19. marraskuuta 2012

Vittumaisen kevyt askel

Varmaan tiedätte sen tyypin. Takaa ohi tullessa sen askellusta tuskin kuulee, sen kroppa on mahtavassa balanssissa, pää tuntuu pysyvän samalla korkeudella, kädet rytmittää juoksua hienosti, jalat taitaa juuri ja juuri hipaista maata joka askeleella ja juoksu on muutenkin kevyen oloista. Useimmiten se tulee ohi (kierroksella) tai vastaan juuri silloin kuin itsellä alkaa askel jo vähän painaa. Siinä on mun ensi kesän tavoite, vittumaisen kevyt askel.

Ensi vuoden triathlon ja juoksukisoihin koitan saada oman entisen sotanorsun askelluksen muutettua tuohon vittumaisen kevyeeseen askeleeseen. Kun sitten oranssi kisapuku päällä tulen vastaan tai menen ohi, niin siinä alkaa selkäranka jos toinenkin pikkuhiljaa katketa.

Tänään iltalenkillä ensimmäistä kertaa itsestä tuntui että juoksutekniikka alkaa muuntumaan kohti tuota keveämpää askellusta. Ensimmäiset kolme kilometriä se sujui helposti, mutta loppumatkalla jouduin keskittymään asentoon ja alastulokohtaan vähän enemmän. Aikaa onneksi ensi kesään on reilusti.Sitten nähdään saako entisestä sotanorsusta kepeän kenialaisen yhdessä talvessa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti