23. heinäkuuta 2013

Joroisten puolimatkan 20.7.2013 kisaraportti

Ensimmäinen puolimatka on nyt virallisesti suoritettu aikaan 5:44:59. Realistinen aikatavoitteeni oli juuri 5:45, joten aika tarkalle meni.

Osuusajat

Uinti 43:30
Vaihto 1 5:21
Pyöräily 2:49:02
Vaihto 2 4:49
Juoksu 2:02:19

Uinti osuus ja vaihto


Uintiin olin päättänyt lähteä oikeasta reunasta, vaikka siinä olikin mahdollisuus tungokseen. Jostain syystä porukka ei vaan tullu eturiviin, niin huomasinkin olevan aika edessä menossa veteen. Ruuhkaa ei alkukiihdytyksessä tullut juurikaan vaan uimaan pääsi lähtemään kohtuullisen helposti.

Heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen tuli selväksi että tästä uintikerrasta tulisi vaikea. Tuulinen keli oli nostanut aaltoja, jotka olivat yllättävän isoja. Aallot vielä tuntuivat sekoittavan kaikkien muidenkin uinnin ja välillä olo oli kuin tehosekoittimessa, käsiä ja jalkoja oli joka puolella ja lisäksi vettä tuli naamaan joka suunnasta.

Uinnista selvisin kuitenkin mielestäni ihan hyvin maaliin, mutta kello ei tykännyt. Uintikeli taisi olla erityisten hidas tällä kertaa, kun niin monen muunkin ajat olivat viitisen minuuttia hitaammat kuin oltiin ajateltu. Pieni masennus valtasi mielen, kun 5:30 ultimaattinen tavoite meni heti uinti osuudella. Heti vaihdossa päätinkin, että tänään mennään rauhassa kunnialla maaliin.


T1 vaihto ei mennyt kuin elokuvissa. Löysin pussin ja paikan vaihtaa kohtuullisen nopeasti. Märkkäriä jouduin vähän riuhtomaan, kun toisesta jalasta se ei meinannut irrota mitenkään. Sitten vedin kypärän päähän ja löysin pussin pohjalta myös numerovyön. Olin jo päättänyt mennä irtohihoilla, mutta hetkellinen kylmyys sai minut vaihtamaan suunnitelmaa ja kaivoin kassista aluspaidan, jonka laittaisin kisa-asun alle. Avasin kisa-asun ja koitin sitten vetää paidan kypärän yli päälle. Eihän siitä mitään tullut vaan jouduin ottamaan kypärän pois ja laittamaan paidan päälle uudestaan. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin matkaan kohtuullisessa 5:21 ajassa. Paljon heikompiakin vaihtosuorituksia nähtiin, mutta olisihan tuon voinut vähän nopeammin hoitaa.

Pyöräily ja vaihto 2


Pyöräily lähti mukavasti myötätuuleen ja ensimmäisen 3 kilometrin jälkeen olikin jo keskinopeutena 33 kmh. Heti alkumatkasta aloin syömään ja teinkin sitä sitten koko matkan 20 minuutin välein. Vähän se tuntui liiottelulta, mutta eipähän loppunut energiat kesken tällä reissulla.

Pyöräreitti oli nopea, mutta päivän sää eli tuulisuus hidasti menoa vähän. Koitinkin pitää 32 keskaria koko matkan ja ensimmäinen kierros menikin helposti. Toki porukkaa tuli ohi mielettömät määrät, mutta pidin pääni kylmänä ja pysyin omassa suunnitelmassa.

Noin 50 kilometrin kohdalla koitin vähän kiristää ja noin 20 kilometriä tulinkin reippaammin. Tämä kiristys iskikin vähän takaisin ja 70-80km väli tulikin sitten vastavuoroisesti vähän hitaammin. Viimeiset 7km oli myötätuuleen alamäkivoittoista ja passailinkin sen ihan hiljakseen, jotta juoksu olisi vähän helpompaa.

Loppuajaksi pyörältä tulikin 2:49:02, keskari siis hieman alle 32 kmh. Ihan kohtuullinen suoritus. Rehellisesti en uskaltanut pyörällä vetää itseäni tiukalle. Pyöräily tuntui helpolta, mutta juoksu pelotti liikaa.

T2:nen meni ihan hyvin. Hölkkäsin välit ja sain varusteet helposti vaihdettua.

Juoksemisen tuskaa


Juoksu alkoi tuntua kamalalta heti ensimmäisestä kilometristä lähtien. Koitin pitää 5:30 min/km vauhtia yllä, mutta se tuntui heti alusta vähän liian kovalta minulle. Ensimmäinen kierros menikin reittiin tutustuessa vauhdilla 5:45 min/km. Ekalla kierroksella totesin myös aluspaitani olevan aivan liian kuuma tähän leikkiin ja otinkin sen taitavasti alamäessä juostessa pois. Pieni ihme on se, että en kaatunut siinä touhussa. Seuraavalla kierroksella sainkin heitettyä huoltajana olleelle isälleni paidan ja pääsin juoksemaan vähän viileämmissä olosuhteissa.

Toisella kierroksella askel alkoikin jo painaa. Toisen kierroksen jaksoi sillä ajatuksella, että kolmas kierros tulisi olemaan vielä suurempaa tuskaa. Kilometrien 8-15 aikana mietin aika monta kertaa, että mitä järkeä tässä touhussa oikein on, minua vaan ei ole luotu kestävyysurheiluun, eikä varsinkaan juoksemaan.

Henkisesti vaikein kolmas kierros meni sitten kuitenkin kohtuullisen helposti, ehkä se että sen vaikeutta oli toitottanut itselleen niin kauan, että se ei sitten ollutkaan ihan niin paha kuin se olisi voinut olla.


Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni treenikaverini Atte tuli juuri vastaan menossa kohti maalia. Juomapaikalla kuulin kuulutuksesta, että hän oli tehnyt ennätyksen 5:14 ja osia. Siitä tiesin, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet 5:45 alitukseen. Päätinkin, että ylämäkiosuuden jälkeen kiristän vähän vauhtia ehtiäkseni 5:45 aikaan. Siellä ylämäki osuuden lopuussa, noin 18 kilometrin kohdalla sykemittaristani loppui sitten akku ja tulinkin lopun sokkona vauhtien suhteen.

Jälkikäteen analysoin loppuajan ja akun loppumisen välisestä juoksusta, että oli tullut noin 5:40 min/km vauhtia, että vähän olin saanut loppukiriä aikaiseksi.

Kääntyessäni maalisuoralle treenikaverit olivatkin kovaäänisesti kannustamassa ja sainkin itsestäni irti kovan loppukirin. Heitin vielä ylävitoset kavereille ja muutamille katsojille loppukirin aikana. Maaliin saavuin ajassa 5:44:59, hyvin oli siis aika tuuletella loppusuoralla. Puolimaraton aikani oli 2:02:19 joka oli itselle pieni pettymys. Tällä painolla ja juoksumäärällä ei vaan enempää pystynyt.



Nyt se kauan haaveilemani puolitriathlon on vihdoin suoritettu. Eihän se mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut, mutta alkuperäisiin tavoitteisiini nähden kuitenkin tosi hyvin. Toivottavasti minut nähdään vielä Joroisten viivalla toistekin, ei tosin vielä ensi vuonna. Painoa pitää olla viisi kiloa vähemmän ja juoksua vähintään 200 kilometriä enemmän ennen kuin menen uudestaan viivalle. Ensi vuodelle on muita suunnitelmia, joten Joroisten reissu jää väliin, mutta kenties vuonna 2015 sitten taas.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

5 kommenttia:

  1. Olihna tuo loistava suoritus haastaviin keleihin. Mutta kuten urheilussa yleensä niin aina halu parempaan ja odotukset yleensä optimistisia. 5min takkiin uinnissa on mahdotonta ottaa kiinni loppu osilla varsinkin kun pyöräilyäkään tuo tuuli ei edistä.
    Onnittelut onnistuneesta suorituksesta ja itsensä ylittämisestä!

    Atte

    VastaaPoista
  2. Hienoo, oon niin fiiliksissä mukana! Onnea upeasta suorituksesta, aina tietysti jää parantamista ainakin omasta mielestä ;-) ...sehän näistä hommista hauskaa tekeekin!

    Ansku

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! Kerrassaan mainio suoritus. Näyttihän se juoksu olevan tuskaa monelle muullekin. Itselläni se meni kohtuullisesti, mutta vastaavasti pyörä (ja vaihdot) eteni huomattavasti hitaammin.

    VastaaPoista
  4. Kiitti kaikille kommenteista. Pikkuhiljaa alkaa palautumaan Joroisilta ja pitäisi alkaa treenaamaan kohti uusia koitoksia.

    VastaaPoista