas kunnon treenirytmiin. Suunnitelmissa on siis seuraavaksi 5 viikon päästä vetää porukalla PK vauhtinen puolimatkan triathlon. Siitä sitten pääkaupunkijuoksu ja mahdollisesti Vantaan puolimaraton. Mä oon aina ollut aika huono pitkänmatkan juoksija, niin pitää syksyn aikana saada siihen vähän parannusta. Puolimaraton alle 1:55 on siis tavoitteena.

Tulkitaan hiljaisia signaaleja ja lepäillään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. heinäkuuta 2012

Kokemuksia Cetuksen uimatekniikkakurssista

Viime kesänä aloittelin palloilijasta kuntoilijaksi projektiani, jossa siis tarkoitus olisi lopulta päästä triathlonin puolimatka alle kuuteen tuntiin. Uinti oli selkeä este koko projektille, koska uimataitoni oli luokkaa 25 metriä jotenkin ja 50 metriä just ja just hengissä. Siksi siis oli selvää, että uintikurssille on lähdettävä. Cetukselta löytyikin koko syksyn kestävä uintitekniikka kurssi johon ilmottauduin.

Tunteja oli kerran viikossa ja jokaisen tunnin kesto oli 40 minuuttia. Meitä taisi olla ryhmässä 9 henkeä, mutta kertaakaan ei ollut yli 7 henkeä samaan aikaan paikalla. Ratoja meille oli aina kaksi varattuna, joten hyvin mahduttiin harjoittelemaan.

Harjoitukset aloitettiin rintauinnista, sieltä edettiin selän kautta vapariin ja perhoseen. Loppukerroilla opeteltiin myös käännöksiä ja hyppyjä. Kokonaisuus eteni hyvin ja vaikka minäkin olin pari kertaa kipeänä poissa, sai vanhoja asioita aina kerrata seuraavalla tunnilla.
 
Kurssin jälkeen uimataitoni oli selvästi parempi, mutta en nyt vieläkään mikään mestariuimari ollut. Jatkoin koko kevään vähintään kerta viikossa uimaharjoittelua ja kesään mennessä uinti alkoikin jo sujua vähän paremmin. 1500 metriä avovedessä Kiskossa 35 minuutissa on kuitenkin kohtuullinen suoritus ja todistaa että jotain on uimarina opittu.

Tarkkaa hintaa en kurssille muista, mutta uimahalliin pääsymaksuineen kulu taisi olla jotain 200 euron luokkaa. Jonkinmoinen kustannus siis, mutta joka pennin arvoinen ainakin minulle.

Kursseilla lienee eri opettajat eri paikoilla ja eri aikoihin, joten todellista arvostelua on vaikea tehdä. Minä kävin maanantaisin Leppävaarassa ja siellä opetus oli ihan hyvää. Vähän jämptimpää otetta joskus kaipailin, mutta kokonaisuudessa koko homma toimi. Syksyn aikana myös uintiporukka hioutui kivasti yhteen ja autoimmekin aika paljon toisiamme kurssilla. Se oli selvä lisä tuohon viralliseen opetukseen.

En näe, että olisi mitenkään edes tällä tasolla uimarina ilman tuota kurssia. Suosittelen siis ehdottamasti tuommoista kurssia, jos triathloni tai kuntouinti kiinnostaa. Ehkä lyhyempikin kurssi riittää, mutta minä pidin siitä, että käytiin kaikki lajit läpi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

16. heinäkuuta 2012

Elämäni pisin urheilusuoritus - 162km pyörälenkki

Yhdeksi tavoitteeksi tälle vuodelle olin asettanut, että saisi yhden selkeästi pidemmän urheilusuorituksen. Tästä olisi varmasti hyötyä Triathlonin puolimatkaa ajatellen, että oppisi miten minun kroppani ottaisi energiaa ja nestettä vastaan. Helpoin tapa suorittaa tämmöinen oli tietysti pyörällä. Saimmekin kasattua 4 hengen porukan ja jonkun blogista löysin kivan reitin, jota lähdettiin lauantaiaamuna suorittamaan.

Reittinä oli Bembölen kahvituvan nurkilta lähteä Velskolan kautta Karkkilaan, sieltä Pusulan kautta Lohjalle, josta Kirkkonummen kautta takaisin. Pusulan Neste oli valittu taukopaikaksi.

Heti ensimmäiset 30km tuntui yllättävän vaikealta, lienee viikon takainen Kiskon olympiamatka ja torstaina juostu Cooper vielä painaneet vähän jaloissa. Ensimmäisen kirimaalin (kuntarajat) jälkeen alkoi kuitenkin tuntua paremmalta. Reitti Pusulaan oli ihan mukava, risteyksiä oli aika paljon, mutta löysimme perille ilman harhailua.

Yksi reissun jännittävistä hetkistä koettiin noin 50 km kohdalla, kun pellolta meitä kohti kiisi täyttä laukkaa kohtuullisen kokoinen koira vapaana meitä kohti. Kaikki neljä meistä laittoi kirivaihteen päälle ja ehdimme juuri alta pois. En tiedä jahtasiko koita meitä vai ketä, mutta kovaa ja kohti se tuli. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Pusulaan asti reitillä oli kohtuullisen vähän autoilijoita ja ajoimmekin pääasiassa parijonossa. Ihan Pusulan lähellä tosin, jollain pakettiautokuskilla oli ilmeisen huono päivä, kun hän suihkutti lasinpesunesteen meidän päälle ohittaessaan. Sitä jaksaa aina miettiä, että mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa.

Pusulan Nesteellä oltiin kovin ystävällisiä ja juomapullotkin täytettiin meille paikan puolesta. Tauon jälkeen meno tuntui tosi nihkeältä ekat 10-15 kilometriä. Hetken tuntui hyvältä, mutta noin 4 tunnin suorituksen kohdalla alkoi voimat tuntua loppuvan. Oltiin sovittu että 100 kilometrin jälkeen alkaa myös mäkikirit aina jonkun niin halutessa ja pojat jaksoivatkin kiriä aika moneen mäkeen. Omat voimat oli aika lopussa 20 kilometrin ajan.

Otin geelin ja aikalailla heti perään myös yhden energiapatukan ja jossain 140 kilometrin kohdilla alkoi taas tuntua paremmalta. Kotiinhan ei olisi enää kuin 20 kilometriä. Toki sekin tarkoittu 50 minuuttia, että sai sitä vielä polkea.

Loppumatkasta jaksoin itsekin haastaa mäkikireihin ja voimia tuntui olevan yllättävän paljon. On se ihmiskeho ihmeellinen, kun noin hyvin pystyi toipumaan kesken matkan. Kuuden tunnin satulassa istuminen alkoi kyllä lopuksi puuduttaa jo aika paljon, mutta mitään vammoja ei silti syntynyt.

Reissu oli onnistunut kaikin puolin. Sadetta lupailtiin, mutta hyvin vähillä päästiin. Märkää asfalttia oli monessa kohtaan, mutta suurimmat sateet tuli edessä ajavan renkaista. Itselleni oli tärkeää nähdä miten kroppa reagoi tuommoiseen kuuden tunnin suoritukseen. Tuommoisella vauhdilla ainakin ravinto ja neste imeytyi hyvin. Niistä tosiaan sai lisävoimia ja mitään ongelmia ei tullut.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

10. heinäkuuta 2012

Kisaraportti Kiskosta 7.7.2012 - Ensimmäinen triathlon nyt kisailtu

Ensimmäinen Triathlon on nyt suoritettu. Aloituksena olympiamatka Kiskossa lauantaina 7.7. Kokonaissuorituksena kisa oli aivan onnistunut, alkuperäiseen 3 tunnin alitus tavoitteeseen nähden, aikana siis 2:54:26. Ehkä vähän parempaankin olisi pystynyt, mutta tästä pitää oppia ensi kertoja varten. Tässä vähän tarkempi selostus päivästä:

Aamulla lähdimme naapurini Aten kanssa kohti Kiskoa kohtuullisen aikaisin, jotta meillä olisi perillä hyvin aikaa. Saavuimmekin Kiskon kylälle jo vähän ennen kymmentä ja kävimmekin samalla vauhdilla ajamassa autolla pyörälenkin läpi. Reitti oli yllättävän mäkinen, vaikkakin suurin osa nousuista oli kuitenkin "ajettavaa" jyrkyyttä. 13 kilometrin kohdalta kääntynyt pienen tien pätkä oli aika huonopintaista ja sekin aika kumpuilevaa maastoa. Tässä vaiheessa tuli jo selväksi että yli 32kmh keskinopeus tulisi olemaan minulle tänään mahdottomuus.

Parkkeerattuamme automme lähdimme hakemaan numeroita kisakeskuksesta. Siinä matkalla törmäsin fysioterapeuttiini Tonyyn, jota pitkälti on kiittäminen että jalkani on vuoden 2008 ristiside- ja kierukkaleikkauksen jäljiltä näin hyvässä kunnossa. Kiitokseksi pieni mainos tähän väliin, suosittelen ehdottomasti Suomen Urheilufysiota. Palvelu, ihmiset, paikka ja kaikki muukin toimi hienosti. 

Kun vihdoin menimme hakemaan numeroita, niin selvisi sekin, että juokseminen suunniteltua 5:25 vauhtia tulisi olemaan tiukkaa. Juoksulenkillekin oli kerätty aika paljon mäkiä.

Verryttelyt jäi aika vähiin ihan tarkoituksella. Märkäpuvun laittamisen jälkeen, muutaman vedon kävin järvessä vetämässä ennen lähtökarsinaan menoa. Uintia varten ryhmityin porukan reunalle, koska tiesin että uimarina kuuluin sinne heikompaan kategoriaan. Paukusta sukelsin veteen. Ensikertalaista koeteltiin heti, kun laseista tuli vesi sisään heti. Muutaman kymmenen metrin jälkeen oli pakko pysähtyä laittamaan lasit kunnolla, jotta matka pääsi jatkumaan. Ekalle poijulle asti oli vähän tungosta, mutta sieltä eteenpäin pääsi uimaan rauhassa.


Uinti sujui aikalailla suunnitellusti. Rauhassa oli tarkoitus mennä alkupuoli ja lopussa koittaa kiristää. Viimeiseltä kääntöpoijulta koitinkin tulla kovempaa, mutta ei samat märkäpuvut näkyivät vieressä koko loppumatkan. Uinnin loppuaika oli 35:36, joka oli ihan kohtuullinen suoritus. Pitää kuitenkin muistaa, että vielä viime elokuussa 50 metriä vaparia oli maksimisuoritus. Siitä on kuitenkin tultu pitkä matka eteenpäin.

Juostessani kohti vaihtopaikkaa sain märkäpuvun yläosan aika kivasti riisuttua. Pyörälle saavuttua muistin tehdä kaikki mitä pitikin, vaihdoin pyöräilyhousut, puin paidan ja numeroliivin, otin geeliä ja laitoin kypärän, kengät sekä lasit päähän. Aikaa kului 3:23, vähän turhan kauan.

Pyöräily alkoi mahtavaan ylämäkeen. Koitin mennä rauhassa ylös, mutta kyllä hengitykselle varsinkin mäki otti aika koville. Aika monta kilometriä sain polkea ennen kuin hengitys alkoi tasaantua. Selkiä tuli vastaan aika paljon jo alkumatkasta ja vähän mietityttikin, että menenkö liian kovaa. Meno kuitenkin tuntui helpolta, joten annoin mennä.

Suunnitelmani oli nesteyttää itseäni hyvin alkumatkasta ja sen muistin hyvin tehdä. Kääntöpaikalla keskari oli 32,1 kmh eli hyvää vauhtia. Takaisin päin vastatuuli pääsi yllättämään, joten nopeus tippui jonkin verran. En vaan uskaltanut tulla kovempaa, vaikka kroppa tuntuikin ihan hyvältä. Muutamien treenien lisäksi kun ei ollut minkäänlaista kokemusta kuinka tiukille juoksu tulisi ottamaan. Viimeisen ison ylämäen koitin ottaa aika rauhassa. Vaihtoon tullessa ei toinen kenkä meinannut irrota ja pannut olivat todella lähellä. Onneksi sain viime hetkellä kengän irti. Pyöräilyaika 1:16:26, taas ihan OK suoritus.

Toinen vaihto meni kohtuullisesti. Pikanauhoja minulla ei ollut, joten nauhojen solmimiseen meni vähän aikaa. Muuten suoriuduin kohtuullisen nopeasti. Ajatukseni oli vaihtaa pyöräilyhousut shortseihin, mutta en vaan muistanut. Jossain 2 kilometriä juostuani sen huomasin, mutta eipä sille mitään enää voinut. Muuten vaihto oli kohtuullinen, aikaa kului 2:01.

Juoksuun lähdettiin taas kohtuulliseen ylämäkeen. Aikalailla heti tuli selväksi, että tuskaista tulisi olemaan. Etureisien alaosat molemmissa jaloissa olivat krampin partaalla. Koitin pitää kuitenkin yllä kohtuullista vauhtia ilman suurempia kramppauksia. Juoksureittikin oli aika mäkinen ja etureisille ylä ja alamäet olivat vaikeita. Pystyin kuitenkin pitämään juoksua yllä jonnekin 4 kilometrin kohdalle, jossa hölmönä koitin vähän nostella jalkoja enemmän takana helpottaakseni etureisiä. Oikea takareisi siitä sitten kramppasi ja oli pakko pysähtyä sitä venyttelemään. Muutaman venytyksen jälkeen pakotin itseni juoksemaan ja kramppi alkoi muutamassa sadassa metrissä helpottaa.

Viimeisellä juottopaikalla kuulin, että aikaa kolmen tunnin alitukseen oli vielä 20 minuuttia. Lähdinkin reippaammin tulemaan ja viimeiset 2 kilometriä tulinkin noin 5:15 vauhtia. Tähän loppukiriin olen kramppaavilla jaloilla tyytyväinen. Juoksun loppuajaksi tuli 56:58. Vähän kovempaakin olisi ollut voimia, mutta jaloissa ei kovuus riittänyt.

Kokonaisaika oli siis 2:54:26. Viisi ja puoliminuuttia alle tavoitteen. Pitäähän siihen olla tyytyväinen vaikka suoritus ei kaikin puolin ollutkaan onnistunut. Noinkohan täydellistä suoritusta koskaan tuleekaan.

Kun katsoo minun osuusaikoja (35:36 (83) - 1:16:26 (64) - 56:58 (76)), niin uinti oli huonoin suhteessa muihin. Uinnissa oli 83:s. Pyöräilyssä olin 64:s ja juoksussa 76. Rehellisesti odotin, että olisin ollut vielä huonompi juoksussa. Juoksemiseen olen vieläkin ylipainoinen ja lisäksi jalat vielä kramppailivat. Kokonaissijoitukseksi tuli siis 76.

Ensikertalaiselle tuli ainakin paljon oppia. Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että olen triathlonisti. Kivaa oli koko päivän, kiitos järjestäjien, kanssakilpailijoiden ja mukana olleiden kavereiden. Erityiskiitokset kuvista menee kaverini Tapsan vanhemmille, jotka olivat kannustusjoukkoina.

Tästä on hyvä mennä kohti uusia triathloneja ja pidempiä matkoja.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

4. heinäkuuta 2012

Kokemuksia Canyon Ultimate AL 9.0

Vajaa vuosi sitten päätin hommata itselleni kunnon maantiepyörän. Silloinen työkaverini opasti minut tutustumaan Canyonin pyöriin niiden hinta-laatu suhteen vuoksi.

Hetken pyöriteltyäni ja tehtyäni vertailuja, päädyin tilaamaan Canyonin Ultimate AL 9.0:n vuosimallia 2011 heti kun heidän vuoden 2011 poistomyyntinsä alkoi. Sain hinnasta noin 200 euroa pois.

Canyonin tilaamisessa ehkäpä suurin riski on siinä, että sitä on vähän vaikea päästä kokeilemaan missään. Minä olin työkaverin pyörää kokeillut, mutta koko ei ollut sopiva. Tein koko valintani Canyonin opastuksen mukaan ja sain kyllä mieleisen koon.

Canyon tuli kotiin toimitettuna nopeasti heidän oma keksimässään laatikossa, jossa pyörän voi laittaa takaisinpäin tarpeen vaatiessa. En ole kovinkaan paljon pyörien kanssa aiemmin toiminut, mutta kokoamisoperaatio sujui helposti. Runko oli kasassa, hommaksi jäi sarvien ja renkaiden kiinnitys. Lisäksi toki vaihteiden kanssa piti vähän säätää ja siihen hommaan sainkin apuja. Lähinnä siinä helpottaa, kun tekee asiat kahdestaan. Shimanon ohjeet vaihteiden säätämiseksi olivat ihan OK.

Nyt pyörällä on tullut ajettua 1700 km, joten ehkäpä voin jo vähän kommentoida kokemuksiani. Huomioitavaa on toki, että kyseessä on ensimmäinen maantiepyöräni.

Canyonini on ollut erittäin hyvä kaikissa suhteissa. Se on tarpeeksi ketterä tarkkaan ajoon ja ylämäkiin. Kuitenkin kovakin vauhti luonnistuu sujuvasti. Tossa mun versiossa on Shimanon Ultegra 6700 ja se on toiminut moitteetta. Ei ole ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia vaihteiden kanssa koko aikana.

Canyon pystyy ilman jälleenmyyntiverkostoa tarjoamaan tuohon hintaluokkaan erittäin kevyen ja hyvillä osilla varustetun paketin. Minä olen ainakin pitänyt kovasti ja en keksi mitään syytä miksi Canyon ei olisi valinta jatkossakin.

Mielelläni voin Espoossa näyttää ja antaa kokeilla Canyonia, jos sellaista harkitset. Laita vaikka kommenttia tähän postaukseen, niin katsotaan miten se onnistuisi.