11. elokuuta 2013

Maastopyöräilyä läskipyörällä ja täyspumpulla

Tänään pääsin tutustumaan kunnolla uuteen lajiin, kun työkaverini lainasi pyöriä ja vei minut kunnon maastoajoon Helsingin keskuspuistossa. Kokeiltavana meillä oli läskipyörä ja täyspumppu-maasturi. Maastona mentiin keskuspuiston semmoisia polkuja, joita kuvailisin, että niitä ei oikein hyvin pystyisi juoksemaan. Maasto oli siis haastavaa ja ajettiin aina pätkiä todella vauhdikkaasti ja sitten himmailtiin, vaihdeltiin pyöriä ja tasattiin hengitystä.

Minullahan ei varsinaista maastopyöräilykokemusta juurikaan ole, mutta olen pienenä sen aikaisilla teräsrunkoisilla maastofillareilla mennyt paikoista, joihin en ehkä enää parhaillakaan välineillä uskaltaisi. Siis paljon olen joskus ajanut maastossa, mutta aikaa siitä on vierähtänyt ihan liian kauan.

Tuommoinen maastossa ajo on kyllä aivan sairaan hauskaa, varsinkin porukassa. Kahdestaan pystyi aina heti kertomaan ja spekuloimaan vaikeat paikat. Vauhdin ja vaikeuden tuntua sai kyllä ihan tarpeeksi, mutta toisaalta suuresti ei pelottanut edes kaikista hurjimmissakaan paikoissa. Mentiin kyllä rehellisesti paikoista joista en olisi yksinäni edes ajatellut ajavani. Ei ne paikat sitten oikeasti niin vaikeita ollut, mutta kun ei ole metsässä ajanut, niin ei oikein ole silmää mistä voi ja mistä ei voi ajaa.


Pyöristä sen verran, että läskipyörä oli ehdottomasti minun suosikkini. Siinä ei ollut joustoa muuten kuin pehmeänä pidetyt renkaat jotka ottivat iskuja vastaan. Läskipyörässä sai kivasti ajamisen maun, mutta silti renkaan koko toi mukavaa varmuutta. Läskipyörällä oli kivaa mennä kovaa ja hiljaa. Sillä joutui kuitenkin vähän enemmän ajamaan. Täysjoustomaasturi oli vähän liian helppo ajaa. Se söi itsessään melkein kaiken pois ja kropalla ja tarkuudella ei ollut niin paljoa väliä. Täyspumpulla piti mennä tosi kovaa, että sai hauskan fiiliksen. Täyspumppu varmasti on hyvä jos meinaa tosi pitkä teknisiä maastoja ajella, mutta ei sillä ajaminen ollut niin hauskaa kuin läskillä.

Ajamisesta ja maastosta vielä sen verran, että lukkopolkimia en tuonne olisi uskaltanut laittaa, koska tarve laittaa jalka maahan saattoi tulla koko ajan. Hyvät pienillä nastoilla varustetut polkimet olivat erinomaiset ja Salomonin maastokengän kanssa toimivat tosi hyvänä yhdistelmänä pitoa ja turvallisuutta.

Pakko vielä kiittää työkaveriani Ernoa tästä mahdollisuudesta. Harvoin pääsee asiantuntevassa seurassa hienoille reiteille hienojen pyörien kanssa. Pidän itseäni etuoikeutettuna. Kiitos.

Itsellä on maastopyörä nyt hankintalistalla ja tämä auttoi päätöksenteossa. Tosin ei varmaan niin kuin saatoitte nyt ajatella. Kumpaakaan, läskiä saati täyspumppua en tule nyt ostamaan, mutta läskipyörä nousee ehdottomasti hankintalistalle jonakin päivänä. Se mikä auttoi on se, että tässäkään lajissa välimalliratkaisu ei varmasti ole kovin hyvä, vaan kunnon maastoon tarvitsee kunnon pyörän. Hienoa on se, että nyt on jo takataskussa odottomassa hieno kestävyysurheilumuoto, josta tulen varmasti nauttimaan joskus. Lähitulevaisuudessa oleviin käyttötarkoituksiin läski ei vaan parhaiten sovellu. Vaan aion hankki hyvän etupumppu 29-tuumaisen.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

1 kommentti:

  1. Eli semituuliviiri ratkaisu ja 29" etupumppu hiilari.. :)
    Tilaukseen niin päästään lenkille..

    VastaaPoista