31. joulukuuta 2013

Sanapilvi vuodelta 2013

Joka vuosi olen tehnyt kaikeista elossa olevista blogeistani sanapilven. Eli laitan kaiken kirjoittamani tekstin koko vuodelta Wordleen ja luon sanapilven. Pilvestä saa automaattisesti poistettua yleisimmät suomenkieliset sanat ja lisäksi käsin poistelen muita täytesanoja.

Pilvestä näkee että juoksu, uinti ja triathlon ovat olleet ne puhutuimmat lajit. Muutenkin termistössä ei ole mitään suuria yllätyksiä. Toivottavasti sanaa lääkäri ei löydy ens vuoden suosituimpien sanojen luettelosta ollenkaan.


Hyvää uutta vuotta kaikille. Mielessäni on kypsynyt jo ajatuksen ensi vuodelle, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 yhteenveto blogista ja urheilusta

Vuodelle 2013 olin ladannut kovimmat urheilutavoitteeni tähän asti. Päätavoitteena oli Joroisten puolimatka ja siellä alle 6 tunnin alitus. Jossain vaiheessa tavoite nousi jo 5:30 alitukseen, mutta alkukevään sairastelut ja Joroisten vaikea uintikeli vei sen unelman mennessään. Joroisten kisa meni kuitenkin kohtuullisen kunnialla ja ajaksi tuli 5:44:59.

Tavoitteena vuodelle 2013 oli myös monia muita kisoja, mutta lopulta vuoden kisat jäivät Kiskoon ja Joroisiin. Muuten vuotta hallitsi mykoplasma ja kipeänä oleminen.

Urheilumäärät

Tämänkin vuoden olen käyttänyt kirjanpidossani HeiaHeia:aa. Vaikka se ei olekaan kauhean kattava järjestelmä, niin sen helppouden takia olen siellä pitänyt kirjaa urheiluistani. Tälle vuodelle on harjoitustunteja kertynyt 208, yhden lenkin varmaan käyn vielä tänään heittämässä. Nämä tunnit on jakautuneet yhteensä 16 eri lajille, joista tässä top 10 lajit:

  1. Pyöräily 47 h, 1258 km (joista 8 h rullilla) 
  2. Hiihto 42 h, 446 km
  3. Juoksu 36 h, 333,8 km (iso osa maastojuoksua)
  4. Maastopyöräily 22 h, 311 km
  5. Sulkapallo 16 h
  6. Uinti 15 h, 33,5 km
  7. Sauvakävely 9 h, 58 km
  8. Triathlon 9 h, 164 km
  9. Yleisurheilu 5 h
  10. Pilates 2 h
Tuosta on kohtuullisen helppo lukea miksi juoksu ei ole oikein kulkenut tänä vuonna. Juoksutunnit eivät ole tainneet jäädä noin vähäisiksi vuosiin, edes ennen kuntoilua innostusta. Pyöräilymäärät ovat kohtuullisia ainakin kokonaisuuteen katsottuna. Uinti kulki tänä vuonna harjoitusmäärään nähden yllättävän hyvin. Muut lajit näyttävät aika normaalilta minulle, lihaskuntoa liian vähän, kuten yleensäkin.

Suurin huomio koko vuodelle ei löydy noista treenimääristä, vaan niiden puutteesta. Jäin 20 tuntia alle vuoden 2012, vaikka tavoite oli mennä selvästi yli. Olen tunnollisesti merkinnyt ylös kun olen jättänyt treenin väliin sairastumisen, liian kovan väsymyksen tai vamman takia. Näitä päiviä tälle vuodelle kertyi 85! Iso osa selittyy mykoplasmalla ja loppu tyhmyydellä. Olisi pitänyt osata löysätä aiemmin. Kunnolla kipeänä en tainnut olla kuin muutaman kerran ja liian usein tein töitä, enkä levännyt kunnolla. Saa nähdä opinkohan tästä vuodesta vai meneekö ensi vuosi samalla kaavalla.

Vaikea sitä on olla tyytymätön tähän vuoteen, kun kuitenkin pääsin Joroisen kunnialla läpi, tein oman ennätyksen Kiskossa ja myös 7-ottelussa. Tulokset olivat ihan hyviä, mutta ne olisivat voineet olla paljon parempia.

Blogi statistiikkaa

Tänä vuonna olen kohtuullisesti jaksanut kirjoittaa blogiini. Alkuperäinen ajatus oli, että kirjoittaisin myös muusta kuin omasta urheilustani, mutta kaikki tuo muu kirjoittelu on jäänyt taustalle. Ehkäpä sitten ensi vuonna koitan parantaa sitäkin puolta.

Viisi suosituinta postausta tälle vuodelle olivat:

  1. Yhtyneiden Medix Laboratorioiden selitys mykoplasma-arvoista tuli
  2. Joroisten puolimatkan 20.7.2013 kisaraportti
  3. Sähläystä Mehiläisen labralta Mykoplasma-testien kanssa
  4. Maastopyöräilyä läskipyörällä ja täyspumpulla
  5. Triathlonin suosio Suomessa
Vuoden luetuin postaus blogissani oli kuitenkin vuodelta 2011 - Kokemuksiani urheiluväline webbikaupoista. Siitä olisikin varmaan aika tehdä uudistettu versio, kun tota kokemusta on tullut jonkin verran lisää.

Ensi vuonna koitan taas aloittaa kirjoittaa kokemuksiani eri varusteistani. Itse ainakin kaipaan muilta niitä kokemuksia pidemmästä käytöstä, kun ne oikeasti kertovat enemmän kuin muutaman päivä review jostain tuotteesta.

Kiitokset kaikille teille ketkä olette käyneet lukemassa postauksia. Hyvää uutta vuotta ja hyviä harjoituksia. 

Tällä ajatuksella kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja:




Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

8. joulukuuta 2013

Hiihtokausi avattu

Eilen pääsin avaamaan hiihtokauden Kouvolassa. Olemme vanhemmillani Kouvolassa käymässä ja lunta oli tullut sen verran paljon, että luisteluhiihtoa uskallettiin lähteä kokeilemaan. Minkäänlaista latupohjaa ei vielä ollut, mutta yllättävän paljon oli muitakin urheiluhulluja liikkeellä, joten latupohja ja keli oli yllättävän hyvä.

Treeni jäi kuitenkin aika rauhalliseksi ja lyhyeksi. Viime postauksessa kun epäilin, että jotain pientä tautia saattaisi jossain vaiheessa iskeä niin keskiviikkona nenä alkoikin vähän vuotaa. Mistään kunnon taudista ei ole kysymys, mutta parin päivän harjoitukset jätin väliin ihan varmuuden vuoksi ja vielä viikonloppunakin otan rauhallisesti.

Melkein pari vuotta kun harjoitteli mielessään silloin puolikkaan triahtlonin suorittaminen, niin se loi selkeän tavoitteen ja motivaation. Nyt kun ensi vuodelle ei ole mitään suoranaista tavoitetta niin harjoitteluun on vaikea löytää selkeää suuntaa. Motivaatiota sinänsä on, mutta harjoittelu on mitä sattuu. Ehkä aina ei tarvitsekaan olla mitään suunnitelmaa, mutta itse vaan saan itseni harjoittelemaan paremmin, kun on selkeä päämäärä.

Maratonia alle neljän tunnin olen ensi vuoden tavoitteeksi ajatellut, mutta se ei jostain syystä sytytä harjoittelemaan. Ehkä se syy on se, että tätä ruhoa ei ole tehty juoksemaan. Luultavasti se Vantaan maraton kuuluu ensi vuoden ohjelmaan, mutta jostain muualta pitäisi se tavoite ja suunnitelmallisuus löytää.

Onneksi hiihtokausi toivottavasti alkaa pian. Hiihtoladulle jaksaa lähteä aina, oli keli mikä hyvänsä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. marraskuuta 2013

72 sairaspäivää ja lisää odotellessa

Kauhistelin tällä viikolla omaa HeiaHeiaa, että minulla on tälle vuodelle jäänyt treenaamatta 72 päivänä sairauden takia. Se on aivan kamala määrä. En toki ole ollut vuoteen omana kuin ihan muutaman näistä, mutta mykon ja pienen kuumeilun kanssa ei uskaltanut urheilla vaikka töissä kävikin.

Nyt kun on ollut terveenä jo kuutisen viikkoa, niin koko ajan kuuntelee kehoaan, että milloinkahan joku tauti iskee. Olen pienimmistäkin väsymyksen merkeistä pitänyt lepopäivän. Tuntuu ihan oudolta kun pysyy terveenä. Tarkastelin tämän vuoden dataa, niin tämä kuuden viikon jakso on toiseksi pisin terveenä koko vuonna. Ehkä joku fiksumpi olisi tajunnut noista jatkuvista taudeista vähän aiemmin että jotain on pielessä. Näin jälkikäteen katsottuna pidän pienenä ihmeenä, että kesä meni noinkin hyvin.

Viime viikkoina olenkin jo päässty 5-6 tunnin viikko vauhtiin. Loppuvuoden koitan nostaa tunnit johonkin 6-7 viikossa ja saada jokaiselle viikolle yhden juoksun ja uinnin, jotta niissä pysyy joku tatsi. Muuten teen kaikkea mitä huvittaa. Viikkorytmiksi olen ottanut 2+1. Joroisille harjoittelun tein 3+1 menetelmällä, mutta siinä kuormitus nousee aina aika kovaksi kolmannelle viikolle. Se varmasti kehittää vähän enemmän, mutta 2+1:sellä pysyy helpommin poissa sairastuvalta ja ei tarvitse niin paljon miettiä kokonaiskuormitusta.

Painoa on Joroisten jälkeen tullut vaan käsittämättömän paljon. Mulla on 6 kiloa extraa Joroisilta. Mulle jotenkin tarttuu tuo paino. Toki joskus herkutkin maistuu, mutta pääasiassa syön todella terveellisesti. Ei auta kuin taas aloittaa herkkulakkoilu ja lievä painonpudotus. Jos ensi vuonna maratonille ajattelee lähteä, niin painoa saisi olla se 10 kiloa vähemmän, vähintään nyt edes sama kuin Joroisilla.

Viime viikkoina olen taas löytänyt itseni useammankin kerran pimeästä metsästä lamppu päässä juoksemassa. Se on ehkä kaikista kivointa kuntoilua ever. Siinä on jotain tosi siistiä ja aika menee hyvin nopeasti. Huomenna taas töiden jälkeen lamppu päähän ja metsään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. marraskuuta 2013

Maastoilua, sulista ja ensi vuoden ajattelua

On kyllä kivaa olla kunnossa. Tuntuu että väsymys ja kipeys on vihdoin väistynyt. Mahaa on tullut vähän näiden tilalle, mutta eiköhän se ensi kesään mennessä lähde. Vaikka syksy on synkimmillään niin juurikaan ei ole väsy painanut. Kaikki keinot olen ottanut käyttöön, jopa puolitoista vuotta sitten duunilahjaksi saadun Valkeen. Nyt ei anneta minkään vetää mieltä matalaksi.

Maastofillaria olen ulkoiluttanut ahkerasti. Hankin siis alkusyksysä 29-tuumaisen Wilierin etupumpun. On kyllä ollut aivan mielettömän hyvä vehje. Toimii niin hiekkapohjaisilla reiteillä kuin ihan kunnon maastoajossakin, mutta siitä lisää myöhemmin. Muutamaan viikkoon olenkin käynyt yhteensä 7 kertaa ja noin 12 tuntia sillä ajelemassa. Maastopyöräily alkaa kyllä tuntua omalta lajilta.

Tällä viikolla kävin myös kaksi kertaa sulkapallokentällä. Vanhana palloilijana huomaan kaipaavani palloilulajeja. Eniten kaipaan sitä täydellistä keskittymistä asiaan ja salamannopeaa päätöksentekoa. Suliksessa, jos missä pääsee käyttämään aivoja mahdollisimman nopeasti. Kivointa se on tutun pelaajan kanssa, jossa lisäksi tulee hämäyksen hämäykset käyttöön. Tuollaista tilannenopeuden tunnetta ei vaan saa kuin muutamissa palloilulajeissa. Siksi sulkapallo tulee säilymään mun lajivalikoimassa aina.

Siitä myös huomaa, että kunto alkaa nousta, kun ajatukset karkailee jo ensi vuoteen. Ensi vuodelle en ole ajatellut ottaa mitään isoja triathlon tavoitteita, mutta en toki meinaa sitä lajia poiskaan jättää. Alustavaan kisakalenteriin olen keräillyt muutamia juoksuja, Kiskon olympiamatkan, Jukolan viestin, vaimon kanssa Jämi 84:sen ja päätavoitteeksi Vantaan maratonin. Vantaan maralle haluaisin lähteä, mutta vain jos uskon olevani 3:45 kunnossa. Hölkälle en lähde, vain kunnolla juoksemaan. Vuosi olisi aikaa päästä kuntoon, ehkä suurin haaste on toi painonhallinta, joka mulle on vaan vaikeaa.

Kuukauden ainakin vielä vie ennen lumille pääsyä. Sitä ennen pitää hyödyntää maastopyörää ja juosta sen verran kun huvittaa. Tuntimääriksi koitan saada 6-8 tuntia PK viikoille ja lepoviikoille sitten reilusti lepoa. Kyllä se kunto sieltä pikkuhiljaa tulee.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

21. lokakuuta 2013

Yhtyneiden Medix Laboratorioiden selitys mykoplasma-arvoista tuli

Oma terveydentilani on vihdoin hyvä, mutta saga laboratoriotulosten kanssa jatkui. Viime torstaina minulla oli viimeinen kontrollisoitto lääkärin kanssa ja koska vointi on nyt hyvä, niin lääkäri julisti minut terveeksi. Siinä sivussa lääkäri sanoi, että Yhtyneiden Medix Laboratorioiden selvityksessähän ei tullut kauheasti uutta. No minullehan tämä oli yllätys, koska eivät he sitten olleet selvitystä minulle laittaneet, vaikka vastineessa nimenomaan sanottiin, jakelu: hoitava lääkäri ja potilas.

Käytännössä vastineeseen oli kirjoitettu että mitään virhettä ei ole tapahtunut ja näin vaan voi sattua. Mykoplasmatesteissä on ilmeisesti täysin normaalia, että tulokset voivat vaihdella 50% suuntaan tai toiseen. Tarkasti ottaen he sanoivat että vaihteluväli positiiviselle kontrollille voi olla 150-270 yksikköä. Jos tämä tarkoittaa, että ne voi vaihdella noin paljon, niin kuulostaa aika hurjalta.

Heidän asiantuntijansa (kemisti) ja laatupäällikkönsä myös toteavat, että näytteissä tapahtunut nousu 224:stä 332:een ei ole kliinisesti merkitsevä, joten heidän tulosheittely ei sinänsä merkitse mitään. Sepä kivaa, tuloksiin ei voi luottaa mutta jos voisi niin tulos ei olisi ollut merkitsevä. Lisäksi olisi kiva kuulla missä menee se merkitsevyyden raja mykoplasmassa, mutta en sitä pikaisella googlailulla löytänyt.

Mun kaaliin ei millään mene, että miten ne voi tietää että milloin on heittelyitä ja milloin ei. Mun tulos nousi 224:stä 332:een. Siis 108 yksikköä nousua. Mistä ne tietää ettei se ole 108 yksikköä väärään suuntaan ja etteikö se toinen näyte 311 ole myös 108 yksikkö väärään suuntaan. Eli voihan ne oikeat olla 224 ja 419. Olisiko se silloin jo merkitsevää?

Toiseksi kommentointi siitä että ei se alkuperäinen tuloskaan olisi mitään merkinnyt, on vähän kuin sanoisi lasin hajottamisen jälkeen, että en rikkonut sitä lasia ja vaikka oisinkin rikkonut, niin ainakin se oli vahinko.

Tällä kertaa maksut meni duunin vakuutukseen, mutta joka tapauksessa noin epäluotettavien testimenetelmien käyttö arveluttaa. He tosin sanovat että saman sarjan testauksen testauksen vaihtelun sanotaan olevan puolet pienempää sarjan sisällä, mutta eivät kyllä esitä mitään todisteita. Ja puolet vähämmän 50% on kuitenkin 25%. Lisäksi he itse toteavat että minun tapaus ei ole poikkeuksellinen, joten vaihtelu voinee olla paljon suurempaakin.

Toinen asia mistä lääkäri lähetti palautetta oli se, että tuloksia oli muutettu täysin ilman mitään viestiä hänelle. Minähän satuin huomaamaan erilaiset arvot ihan sattumalta. Tämähän on lääkärin kannalta se huonompi asia, kun he ovat kuitenkin vastuussa potilaastaan. Tämän Yhtyneet Medix Laboratoriot kuittaavat jäykillä ja vanhanaikaisilla tietojärjestelmillä, joissa tulokset muuttuvat ilman kommentointimahdollisuutta. Tämä on suoraan sanoen täyttä sontaa. Laboratoriolääkäri antaa lausunnon näistä testeistä ja halutessaan siis voisi hyvinkin kirjoittaa arvon muutoksen kommenttiin.

Ensi kerralla kysäisen kyllä lääkäriltä niiden käyttämistä testeistä ennenkuin maksan tuon 100 euroa (2x50) tuommoisesta arvailusta. Lääkäri ei siis ole tehnyt mitään pahaa tässä, vaan ennemminkin haluan antaa ison kiitoksen Mehiläiselle ja hoitaneelle lääkärille, he ovat tähän mennessä hoitaneet asiansa erittäin hyvin ja ammattitaidolla.

P.S Jos jotain kiinnostaa voin skannailla vastineen ja laittaa sen tähän liitteeksi

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

12. lokakuuta 2013

Kunnossa, kunnossa, mieshän on elämänsä kunnossa..

No ehkä mä en nyt elämäni kunnossa ole, mutta kunnossa kuitenkin. Pitkä kipeänä olo jakso taitaa nyt olla ohi. Kolmas antibiottikuuri vihdoin taisi tepsiä. Minullahan lopulta oli mykoplasman lisäksi keuhkoklamydia, joka siis vei lopulta voimani. Nyt toivottavasti molemmat, myko ja keuhkoklamydia ovat taakse jäännyttä elämään.

Tällä viikolla olen päässyt kolme kertaa lenkille. Kerran vaimon kanssa maantiepyörällä hyvin rauhallisesti ja sitten kaksi kertaa vähän reippaammin maastopyörälenkillä. Maastopyöräily on kyllä sairaan hauskaa hommaa. Maastojen löytämisen ei pitäisi tällä pohjois-Espoon metsämäärällä olevan vaikeaa, mutta silti se on. Pirttimäen ja Nuuksion ulkoilualueilla maastopyöräily on maastossa kielletty. Pitää nyt toivoa että hyviä sallittuja polkuja vielä löytyy jostain läheltä. Pitää alkaa metsästämään hyviä reittejä.

Nyt pitää vaan malttaa ottaa kohtuullisen reuhallisesti. Huomenna ehkä koitan jotain vielä tehdä, mutta sitten tuleekin automaattinen kolmen päivän rauhallisempi jakso. Olen duunireissussa maanantaista tiistaihin ja sitten keskiviikkona mennään juhlistamaan kummitytön synttäreitä duunipäivän jälkeen.

Homma on kuitenkin hallussa.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

23. syyskuuta 2013

Sähläystä Mehiläisen labralta Mykoplasma-testien kanssa

Yli kolme viikkoa on jo kulunut edellisestä urheilusta. Alkaa tämä sairastelu käymään jo henkisesti aika raskaaksi. Toisaalta olen ehkä vähän oppinut ymmärrän ihmisiä, jotka tipahtavat työpäivän jälkeen sohvalle töllöttämään vailla ajatusta jotain vaan telkkarista. Sinänsä se on helppoa ja tietyllä tapaa siinä pääsee myös irti työpäivästä. Sillä erotuksella tosin, että parempaa oloa löhöämisellä ei kyllä saa, urheilulla sen saa ihan aina.

Sairastilanteessani ei siis ole tapahtunut ratkaisevaa käännettä puoleen eikä toiseen. Verta on otettu paljon ja testejä on tehty moneen suuntaan. Mitään varmaa ei ole löytynyt, mutta edelleen vahva epäily on mykoplasmasta.

Mykoplasma testin suhteen Mehiläisen labra onnistui aiheuttamaan kunnon härdellin. Minulta otettiin kuun alussa ensimmäinen myko-testi (MypnAbG), jossa arvoksi tuli 224. Sitten pariseerumina yhden antibiootin ja kahden viikon jälkeen otettiin toinen myko-testi. Mennessäni lääkärille kuulemaan vastauksia, niin myös ensimmäinen myko-testini oli tutkittu uudelleen ja arvo oli nostettu arvoon 332. Tämä oli tehty ilman minkäänlaista merkintää tai infoa hoitavalle lääkärille.

Vastaanotolla lääkäri siis kertoi minulle, että vanhan testini tulos oli 332 ja uuden 311, joten tulokset eivät viittaa meneillään olevaan mykoplasmaan. Kysyin sitten lääkäriltä siitä, että onko normaalia, että tulokset muuttuvat noin paljon testien välillä. Lääkäri oli aluksi sitä mieltä, että eivät tulokset ole muuttuneet, mutta vakuutteluni jälkeen hänkin alkoi kaivaa asiaa. Onnekseni hän oli itse kirjoittanut potilaskertomukseen tuon alkuperäisen arvon 224, ja sain vahvistusta alkuperäiselle lukemalle.

Tätä asiaa kävin itse kysymässä labralta, siellä käydessäni ja he alkoivat selvittää asiaa. Mennessäni uudestaan lääkärille, labrasta oltiin soitettu lääkärille ja kerrottu, että arvo oli vain muuttunut uudessa testissä. Mitään sen enempää selitystä ei asialle tullut.

Jos mykoplasma testin tarkkuus on tuota luokkaa ja uudelleenmittauksessa tulee 50% lisää vasta-aineita, niin eihän sillä testillä ole mitään merkitystä. 220:han voisi siinä tapauksessa olla kaikkea 150-330 väliltä. Eihän silloin pariseerumi kertoisi yhtään mitään, kun tarkkuus on tuota luokkaa. Jos olisin itse maksajana, niin rahojani vaatisin takaisin. Nyt vakuutusyhtiö saa niin tehdä jos haluaa.

Joka tapauksessa lääkärini oli erittäin asiallinen ja hyvä ja aloitti antibiootit silti. Tämän lisäksi jatketaan kuitenkin tutkimuksia, koska tulokset ovat tällä hetkellä niin ristiriitaisia.

Uskoin jo tänä aamuna, että olo olisi ollut menossa parempaan päin, mutta työpäivä kertoi karun totuuden, että olo on aikalailla pysynyt samana kuin ennenkin.

Jos ei muuta, niin kyllä tämä auttaa taas moneksi vuodeksi motivaatioon. Mitään tekemättömyys saa arvostamaan kuntoilua mielettömästi. Onneksi sentään tulee oltua vähän ulkona lasten kanssa, mutta mieli kaipaisi kyllä lenkille piakkoin. Kyllä tämä tästä vielä kääntyy.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. syyskuuta 2013

Super raskasta superraskaassa sarjassa - nyt takaisin herkkulakkoon

Pitkä urheilematon kausi mykoplasman takia on kyllä todella raskasta. Olo ei ole mikään kaikista paras, mutta ei huonoinkaan. Väsymys on edelleen kova ja varsinkin keuhkot tuntuvat oudoilta. Henkisesti tämä on vaan todella vaikeaa aikaa. Kaiken lisäksi en jaksa uskoa, että mykoplasma on mihinkään tällä antibioottikuurilla lähtenyt, koska olo ei ole juurikaan parantunut.

Kävin eilen uusissa verikokeissa ja huomenna toivottavasti tulee tuloksia. Lääkäri on varuulta varattuna vasta torstaille, mutta jos koetulokset tulevat aamulla, niin koitan siirtää lääkärin jo huomiselle. Toivottavasti tulokset olisivat selkeät ja niitten kanssa olisi helppo edetä. Luultavasti edessä on uusi lääkekuuri tai sitten ainakin jotain muita tutkimuksia.

600 päivän herkkulakosta takaisin herkkulakkoon

Joskus taisinkin kertoa, että olen ollut vuoden 2012 Tammikuun alusta herkkulakossa, tai siis olin. En syönyt käytännössä mitään herkkuja, en suklaata, karkkia, sipsejä, suolapähkinöitä enkä leivonnaisia. Ainoastaan silloin tällöin herkuttelin juustoilla. Tätä kesti vähän yli 600 päivää kunnes vajaa kuukausi sitten päätin lopettaa moisen hölmöilyn.

Nyt olen siis vajaan neljä viikkoa syönyt herkkuja. Ja kun minä olen kyseessä niin verbi todellakin on syönyt. Multa pettää totaalisesti kontrolli varsinkin suklaan kohdalla. Sen syömisessä ei vaan ole mitään järkeä kun alan sitä syömään. Olen tässä viime viikkoina syönyt kaikki vanhat 600 päivän aikana kaappeihin jääneet suklaajämät mihin vaimo tai lapset ei ole suostunut koskemaan. Kaikki on uponnut pahan hetken tullen. Vaakakin sen kyllä näyttää, ollaan takaisin superraskaan sarjan lukemissa.

Nyt siis päätin taas aloittaa herkkulakon. Mun on niin paljon helpompi olla täysin ilman, kuin yrittää syödä vähän. Edellisen 600 päiväisen lakon aikana taisin poiketa linjasta 5-6 kertaa ja nekin lähinnä kohteliaisuudesta tilaisuutta kohtaan ja siksi ettei tarvinnut alkaa selittämään. Paria poikkeusta aion kuitenkin yrittää. Yli 70% suklaata sisältäviä suklaita en aio pitää herkkuina. Rakastan tummaa suklaata niin paljon, että koitan osata syödä sitä kohtuullisesti. Pidän oikeuden lakkoilla lakosta jouluna ja lomareissuilla, se helpottaa perhe-elämää niin paljon.

Katsotaan kuinka kauan herkkulakko tällä kertaa kestää. Viimeksi oli selkeä päämärä tuohon Joroisten kisaan. Nyt ei vielä ole muuta haastetta kuin tulla taas joskus kuntoon. Siihenkin voi olla tekemistä tämän taudin jäljiltä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

8. syyskuuta 2013

Erilainen syksy mykoplasmassa

Koko kesän jatkunut väsymys ja vähän väliä vaivannut tunne, että ei palaudu harjoituksista, paljastui sitten tämän viikon alkupuolella mykoplasmaksi. Oikeammin lienee olisi sanoa, että kyseessä on todennäköinen mykoplasma. Vasta-aineet olivat selvästi koholla, arvo taisi olla 243, kun raja on 45. Kuitenkin akuutin mykoplasman testi oli negatiivinen, eli täyttä varmuutta ei ole siitä, onko mykoplasma ollut jo joskus aiemmin ja nyt on päällä jotain muuta.

Oireina siis minulla on olleet nyt loppukesästä toistuvat lyhyet kuumeilut ja flunssat, sekä alipalautuminen harjoituksista. Aiemmin kesällä ja keväällä epäilin ylikuntoa, mutta hyvin mahdollisesti mykoplasma on voinut olla jo silloin taustalla. Yhtenä selkeänä oireena koko kesän on ollut se, että en ole saanut kropasta kaikkea irti. Monesti ei ole vaan pystynyt puristamaan loppuun asti, vaan tehoja ei ole vaan saanut irti vaikka kuinka on yrittänyt.

Mykoplasmasta on netti pullollaan kirjoituksia, arvailuja ja artikkeleita. Suhtaudun varauksella hyvin moniin näistä artikkeleista, mutta Harri Hakkareisen esitykseen voinee luottaa. Hän jos joku on hoitanut paljon urheilijoita. Ehkä keskeisenä itselle on Hakkaraisen ohjeet harjoittelusta, kun taudista pääsee eroon.

Olen päättänyt ottaa nyt pari viikkoa täyttä taukoa urheilusta, niin kauan kunnes uudet labratulokset mykoplasma-testistä tulevat. Siihen menee vielä se puolitoista tai pari viikkoa. Senkin jälkeen tehot pitää pitää hyvin matalana. Hakkaraisen ohje oli, että yhtä kauan nousevasti lisää harjoittelua kun oireet ovat kestäneet, eli minun tapauksessa se olisi noin 4 kuukautta.

Positiivisena ihmisenähän olen selittänyt kaikki kesän pienetkin epäonnistumiset treenilenkkien hävityistä mäkikireistä Kiskon tukkoiseen suorittamiseen mykoplasman piikkiin. Vaikea sanoa mikä on todellista ja mikä ei, mutta jotain tautia minulla nyt on päällä. Tauko varmasti tekee minulle hyvää oli se mykoplasmaa tai ei, kunhan henkisesti jotenkin jaksaa urheilemattomuuden.

Pitää koittaa kirjoitella lähiaikoina muun muassa 7-ottelusta jonka kävin pari viikkoa sitten ottelemassa ja myös uudesta maastofillarista, joka odottaa tallissa tervehtymistäni.  Syksy on vaan lempiaikaani urheilla, joten se ehkä harmittaa kaikista eniten. Ei auta kun tervehtyä niin pääsee takaisin liikkumaan.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

11. elokuuta 2013

Maastopyöräilyä läskipyörällä ja täyspumpulla

Tänään pääsin tutustumaan kunnolla uuteen lajiin, kun työkaverini lainasi pyöriä ja vei minut kunnon maastoajoon Helsingin keskuspuistossa. Kokeiltavana meillä oli läskipyörä ja täyspumppu-maasturi. Maastona mentiin keskuspuiston semmoisia polkuja, joita kuvailisin, että niitä ei oikein hyvin pystyisi juoksemaan. Maasto oli siis haastavaa ja ajettiin aina pätkiä todella vauhdikkaasti ja sitten himmailtiin, vaihdeltiin pyöriä ja tasattiin hengitystä.

Minullahan ei varsinaista maastopyöräilykokemusta juurikaan ole, mutta olen pienenä sen aikaisilla teräsrunkoisilla maastofillareilla mennyt paikoista, joihin en ehkä enää parhaillakaan välineillä uskaltaisi. Siis paljon olen joskus ajanut maastossa, mutta aikaa siitä on vierähtänyt ihan liian kauan.

Tuommoinen maastossa ajo on kyllä aivan sairaan hauskaa, varsinkin porukassa. Kahdestaan pystyi aina heti kertomaan ja spekuloimaan vaikeat paikat. Vauhdin ja vaikeuden tuntua sai kyllä ihan tarpeeksi, mutta toisaalta suuresti ei pelottanut edes kaikista hurjimmissakaan paikoissa. Mentiin kyllä rehellisesti paikoista joista en olisi yksinäni edes ajatellut ajavani. Ei ne paikat sitten oikeasti niin vaikeita ollut, mutta kun ei ole metsässä ajanut, niin ei oikein ole silmää mistä voi ja mistä ei voi ajaa.


Pyöristä sen verran, että läskipyörä oli ehdottomasti minun suosikkini. Siinä ei ollut joustoa muuten kuin pehmeänä pidetyt renkaat jotka ottivat iskuja vastaan. Läskipyörässä sai kivasti ajamisen maun, mutta silti renkaan koko toi mukavaa varmuutta. Läskipyörällä oli kivaa mennä kovaa ja hiljaa. Sillä joutui kuitenkin vähän enemmän ajamaan. Täysjoustomaasturi oli vähän liian helppo ajaa. Se söi itsessään melkein kaiken pois ja kropalla ja tarkuudella ei ollut niin paljoa väliä. Täyspumpulla piti mennä tosi kovaa, että sai hauskan fiiliksen. Täyspumppu varmasti on hyvä jos meinaa tosi pitkä teknisiä maastoja ajella, mutta ei sillä ajaminen ollut niin hauskaa kuin läskillä.

Ajamisesta ja maastosta vielä sen verran, että lukkopolkimia en tuonne olisi uskaltanut laittaa, koska tarve laittaa jalka maahan saattoi tulla koko ajan. Hyvät pienillä nastoilla varustetut polkimet olivat erinomaiset ja Salomonin maastokengän kanssa toimivat tosi hyvänä yhdistelmänä pitoa ja turvallisuutta.

Pakko vielä kiittää työkaveriani Ernoa tästä mahdollisuudesta. Harvoin pääsee asiantuntevassa seurassa hienoille reiteille hienojen pyörien kanssa. Pidän itseäni etuoikeutettuna. Kiitos.

Itsellä on maastopyörä nyt hankintalistalla ja tämä auttoi päätöksenteossa. Tosin ei varmaan niin kuin saatoitte nyt ajatella. Kumpaakaan, läskiä saati täyspumppua en tule nyt ostamaan, mutta läskipyörä nousee ehdottomasti hankintalistalle jonakin päivänä. Se mikä auttoi on se, että tässäkään lajissa välimalliratkaisu ei varmasti ole kovin hyvä, vaan kunnon maastoon tarvitsee kunnon pyörän. Hienoa on se, että nyt on jo takataskussa odottomassa hieno kestävyysurheilumuoto, josta tulen varmasti nauttimaan joskus. Lähitulevaisuudessa oleviin käyttötarkoituksiin läski ei vaan parhaiten sovellu. Vaan aion hankki hyvän etupumppu 29-tuumaisen.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

8. elokuuta 2013

Nuuksio Classic jää väliin

Edellisessä pohdinnassani jo vahvasti ajattelinkin, että minusta ei ole näillä jaloilla Nuuksio Classiciin tänä vuonna. Pienet jalkavaivat ja touko-kesäkuun aikainen väsymys ovat estäneet kunnollisen juoksuharjoittelun ja en uskalla lähteä rikkomaan itseäni Nuuksio Classiciin.

Tämä oli minulle tosi vaikea päätös, kun mielellään ei tämmöisistä tavoitteista luovu. Järki kuitenkin voitti, nykytilanteessa juoksusta ei ainakaan kivaa olisi voinut tulla. Maaliin olisi mahdollisesti voinut päästä, mutta se pahimmillaan olisi odottanut pitkä harjoitustauko.

Liikkuminen ja treenaminen on minulle tärkeämpiä kuin kilpailut. Joroisiin osallistumisen tyhmin puoli olikin se, että ennen Joroisia piti lepäillä että kunto nousisi huippuunsa ja jälkikäteen taas, että palautuisi. Nämä olivat minulle henkisesti raskaita viikkoja kun ei päässyt treenaamaan. Ehkä se aika polvileikkauksen jäljiltä vieläkin kummittelee mielessä, kun se sohvalla makaaminen oli silloin niin typerää puuhaa. Silloin sentään esikoinen oli pieni ja viihdytti minua, mutta nyt tytöt on jo sen verran isoja, että ennemminkin niiden kanssa pitää olla menossa kuin palautella rauhassa.


No päätös on nyt tehty. Jos jalat vähän parantuvat, niin Vantaan puolimaratonille koitan luultavasti mennä. Ja on tossa naapurin kanssa ollut puhetta jostain 200 kilometrin fillarilenkistäkin. Eiköhän tässä jotain kivaa vielä keksi syksyksi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. elokuuta 2013

Palautumista, Joroisten spekulointia ja jatkosuunnitelmia

Joroisten kisasta on nyt kaksi viikkoa aikaa. Heti kisan jälkeen lauantaina oikean jalan polven vierestä kiristi ja sattui sen verran, että portaiden nousu sekä lasku olivat kamalinta puuhaa maailmassa. Tämä polven ulkosyrjän kipu sitten hellitti maanantaina ja tilalle tuli vasemman jalkapöydän kipu. Se pitikin minut lähes kävelemättömänä pari päivää, mutta sekin alkoi siitä pikku hiljaa hellittää.



Vaivat eivät kuitenkaan tuntuneet niin pahoilta, että niitä olisi pitänyt kellekään käydä näyttämässä. Polven ulkosyrjä on vaivannut ennenkin ja vaikka jalkapöydän vamma oli uusi, niin se tuntui lihas-, hermo- tai jännekivulta.

Nämä kivut auttoivat sillälailla palautumisessa, että ensimmäiseen 4-5 päivään ei juurikaan mieli tehnyt mitään tekemään. Olisikohan ollut viidentenä päivänä, kun kävin frisbeegolfia heittämässä ja kuudentena vähän ulkoiluttamassa pyörääni. Nuo reissut meni aika kivuttomasti, mutta palautunut en kuitenkaan ollut.

Tällä viikolla uskaltauduin päivinä 9 ja 11 jälkeen kisan lenkillekin. Tarkoituksena oli testata Nuuksio classicia varten, että milloin voisi alkaa treenaamaan. Molemmilla reissuilla jalat kuitenkin kipeytyivät sen verran paljon, että Nuuksio Classic jäänee haaveeksi. Ei liene mitään järkeä lähteä metsämaratonille mahdollisesti kipeytyvillä jaloilla ja huonolla treenaamisella.

Maanantaina menen vielä iltarasteille kokeilemaan miltä jalat tuntuvat, jos kuitenkin Nuuksio classic olisi mahdollinen. Tänään kävin pyörällä Solvallan mäkilenkin vetäisemässä ja muun kropan osalta palautuminen on selvästi sujunut hyvin. Tosi kivasti jaksoi mäkiä kiipiä.

Joroisten jälkispekulaatiota

Sain aikaiseksi verrata omaa suoritustani eri lajien osalta omaan sarjaani sekä kaikkiin kilpailijoihin.

Laji Miehet 30-34 (  /135) Kaikki (  /1001)
Kokonaissuoritus 92 617
Uinti 89 601
T1 84 554
Pyöräily 88 537
T2 69 424
Juoksu 106 688



Taulukosta helposti huomaa, että heikoin ja vaikein lajini on juoksu. Tiesinkin sen olevan minulle vaikeaa ja siksi jopa himmailin pyörällä, että en olisi niin huono juoksussa. Luultavasti siis ero pyöräilyn ja juoksun välillä on vielä suurempi oikeasti kuin Joroisilla oli.

Olin myös heikompi juoksija kuin vaikkapa uimari. Tätä voi pitää pienenä ihmeenä, koska uiminen on ollut minulle aina niin haastavaa ja olen käytännössä osannut uida sen 1,5 vuotta. On selvästi uimiseen panostaminen kantanut hedelmää sillä saralla. Se on ollut mukava huomata. Iso kiitos Swim Smoothin opeille ja tietysti Cetuksen uintikurssille alkuopetuksesta.

Juoksuun olenkin panostanut aika huonosti ja se kyllä näkyi. En ole koskaan ollut kummoinen juoksija, mutta tänä vuonna muut lajit on vieneet sen kaiken vähänkin juoksemisen. Seuraavan kerran kun puolitriathlon viivalla minut nähdään, niin pitää juoksukunnon olla ihan toista luokkaa.

Jatkosuunnitelmia

Olen siis yhä ilmoittautuneena Nuuksio Classiciin, joka kisaillaan neljän viikon päästä. Mieli tekisi kisaan lähteä, mutta järki koittaa sanoa, että sinne ei kannattaisi itseään lähteä hajoittamaan. Tarkistin vielä tämän vuoden juoksukilometrit ja ilman triathlon kisoja minulle on kertynyt säälittävät 280 kilometriä. Isältäni olen aikoinani saanut hyvän neuvon, että kilometrejä pitää olla lajissa kuin lajissa vähintään 10 kertainen määrä matkaan verrattuna, että viivalle kannattaa lähteä. Juuri ja juuri saattaisin kolmessa viikossa 140 kilometriä saada terveenä kokoon, mutta näillä jaloilla se taitaa olla mahdottomuus. Ja tuossa ohjeessa on kyse juuri siitä minimiharjoittelusta.

Kuten jo aiemmassa postauksessa spekuloin, niin ensi vuonna minua ei Joroisilla nähdä. Tälle vuodelle saavutin yhden merkkipaalun, mutta nyt on aika suunnata katseet taas kauemmaksi. Vannoin vuonna 2009 ollessani surkeimmassa kunnossa ikinä elämässäni, että "30:senä elämäni kunnossa ja 35:na paljon paljon paremmassa". No kolmekymppiä meni jo pari vuotta sitten, mutta 35:seen on vielä 3 vuotta aikaa. Nyt siis uudet suunnitelmat kohti vuotta 2016.

Vähän ajattelin nyt heittää kunnon peruskuntokauden taas päälle. Vuodelle 2014 en aio ottaa mitään isompia tavoitteita ainakaan tässä vaiheessa, vaan haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti ja järkevästi. Talvelle pitää keksiä joku kiva haaste, kaukopartiohiihdon 75 km voisi olla mielenkiintoinen. Ensi kesälle ja syksylle voisi sitten jotain juoksuja tai seikkailuja kehitellä. Pitkiä matkoja kuitenkin.

Joka tapauksessa juoksemaan aion jääräpäisesti alkaa nyt opettelemaan. Minua ei ole luotu juoksemaan, niin pitää sitten itse muokata itsestä juoksija. Sen verran olen jääräpää, että en usko etteikö minusta voisi tulla kohtuullista juoksijaa kunnon harjoittelulla. Kunhan jalat tästä toipuvat, niin sitten jaloilla liikkumista pitää alkaa harjoittamaan ihan eri määrissä kuin ennen.

Kiitos jos todellakin jaksoit lukea vuodatukseni tänne asti. On ollut vähän asioita mielen päällä, kun puolitriathlon tavoite tuli saavutettua.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

23. heinäkuuta 2013

Joroisten puolimatkan 20.7.2013 kisaraportti

Ensimmäinen puolimatka on nyt virallisesti suoritettu aikaan 5:44:59. Realistinen aikatavoitteeni oli juuri 5:45, joten aika tarkalle meni.

Osuusajat

Uinti 43:30
Vaihto 1 5:21
Pyöräily 2:49:02
Vaihto 2 4:49
Juoksu 2:02:19

Uinti osuus ja vaihto


Uintiin olin päättänyt lähteä oikeasta reunasta, vaikka siinä olikin mahdollisuus tungokseen. Jostain syystä porukka ei vaan tullu eturiviin, niin huomasinkin olevan aika edessä menossa veteen. Ruuhkaa ei alkukiihdytyksessä tullut juurikaan vaan uimaan pääsi lähtemään kohtuullisen helposti.

Heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen tuli selväksi että tästä uintikerrasta tulisi vaikea. Tuulinen keli oli nostanut aaltoja, jotka olivat yllättävän isoja. Aallot vielä tuntuivat sekoittavan kaikkien muidenkin uinnin ja välillä olo oli kuin tehosekoittimessa, käsiä ja jalkoja oli joka puolella ja lisäksi vettä tuli naamaan joka suunnasta.

Uinnista selvisin kuitenkin mielestäni ihan hyvin maaliin, mutta kello ei tykännyt. Uintikeli taisi olla erityisten hidas tällä kertaa, kun niin monen muunkin ajat olivat viitisen minuuttia hitaammat kuin oltiin ajateltu. Pieni masennus valtasi mielen, kun 5:30 ultimaattinen tavoite meni heti uinti osuudella. Heti vaihdossa päätinkin, että tänään mennään rauhassa kunnialla maaliin.


T1 vaihto ei mennyt kuin elokuvissa. Löysin pussin ja paikan vaihtaa kohtuullisen nopeasti. Märkkäriä jouduin vähän riuhtomaan, kun toisesta jalasta se ei meinannut irrota mitenkään. Sitten vedin kypärän päähän ja löysin pussin pohjalta myös numerovyön. Olin jo päättänyt mennä irtohihoilla, mutta hetkellinen kylmyys sai minut vaihtamaan suunnitelmaa ja kaivoin kassista aluspaidan, jonka laittaisin kisa-asun alle. Avasin kisa-asun ja koitin sitten vetää paidan kypärän yli päälle. Eihän siitä mitään tullut vaan jouduin ottamaan kypärän pois ja laittamaan paidan päälle uudestaan. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin matkaan kohtuullisessa 5:21 ajassa. Paljon heikompiakin vaihtosuorituksia nähtiin, mutta olisihan tuon voinut vähän nopeammin hoitaa.

Pyöräily ja vaihto 2


Pyöräily lähti mukavasti myötätuuleen ja ensimmäisen 3 kilometrin jälkeen olikin jo keskinopeutena 33 kmh. Heti alkumatkasta aloin syömään ja teinkin sitä sitten koko matkan 20 minuutin välein. Vähän se tuntui liiottelulta, mutta eipähän loppunut energiat kesken tällä reissulla.

Pyöräreitti oli nopea, mutta päivän sää eli tuulisuus hidasti menoa vähän. Koitinkin pitää 32 keskaria koko matkan ja ensimmäinen kierros menikin helposti. Toki porukkaa tuli ohi mielettömät määrät, mutta pidin pääni kylmänä ja pysyin omassa suunnitelmassa.

Noin 50 kilometrin kohdalla koitin vähän kiristää ja noin 20 kilometriä tulinkin reippaammin. Tämä kiristys iskikin vähän takaisin ja 70-80km väli tulikin sitten vastavuoroisesti vähän hitaammin. Viimeiset 7km oli myötätuuleen alamäkivoittoista ja passailinkin sen ihan hiljakseen, jotta juoksu olisi vähän helpompaa.

Loppuajaksi pyörältä tulikin 2:49:02, keskari siis hieman alle 32 kmh. Ihan kohtuullinen suoritus. Rehellisesti en uskaltanut pyörällä vetää itseäni tiukalle. Pyöräily tuntui helpolta, mutta juoksu pelotti liikaa.

T2:nen meni ihan hyvin. Hölkkäsin välit ja sain varusteet helposti vaihdettua.

Juoksemisen tuskaa


Juoksu alkoi tuntua kamalalta heti ensimmäisestä kilometristä lähtien. Koitin pitää 5:30 min/km vauhtia yllä, mutta se tuntui heti alusta vähän liian kovalta minulle. Ensimmäinen kierros menikin reittiin tutustuessa vauhdilla 5:45 min/km. Ekalla kierroksella totesin myös aluspaitani olevan aivan liian kuuma tähän leikkiin ja otinkin sen taitavasti alamäessä juostessa pois. Pieni ihme on se, että en kaatunut siinä touhussa. Seuraavalla kierroksella sainkin heitettyä huoltajana olleelle isälleni paidan ja pääsin juoksemaan vähän viileämmissä olosuhteissa.

Toisella kierroksella askel alkoikin jo painaa. Toisen kierroksen jaksoi sillä ajatuksella, että kolmas kierros tulisi olemaan vielä suurempaa tuskaa. Kilometrien 8-15 aikana mietin aika monta kertaa, että mitä järkeä tässä touhussa oikein on, minua vaan ei ole luotu kestävyysurheiluun, eikä varsinkaan juoksemaan.

Henkisesti vaikein kolmas kierros meni sitten kuitenkin kohtuullisen helposti, ehkä se että sen vaikeutta oli toitottanut itselleen niin kauan, että se ei sitten ollutkaan ihan niin paha kuin se olisi voinut olla.


Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni treenikaverini Atte tuli juuri vastaan menossa kohti maalia. Juomapaikalla kuulin kuulutuksesta, että hän oli tehnyt ennätyksen 5:14 ja osia. Siitä tiesin, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet 5:45 alitukseen. Päätinkin, että ylämäkiosuuden jälkeen kiristän vähän vauhtia ehtiäkseni 5:45 aikaan. Siellä ylämäki osuuden lopuussa, noin 18 kilometrin kohdalla sykemittaristani loppui sitten akku ja tulinkin lopun sokkona vauhtien suhteen.

Jälkikäteen analysoin loppuajan ja akun loppumisen välisestä juoksusta, että oli tullut noin 5:40 min/km vauhtia, että vähän olin saanut loppukiriä aikaiseksi.

Kääntyessäni maalisuoralle treenikaverit olivatkin kovaäänisesti kannustamassa ja sainkin itsestäni irti kovan loppukirin. Heitin vielä ylävitoset kavereille ja muutamille katsojille loppukirin aikana. Maaliin saavuin ajassa 5:44:59, hyvin oli siis aika tuuletella loppusuoralla. Puolimaraton aikani oli 2:02:19 joka oli itselle pieni pettymys. Tällä painolla ja juoksumäärällä ei vaan enempää pystynyt.



Nyt se kauan haaveilemani puolitriathlon on vihdoin suoritettu. Eihän se mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut, mutta alkuperäisiin tavoitteisiini nähden kuitenkin tosi hyvin. Toivottavasti minut nähdään vielä Joroisten viivalla toistekin, ei tosin vielä ensi vuonna. Painoa pitää olla viisi kiloa vähemmän ja juoksua vähintään 200 kilometriä enemmän ennen kuin menen uudestaan viivalle. Ensi vuodelle on muita suunnitelmia, joten Joroisten reissu jää väliin, mutta kenties vuonna 2015 sitten taas.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

16. heinäkuuta 2013

4 yötä Joroisiin

Noin puolitoista vuotta olen treenannut kohti Joroisen puolimatkan triathlonia. Alun perin ajatusmaailma lähti siitä, että pääsisin siihen kuntoon, että voisin päästä läpi tuon puolimatkan. Matka on kuitenkin sujunut sen verran hyvin, että läpipääsy ei ollut enää tämän vuoden alussa riittävä tavoite. Otinkin tavoitteeksi 5:30 alituksen. Nyt todellisuuden lähestyessä on tunnustettava, että nykykunnolla 5:30 vaatii erittäin hyvän onnistumisen.

Uinti on kesän mittaan alkanut kulkemaan aika hyvin. Viime lauantain viimeistelyharjoituksessa 1500 metriä meni 29:30, joka oli minuutin nopeampaa vauhtia kuin Kiskon kisassa vähän aikaa sitten. Uskonkin, että uinti+vaihto tulee menemään noin 40 minuutin kieppeille, tosi hyvällä onnistumisella jopa pari minuuttia nopeammin.

Pyöräily on ollut minulle triathlon lajeista se sopivin ja vahvin. Pyöräkilometrejä on tullut kohtuullisesti, mutta VK pyöräilyä on tullut vähän vähemmän kuin olin suunnitellut. Orastava ylirasitus pakotti kesäkuussa keventämään harjoittelua aika paljon, joten kovat pyörälenkit jäivät väliin. Pyörä on minulle vähän arvoitus, mutta toivon, että pystyisin 32 kmh keskinopeudella pyörälenkin tekemään. Se tarkoittasi 2:48 aikaa. Pyörällä ajattelin kuitenkin lähteä kohtuullisen rauhallisesti liikkeelle ja lopputulema voi olla mitä tahansa 2:40-3:10 välistä.

Juoksussa olen tehnyt aiempia vuosia enemmän VK juoksua ja vauhdit sinänsä pitäisi olla kohdallaan. Pitkät lenkit ovat jääneet hyvin vähiin, mutta eiköhän tuo puolimaraton vielä mene vanhoilla (olemattomilla) juoksupohjilla. Juoksussa pitää oikeasti lähteä järkevästi liikkeelle, että ei tule täydellistä katkeamista. Tavoitteena on lähteä 5:30 min/km vauhtia liikkeelle. Pyörän jälkeen vauhtisokeus aina tuppaa iskemään ja 5:30 tuntuu tosi hitaalta. Nyt on vaan pakotettava itsensä tuohon vauhtiin, eikä yhtään kovempaan, jotta sitten pääsee maaliinkin.

Noilla tavoiteajoilla ja 3,5 minuutin vaihdoilla kokonaisajaksi tulisi 5:28. Yhtään ei ole siis varaa epäonnistua tuohon tavoitteeseen päästäkseni. Koitan kuitenkin muistaa lähtökohdat mistä olen tähän hommaan lähtenyt. En edes voinut unelmoida, että jaksaisin tuommoisen suorituksen tehdä. Puolimaratonkin oli minulle tosi pitkä matka, pyörällä en ollut koskaan ajanut 60 km pidempään ja uinnissa 50 metriä ilman taukoa oli maksimisuoritus.

Noihin lähtökohtiin nähden maaliintulo on jo loistava suoritus. Siksi siis en jaksa liikaa murehtia ajoistani vaan koitan tulla reipasta vauhtia ja saada otettua kropasta kuitenkin jotain irti.

Pari päivää vielä ja sitten mennään. Sääennuste on luvannut kylmää ja ehkäpä sateistakin. Lihavien sarjassa kilpaileville (kuten itse) tämä on hyvä uutinen. Mielummin vähän kylmä kuin paahtavan kuuma.

Seuraavaksi toivottavasti jo raporttia onnistuneesta kisasta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

1. heinäkuuta 2013

Kisaraportti Kiskon olympiamatkalta 29.6.2013

Tämän vuoden kilpailukausi on vihdoin avattu Kiskossa perusmatkan triathlonilla. Kiskon kisa oli kasvanut viime vuodesta, mutta silti siellä oli mukava pienen kisan tunnelma. Eiköhän sinne pidä mennä vielä uudestaankin.

Aloitetaan kisaraportointi sieltä positiivisesta päästä, oma ennätys tuli ajalla 2:46:58. Virallisissa ajoissa uintiin meni 33:15 ensimmäisen vaihdon kanssa. Huoltajana toiminut kaverini Atte huusi rannasta, että 30:30 olisi ollut uinnin aika. Pyöräilyyn meni 1:18:16, toiseen vaihtoon 1:15 ja juoksuun 54:00. Aika oli 8 minuuttia nopeampi kuin viime vuonna. Seuraavassa tarkemmat tunnelmat lajeista.

Uinti

Uinnissa lähdin vasemmasta reunasta, jossa oli vähiten porukkaa, mutta sukelsin kuitenkin tällä kertaa rohkeasti muiden mukaan. Osumaa tuli ensimmäisen 400 metrin aikana joka suunnasta. Välillä osuin itsekin, mutta enemmän tällä kertaa osumia tuli muilta.

Uinti kuitenkin muiden mukana lähti kulkemaan mukavasti ja tulinkin reippaan rohkeasti ja aika hyvällä suunnalla koko matkan. Yhden uimarin kanssa meille tuli yli 10 törmäystä, kun mielestäni hän veti kauheaa siksakkia edestakaisin osittain edessäni. Maaliin pääsin kuitenkin hyvässä ajassa ja luottoa omaan uintiin tuli reilusti.

Onnistuneen uintiosuuden jälkeen oli helppo lähteä kohti vaihtopaikkaa.
Virallisissa ajoissa, ei ollut pelkkää uintiaikaa, mutta uinti ja vaihtoaika oli 33:15. Tällä ajalla olin uinti ja vaihto tuloksissa 122. Märkäpuvun sain kohtuullisen hyvin pois ja pyörän selkään pääsin aika nopeasti. Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin.

Pyöräily


Kaikki Kiskossa kilpailleet tietävät minkälaiseen pystymäkeen pyöräilyosuus alkaa, mutta muille voi kertoa, että helvetinmoinen mäki se on. Sen ylöspäästyä on kyllä samantien sitten kova alamäki, jossa minun mittari näytti ilman kovempaa polkemistakin 58,5 kmh, joten iso sekin mäki on.

Itsellä sykkeet olivat kohtuu korkealla pyörän alkuosuudella, mutta niin ne ovat aina olleet nopean vaihdon jälkeen, että en ollut huolestunut. Kroppa vaan ei lähtenyt muuten aukeamaan mitenkään. Yritin puristaa itsestä irti vauhtia, mutta jalat eivät vaan mitenkään vastanneet. Ajattelin sitten pitää noin 30kmh keskivauhtia ja odotella jos se kroppa sitten alkaisi aueta. Porukkaa meni ohi kauhea määrä.

Noin 13 kilometrin kohdalta tuntui hetken paremmalta ja ohitinkin alamäkivoittoisella osuudella varmasti 15 kaveria muutaman kilometrin sisään. Sitten vastaan tuli tosi iso ylämäki, jossa taas en saanut mitään tehoja irti kropasta. Henkisesti tämä alkoi masentaa jo näillä main.

Takaisin päin tullessa tiesin, että pyörätavoite on mennyttä, kun tehoja vaan ei saa irti. Tuntui että voimia olisi, mutta kun ei vaan saanut ulosmitattua oikein mitään. Ajelenkin takaisinpäin kohtuullisen rauhallisesti muutaman samaa vauhtia ajaneen takana, kunnon etäisyydellä tosin. Viimeisessä isossa mäessä oli vielä voimia niin rauhassa pyörittelemälläkin ohitin 3-4 henkilöä.

Paras lajini pyöräily meni reilusti alakanttiin. Henkisesti se oli raskasta, onneksi hyvä uinti piti minut ennätysvauhdissa, niin jaksoin kuitenkin yrittää. Pelkän pyöräilyn tuloksissa olin 150, huonommin siis kuin uinnissa.

Pyörällä kohti viimeistä alamäkeä (numero 50 toisena tulossa)
Pyörälenkki taisi olla kilometrin ylimittainen, neljästä lähteestä mitaten, mutta eipä tuo nyt kovasti haitannut. Enemmän jäi ärsyttämään ne ryhmäajot joita siellä ajettiin. Jo ihan kärjen takanakin tuli 5-6 hengen porukka jotka ajoi 1-3 metrin päässä toisistaan. Matkalla näki myös monia lähes 10 hengen peesausporukoita. Ei ne oikein tommoisen kyläkisan henkeen sovi.

Juoksu

Vaihto juoksuun tapahtui nopeasti. Jopa niin nopeasti, että jäin hetkeksi miettimään, että onko kaikki varmasti mukana. Olihan ne, ja sitten lähdettiin.

Huoltajana toiminut Atte huusi mäen päällä, että noin 50 minuuttia aikaa 2:45 alitukseen. Päivän tuntemuksista johtuen en jaksanut edes silloin uskoa, että pystyisin siihen. Ehkä tämä on sitä mielen heikkoutta, jota itsellä vielä on vähäisestä kestävyysurheilukokemuksesta johtuen. 

Juosten tuntumat jatkuivat samalla linjalla kuin pyörälläkin. Kropasta ei vaan saanut ulosmitattua sitä, mikä oma tuntuma olisi ollut. Siitä huolimatta vauhti oli kuitenkin itselle hyvää 5:20-5:30 vauhtia. Kiskon juoksureittihän on myös aika raastava lukuisine ylämäkineen. Etureiteni olivatkin viime vuotiseen tapaan aivan kramppaamisen rajamailla, mutta liikkeessä pysymällä kunnon krampit pysyivät poissa.

Melkoista raastoa viimeisen ylämäen yläosassa. Loppukiri oli käynnissä, mutta ei näy askelkorkeudessa.
Viimeisin juomapaikan jälkeen koitin kiristää vauhtia, mutta kropasta ei kauheasti irti lähtenyt. Viimeiset kaksi kilometriä toki tulivat nopeiten 5:08 ja 5:04, joten jotain sai kuitenkin puristettua. Siitä pieni selkääntaputus itselle. 

Yhteenveto ja katse kohti Joroista

Kyllähän suoritukseen pitäisi olla tyytyväinen, mutta en kuitenkaan ole. Eniten jäi mietittymään, että miten tästä pitäisi mennä kohti Joroista. Vaikea analysoida onko kyseessä se, että ei kipeyden jälkeen ollut vielä ihan iskussa, vai oliko joku jumi päällä vai kenties jopa ylikunnon oireita. Uskoakseni kuitenkaan kunto ei sinänsä ole hävinnyt, koska alle kuukausi sitten kulki vielä hyvin ja kevät on mennyt aika hyvin.

Turvallisinta lienee koittaa ennemmin levätä vähän liikaa kuin liian vähän. Muutamia pitkäkestoisia matalasykkeisiä harjoituksia varmasti ehtii tehdä ja sitten muutama terävämpi harjoitus. Näihin kenties vielä muutamia pyörä-juoksu yhdistelmiä, niin toivotaan että sieltä se kunto löytyy.

Tämän viikon ajattelin ottaa hyvin rennosti ja kenties ehtiä ensimmäisen kerran tänä vuonna frisbeegolf radallekin. Muutama vuosi sitten se laji alkoi sujumaan jo aika hyvin, kunnes kestävyysurheilukärpänen puraisi ja frisbeegolf jäi hyvin vähään.

Koitan kirjoitella kuulumisia vielä ennen Joroista. Nyt vaan uskoa itseen, että kroppa sieltä aukeaa.

P.S Suurkiitos kahdelle huoltajalle (iso ja pieni) huollosta, kannustuksesta ja valokuvista. 

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

23. kesäkuuta 2013

Vähän ylihän se sitten taisi mennä

Raskaan huhti-toukokuun ja tehojen lisäämisen kautta, rasitus taisi sitten mennä vähän yli. Muutama päivä edellisen kirjoituksen jälkeen päälle iski väsymys ja flunssa. Tauti ei tullut oikein kunnolla missään vaiheessa päälle vaan jatkui 9 päivää tukkoisuutena ja väsymyksenä. Vihdoin tänään alkaa tuntua normaalilta ja illemmalla ajattelinkin käydä vähän availemassa paikkoja juosten.

Välillä meinaa aina unohtaa, että kestävyyskuntoilijana olen aika noviisi vielä. Minulla ei ole taustaa ja pohjakuntoa kuin noin puolentoista vuoden ajalta ja palautuminen vie vieläkin paljon aikaa. Viimeisin kova triathlon kisasimulaatio sujui ihan hyvin, mutta se taisi olla paljon rankempi kropalle kuin ajattelinkaan. Minulla kunnollinen palautuminen varmasti veisi yli viikon, mutta en tainnut taaskaan malttaa kunnolla palautua.

No näistä aina opitaan ja aikaa Joroisille onneksi on vielä kuukausi. Siinä ajassa pystyy muutaman tärkeän harjoituksen tekemään joilla nykykunnon pystyy esille tuomaan. Kiskon kisa on jo viikon päästä ja se toimiikin varmasti tärkeänä harjoituksena Joroisille. Kiskoa varten ajattelin saada yhden hyvän pyörä-juoksuyhdistelmän tehtyä, luultavasti tiistaina. Tämän lisäksi koitan vaan saada aineenvaihdunnan pelaamaan muutamalla normaalilla lenkillä.

Ylimenemisestä on ollut vähän muitakin merkkejä, kun poikkeuksellisesti on ollut vähän motivaatio ongelmiakin. Parin viime viikon aikana ei edes kiinnostanut lähteä lenkille, kipeys varmaan teki osansa, mutta myös vähän ennen sitä oli samanlaisia fiiliksiä. Tommosia tuntemuksia mulla ei käytännössä ole ollut puoleentoista vuoteen kertaakaan, joten varmaan aika ylimenorajalle on menty. No nyt fiilis on taas pakkolevon kautta parempi ja tänään pääsee vihdoin kokeilemaan miltä tuntuu.

Viime vuonna Kiskon maalissa näytti tältä.
Vaikka kipeily ja väsymys onkin masentavia, niin toisaalta tämä on juuri sitä mistä pidänkin kestävyysharjoittelussa. Minulla kun ei ole juurikaan mitään luontaisia lahjoja siihen, niin se on tosi haastavaa. Olen yleensä nopea oppimaan uusia ja sitten kyllästyn niihin melkein yhtä nopeasti. Kunnon kehitys taas opettaa ja pakottaa todella pitkäjänteiseen harjoitteluun ja itsensäkuunteluun. Se tekee tästä koko hommasta niin kivaa, ei niinkään ne kilpailut. Ne on ainakin vielä mulle se pakollinen paha mitattaessa omaa kuntoaan.

Viikon päästä Kiskossa sitten nähdään missä mennään. Viime vuonna Kiskossa aikaa meni 2.54:26 ja tavoitteena on siitä parantaa. Aiemmin ajatus oli että alle 2:45 mennään, mutta nyt pitää tulevalla viikolla vähän katsella, että miltä tuntuu. Ihmettelen kuitenkin jos ei tuon viime vuotisen ajan alle pääse.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

12. kesäkuuta 2013

Kiireinen Toukokuu takana ja kesän koitokset lähestyvät

Huhti-Toukokuu oli kolmen työreissun ja yhden lomareissun sävyttämänä aika kiireinen. Pitkä siivu meni tasapainoillessa harjoituskuorman ja levon kanssa. Muutamia pitkiä lenkkejä joita olisin toivonut tehneeni jäi välistä, mutta ihan hyvässä vaiheessa tässä ollaan.

Nyt viimeisen kahden viikon aikana on tullut tehtyä enemmän tehoharjoittelua ja pikkuhiljaa kropasta alkaakin saamaan enemmän irti. Pyörällä tehot on jääneet muutamaan kertaan ja pieniin määriin, mutta juosten tehoja on tullut tehtyä vähän enemmän, viimeksi tänään.

Viime sunnuntaina tehtiin Kuusijärvellä kisasimulaatiota, joka ei mennyt ihan niin hyvin kuin toivoin. Uinti oli valitettavan hakemista, 2 km pätkään kului 45 minuuttia, josta osa varmasti sen takia, että suunta ei meinannut pysyä ollenkaan. Muutenkin uinti ei ollut kovin hyvän tuntuista. Minimitavoite Joroisille on 40 minuuttia ja siihen varmaan pääsen, mutta en juuri sen alle.

Pyörällä mentiin kolmestaan, eli aika paljon helpommin tultiin, mutta vauhti olikin sitten aika kovaa. 90km taittui aikaan 2:40 ja pienen väärinkäsityksen takia tulin viimeiset 8km yksin vastatuuleen ja väsymykseen. Siinä meni vähän ylimääräistä aikaa, kun kaverit karkasi kun en saanut poljinta takaisin kiinni. Sitten yritin ajaa etumatkaa kiinni, epäonnistuin ja katkesin. Sainkin sitten vähän henkistä harjoitusta tulla lopun yksin.

Juoksu menikin ihan pipariksi. Pyörällä oikean polven sivuun alkoi vähän sattua ja juostessa se alkoi heti tuntua lisää. Siihen lisäksi vielä jalat alkoi kramppailla heti alusta, niin heitin homman kesken 3km kohdalla. Toivottavasti oli viisas ratkaisu. Ainakin nyt se jalka on taas jo parempi.

Nyt olisi tämä ja ensi viikko vielä harjoittelua ja sitten vähän lepoa ennen Kiskoa. Tavoitteena parantaa viime vuotista, mutta olisihan se hienoa päästä alle 2:45. Se vaatii kohtuullista uintia, hyvää pyöräilyä, mutta erityisesti onnistumista juosten. Kiskon juoksureittihän ei ole mikään maailman mukavin, niin toivotaan, että Kroatiassa myllätyt mäet auttavat sitten Kiskon mäissä.

Juoksukunto on ainakin viime vuotista parempi ihan vain VK testeissä. Viime vuoden syksyllä ollessani parhaassa juoksukunnossa, 4:45-4:50 min/km oli ihan maksimi mitä pystyin 6-8 km VK:ta tekemään. Nyt menee 4:30-4:40, joten jotain on jo tapahtunut parempaan suuntaan. Matka on toki vielä pitkä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

9. toukokuuta 2013

Kesän kisakalenteri alkaa valmistumaan

Kevät on ollut kiireinen töiden puolesta ja vielä lisäksi allergiat tai muu tukkoisuus on vaivannut jonkin aikaa. Alunperin oli tarkoitus osallistua reilu viikon päästä Kouvolan puolikkaalle, mutta se jää nyt väliin työreissun
takia. Tai palaan kyllä reissusta juuri ennen, mutta aikaeron ja muun rasituksen takia en usko että siitä juoksusta tulisi mitään hyvää.

Joka tapauksessa haluaisin yhden puolikkaan juosta ennen Joroisten kisaa ja parhaaksi vaihtoehdoksi tuntuu nousevan Forssan Suvi-ilta. Sinne matkaa ei olisi kovin paljoa ja ajankohta on ihan hyvä. Tosin se menee taas Jukolan kanssa päällekkäin, joten se poistuu sitten kalenterista.

Triathloneista sain vihdoin ilmottauduttua Kiskoon ja Joroisillehan minulla oli jo paikka. Triathlon kilpailukausi jäänee kolmeen viikkoon vaikka siihen on jo pari vuotta valmistauduttukin. Pitänee olla silloin kunnossa.

Loppukesän haasteeksi otin itselleni Nuuksio Classicin. Metsäkauristahan minusta ei näillä kiloilla saa, mutta eiköhän nuo Nuuksion mahtavat maisemat ja tapahtuman tunnelma auta ensimmäisen maratonin suorittamiseen maastossa. Jotenkin en osaa sitä ainakaan vielä pelätä. Pohjat ovat kuitenkiin kohtuu hyvät ja maastokilometrejä pitää alkaa keräämään pikkuhiljaa.

Juoksuturistina Lontoossa pari viikkoa sitten duunireissun ohessa
Tällä hetkellä yritän tehdä ensimmäistä Build jaksoani, jossa olisi tarkoitus tehdä vähän tehojakin pelkän määrän sijaan. Allergiat ovat vaan vähän estäneet ottamasta irti paljoa kropasta, mutta varovaisesti olen pyrkinyt välillä nostamaan tehojakin.

Tämän vuoden treenimäärät on alkuvuoden osalta pysyneet aikalailla samoissa viime vuoden kanssa. Viime vuonna tähän aikaan oli 80 tuntia treeniä kasassa, nyt 87. Määrää ei siis ole tullut niin paljoa. Tosin 2011 loppuvuosi oli todella tuskaista ja nyt 2012 loppuvuonna sain tehtyä kohtuu hyvin pohjia. Pohjat pitäisi siis olla jonkin verran paremmat kuin viime vuonna tähän aikaan. Nyt vaan pitää saada tehoja irti. Kisko sitten kertoo paljon mihin suuntaan on menty.

Seuraavaan kolmeen viikkoon tulee reissupäiviä 13, joten treenaaminen on taas vähän haastavaa. Onneksi 8 niistä on lomaa vaimon ja lasten kanssa. Lenkkarit tulee pakattua, mutta aika vähiin juoksut varmasti jää.

Kesää ja kisoja odotellessa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. huhtikuuta 2013

Kevät kuulumisia

Hävettävän vähän on tullut kirjoiteltua tänne. En tykkää sanasta kiire, vaan ennemminkin on ollut ajan puutetta. Olen siis priorisoinut urheilun, perheen ja työn tämän kirjoittelun edelle. Nyt kuitenkin lyhyesti missä mennään kohti Joroista.

Onnistuin suorittamaan yhden erittäin hyvän neljän viikon PK jakson, siis kolme nousevalla rasituksella ja sitten lepo vielä päälle. Urheilu tuolla ajalla keskittyi hiihtoon, mutta jokaiselle määräviikolle tuli myös juoksua, pyöräilyä ja uintia. Tuon kolmen nousevan viikon syklin kruunasi reilu 50 kilometrin pertsalenkki isäni kanssa ja vaimoni myös liittyi seuraan viimeiselle 30 kilometrille. Mentiin rauhassa ja kropassa olikin fiilis, että 100 kilometriä olisi mennyt jos vaan olisi ollut evästä ja halua mennä.

Lepoviikon jälkeen aloitin 2+1 tyyppisen PK-jakson joka alkoikin lupaavasti. Ensimmäiselle viikolle sainkin hyvää määrää tehtyä, mutta loppuviikolle tuli valitettavaa flunssaa tai oikeammin nenänvuotamista. Muutaman päivän jälkeen aloin miettimään, että olisikohan kevätallergia iskenyt päälle. Joka keväänä minulla on ollut samanlaisia oireita, joten siitähän saattaa olla kyse.

Tähän liittyen pari viimeistä urheilukertaa ovat olleet vaikeita. Harjoitusten alussa kropassa on ollut fiilis, että on elämänsä kunnossa, mutta sitten ihan yhtäkkiä on tullut seinä vastaan. Seinä ei ole näkynyt sykkeinä vaan yleisenä väsynä ja jaksamattomuutena. Tämä voi johtua allergiasta tai sitten on joku pieni tauti ollut päällä. No joka tapauksessa vähän ylimääräistä lepoa on tullut, mutta ei sen saa antaa haitata.

Olen myös miettinyt paljon henkisen kuormituksen vaikutusta palautumiseen. Minulla on ollut töissä semmoinen aika että on pitänyt usein ja nopeasti vaihtaa täysin konteksista toiseen. Huomaan, että nämä projektit ovat kuormittaneet henkisesti aika paljon. Ja vaikka sinänsä sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä fyysisen kuorman kanssa, niin olen aika varma että minulla sillä on. Tämän tunnistaminen ja ylimääräisen levon tarve vaan on todella vaikeaa tunnistaa.

Seuraavalle reilulle kuukaudelle tulee haastava jakso harjoittelun suhteen. Siihen osuu kolme työreissua, kaksi pidempää joista toinen vielä reilulla aikaerolla. Jakson kruunaa sitten loma Kroatiassa. Nyt pitää vaan koittaa balansoida hyvin harjoittelun ja levon välillä. Pyöräkilometrit jäänee vähemmälle, kun matkoilla juoksu ja uinti lienee helpompia.

Tärkein asia tässä blogipostausten välisellä ajalla kuitenkin on, että menimme naimisiin!! Lähes 9 vuotta kerettiin olemaan yhdessä ennen kuin saimme aikaiseksi virallistaa suhteen. Koko homma tehtiin täysin salassa, vanhempamme tiesivät pari päivää etukäteen, muut saivat tietää sitten kortilla jälkikäteen. Lapsillekaan ei kerrottu, kun ne kuitenkin olisivat juorunneet jollekin. No nyt olen sitten ukkomies ja kivaahan se on.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

25. maaliskuuta 2013

Pieniä iloja Suomessa treenamisesta

Jos asuisi jossain etelämpänä, vaikkapa keski tai eteläeuroopassa, niin ei pääsisi kokemaan näitä kunnon vuodenaikojen tuomia iloja harjoitteluun. Tänään esimerkiksi oli hieno hetki, kun laitoin kesälenkkarit pitkästä aikaa jalkaan ja lähdin osittain jäiselle, mutta hyvin paljon jo paljaalle asfaltille lenkille. Askel tuntui niin lenkkarin kuin pitävän alustan takia tosi kevyeltä.

Näitä vuodenaikojen iloja Suomessa on muutenkin tosi paljon. Jo ihan auringon ilmestyminen harjoitteluun muutaman kuukauden pimeyden jälkeen piristää mieltä kummasti. Saati sitten kun kohta saa lähteä katufillarilla ihan uloskin polkemaan. Ja sitten kuukausi siitä eteenpäin, niin ei ole enää helvetin kylmä kun on fillarilenkillä.

Sitten jossain vaiheessa pääsee taas metsään juoksemaan ja pururadoillekin. Luultavasti vedetkin lämpiävät sen verran, että märkkärin kanssa uskaltautuu uimaankin.

Ei tällaisia vuodenaikojen tuomia iloja harjoitteluun ole monessa paikassa. Niistä pitää osata nauttia, vaikka usein ne ottavatkin päähän. Näin kevään ja kesän tullessa, ne tuovat mielettömästi lisää harjoitteluintoa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. maaliskuuta 2013

Välillä onnistunut PK-jakso takana

Koko talven sairasteluiden ja pätkittäisen treenamisen jälkeen oli mukava saada yksi onnistunut kolmen viikon PK kausi tehtyä. Nyt on siis menoillaan lepoviikko ja ainakin tuntemukset on, että rasituksesta alkaa pikkuhiljaa toipua.

PK-hiihtokerroilla kerkesi ottamaan pari kuvaakin.
Tälle jaksolle pystyin tekemään muutamia uinti, juoksu ja pyörällä rullailu treenejä. Pääpaino oli kuitenkin hiihdossa. Hiihtokilometrejä tuli kolmeen viikkoon 140, joka on minun kunnolleni ihan kohtuullinen määrä. Tällaista peruskuntoharjoittelua olisin jo tarvinnut aiemmin talvella, mutta turha sitä on harmitella asioita joille ei mitään voi.

Vähäisestä uinnista huolimatta tämän jakson uinnit tuntuivat kaikki hyviltä. Uinnin veto ja asento on tuntunut paljon aiempaa paremmalta ja on ollut tunne, että uinti todella vie eteenpäin. Kun sitten kesällä saa märkkärin päälle, niin uinti varmasti kulkee ihan tarpeeksi hyvin.

Muiden urheilujen päälle tuli käytyä vielä yksi kerta sulista. Meillä on suliskaverin kanssa mennyt valitettavan paljon menot ristiin, että on päästy vähemmän pelaamaan, kun oltaisiin haluttu. Sulis tekee vanhana palloilijana kropalle tosi hyvää. Se aukaisee paikkoja kivasti.

Tän jakson yksi suurista haasteista oli se, että vuorostaan meillä kotona on ollut kaikki muut sairaana. Koko kolmeen viikkoon on saanut 1-2 yötä nukuttua kunnolla. Jotenkin on vaikea arvioida kuinka kovan haitan huonot yöunet tekee palautumiselle, niin tuli määrällisesti tehtyä vähän vähemmän kuin alunperin ajattelin.

Teen loppuviikon vielä rauhallisesti pääosin palauttavia lenkkejä ja harjoituksia. Sitten ensi viikolla taas uusi PK-jakso.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. maaliskuuta 2013

Oittaa-Pirttimäki ladut ovat vain perinteisen hiihdolle

Viimeisen kuukauden aikana on tullut uusi ärsyttävä ilmiö Oittaalla hiihtämisessä. Oittaalta Pirttimäkeen lähtevät ladut on tarkoitettu vain perinteisen hiihtoon, mutta yhä enemmän siellä käy luisteluhiihtäjiä pilaamassa muiden ladut. Ja nyt ei ole kyse lapsista, jotka eivät ymmärrä, vaan aikuisista ja useimmiten miehistä.

Luisteluhiihtäjien joukossa on ihan muutama ketkä osaavat pysyä kapealla kaistaleella latujen välissä, mutta suurin osa ei osaa. Nämä muutama osaavakin vain lisäävät sen luisteluhiihdon hyväksyttävyyttä siellä perinteisen laduilla. Toivottavasti hekin ymmärtäisivät lopettaa.

Yksi parhaista keinoista lopettaa tämä on vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Jos asia ärsyttää sinuakin, jaa vaikkapa tämä kirjoitus muille tai kirjoita oma näkökulmasi asiasta.

Ei anneta muutamien luistellen menevien pilata monien satojen perinteisen hiihtäjien iloa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

9. helmikuuta 2013

Vihdoin taas terveenä

Ei ole huvittanut kirjoittaa tänne, kun on tauti tuli päälle ja pysyi turhan pitkään. Kolme viikkoa sitten se alkoi ja kesti noin kaksi viikkoa kunnolla. Uudelleen aloitellessa viikko sitten perjantaina kurkku kipeytyi vielä uudestaan, niin päätin ottaa aloituksen todella rauhallisesti. Nyt takana on jo sen verran kertoja, että eiköhän se tauti ole vihdoin taittunut.

Mun ajatusmaailmassani kipeys ja loukkaantumiset ovat aina tai ainakin useimmiten omaa syytä. Toki maailma ei ole ihan näin mustavalkoinen, mutta uskon että useimmiten sairaudet ja loukkaantumiset voisi välttää omalla toiminnalla.

Joskus vähän ylianalyyttisenakin henkilönä, nytkin halusin analysoida mistä tämänkertainen tauti olisi voinut johtua. Daniels Running Formulassa esiteltiin tapa jolla voi laskea erilaisten harjoitusten rasittavuutta. Siinä kirjassa se oli juoksulle, mutta sovelsin sitä myös muille harrastamilleni lajeille.

Lopputuloksena tästä analyysistä oli, että viimeiset kaksi viikkoa ennen viikkoa jolloin sairastuin olivat rasitukseltaan yhtä kovia kuin viime kesän kovimmat treeniviikot. Valmistavalle kaudelle siis aivan liian kovia. Tämän lisäksi vielä töissä sattui olemaan kohtuullisen raskaita viikkoja, niin soppa lienee valmistunut siitä.

Nyt taas positiviinen minäni on noussut nukkumasta ja olen löytänyt tästäkin harmaasta pilvestä hopeisen reunuksen. Lihaksisto ehti varmasti palautua nyt hyvin kunnon PK kauden aloitusta varten. Myös ilman tätä tautia, en luultavasti olisi analysoinut viikkorasitusta näin. Nyt yritän tehdä siitä normaalin käytännön. Ja motivaatiokin on huipussaan kun on joutunut jättämään mahtavia hiihtokelejä väliin.

Kyllä tämä tästä. Pikku hiljaa alan lisäämään määrää. Intensiteetti pitää vaan pitää alhaalla, että viikoista ei tule liian rasittavia. Kovat viikot pitää säästää sinne kesälle.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

31. tammikuuta 2013

Kirja-arvostelu Daniels' Running Formula

Kirjoitan kirja-arvosteluja toisessa blogissani nimeltä Web Wanderer. Urheiluun liittyvät arvostelut olen postannut myös tänne. Tässä viimeisin, arvostelu Daniels' Running Formula kirjasta englanniksi.

My latest reading was a sports training book for a change. I've read about triathlon and swimming training, so it was time to concentrate on running. I got my hand on, what was said to be the best running training book ever made, Jack Daniels' Running Formula.

Jack Daniels is a professor of physical education, coach of Olympic athletes and olympic medalist himself. That was proof enough for me, to take a closer look on his ideas.

For me there were two important things in this book. First one was the idea of training load. I've understood that there is different load for different type of exercises, but this book got me to understand more about it and quantify the loads to some extend. I took that part directly in to use on my training diary and will use it for this training season to know if it really works or not.

Second important thing in this book was the different running speeds and the VDOT index for those. VDOT wasn't totally new concept for me, but since it was invented for this book I got to understand all the background information behind it. Other than just running speeds, it gives pretty good tips for different type of running trainings.

Running speeds in VDOT are Easy, Maraton, Threshold, Interval and Repetition. From those, the separation between Interval and Repetition was not clear to me at all before this book. No it is much more obvious that those exercises and speeds are for different purposes; Intervals for training VO2Max and Repetitions are for speed and technique.

Big part of the book is also training programs. There are training programs from elite athletes to first time runners. Training programs also varies from short 800m runs all the way to marathons. So there are training programs for everybody, except for triathlonists. For me the best thing about training programs was to get some good ideas what kind of exercices could be done.

From content point of view, book was excellent. It's filled with good information and ideas about running training. Then from editoral point, it was bit messy. It wasn't as easy and pleasurable to read as it could have been. I blame publishers for that one. They should have put more focus on readability.

I still recommend this book to everyone who wants to understand running training. It gives such a good information about the endurance side of running training, that it is valuable to read. It's also quite quick to read, so I recommend to get it in to your hands and at least scim it through.

Tämä on alunperin postattu toisessa blogissani täällä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. tammikuuta 2013

Triathlonin suosio Suomessa

Paljon on puhuttu triathlonin suosion kasvusta Suomessa. Päätin itsekin perehtyä asiaan omalla tavallani. Vertailin Googlessa tehtyjen hakujen kehitystä viimeisen viiden vuoden aikana juoksu, pyöräilyn ja triathlonin suhteen.

Google haut juoksu, pyöräily ja triathlon


Suomessa triathlon hakusanana on noussut jopa suositummaksi kuin juoksu ja pyöräily. Toisaalta juoksussa ja pyöräily sisältävät varmasti myös hakuja jotka eivät liity suoranaisesti kuntoiluun. Sitä selkeämpi näyttää olevan triathlonin suosion kasvu viimeisten vuosien aikana.

Mielenkiintoista on huomata vuodenaikojen vahva vaikutus google hakuihin. Juoksemisesta aletaan hakea aikaisimmin keväällä, seuraavaksi pyöräilystä ja sitten loppukesästä triathloniin liittyvät haut nousevat pinnalle.
Suomessa tehdyt Google haut liittyen juoksuun, pyöräilyyn ja triathloniin 5 vuoden ajalta. Määrät ovat suhteellisia.

Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että Google Trendit sisältävät myös samaan asiaan liittyviä hakusanoja. Siis juoksu saattaa sisältää sanoja kuten juokseminen tai maraton. Eli se osaa ryhmitellä samaan asiaan kuuluvia hakusanoja yhteen.

Vertaus maailman hakuihin

Jotta Suomen hakutrendit tulisi jonkinlaiseen vertailtavuuteen, tein vastaavat haut englanniksi koko maailmasta. Maailman laajuisesti juoksemiseen liittyvät termit ovat selvästi haetumpia kuin pyöräilyyn ja triathloniin liittyvät. Toki niissäkin pyöräily ja triathlon menevät aivan käsi kädessä, joka on mielestäni hieman yllättävää. Olisin kuitenkin uskonut pyöräilyn olevan selkeästi triathlonia suositumpaa.


Koko maailmassa tehdyt haut englanniksi liittyen juoksuun, pyöräilyyn ja triathloniin 5 vuoden ajalta.

Yhteenveto

Suomesta on selvästi tulossa triathlon maa ainakin harrastajamäärissä. Maanahan Suomi ei ole millään tavoin otollinen maa triathlon harjoittelulle. Juoksuun tulee monilla talvella pieni tauko, pyöräilyyn lähes kaikille tulee tauko ja avovesiuintikausi on maksimissaan kolmen kuukauden mittainen.

Silti on hienoa, että triathlon harrastuksena nousee Suomessa kovaa vauhtia. Se on kuitenkin sen verran pitkäjänteistä hommaa, että se ei voi olla trendinä zumban tai crossfitin tyyppinen, jossa kokeillaan muutama kuukausi ja sitten osa vaihtaa lajista pois. Toki triathlonistakin vaihdetaan pois, mutta helposti sen harjoitteluun menee puoli vuotta ennen kuin tuloksia alkaa näkyä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

16. tammikuuta 2013

Lepoviikon väsymys

Mulla on käynyt monesti muulloinkin näin, että lepoviikolla iskee kova väsymys. Nytkin siis on vasta keskiviikko ja olo on todella väsynyt. Pidin maanantaina täyden lepopäivän ja tiistaina tein kevyen uintitreenin. Tänään olen tehnyt vain ihan kevyen jumpan. Näiden harjoitusten rasittavuudesta ei siis voi olla kyse.

Mielestäni olen nukkunut, syönyt ja juonut aivan samalla tavalla kuin treeniviikoillakin. Syömistä olen koittanut keventää ihan vähän, mutta en oikein usko että se johtuu siitäkään. Syömisen keventäminen kun on pääasiassa salaatin ja hedelmien määrän lisäämistä suhteessa muuhun ruokaan.

Olisi kiva tietää tai kuulla muilta onko tämmöinen lepoviikon väsyminen normaalia. Olen kuitenkin sen verran tuore tapaus tässä suunnitelmallisemmassa kuntoilussa, että ei ole vuosien pohjaa vertailla omaa oloaan.

Mun omat arvaukset ovat seuraavat. Yksi vaihtoehto on se, että kuntoilu tosiaan antaa niin paljon lisäenergiaa, että lepoviikolla kuntoilun puute sitten väsyttää. Toinen vaihtoehto on se, että kroppa ajautuu tilaan, jossa se todella koittaa levätä kun rasitus on vähän pienempi. Viimeinen vaihtoehto ja ehkä se todennäköisin on se, että kroppa on vaan kovempien viikkojen jälkeen sen verran rasittunut, että on vaan väsynyt.

Pitää koittaa kaivaa ehkä tietoa tästä ilmiöstä jostain. Ja tietysti toisten kokemukset kiinnostaa aina. Onneksi nämä lepoviikot ei kestä kuin viikon.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

13. tammikuuta 2013

Treenaus kuulumisia ladulta ja rullilta

Koitan nyt kertoa treenauksestanikin enemmän täällä blogissa. Ajattelin, että aina yhden treenisyklin jälkeen voisi tiivistää treenit nippuun. Tällä hetkellä elän vielä omassa suunnitelmassani valmistavaa kautta, jonka tarkoituksena on tehdä pohjaa isommalla määrälliselle harjoittelulle.

Nyt noudatan kaavaa 2+1, eli 2 kovempaa viikkoa ja sitten lepo. Ei nämä kovemmatkaan viikot ole kuin 6,5 tuntia, joten rauhassa mennään. Oikeastaan nyt sain juuri pakettiin tuon 2 kovempaa viikkoa, että sykli ei oikeasti ole vielä lopussa, mutta laitetaan nyt silti infoa, kun muuten jää vielä kirjoittamatta.

Kokonaisaikaa kahdessa viikossa tuli noin 13,5 tuntia. Hiihtoa kertyi noin 40 kilometriä, joista 30 km perinteisellä. Rullilla viihdyin yli kolme tuntia yhteensä. Olen keskittynyt opettelemaan aika-ajotangoilta ajamista, joka rullilla on aika haastavaa. Lisäksi juoksua tuli 18 kilometriä ja uintia vajaa pari kilometriä. Ei nyt mitään maata mullistavia määriä, mutta viime vuoden kipeilyyn verrattuna kymmenen kertaa parempaa.

Tukilajeina tuli vielä kaksi kertaa sulkapalloa ja tunnin verran pilatesta kahdessa puolen tunnin pätkässä. Lisäksi muutamaan otteeseen koitin venytellä jalkoja auki.

Tästä jatkan sitten ensi viikon kevyemmällä harjoittelulla. Muutama uinti ja sitten kenties lyhyt juoksu, lyhyt rullailu ja vähän hiihtoa päälle. Aika turvallisella kaavalla mennään.

Sitten on tarkoitus tehdä vielä yksi 2+1 viikon pituinen valmistava harjoittelujakso, ennen kuin aloitan kunnolla peruskestävyyskauden. Peruskestävyyskaudella tarkoitukseni on elää 3+1 viikkorytmissä niin että viikot 1-3 nousevilla määrillä. Tarkoitukseni on pitää tehot vielä kovin alhaalla, että kroppa kestää ja tehdä paljon pohjakuntoa. Se on kuitenkin minun heikko osa-alue. Nopeutta sitten löytyy, kunhan kesä tulee.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

11. tammikuuta 2013

Ollakko treeniblogi vaiko eikö olla?

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kirjoittaisinko tänne blogiini päivityksiä viikkotreeneistäni. Useimmat kuntoilublogit tuntuvatkin olevan treeniblogeja, joihin ihmiset kirjoittavat omasta treeniviikostaan. Niitä kirjoitetaan vähän kuin päiväkirjaa sen kummemmin ajattelematta sisältöä ja lukijaa. Tämä ajatus treeneistäni kertomisesta on tuntunut minusta aina vieraalta. Kuka nyt jaksaisi lukea miten eilinen uinti ja sulkapalloni oikein sujuivat.

Toisaalta taas, itse luen juuri näitä blogeja. Siis niitä joissa ihmiset kertovat miten se tämän viikkoinen uinti tai juoksukerta kulki. Niissä on jokin oma viehätyksensä päästä kiinni toisen kuntoiluarkeen ja treenaamiseen. Samaan aikaan niistä saa helposti itselleen varmuutta siihen, että muilla treenit sujuvat aikalailla samalla kaavalla kuin itsellä.

Olen sillä tavoin perfektionisti, että päiväkirjamuotoinen blogikirjoittelu tuntuu todella vaikealta. Haluaisin kirjoittaa mieluummin asioista jotka herättävät ajatuksia tai tuovat esiin jotain asioita ja ideoita. Kuntoiluun suuntautuvassa blogissa tällainen kirjoittelu on vain kovin vaikeaa olematta valmentaja tai jonkun tietyn aiheen asiantuntia. Kirjoittelu siksi meneekin helposti eri treenivälineiden arvosteluksi ja tapahtumaraporteiksi. Haluaisin kuitenkin kirjoittaa muustakin.

Yritän jatkossa tuoda tänne myös ajatuksia päivittäisestä harjoittelusta kohti Joroisen puolimatkan kisaa ja muitakin myöhemmin tulevia haasteita. Suurin osa ajasta ja ajatuksista kun pyörii kuitenkin sen päivittäisen harjoittelun parissa. En kuitenkaan usko, että minusta on koskaan pyörittämään ihan normaalia treeniblogia. Jotenkin se ei vaan taida sopia minulle.

Hauskaa on ollut kuitenkin nähdä, että ihmisiä on käynyt lukemassa tätä blogia kiihtyvällä vauhdilla. Aina sitä jaksaa paremmin kirjoitella kun huomaa, että jotkut myös lukevat tekstejä. Loppujen lopuksi omaksi ilokseni minä kirjoitan en kenellekään muulle, mutta en voi kieltää etteikö tunnu mukavalta, kun joku tekstejä myös lukee.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

9. tammikuuta 2013

Tacx Antares T1000 rullat arvostelussa

Ostin noin vuosi sitten Tacx Antares T1000 rullat talvikauden pyöräilytreenailua varten. Silloin maksoin niistä noin 150 euroa, nyt tuota ihan samaa mallia ei ollut ainakaa CRC:ssä saatavilla.

Tuo Tacx Antares T1000 rulla siis menee kokoon ja sen saa helposti kaappiin, vähän kuten TV Shopin mainoksissa. Se kuitenkin oikeasti toimii ja sen esille ottaminen ja poislaittaminen vie vain sen minuutin.

Kuva Tacx sivuilta
Alunperin olin vähän skeptinen, että miten hyvin noilla rullilla oikeasti pystyy ajamaan. Ensimmäinen ja toinen kerta rullille pääseminen olikin vähän haastavaa. Aika nopeasti kuitenkin sitä oppi, että rullilla ajaminen vastaa aikalailla ulkona ajamista. Jos kallistelet johonkin suuntaan, niin renkaatkin menee rullilla siihen suuntaan.

Tuossa Tacx rullissa etummainen rulla on hieman kupera eli se tuo rengasta aina kohti keskipistettä. Tämä kuperuus on loistava keksintö ja helpottaa ajamista. Silti tarkkana pitää koko ajan olla, jotta rullilla pysyisi.

Ajan rullilla vieläkin aina paikassa jossa minulla on seinät molemmilla puolilla jotta saan tarpeen vaatiessa niistä kiinni. Normaalisti yläotteelta ajaen rullilla pysyy kyllä helposti, mutta olen viime aikoina opetellut ajamaan aika-ajo tangoilta ja se onkin hieman haastavampaa. Olen tippunut rullilta 7-8 kertaa, mutta kertaakaan ei ole mitään kummempaa käynyt. On hyvä muistaa, että vaikka rullilta tippuu, niin ei pyörä eteenpäin lähde, kun sillä ei ole liikemassaa juurikaan eteenpäin.

Vertailupohjaa minulla ei trainereihin ole, mutta luulen kuitenkin että rullilla ajo vastaa enemmän ulkona ajoa kuin traineri. Rullilla pitää koko ajan pitää balanssia pysyäkseen niillä. Trainerilla sitä ei taas tarvita ollenkaan.

Voin suositella lämpimästi näitä Tacx rullia. Minulle ollut ainakin kullanarvoinen harjoitusmahdollisuus talvella. Mitään ongelmia niiden kanssa ei tähän mennessä ole ollut.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen