29. heinäkuuta 2012

Treenivarusteita arvostelussa: Velomann v1.16 mittari

Vajaa vuosi sitten kun ostin Canyonini, niin samalla halusin mittarin, jossa olisi kadenssimittari mukana. Muutamien vaihtoehtojen punninnan jälkeen päädyin Velomannin 16 toiminnon mittariin (v1.16). Nyt kun mittaria on ulkoilutettu muutaman tuhannen kilometrin verran, niin nyt voi tehdä pienen arvion mittarista.

Minun versiossani mittaria, näytössä on 3 eri kenttää. Näistä kahta ei voi vaihtaa, vaan ne näyttävät koko ajan kadenssia ja nopeutta. Kolmatta kenttää pystyy vaihtamaan ja sen saa myös automaattisesti kiertäväksi, jolloin kaikki kentät pyörähtävät välillä näkyvissä. Itse vähän kaipaisin mahdollisuutta nähdä enemmänkin dataa kerralla tai vaihtaa enemmän asioita näytössä, mutta näilläkin on toki hyvin pärjännyt.

Mittariyksikkö
Mittarini on langaton versio ja hyödyntää Garmineistakin tuttua ANT+ teknologiaa. Signaali on toiminut erittäin hyvin ja minulla ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa. Mittarissa on yksi yksikkö, joka mittaa kadenssin ja nopeuden. Se kiinnitetään takarenkaaseen menevään alempaan tukiputkeen, niin että poljin menee sen toisesta päästä ohi ja toisesta päästä mitataan nopeutta renkaasta. Tämä mittausyksikkö on aika iso ja sen sovittaminen pyörään on millintarkkaa hommaa. Asennus on langattomuuden myötä kohtalaisen helppoa, kunhan löytää kohdan jossa mikään ei osu pyöriviin osiin.

Tässä versiossa laitetta ei ole mitään harjoitusten muistia, joten harjoituksen nollauksen jälkeen siitä jää muisto vain kokonaismatkaan ja aikaan. Kokonaisaikakin pyörähtää 10 tunnissa ympäri, joten sillä ei ole mitään merkitystä. Harjoitukset pitää siis tallentaa muualle muistiin.

Vaikka laitteessa on selkeästi puutteita, sen parhaita puolia on hinta. Velomanin 16 toiminnon mittarin uudempi malli kadenssilla näytti kirjoitushetkellä maksavan CRC:ssä 66 euroa. Muilla mittarivalmistajilla ei tunnu olevan samaan hintaluokkaan oikein kilpailijoita. Ja juurikaan ei tarvitse lisätä rahaa, jos haluaa vielä sykemittarin samaan pakettiin.

Kyseessä ei missään nimessä ole mikään luksusmittari, vaan edullinen ja erittäin toimiva mittari. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia mittarin kanssa ja asiansa se on hyvin ajanut. Uskallan suositella, jos pystyy elämään pienten puutteiden kanssa ja ei halua maksaa itseään kipeäksi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

25. heinäkuuta 2012

Etsiskelin treenijaksotus vinkkejä webistä

Erehdyin eilen lueskelemaan nettisivustoilta ja keskustelupalstoilta treenauksen rytmityksestä. Tein tälle vuodelle Joe Frielin Triathlete's Training Biblen ohjeilla harjoitusohjelman ja noudatin aika hyvin sitä. Nyt kun ajatukset on jo seuraavassa kaudessa, niin ajattelin katsella mitä aiheesta kirjoitellaan.

Sekaisinhan tuollaisesta surffailusta menee. Lähes jokaisella sivustolla ja jokaisella keskustelijalla oli vähän erilaiset ajatukset miten harjoituksia tulisi jaksottaa ja minkälaisia määriä tulisi tehdä. Monilla tosin oli samoja jaksoja vuoden treenijaksotuksessa, mutta niiden sisällöt vaihtelivat hyvin paljon. Mitään kunnon punaista lankaa ei oikein tahtonut löytyä.

Harjoitusohjelma draftailua excelissä
Palasinkin takaisin ajatukseen, että teen harjoitusohjelman pääpiirteet edelleen Joe Frielin mukaan. Sen lisäksi syksy- ja talvikuukausille koitan painottaa uintitekniikkaa ja keskivartalo- ja yläkroppavoimaa. Muuten meinaan mennä samalla kaavalla kuin tähänkin asti. Talvi ja kevät oikeasti hidasvauhtisia PK lenkkejä ja sitten keväällä vasta lisää intensiteettiä. Lisäksi vielä lisään vähän vuositunteja, jotta tulisi lisää kestävyyttä.

En kyllä suosittele kenellekään monen eri sivuston tai keskustelupalstan lukemista tällaisista asioista. Selkeintä on valita joku linja, kokeilla sitä tarpeeksi kauan, vuosi tai pari ja sitten tehdä muutoksia omien tuntemusten ja muiden vinkkien mukaan. Koko ajan ei voi olla muokkaamassa treeniohjelmaa, muuten siitä katoaa kaikki järki.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

20. heinäkuuta 2012

Hiljaisia signaaleja

Viimeiseen kahteen viikkoon on tullut 2 kovaa urheilusuoritusta ja lisäksi vielä yksi kohtuu rankka Cooperin testi. Nämä kaksi suoritusta siis Kiskon olympiamatka triathlonia ja 160 km pyörälenkki neljän hengen porukalla.

Molempien suoritusten jälkeen kokonaan lepäilin vain yhden päivän ja toisen otin kevyellä treenillä. Molemmista tunne oli, että toivuin hyvin ja nopeasti. Tosin 5 päivää Kiskon jälkeen juostu Cooper oli yllättävän rankka vaikka tulos paranikin muutamalla kymmenellä metrillä.

Eilen aamupäivästä sitten olo oli tosi vetämätön ja väsynyt. Se parani päivän mittaan koko ajan paremmaksi. Suunnitelmani oli vetäistä 6km VK-juoksu, mutta päätin keventää harjoittelua ja käydä vähän pyöräilemässä. Pyörälläkin lyhensin lenkkiä, kun ei vaan maittanut.

Toivotaan, että nämä ovat vaan signaaleja siitä että en ole malttanut palautua noista aiemmista oikein kunnolla. Loppuviikon otan rauhassa, toki treenaten kevyesti. Mulla on ollut paha tapa jättää tämmöiset hiljaiset signaalit huomiotta ja vetää suunnitellut treenit läpi vaikka pakolla. Se on yleensä kostautunut parissa viikossa, kun on sitten tullut oikeasti kipeäksi.

Mulle on ainakin tosi vaikea tietää milloin kyse on huonosta palautumisesta, huonosta nukkumisesta, on tulossa kipeäksi tai on sopivaa treeniväsymystä. Pakko vaan opetella tarkkailemaan ja uskomaan itseään, että silloin kun ei maistu urheilu, niin joku on yleensä vialla. Silloin kai pitää vaan osata levätä.

Katsotaan loppuviikko rauhassa ja yritetään ensi viikolla sitten päästä taas kunnon treenirytmiin. Suunnitelmissa on siis seuraavaksi 5 viikon päästä vetää porukalla PK vauhtinen puolimatkan triathlon. Siitä sitten pääkaupunkijuoksu ja mahdollisesti Vantaan puolimaraton. Mä oon aina ollut aika huono pitkänmatkan juoksija, niin pitää syksyn aikana saada siihen vähän parannusta. Puolimaraton alle 1:55 on siis tavoitteena.

Tulkitaan hiljaisia signaaleja ja lepäillään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. heinäkuuta 2012

Kokemuksia Cetuksen uimatekniikkakurssista

Viime kesänä aloittelin palloilijasta kuntoilijaksi projektiani, jossa siis tarkoitus olisi lopulta päästä triathlonin puolimatka alle kuuteen tuntiin. Uinti oli selkeä este koko projektille, koska uimataitoni oli luokkaa 25 metriä jotenkin ja 50 metriä just ja just hengissä. Siksi siis oli selvää, että uintikurssille on lähdettävä. Cetukselta löytyikin koko syksyn kestävä uintitekniikka kurssi johon ilmottauduin.

Tunteja oli kerran viikossa ja jokaisen tunnin kesto oli 40 minuuttia. Meitä taisi olla ryhmässä 9 henkeä, mutta kertaakaan ei ollut yli 7 henkeä samaan aikaan paikalla. Ratoja meille oli aina kaksi varattuna, joten hyvin mahduttiin harjoittelemaan.

Harjoitukset aloitettiin rintauinnista, sieltä edettiin selän kautta vapariin ja perhoseen. Loppukerroilla opeteltiin myös käännöksiä ja hyppyjä. Kokonaisuus eteni hyvin ja vaikka minäkin olin pari kertaa kipeänä poissa, sai vanhoja asioita aina kerrata seuraavalla tunnilla.
 
Kurssin jälkeen uimataitoni oli selvästi parempi, mutta en nyt vieläkään mikään mestariuimari ollut. Jatkoin koko kevään vähintään kerta viikossa uimaharjoittelua ja kesään mennessä uinti alkoikin jo sujua vähän paremmin. 1500 metriä avovedessä Kiskossa 35 minuutissa on kuitenkin kohtuullinen suoritus ja todistaa että jotain on uimarina opittu.

Tarkkaa hintaa en kurssille muista, mutta uimahalliin pääsymaksuineen kulu taisi olla jotain 200 euron luokkaa. Jonkinmoinen kustannus siis, mutta joka pennin arvoinen ainakin minulle.

Kursseilla lienee eri opettajat eri paikoilla ja eri aikoihin, joten todellista arvostelua on vaikea tehdä. Minä kävin maanantaisin Leppävaarassa ja siellä opetus oli ihan hyvää. Vähän jämptimpää otetta joskus kaipailin, mutta kokonaisuudessa koko homma toimi. Syksyn aikana myös uintiporukka hioutui kivasti yhteen ja autoimmekin aika paljon toisiamme kurssilla. Se oli selvä lisä tuohon viralliseen opetukseen.

En näe, että olisi mitenkään edes tällä tasolla uimarina ilman tuota kurssia. Suosittelen siis ehdottamasti tuommoista kurssia, jos triathloni tai kuntouinti kiinnostaa. Ehkä lyhyempikin kurssi riittää, mutta minä pidin siitä, että käytiin kaikki lajit läpi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

16. heinäkuuta 2012

Elämäni pisin urheilusuoritus - 162km pyörälenkki

Yhdeksi tavoitteeksi tälle vuodelle olin asettanut, että saisi yhden selkeästi pidemmän urheilusuorituksen. Tästä olisi varmasti hyötyä Triathlonin puolimatkaa ajatellen, että oppisi miten minun kroppani ottaisi energiaa ja nestettä vastaan. Helpoin tapa suorittaa tämmöinen oli tietysti pyörällä. Saimmekin kasattua 4 hengen porukan ja jonkun blogista löysin kivan reitin, jota lähdettiin lauantaiaamuna suorittamaan.

Reittinä oli Bembölen kahvituvan nurkilta lähteä Velskolan kautta Karkkilaan, sieltä Pusulan kautta Lohjalle, josta Kirkkonummen kautta takaisin. Pusulan Neste oli valittu taukopaikaksi.

Heti ensimmäiset 30km tuntui yllättävän vaikealta, lienee viikon takainen Kiskon olympiamatka ja torstaina juostu Cooper vielä painaneet vähän jaloissa. Ensimmäisen kirimaalin (kuntarajat) jälkeen alkoi kuitenkin tuntua paremmalta. Reitti Pusulaan oli ihan mukava, risteyksiä oli aika paljon, mutta löysimme perille ilman harhailua.

Yksi reissun jännittävistä hetkistä koettiin noin 50 km kohdalla, kun pellolta meitä kohti kiisi täyttä laukkaa kohtuullisen kokoinen koira vapaana meitä kohti. Kaikki neljä meistä laittoi kirivaihteen päälle ja ehdimme juuri alta pois. En tiedä jahtasiko koita meitä vai ketä, mutta kovaa ja kohti se tuli. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Pusulaan asti reitillä oli kohtuullisen vähän autoilijoita ja ajoimmekin pääasiassa parijonossa. Ihan Pusulan lähellä tosin, jollain pakettiautokuskilla oli ilmeisen huono päivä, kun hän suihkutti lasinpesunesteen meidän päälle ohittaessaan. Sitä jaksaa aina miettiä, että mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa.

Pusulan Nesteellä oltiin kovin ystävällisiä ja juomapullotkin täytettiin meille paikan puolesta. Tauon jälkeen meno tuntui tosi nihkeältä ekat 10-15 kilometriä. Hetken tuntui hyvältä, mutta noin 4 tunnin suorituksen kohdalla alkoi voimat tuntua loppuvan. Oltiin sovittu että 100 kilometrin jälkeen alkaa myös mäkikirit aina jonkun niin halutessa ja pojat jaksoivatkin kiriä aika moneen mäkeen. Omat voimat oli aika lopussa 20 kilometrin ajan.

Otin geelin ja aikalailla heti perään myös yhden energiapatukan ja jossain 140 kilometrin kohdilla alkoi taas tuntua paremmalta. Kotiinhan ei olisi enää kuin 20 kilometriä. Toki sekin tarkoittu 50 minuuttia, että sai sitä vielä polkea.

Loppumatkasta jaksoin itsekin haastaa mäkikireihin ja voimia tuntui olevan yllättävän paljon. On se ihmiskeho ihmeellinen, kun noin hyvin pystyi toipumaan kesken matkan. Kuuden tunnin satulassa istuminen alkoi kyllä lopuksi puuduttaa jo aika paljon, mutta mitään vammoja ei silti syntynyt.

Reissu oli onnistunut kaikin puolin. Sadetta lupailtiin, mutta hyvin vähillä päästiin. Märkää asfalttia oli monessa kohtaan, mutta suurimmat sateet tuli edessä ajavan renkaista. Itselleni oli tärkeää nähdä miten kroppa reagoi tuommoiseen kuuden tunnin suoritukseen. Tuommoisella vauhdilla ainakin ravinto ja neste imeytyi hyvin. Niistä tosiaan sai lisävoimia ja mitään ongelmia ei tullut.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

10. heinäkuuta 2012

Kisaraportti Kiskosta 7.7.2012 - Ensimmäinen triathlon nyt kisailtu

Ensimmäinen Triathlon on nyt suoritettu. Aloituksena olympiamatka Kiskossa lauantaina 7.7. Kokonaissuorituksena kisa oli aivan onnistunut, alkuperäiseen 3 tunnin alitus tavoitteeseen nähden, aikana siis 2:54:26. Ehkä vähän parempaankin olisi pystynyt, mutta tästä pitää oppia ensi kertoja varten. Tässä vähän tarkempi selostus päivästä:

Aamulla lähdimme naapurini Aten kanssa kohti Kiskoa kohtuullisen aikaisin, jotta meillä olisi perillä hyvin aikaa. Saavuimmekin Kiskon kylälle jo vähän ennen kymmentä ja kävimmekin samalla vauhdilla ajamassa autolla pyörälenkin läpi. Reitti oli yllättävän mäkinen, vaikkakin suurin osa nousuista oli kuitenkin "ajettavaa" jyrkyyttä. 13 kilometrin kohdalta kääntynyt pienen tien pätkä oli aika huonopintaista ja sekin aika kumpuilevaa maastoa. Tässä vaiheessa tuli jo selväksi että yli 32kmh keskinopeus tulisi olemaan minulle tänään mahdottomuus.

Parkkeerattuamme automme lähdimme hakemaan numeroita kisakeskuksesta. Siinä matkalla törmäsin fysioterapeuttiini Tonyyn, jota pitkälti on kiittäminen että jalkani on vuoden 2008 ristiside- ja kierukkaleikkauksen jäljiltä näin hyvässä kunnossa. Kiitokseksi pieni mainos tähän väliin, suosittelen ehdottomasti Suomen Urheilufysiota. Palvelu, ihmiset, paikka ja kaikki muukin toimi hienosti. 

Kun vihdoin menimme hakemaan numeroita, niin selvisi sekin, että juokseminen suunniteltua 5:25 vauhtia tulisi olemaan tiukkaa. Juoksulenkillekin oli kerätty aika paljon mäkiä.

Verryttelyt jäi aika vähiin ihan tarkoituksella. Märkäpuvun laittamisen jälkeen, muutaman vedon kävin järvessä vetämässä ennen lähtökarsinaan menoa. Uintia varten ryhmityin porukan reunalle, koska tiesin että uimarina kuuluin sinne heikompaan kategoriaan. Paukusta sukelsin veteen. Ensikertalaista koeteltiin heti, kun laseista tuli vesi sisään heti. Muutaman kymmenen metrin jälkeen oli pakko pysähtyä laittamaan lasit kunnolla, jotta matka pääsi jatkumaan. Ekalle poijulle asti oli vähän tungosta, mutta sieltä eteenpäin pääsi uimaan rauhassa.


Uinti sujui aikalailla suunnitellusti. Rauhassa oli tarkoitus mennä alkupuoli ja lopussa koittaa kiristää. Viimeiseltä kääntöpoijulta koitinkin tulla kovempaa, mutta ei samat märkäpuvut näkyivät vieressä koko loppumatkan. Uinnin loppuaika oli 35:36, joka oli ihan kohtuullinen suoritus. Pitää kuitenkin muistaa, että vielä viime elokuussa 50 metriä vaparia oli maksimisuoritus. Siitä on kuitenkin tultu pitkä matka eteenpäin.

Juostessani kohti vaihtopaikkaa sain märkäpuvun yläosan aika kivasti riisuttua. Pyörälle saavuttua muistin tehdä kaikki mitä pitikin, vaihdoin pyöräilyhousut, puin paidan ja numeroliivin, otin geeliä ja laitoin kypärän, kengät sekä lasit päähän. Aikaa kului 3:23, vähän turhan kauan.

Pyöräily alkoi mahtavaan ylämäkeen. Koitin mennä rauhassa ylös, mutta kyllä hengitykselle varsinkin mäki otti aika koville. Aika monta kilometriä sain polkea ennen kuin hengitys alkoi tasaantua. Selkiä tuli vastaan aika paljon jo alkumatkasta ja vähän mietityttikin, että menenkö liian kovaa. Meno kuitenkin tuntui helpolta, joten annoin mennä.

Suunnitelmani oli nesteyttää itseäni hyvin alkumatkasta ja sen muistin hyvin tehdä. Kääntöpaikalla keskari oli 32,1 kmh eli hyvää vauhtia. Takaisin päin vastatuuli pääsi yllättämään, joten nopeus tippui jonkin verran. En vaan uskaltanut tulla kovempaa, vaikka kroppa tuntuikin ihan hyvältä. Muutamien treenien lisäksi kun ei ollut minkäänlaista kokemusta kuinka tiukille juoksu tulisi ottamaan. Viimeisen ison ylämäen koitin ottaa aika rauhassa. Vaihtoon tullessa ei toinen kenkä meinannut irrota ja pannut olivat todella lähellä. Onneksi sain viime hetkellä kengän irti. Pyöräilyaika 1:16:26, taas ihan OK suoritus.

Toinen vaihto meni kohtuullisesti. Pikanauhoja minulla ei ollut, joten nauhojen solmimiseen meni vähän aikaa. Muuten suoriuduin kohtuullisen nopeasti. Ajatukseni oli vaihtaa pyöräilyhousut shortseihin, mutta en vaan muistanut. Jossain 2 kilometriä juostuani sen huomasin, mutta eipä sille mitään enää voinut. Muuten vaihto oli kohtuullinen, aikaa kului 2:01.

Juoksuun lähdettiin taas kohtuulliseen ylämäkeen. Aikalailla heti tuli selväksi, että tuskaista tulisi olemaan. Etureisien alaosat molemmissa jaloissa olivat krampin partaalla. Koitin pitää kuitenkin yllä kohtuullista vauhtia ilman suurempia kramppauksia. Juoksureittikin oli aika mäkinen ja etureisille ylä ja alamäet olivat vaikeita. Pystyin kuitenkin pitämään juoksua yllä jonnekin 4 kilometrin kohdalle, jossa hölmönä koitin vähän nostella jalkoja enemmän takana helpottaakseni etureisiä. Oikea takareisi siitä sitten kramppasi ja oli pakko pysähtyä sitä venyttelemään. Muutaman venytyksen jälkeen pakotin itseni juoksemaan ja kramppi alkoi muutamassa sadassa metrissä helpottaa.

Viimeisellä juottopaikalla kuulin, että aikaa kolmen tunnin alitukseen oli vielä 20 minuuttia. Lähdinkin reippaammin tulemaan ja viimeiset 2 kilometriä tulinkin noin 5:15 vauhtia. Tähän loppukiriin olen kramppaavilla jaloilla tyytyväinen. Juoksun loppuajaksi tuli 56:58. Vähän kovempaakin olisi ollut voimia, mutta jaloissa ei kovuus riittänyt.

Kokonaisaika oli siis 2:54:26. Viisi ja puoliminuuttia alle tavoitteen. Pitäähän siihen olla tyytyväinen vaikka suoritus ei kaikin puolin ollutkaan onnistunut. Noinkohan täydellistä suoritusta koskaan tuleekaan.

Kun katsoo minun osuusaikoja (35:36 (83) - 1:16:26 (64) - 56:58 (76)), niin uinti oli huonoin suhteessa muihin. Uinnissa oli 83:s. Pyöräilyssä olin 64:s ja juoksussa 76. Rehellisesti odotin, että olisin ollut vielä huonompi juoksussa. Juoksemiseen olen vieläkin ylipainoinen ja lisäksi jalat vielä kramppailivat. Kokonaissijoitukseksi tuli siis 76.

Ensikertalaiselle tuli ainakin paljon oppia. Nyt voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että olen triathlonisti. Kivaa oli koko päivän, kiitos järjestäjien, kanssakilpailijoiden ja mukana olleiden kavereiden. Erityiskiitokset kuvista menee kaverini Tapsan vanhemmille, jotka olivat kannustusjoukkoina.

Tästä on hyvä mennä kohti uusia triathloneja ja pidempiä matkoja.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

4. heinäkuuta 2012

Kokemuksia Canyon Ultimate AL 9.0

Vajaa vuosi sitten päätin hommata itselleni kunnon maantiepyörän. Silloinen työkaverini opasti minut tutustumaan Canyonin pyöriin niiden hinta-laatu suhteen vuoksi.

Hetken pyöriteltyäni ja tehtyäni vertailuja, päädyin tilaamaan Canyonin Ultimate AL 9.0:n vuosimallia 2011 heti kun heidän vuoden 2011 poistomyyntinsä alkoi. Sain hinnasta noin 200 euroa pois.

Canyonin tilaamisessa ehkäpä suurin riski on siinä, että sitä on vähän vaikea päästä kokeilemaan missään. Minä olin työkaverin pyörää kokeillut, mutta koko ei ollut sopiva. Tein koko valintani Canyonin opastuksen mukaan ja sain kyllä mieleisen koon.

Canyon tuli kotiin toimitettuna nopeasti heidän oma keksimässään laatikossa, jossa pyörän voi laittaa takaisinpäin tarpeen vaatiessa. En ole kovinkaan paljon pyörien kanssa aiemmin toiminut, mutta kokoamisoperaatio sujui helposti. Runko oli kasassa, hommaksi jäi sarvien ja renkaiden kiinnitys. Lisäksi toki vaihteiden kanssa piti vähän säätää ja siihen hommaan sainkin apuja. Lähinnä siinä helpottaa, kun tekee asiat kahdestaan. Shimanon ohjeet vaihteiden säätämiseksi olivat ihan OK.

Nyt pyörällä on tullut ajettua 1700 km, joten ehkäpä voin jo vähän kommentoida kokemuksiani. Huomioitavaa on toki, että kyseessä on ensimmäinen maantiepyöräni.

Canyonini on ollut erittäin hyvä kaikissa suhteissa. Se on tarpeeksi ketterä tarkkaan ajoon ja ylämäkiin. Kuitenkin kovakin vauhti luonnistuu sujuvasti. Tossa mun versiossa on Shimanon Ultegra 6700 ja se on toiminut moitteetta. Ei ole ollut oikeastaan minkäänlaisia ongelmia vaihteiden kanssa koko aikana.

Canyon pystyy ilman jälleenmyyntiverkostoa tarjoamaan tuohon hintaluokkaan erittäin kevyen ja hyvillä osilla varustetun paketin. Minä olen ainakin pitänyt kovasti ja en keksi mitään syytä miksi Canyon ei olisi valinta jatkossakin.

Mielelläni voin Espoossa näyttää ja antaa kokeilla Canyonia, jos sellaista harkitset. Laita vaikka kommenttia tähän postaukseen, niin katsotaan miten se onnistuisi.