29. elokuuta 2012

Puolitriathlon retkeillen Kuusijärvellä

Täksi vuodeksi ei ollut tarkoitus vielä tehdä puolitriathlonia, mutta kun avautui mahdollisuus lähteä pienellä porukalla se kokeilemaan, niin totta kai olin mukana. Alunperin meitä piti lähteä reissuun mukaan muutama enemmän, mutta viime hetkillä homma kuivui kahteen koko matkan suorittajaan ja yhteen lisäpyöräilijään.

Tuoreena aamulla
Uinti osuus

Lauantai-aamuna kello 9:00 laskeuduttiin Kuusijärven jo viileähköön veteen ja pian siitä aloitettiin 1900 metrin uintiurakka. Järvi oli peilityyni, joten uinti oli todella hauskaa. Kierrettiin alkuun kaksi 750 metrin lenkkiä ja katsoinkin sen jälkeen uintiaikaani, joka oli tasan 30 minuuttia. Viisi minuuttia nopeammin kuin Kiskossa! Onkin tuntunut, että uinti on mennyt eteenpäin, kun olen keskittynyt liukumaan ja tarttumaan vasemmalla kädellä paremmin veteen. Nyt siitä sai todisteita.

Tähän päälle sitten uitiin varmuudella vähän reilusti, että ei jäisi ainakaan alimittaiseksi suoritus. Matkaa kertyi noin 1950 metriä ja aikaa koko suoritukseen meni 40:08. Minulle erittäin hyvä suoritus. Tästä pari minuuttia vielä ensi vuoteen pois, niin olisin todella tyytyväinen.

Vesi alkoi olemaan jo vähän kylmänoloista ja jalka nilkasta alaspäin oli todella kylmänä, kun järvestä nousi ylös. Pään kanssa minulla ei ollut vielä kylmettymisen oireita, varmaan koska tota hiusta on päässä vähän turhankin kanssa. Tämä taisi jäädä kuitenkin viimeiseksi avovesikerraksi tälle vuodelle, mutta se olikin sitten sitä parempi.

Pyöräily

Tästä rauhassa siirryttiin kamojen vaihdon jälkeen autolle, jossa Arto joka oli lähdössä meidän kanssa pyöräilemään, jo odottikin. Vaihto oli hyvin rauhallinen, kun pyörät piti purkaa autosta ja kasata. Myös varusteiden vaihto oli aika sekava, kun asiaan ei ollut valmistautunut kunnolla. Tarkoituksena olikin ottaa vaihdot retkeilynä rauhassa. Ehkäpä parissa kymmenessä minuutissa päästiinkin matkaan kohti Mäntsälää.

Alunperin oltiin puhuttu 28-30 kmh keskivauhdista pyörälle, mutta aikalailla heti tuli selväksi, että tänään kaikilla on pyöräilyhaluja. Ensimmäisen 25 kilometrin matkalle tuli vielä neljä kuntarajaa, joihin tapojemme mukaan vedimme järjettömät kirit. Olin 20 kilometri kohdalla niin hapoilla, että kirosin itseäni alimpaan helvettiin tyhmyydestä ja yllytyshulluudesta. Siitä eteenpäin ei onneksi tullut kirejä, mutta vauhtia pidettiin reippaasti päälle 30 kmh keskivauhtina koko ajan. Lisäksi tasaisella mentiin kovempaa, 37-41 kmh mittarissa.

Mäntsälässä tuli yllätyksenä, miten pieneen kaupunkiin on yhden tien varrelle saatu rakennettua varmaan kymmenet liikennevalot. Ei niissä ollut yhtään mitään järkeä, kun monissa niissä ei ollut yhtäkään autoa jonottamassa. Me jouduttiin vähän hidastamaan vauhtia Mäntsälän kohdalla molempiin suuntiin. Kokonaisajassa siihen meni varmaan pari kolme minuuttia.

Aika rikki pyöräilyn jäljiltä
Takaisinpäin tuuli vähän yltyi ja jalatkin alkoivat tuntumaan väsyneemmiltä. Jossain 70 kilometrin kohdalla minun vetovuorolla vauhti alkoi ylämäissä vähän hyytymään, joten päätinkin passailla enemmän loppua kohti. Kokonaisajaksi meille tuli 2:48 ja matkaa 90,4 kilometriä. Keskinopeudeksi siis 32 kmh, joka oli paljon kovempaa kuin olin ajatellut. Toki kolmestaan meno on helpompaa kuin yksin, mutta silti hyvä vauhti yllätti.

Juoksu

Pyörältä juoksuun vaihtaessa kroppa tuntui todella tyhjältä ja koitinkin mahdollisimman hyvin ravita itseäni rusinoilla, suolatabletilla ja urheilujuomalla. Juoksuun lähdettiin rauhallisen vaihdon kautta vähän yhden jälkeen. Tarkoituksena oli juosta tarpeeksi monta kierrosta Kuusijärveä ympäri jotta puolimaraton tulisi täyteen.

Ihmetyksekseni juoksu alkoi kulkemaan aikalailla mukavasti. Ensimmäiset kilometrit menivät 5:45 vauhdilla. Sen jälkeen koitin pitää noin 5:50 vauhtia koko ajan päällä. Tämä onnistuikin, mitä nyt tankatessa jollain kierroksilla aikaa kului muutamia sekunteja enemmän.

Noin kolmentoista kilometrin kohdalla vatsa alkoi vähän pistämään vastaan. Siitä eteenpäin söinkin seuraavan viiden kilometrin aikana yhden energiapatukan hyvin pienissä palasissa. Päälle otin pieniä kulauksia vettä tasaisin väliajoin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja vatsakin kesti hyvin loppuun asti.

Juoksun vauhditus onnistui hyvin ja voimaa jäi vähän puristaa viimeiset kolme kilometriä 5:40 paikkeille. Ehkäpä hieman rohkeammalla vauhdinjaolla olisi voinut kaksi tuntia alittua, mutta nytkin ajaksi tuli 2:03. En ole puolimaratoneja moniin vuosiin juossut, joten tämä oli samalla ennätykseni. Pitää käydä syksyllä tekemässä todellinen ennätys, niin tietää mihin oikein pystyy tuoreilla jaloilla.

Voittajana maalissa
Puolitriathlonin tehokkaaksi ajaksi tuli 5 tunti 31 minuuttia. Vaihdot tosiaan teimme jo ihan käytännönkin syistä rauhallisesti. Varusteet ja pyörät piti pakata autoon aina vaihtojen yhteydessä. Samalla myös tankkasimme ja  pukeuduimme aina kunnolla, jotta ei tulisi mitään ylimääräisiä sairastumisia tähän vaiheeseen vuotta. Kokonaisaikana vaihtojen kanssa tälle treenille tuli noin 6 tuntia 20 minuuttia.

Tämä puolitriathlon harjoitus toi kyllä todella paljon uskoa omasta kunnosta. Tälläkin harjoittelulla pystyin kuitenkin näin hyvään suoritukseen, niin ensi vuonna on ihan realistista tavoitella viiden ja puolen tunnin aikaa Joroisilla. Toki se vaatii kovempaa suoritusta kuin tällä kertaa, mutta harjoitteluaikaakin on reilusti vielä jäljellä.

Kuusijärvellä järjestettiin meidän harjoituksen aikana Terässika kilpailu, jonka sivusta seuraaminen helpotti omaa menoa hiukan. Toki se myös hieman haittasi, kun joutui väistelemään nopeampia lyhyen matkan kisaajia. Hauskan oloinen kilpailu tuokin näytti olevan ja sen voittajaksi sinetöitiin ihan oikea urheilija, Valtteri Bottas.

Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn juoksukilpailuja sekä rehellistä ylimenokautta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. elokuuta 2012

Porrastesti

Me asutaan kaksikerroksessa talossa, jossa olen huomannut itselleni hyvän tavan mitata väsymyksen  tasoa. Kun ihan normaalisti nousen portaita, niin toisina päivinä portaiden nousu on selvästi raskaampaa kuin toisina. Olen pitänyt tätä itselleni ohjeistuksena, että onko kroppa levännyt vai ei.

Tämä yksinkertainen portaiden nousun tarkkailu toimii mulle tosi hyvin. Kun on palautunut edellisesti treeneistä hyvin, niin sitten portaat tuntuu helpolta tai normaalilta. Silloin kun ei ole palautunut hyvin, niin portaat tuntuu raskailta.

Tällä hyvin epätieteellisellä tavalla kuuntelen kroppaani ja muutan harjoituksiani sen mukaan. En tiedä onko tämä tyhmää vai ei, mutta ainakin se on toiminut minulle hyvin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

7. elokuuta 2012

Takaisin lasten painoluokkaan

Yli 10 vuoden tauon jälkeen palasin tänään alle 90 kilon painoluokkaan. Vaikka olen urheillut kohtuu aktiivisesti koko 2000 luvun ajan, niin silti painoni on aina heitellyt 92-98 välillä. 2008 kun polvestani meni eturistiside poikki ja kierukka repesi, niin paino pääsi sohvalla maatessa nousemaan jopa 100 kiloon. Nyt tuntuu siis aika hyvältä, kun vihdoin ollaan uudella kymmenluvulla.

Painon pudotus ei ole koskaan mulle ollut helppoa. Olen ruuminrakenteeltani semmoinen, että painoa on helposti ja kaikki ylimääräinen jää. Nyt olen ollut vuoden alusta asti vailla mitään herkkuja (makeat ja suolaiset) ja muutenkin syönyt harkiten. Olen pystynyt syömään niin, että paino on hitaasti tippunut, mutta kovastakin treenauksesta on palautunut hyvin. Vuoden alussa painoa siis oli noin 95 kiloa, joten ei se niin kamalasti ole tippunut, mutta tippunut kuitenkin.

Kantavana ideana syömisessäni on ollut, kohtuullinen aamupala ja lounas, vähän aikaisempaa vähemmällä hiilihydraattimäärällä. Proteiinienmääriä olen koittanut nostaa huomattavasti, maidon, rahkan, raejuuston, kalan, kananmunan, tonnikalan ja lihan muodoissa. Lisäksi olen keskittynyt siihen, että treenien jälkeisellä 30 minuutilla olen syönyt kunnolla hiilihydraatteja ja muutenkin, jotta palautuminen alkaisi kunnolla.

Urheilujuomia käytän vain pidemmillä lenkeillä ja palautusjuomaa vain pisimpien lenkkien jälkeen. Energiapatukoiden käyttöäkin olen koittanut hillitä.

Hedelmiä olen aina syönyt reilusti ja niitä syön yhä tosi paljon. Banaania olen koittanut säännöstellä sen korkean glykeemisen indeksin takia. Pähkinätkin on kuulunut jo pitkään mun ruokavalioon, mutta niidenkin kanssa olen koittanut käyttää järkeä, kun niissä on aika reilusti kaloreita.

Aika usein tulee vieläkin nautittua punaviinilasillinen tai olut, kun lapset on saatu nukkumaan, mutta se kyllä jää 95 prosenttisesti siihen yhteen lasilliseen.

Tiedän kyllä, että että 89kg ei ole lähellekään ihannepainoani triathlonia varten, mutta on se silti askel oikeaan suuntaan. Ensi kesään mennessä olisi tavoite päästä 85 kilon tienoille, niin juoksukin alkaisi varmaan kulkea ihan toisella tavalla kuin nyt.

Syksy pimenee ja treenikelit paranee, ajatellaan positiivisesti.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen