29. syyskuuta 2012

Viimeistä tavoitetta vaille valmis

Vajaa vuosi sitten asetin itselleni ensimmäisen kerran tavoitteita kuntoilukaudelle. Silloin listalle pääsi kolme erillistä tavoitetta: Olympiamatkan triathlon alle kolmeen tuntiin, Tour de Helsinki läpi ja puolimaraton alle kahteen tuntiin. Olympiamatka tuli suoritettua jo Kiskossa ja Tour de Helsinki muuttui aikataulujen takia vielä pidempään pyörälenkkiin. Huomenna vuorossa olisi viimeisen tavoitteen suorittaminen.

Noin vuosi sitten, kun oli palloillut ja kuntoillut vailla tavoitetta jo 10 vuotta, niin nämä tavoitteet tuntuivat haastavilta. Nyt kahden tunnin alittaminen puolimaratonilla tuntuu aika helpolta. Tosin enpä silti ole koskaan suorittanut, joten pitäähän se ensin tehdä.

Huomenna on vuorossa siis Pääkaupunkijuoksu. Reitti ei liene kaikista helpoimmasta päästä ja lisäksi se on vielä koko matkan hiekkapohjaista. Tämä syönee ajasta varmasti muutaman minuutin, mutta 1:50 vauhtia on tarkoitus lähteä kokeilemaan.

Viimeiseen kuukauteen on valitettavasti sattunut kaksi kipeänä olo jaksoa, joten ihan optimaalista ei valmistautuminen ole ollut. Keskiviikon viimeinen VK-harjoitus meni kuitenkin sen verran hyvin, että varmasti ainakin alla 1:55 pitäisi päästä.

Kivana lisänä on se, että kaksi työkaveria lähtevät mukaan ja hekin ymmärtääkseni lähtevät kokeilemaan 1:50 vauhtia. Se auttaa aina yllättävän paljon kun on kavereita mukana.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

22. syyskuuta 2012

Uintitekniikka ja vapaaehtoistyötä

Eilen aloitin uinnin osalta valmistautumisen uuteen kauteen. Olen paraikaa lukemassa 300 sivuista opusta vapaauinnista ja sen avulla olisi tarkoitus saada uinti vähän parempaan jamaan ensi kesäksi. Uinnista voisikin helposti saada 5 minuuttia triathlonin puolimatkan ajasta pois jo paremmalla tekniikalla.

Omien analyysien ja uintikaverin kanssa eilen suoritettujen tarkkailujen jälkeen uskon, että suurimmat ongelmani ovat liian hidas frekvenssi, yksipuolinen hapenotto, jonka seurauksena myös huono oikean käden veto. Kolmantena ongelmana on jalkojen käyttö, ne uivat liian syvällä ja koukistan polvia aivan liikaa. Se aiheuttaa paljon vastusta. Muutenkin jalkojen eteenpäin vievä voima vaparissa on parhaillakin vain 15% luokkaa, minulla varmaan miinuksella.

Vaikka uintianalyysi olikin kohtuullisen helppo tehdä, korjaaminen onkin paljon hankalampaa. Eilen koitin keskittyä opettelemaan molemmin puolista hapenottoa ja nopeampaa frekvenssiä. Tosi vaikeaa oli uuden tekniikan opettelu, mutta onneksi aikaa on paljon. Pitää vain uskoa, että se auttaa pitkässä juoksussa.

Rauhalliseen viikonloppuun tuli vähän lisätekemistä, kun minua pyydettiin auttamaan Rantamaratonille. Ei sitä kehtaa kieltäytyä, kun itsekin noita urheilukilpailuja sen verran kiertää ja tietää kuinka paljon vapaaehtoistyötä niiden järjestäminen vaatii.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. syyskuuta 2012

Puolipakollinen ylimenokausi

Puolitriathlonin jälkeen en ole oikein päässyt harjoittelurytmiin kertaakaan. Aina kun on muutaman kunnollisen harjoituksen saanut tehtyä, niin jotain uutta vaivaa on tullut eteen.

Viime viikollakin ihan yllättäen iski joko ruokamyrkytys tai joku muu pieni vatsavaiva. Tähän sitten tuhrautui yhteensä neljä päivää harjoittelematta.

Pääkaupunkijuoksuun on aikaa enää kaksi viikkoa ja siihen ei ihmeellisiä harjoituksia enää ehdi tekemään. Yritän saada yhden 8-10 kilometrin VK harjoituksen avainharjoituksena tehtyä ja siihen muutaman muun tätä tukevan juoksun. Näillä eväillä pitäisi sitten lähteä tekemään puolimaraton ennätystä, joka lienee aika helppoa, sillä ennätykseni on puolitriathlonissa juoksemani aika 2:03. Tämä siis johtuu siitä, että en ole koskaan ollutkaan mikään juoksija.

Alkuperäinen suunnitelma oli pitää pääkaupunkijuoksu valmistava harjoituksena Vantaan puolikkaalle, jossa olisi sitten koittanut juosta 1:45 tuntumaan. Se ajatus on vaan haudattava, kun kroppa ei tunnu kestävän.

Aina välillä pitää muistuttaa itseään, että minä olen vieläkin enemmän palloilija kuin kuntoilija. Palloilu lajeja on tullut harrastettua yli 20 vuotta, kestävyyslajeja vasta muutama vuosi. Vaikka ne saattavatkin vaikuttaa samoilta, niin yhteneväisyyksiä on hyvin vähän. Minulle harjoittelun jaksotus, vauhdit, levon ja harjoituksen suhde, ravinto ja moni muukin on vielä opettelua.

Nyt on vaan osattava kuunnella itseään ja antaa itselle aikaa levätä. Katselin muutaman viime vuoden harjoituspäiväkirjaa ja joka syksy olen ollut monia viikkoja kipeänä. Tänä vuonna haluan pysyä terveenä. Terveenä pysyminen kun on enemmän itsestä kiinni kuin tuurista. Toki joskus tuurillakin on osuutensa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. syyskuuta 2012

Palautumisen vaikeudesta

Reilu viikko sitten tein elämäni kovimman urheilurykäisyn, kun omatoimisesti vedimme läpi puolitriathlonin Kuusijärvellä. Tämän suorituksen aikana minulta kului arvioni mukaan 4000-5000 kaloria ylimääräistä ja rasitus kropalle oli aika kova. Koska en ollut näin kovaa kisaa koskaan tehnyt, myös palautuminen tällaisesta oli minulle täysin uutta.

Lauantai-iltana jo oikeassa jalassa polvesta noin 10 senttiä alas ja oikealle sivustalle, minulla tuntui todella pahaa lihaskipua. Ei sieltä mitään varmasti rikki ollut, mutta myötäpäivään ja ehkä joissain kohti hieman oikealle kallistuvalla juoksureitillä rasitus oikealle jalalle oli varmastikin ollut suuri. Tämä kipu jalassa oli noin 20 tuntia todella kamala. Portaiden käveleminen, varsinkin alaspäin oli lähellä mahdotonta. Se kipu kuitenkin alkoi helpottaa sunnuntai-iltana.

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada ruokaa alas ja nytkin pystyin heti lauantain suorituksen jälkeen alkaa paikkaamaan energiavajettani kunnon salamipastalla. Sunnuntainkin söin normaalia reilummin. Päivä meni muutenkin lasten kanssa telmiessä ja rauhallisesti ottaessa.

Maanantai tuntui hyvältä päivältä. Kroppa oli kuin ei olisi mitään ihmeellistä tehnytkään ja ruoka maittoi normaalisti. Koitin palautua normaalirytmiini ruokailussa ja keskittää hiilihydraatit aamupalan ja pääaterialle. Muilla aterioilla koitin saada reilusti proteiinia.

Tiistaiaamu alkoi sitten todella kovaan nälkään. Aamusta asti oli koko päivän nälkä, aivan sama mitä suuhunsa laittoi. Koitin kyllä taltuttaa nälkää syömällä reilusti, mutta koko ajan se vaan painoi päälle. Sama olotila jatkui koko keskiviikonkin. Tuollaista nälkää en olekaan koskaan kokenut, syöminen ei oikein auttanut siihen mitenkään, tai siis vain ihan hetkeksi.

Keskiviikkoiltana rohkaistuin sitten ensimmäistä kertaa hikoilemaan ja valintana oli sulkapallokenttä. Vähän jännitti jalkojen puolesta, kun sulkapallo on kuitenkin aika räjähtävää urheilua, mutta jalat kestivät hyvin. Vähän ehkä olo tuntui hitaalta, mutta ei kuitenkaan väsyneeltä.

Torstaipäiväksi sitten sattui työnpuolesta täyshärdellipäivä, jossa aamu alkoi firmamme aamiasseminaarilla, jota olin vahvasti ollut järjestämässä, siitä se jatkui workshopilla eri vieraiden kanssa. Kotiin ehdin juuri niin, että hain tyttäreni yleisurheiluharjoituksiin, joita menin vetämään. Tästä vielä hain kotoa toisen tyttäreni kauppaan ja päivä alkoikin olemaan taputeltu. Nälkä vaivasi vielä torstainakin, mutta ei ehkä ihan niin pahana kuin aiemmin.

Perjantaina workshoppailu jatkui koko päivä ja tästä päästyäni suuntasin kohti Espoonlahtea uimaan. Siellä muutama kaveri jo odottikin ja altaassa vetäisin kohtuu nopeudella 1200 metriä uintia. Alun jälkeen tämä harjoite tuntui raskaalta ja lopussa jalat olivat krampin partaalla.

Lauantaina tulikin sitten vähän takapakkia kuin pieni flunssa pääsi yllättämään. Sunnuntaiksi flunssa paheni vielä asteen, mutta olimme kuitenkin porukalla katsomassa ja kannustamassa Porvoon maratonilla. Kuumetta ei onneksi juurikaan noussut, joten eiköhän tämä taltu aika piakkoin.

On ollut mielenkiintoista huomata ja tunnustella miten kroppa palautuu tuommoisesta pitkästä suorituksesta. Varmasti toistojen kautta kroppakin toipuu nopeammin, mutta aloittelijalle tämä on ollut hyvää opetusta, että palautuminen vie aikansa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen