1. heinäkuuta 2013

Kisaraportti Kiskon olympiamatkalta 29.6.2013

Tämän vuoden kilpailukausi on vihdoin avattu Kiskossa perusmatkan triathlonilla. Kiskon kisa oli kasvanut viime vuodesta, mutta silti siellä oli mukava pienen kisan tunnelma. Eiköhän sinne pidä mennä vielä uudestaankin.

Aloitetaan kisaraportointi sieltä positiivisesta päästä, oma ennätys tuli ajalla 2:46:58. Virallisissa ajoissa uintiin meni 33:15 ensimmäisen vaihdon kanssa. Huoltajana toiminut kaverini Atte huusi rannasta, että 30:30 olisi ollut uinnin aika. Pyöräilyyn meni 1:18:16, toiseen vaihtoon 1:15 ja juoksuun 54:00. Aika oli 8 minuuttia nopeampi kuin viime vuonna. Seuraavassa tarkemmat tunnelmat lajeista.

Uinti

Uinnissa lähdin vasemmasta reunasta, jossa oli vähiten porukkaa, mutta sukelsin kuitenkin tällä kertaa rohkeasti muiden mukaan. Osumaa tuli ensimmäisen 400 metrin aikana joka suunnasta. Välillä osuin itsekin, mutta enemmän tällä kertaa osumia tuli muilta.

Uinti kuitenkin muiden mukana lähti kulkemaan mukavasti ja tulinkin reippaan rohkeasti ja aika hyvällä suunnalla koko matkan. Yhden uimarin kanssa meille tuli yli 10 törmäystä, kun mielestäni hän veti kauheaa siksakkia edestakaisin osittain edessäni. Maaliin pääsin kuitenkin hyvässä ajassa ja luottoa omaan uintiin tuli reilusti.

Onnistuneen uintiosuuden jälkeen oli helppo lähteä kohti vaihtopaikkaa.
Virallisissa ajoissa, ei ollut pelkkää uintiaikaa, mutta uinti ja vaihtoaika oli 33:15. Tällä ajalla olin uinti ja vaihto tuloksissa 122. Märkäpuvun sain kohtuullisen hyvin pois ja pyörän selkään pääsin aika nopeasti. Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin.

Pyöräily


Kaikki Kiskossa kilpailleet tietävät minkälaiseen pystymäkeen pyöräilyosuus alkaa, mutta muille voi kertoa, että helvetinmoinen mäki se on. Sen ylöspäästyä on kyllä samantien sitten kova alamäki, jossa minun mittari näytti ilman kovempaa polkemistakin 58,5 kmh, joten iso sekin mäki on.

Itsellä sykkeet olivat kohtuu korkealla pyörän alkuosuudella, mutta niin ne ovat aina olleet nopean vaihdon jälkeen, että en ollut huolestunut. Kroppa vaan ei lähtenyt muuten aukeamaan mitenkään. Yritin puristaa itsestä irti vauhtia, mutta jalat eivät vaan mitenkään vastanneet. Ajattelin sitten pitää noin 30kmh keskivauhtia ja odotella jos se kroppa sitten alkaisi aueta. Porukkaa meni ohi kauhea määrä.

Noin 13 kilometrin kohdalta tuntui hetken paremmalta ja ohitinkin alamäkivoittoisella osuudella varmasti 15 kaveria muutaman kilometrin sisään. Sitten vastaan tuli tosi iso ylämäki, jossa taas en saanut mitään tehoja irti kropasta. Henkisesti tämä alkoi masentaa jo näillä main.

Takaisin päin tullessa tiesin, että pyörätavoite on mennyttä, kun tehoja vaan ei saa irti. Tuntui että voimia olisi, mutta kun ei vaan saanut ulosmitattua oikein mitään. Ajelenkin takaisinpäin kohtuullisen rauhallisesti muutaman samaa vauhtia ajaneen takana, kunnon etäisyydellä tosin. Viimeisessä isossa mäessä oli vielä voimia niin rauhassa pyörittelemälläkin ohitin 3-4 henkilöä.

Paras lajini pyöräily meni reilusti alakanttiin. Henkisesti se oli raskasta, onneksi hyvä uinti piti minut ennätysvauhdissa, niin jaksoin kuitenkin yrittää. Pelkän pyöräilyn tuloksissa olin 150, huonommin siis kuin uinnissa.

Pyörällä kohti viimeistä alamäkeä (numero 50 toisena tulossa)
Pyörälenkki taisi olla kilometrin ylimittainen, neljästä lähteestä mitaten, mutta eipä tuo nyt kovasti haitannut. Enemmän jäi ärsyttämään ne ryhmäajot joita siellä ajettiin. Jo ihan kärjen takanakin tuli 5-6 hengen porukka jotka ajoi 1-3 metrin päässä toisistaan. Matkalla näki myös monia lähes 10 hengen peesausporukoita. Ei ne oikein tommoisen kyläkisan henkeen sovi.

Juoksu

Vaihto juoksuun tapahtui nopeasti. Jopa niin nopeasti, että jäin hetkeksi miettimään, että onko kaikki varmasti mukana. Olihan ne, ja sitten lähdettiin.

Huoltajana toiminut Atte huusi mäen päällä, että noin 50 minuuttia aikaa 2:45 alitukseen. Päivän tuntemuksista johtuen en jaksanut edes silloin uskoa, että pystyisin siihen. Ehkä tämä on sitä mielen heikkoutta, jota itsellä vielä on vähäisestä kestävyysurheilukokemuksesta johtuen. 

Juosten tuntumat jatkuivat samalla linjalla kuin pyörälläkin. Kropasta ei vaan saanut ulosmitattua sitä, mikä oma tuntuma olisi ollut. Siitä huolimatta vauhti oli kuitenkin itselle hyvää 5:20-5:30 vauhtia. Kiskon juoksureittihän on myös aika raastava lukuisine ylämäkineen. Etureiteni olivatkin viime vuotiseen tapaan aivan kramppaamisen rajamailla, mutta liikkeessä pysymällä kunnon krampit pysyivät poissa.

Melkoista raastoa viimeisen ylämäen yläosassa. Loppukiri oli käynnissä, mutta ei näy askelkorkeudessa.
Viimeisin juomapaikan jälkeen koitin kiristää vauhtia, mutta kropasta ei kauheasti irti lähtenyt. Viimeiset kaksi kilometriä toki tulivat nopeiten 5:08 ja 5:04, joten jotain sai kuitenkin puristettua. Siitä pieni selkääntaputus itselle. 

Yhteenveto ja katse kohti Joroista

Kyllähän suoritukseen pitäisi olla tyytyväinen, mutta en kuitenkaan ole. Eniten jäi mietittymään, että miten tästä pitäisi mennä kohti Joroista. Vaikea analysoida onko kyseessä se, että ei kipeyden jälkeen ollut vielä ihan iskussa, vai oliko joku jumi päällä vai kenties jopa ylikunnon oireita. Uskoakseni kuitenkaan kunto ei sinänsä ole hävinnyt, koska alle kuukausi sitten kulki vielä hyvin ja kevät on mennyt aika hyvin.

Turvallisinta lienee koittaa ennemmin levätä vähän liikaa kuin liian vähän. Muutamia pitkäkestoisia matalasykkeisiä harjoituksia varmasti ehtii tehdä ja sitten muutama terävämpi harjoitus. Näihin kenties vielä muutamia pyörä-juoksu yhdistelmiä, niin toivotaan että sieltä se kunto löytyy.

Tämän viikon ajattelin ottaa hyvin rennosti ja kenties ehtiä ensimmäisen kerran tänä vuonna frisbeegolf radallekin. Muutama vuosi sitten se laji alkoi sujumaan jo aika hyvin, kunnes kestävyysurheilukärpänen puraisi ja frisbeegolf jäi hyvin vähään.

Koitan kirjoitella kuulumisia vielä ennen Joroista. Nyt vaan uskoa itseen, että kroppa sieltä aukeaa.

P.S Suurkiitos kahdelle huoltajalle (iso ja pieni) huollosta, kannustuksesta ja valokuvista. 

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti