28. kesäkuuta 2012

Ensimmäistä kertaa Kuusijärvellä

Sekin päivä vihdoin koitti. Oltiin eilen uimassa kuusijärvellä. Yllätyin vähän kuinka pienestä järvestä oli kyse. Uidessa se tosin oli vain positiivista, kun pystyi pitämään helpommin suuntia kun ranta oli aina aika lähellä.

Matkaa tällä kertaa kertyi 2000 metriä joista ensimmäiset 1500 metriä yhdellä rykäisyllä. Uinti alkaa kulkemaan ihan hyvin, vähän tosin puuttuu rohkeutta pitää vauhtia.

Kiskoon ajattelin uintitaktiikaksi: ensimmäiselle poijulle rauhallisesti, toinen väli tunnustellen ja vika suora sitten rohkeammin vauhtia. Katsotaan reilu viikon päästä miten äijän käy.

Kuusijärvi oli kyllä kiva paikks ja varmasti löydän tieni sinne vielä uudestaankin.

24. kesäkuuta 2012

Avovesi uintia juhannuksena

Tällä viikolla pääsin vihdoin avovesiuinnin makuun. Maanantaina kävin oittaalla naapurin kanssa ihan ensimmäistä kertaa märkäpuku päällä uimassa ja juhannuksena kaverin mökillä kaksi puolen tunnin lenkkiä lisää. Nyt vihdoin alkaa olemaan luottoa että Kiskossa selviää 1500 metrin uinnista kunnialla.
Tosi vähän on enää aikaa triathlon uran aloitukseen ja paljon ei ole enää tehtävissä.

Viimeiselle kahdelle viikolle on suunnitelmissa muutamia kisan tapaisia rykäisyjä ja vähän yhdistelmätreenejä. Pääasiassa enää taitaa voida hölmöillä ittensä huonoon kuntoon liialla treenaamisella. Nyt pitää olla järkevä.
Kolmen tunnin alitus on edelleen tavoitteena tähän uran aloitukseen. Selviytyminen uinnista on se eka haaste, pyörä varmasti sujuu ja juoksu voi sitten taas olla haastavaa.

19. kesäkuuta 2012

Urheilukirja arvostelussa - Born to Run

Toisessa blogissani, jota olen pitänyt jo vuosia kirjoitan aina lukemistani kirjoista. Tällä kertaa luin urheiluaiheisen kirjan ultrajuoksusta, Tamahura intiaaneista ja juoksemisen historiasta. Ajattelinkin, että voisinkin jakaa tämän kirjoituksen siksi myös täällä. Toinen blogini on englanniksi joten kirja-arvostelu on tällä kertaa englanniksi.

Book Born to Run: A Hidden Tribe, Superathletes, and the Greatest Race the World Has Never Seen was one that I got recommended by my old boss, who got into barefoot running sometime ago. I bet this book had a big part on his turning to barefoot running. Still I  didn't have much expectations towards the book at the first place, but it turned out to be one of the best books I've read for few years.

Author, Christopher McDougall starts the story from his problems with his feet. There the journey goes all the way to the one of greatest ultra-marathons ever arranged. During the journey there's so many colorful persons and stories, that book feels more like a fiction than true and teach-full story. Still it's a true story about running and who we are and what's our history.

Almost hidden between the fun ride, there's lot of scientific studies and interviews from respected experts on running, physiology and training. McDougall writes so well, that these often so boring scientific sections are actually really interesting and complement the book to its full glory. At the same time, book is an interesting story about Tamahura indians, ultra-running and science behind running injuries.

Reading this book will make you run and enjoy more out of it than before. Also you will most probably learn more about you as human more than you thought beforehand. It's a wonderful book, filled with great insights from very different perspectives.

There's not a single group of persons I wouldn't recommend on reading this. It's just pure fun.

Tämä postaus on siis uudelleen postaus toisesta blogistani. Alkuperäinen postaus löytyy täältä  

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Hävettävän hiljaista blogissa

Tämä kuntoilu ja urheilublogini on jäänyt täysin kaiken muun homman varjoon. On itseasiassa tullut urheiltua sen verran reippaasti, että ei ole tälle hommalle löytynyt prioriteettia. Silti lähes joka päivä on pyörinyt mielessäni että tätä blogiania haluaisin ehdottomasti päivittää.

Nyt teenkin poikkeuksellisesti keskikesän lupauksen ja alan pitämään parempaa huolta henkilökohtaisten hommieni tuottavuudesta. Koitan joka ikinen päivä tehdä ainakin jotain pientä liittyen näihin omiin hommiini. Tämä siis tarkoittaa tätä blogiani, web wanderer blogiani, valokuvaushommia ja muita tän tyyppisiä hommia.

Ehkäpä urheilustakin vähäsen. Koko kevään olen saanut harjoitella terveenä ja hyvin. Määrät on olleet suurempia kuin koskaan ennen ja se alkaa pikkuhiljaa näkymään positiivisesti. Uutena lajinakin kuntoiluun löysin suunnistuksen.

En ollut yli 10 vuoteen suunnistanut yhtään kertaa, vaikka monesti Jukolasta ja suunnistuksesta oli kavereiden kanssa puhuttukin. Tänä vuonna sitten sain naapurin avustuksella itseäni niskasta kiinni ja saatiin meidät ilmoitettua yhteen Jukolan joukkueseen.

5-6 iltarastin kokemuksella lähdettiin sunnuntai-aamuna 5-osuudelle ja se sujuikin mielestäni melko hyvin. Heti toiselle rastille tosin pummasin vähän ja viidennelle rastille vielä toisen kerran. Loppu tulikin hyvin ja pystyin nostamaan sijoitustamme 40 sijalla, joten suoritusta voi pitää onnistuneena.

Tosi hauskaa oli Jukolassa ja sinne pitää päästä toistekin. Kerran kävin reitin varrella uimassa, kun yritin hypätä ison ojan/pienen joen yli, kun siltaa ei sattunut olemaan lähistöllä. Juuri ponnistaessani alusta petti, menin suoraan naama edeltä jokeen. Kaikki tavarat pysyivät kuitenkin mukana, joten siitä sitten nousin vastarannalta ylös ja suuntasin kohti rastia. Yllättävästi tulinkin sen rastivälin aika nopeasti, joten reitti ei ollut huono. Jäipähän taas hauska tarina kerrottavaksi ekasta Jukola kerrasta.

Lupaan, että blogitekstiä alkaa taas tippumaan useammin. Kiitos että luit tämän kerran.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen