7. elokuuta 2012

Takaisin lasten painoluokkaan

Yli 10 vuoden tauon jälkeen palasin tänään alle 90 kilon painoluokkaan. Vaikka olen urheillut kohtuu aktiivisesti koko 2000 luvun ajan, niin silti painoni on aina heitellyt 92-98 välillä. 2008 kun polvestani meni eturistiside poikki ja kierukka repesi, niin paino pääsi sohvalla maatessa nousemaan jopa 100 kiloon. Nyt tuntuu siis aika hyvältä, kun vihdoin ollaan uudella kymmenluvulla.

Painon pudotus ei ole koskaan mulle ollut helppoa. Olen ruuminrakenteeltani semmoinen, että painoa on helposti ja kaikki ylimääräinen jää. Nyt olen ollut vuoden alusta asti vailla mitään herkkuja (makeat ja suolaiset) ja muutenkin syönyt harkiten. Olen pystynyt syömään niin, että paino on hitaasti tippunut, mutta kovastakin treenauksesta on palautunut hyvin. Vuoden alussa painoa siis oli noin 95 kiloa, joten ei se niin kamalasti ole tippunut, mutta tippunut kuitenkin.

Kantavana ideana syömisessäni on ollut, kohtuullinen aamupala ja lounas, vähän aikaisempaa vähemmällä hiilihydraattimäärällä. Proteiinienmääriä olen koittanut nostaa huomattavasti, maidon, rahkan, raejuuston, kalan, kananmunan, tonnikalan ja lihan muodoissa. Lisäksi olen keskittynyt siihen, että treenien jälkeisellä 30 minuutilla olen syönyt kunnolla hiilihydraatteja ja muutenkin, jotta palautuminen alkaisi kunnolla.

Urheilujuomia käytän vain pidemmillä lenkeillä ja palautusjuomaa vain pisimpien lenkkien jälkeen. Energiapatukoiden käyttöäkin olen koittanut hillitä.

Hedelmiä olen aina syönyt reilusti ja niitä syön yhä tosi paljon. Banaania olen koittanut säännöstellä sen korkean glykeemisen indeksin takia. Pähkinätkin on kuulunut jo pitkään mun ruokavalioon, mutta niidenkin kanssa olen koittanut käyttää järkeä, kun niissä on aika reilusti kaloreita.

Aika usein tulee vieläkin nautittua punaviinilasillinen tai olut, kun lapset on saatu nukkumaan, mutta se kyllä jää 95 prosenttisesti siihen yhteen lasilliseen.

Tiedän kyllä, että että 89kg ei ole lähellekään ihannepainoani triathlonia varten, mutta on se silti askel oikeaan suuntaan. Ensi kesään mennessä olisi tavoite päästä 85 kilon tienoille, niin juoksukin alkaisi varmaan kulkea ihan toisella tavalla kuin nyt.

Syksy pimenee ja treenikelit paranee, ajatellaan positiivisesti.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti