23. kesäkuuta 2013

Vähän ylihän se sitten taisi mennä

Raskaan huhti-toukokuun ja tehojen lisäämisen kautta, rasitus taisi sitten mennä vähän yli. Muutama päivä edellisen kirjoituksen jälkeen päälle iski väsymys ja flunssa. Tauti ei tullut oikein kunnolla missään vaiheessa päälle vaan jatkui 9 päivää tukkoisuutena ja väsymyksenä. Vihdoin tänään alkaa tuntua normaalilta ja illemmalla ajattelinkin käydä vähän availemassa paikkoja juosten.

Välillä meinaa aina unohtaa, että kestävyyskuntoilijana olen aika noviisi vielä. Minulla ei ole taustaa ja pohjakuntoa kuin noin puolentoista vuoden ajalta ja palautuminen vie vieläkin paljon aikaa. Viimeisin kova triathlon kisasimulaatio sujui ihan hyvin, mutta se taisi olla paljon rankempi kropalle kuin ajattelinkaan. Minulla kunnollinen palautuminen varmasti veisi yli viikon, mutta en tainnut taaskaan malttaa kunnolla palautua.

No näistä aina opitaan ja aikaa Joroisille onneksi on vielä kuukausi. Siinä ajassa pystyy muutaman tärkeän harjoituksen tekemään joilla nykykunnon pystyy esille tuomaan. Kiskon kisa on jo viikon päästä ja se toimiikin varmasti tärkeänä harjoituksena Joroisille. Kiskoa varten ajattelin saada yhden hyvän pyörä-juoksuyhdistelmän tehtyä, luultavasti tiistaina. Tämän lisäksi koitan vaan saada aineenvaihdunnan pelaamaan muutamalla normaalilla lenkillä.

Ylimenemisestä on ollut vähän muitakin merkkejä, kun poikkeuksellisesti on ollut vähän motivaatio ongelmiakin. Parin viime viikon aikana ei edes kiinnostanut lähteä lenkille, kipeys varmaan teki osansa, mutta myös vähän ennen sitä oli samanlaisia fiiliksiä. Tommosia tuntemuksia mulla ei käytännössä ole ollut puoleentoista vuoteen kertaakaan, joten varmaan aika ylimenorajalle on menty. No nyt fiilis on taas pakkolevon kautta parempi ja tänään pääsee vihdoin kokeilemaan miltä tuntuu.

Viime vuonna Kiskon maalissa näytti tältä.
Vaikka kipeily ja väsymys onkin masentavia, niin toisaalta tämä on juuri sitä mistä pidänkin kestävyysharjoittelussa. Minulla kun ei ole juurikaan mitään luontaisia lahjoja siihen, niin se on tosi haastavaa. Olen yleensä nopea oppimaan uusia ja sitten kyllästyn niihin melkein yhtä nopeasti. Kunnon kehitys taas opettaa ja pakottaa todella pitkäjänteiseen harjoitteluun ja itsensäkuunteluun. Se tekee tästä koko hommasta niin kivaa, ei niinkään ne kilpailut. Ne on ainakin vielä mulle se pakollinen paha mitattaessa omaa kuntoaan.

Viikon päästä Kiskossa sitten nähdään missä mennään. Viime vuonna Kiskossa aikaa meni 2.54:26 ja tavoitteena on siitä parantaa. Aiemmin ajatus oli että alle 2:45 mennään, mutta nyt pitää tulevalla viikolla vähän katsella, että miltä tuntuu. Ihmettelen kuitenkin jos ei tuon viime vuotisen ajan alle pääse.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti