3. elokuuta 2013

Palautumista, Joroisten spekulointia ja jatkosuunnitelmia

Joroisten kisasta on nyt kaksi viikkoa aikaa. Heti kisan jälkeen lauantaina oikean jalan polven vierestä kiristi ja sattui sen verran, että portaiden nousu sekä lasku olivat kamalinta puuhaa maailmassa. Tämä polven ulkosyrjän kipu sitten hellitti maanantaina ja tilalle tuli vasemman jalkapöydän kipu. Se pitikin minut lähes kävelemättömänä pari päivää, mutta sekin alkoi siitä pikku hiljaa hellittää.



Vaivat eivät kuitenkaan tuntuneet niin pahoilta, että niitä olisi pitänyt kellekään käydä näyttämässä. Polven ulkosyrjä on vaivannut ennenkin ja vaikka jalkapöydän vamma oli uusi, niin se tuntui lihas-, hermo- tai jännekivulta.

Nämä kivut auttoivat sillälailla palautumisessa, että ensimmäiseen 4-5 päivään ei juurikaan mieli tehnyt mitään tekemään. Olisikohan ollut viidentenä päivänä, kun kävin frisbeegolfia heittämässä ja kuudentena vähän ulkoiluttamassa pyörääni. Nuo reissut meni aika kivuttomasti, mutta palautunut en kuitenkaan ollut.

Tällä viikolla uskaltauduin päivinä 9 ja 11 jälkeen kisan lenkillekin. Tarkoituksena oli testata Nuuksio classicia varten, että milloin voisi alkaa treenaamaan. Molemmilla reissuilla jalat kuitenkin kipeytyivät sen verran paljon, että Nuuksio Classic jäänee haaveeksi. Ei liene mitään järkeä lähteä metsämaratonille mahdollisesti kipeytyvillä jaloilla ja huonolla treenaamisella.

Maanantaina menen vielä iltarasteille kokeilemaan miltä jalat tuntuvat, jos kuitenkin Nuuksio classic olisi mahdollinen. Tänään kävin pyörällä Solvallan mäkilenkin vetäisemässä ja muun kropan osalta palautuminen on selvästi sujunut hyvin. Tosi kivasti jaksoi mäkiä kiipiä.

Joroisten jälkispekulaatiota

Sain aikaiseksi verrata omaa suoritustani eri lajien osalta omaan sarjaani sekä kaikkiin kilpailijoihin.

Laji Miehet 30-34 (  /135) Kaikki (  /1001)
Kokonaissuoritus 92 617
Uinti 89 601
T1 84 554
Pyöräily 88 537
T2 69 424
Juoksu 106 688



Taulukosta helposti huomaa, että heikoin ja vaikein lajini on juoksu. Tiesinkin sen olevan minulle vaikeaa ja siksi jopa himmailin pyörällä, että en olisi niin huono juoksussa. Luultavasti siis ero pyöräilyn ja juoksun välillä on vielä suurempi oikeasti kuin Joroisilla oli.

Olin myös heikompi juoksija kuin vaikkapa uimari. Tätä voi pitää pienenä ihmeenä, koska uiminen on ollut minulle aina niin haastavaa ja olen käytännössä osannut uida sen 1,5 vuotta. On selvästi uimiseen panostaminen kantanut hedelmää sillä saralla. Se on ollut mukava huomata. Iso kiitos Swim Smoothin opeille ja tietysti Cetuksen uintikurssille alkuopetuksesta.

Juoksuun olenkin panostanut aika huonosti ja se kyllä näkyi. En ole koskaan ollut kummoinen juoksija, mutta tänä vuonna muut lajit on vieneet sen kaiken vähänkin juoksemisen. Seuraavan kerran kun puolitriathlon viivalla minut nähdään, niin pitää juoksukunnon olla ihan toista luokkaa.

Jatkosuunnitelmia

Olen siis yhä ilmoittautuneena Nuuksio Classiciin, joka kisaillaan neljän viikon päästä. Mieli tekisi kisaan lähteä, mutta järki koittaa sanoa, että sinne ei kannattaisi itseään lähteä hajoittamaan. Tarkistin vielä tämän vuoden juoksukilometrit ja ilman triathlon kisoja minulle on kertynyt säälittävät 280 kilometriä. Isältäni olen aikoinani saanut hyvän neuvon, että kilometrejä pitää olla lajissa kuin lajissa vähintään 10 kertainen määrä matkaan verrattuna, että viivalle kannattaa lähteä. Juuri ja juuri saattaisin kolmessa viikossa 140 kilometriä saada terveenä kokoon, mutta näillä jaloilla se taitaa olla mahdottomuus. Ja tuossa ohjeessa on kyse juuri siitä minimiharjoittelusta.

Kuten jo aiemmassa postauksessa spekuloin, niin ensi vuonna minua ei Joroisilla nähdä. Tälle vuodelle saavutin yhden merkkipaalun, mutta nyt on aika suunnata katseet taas kauemmaksi. Vannoin vuonna 2009 ollessani surkeimmassa kunnossa ikinä elämässäni, että "30:senä elämäni kunnossa ja 35:na paljon paljon paremmassa". No kolmekymppiä meni jo pari vuotta sitten, mutta 35:seen on vielä 3 vuotta aikaa. Nyt siis uudet suunnitelmat kohti vuotta 2016.

Vähän ajattelin nyt heittää kunnon peruskuntokauden taas päälle. Vuodelle 2014 en aio ottaa mitään isompia tavoitteita ainakaan tässä vaiheessa, vaan haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti ja järkevästi. Talvelle pitää keksiä joku kiva haaste, kaukopartiohiihdon 75 km voisi olla mielenkiintoinen. Ensi kesälle ja syksylle voisi sitten jotain juoksuja tai seikkailuja kehitellä. Pitkiä matkoja kuitenkin.

Joka tapauksessa juoksemaan aion jääräpäisesti alkaa nyt opettelemaan. Minua ei ole luotu juoksemaan, niin pitää sitten itse muokata itsestä juoksija. Sen verran olen jääräpää, että en usko etteikö minusta voisi tulla kohtuullista juoksijaa kunnon harjoittelulla. Kunhan jalat tästä toipuvat, niin sitten jaloilla liikkumista pitää alkaa harjoittamaan ihan eri määrissä kuin ennen.

Kiitos jos todellakin jaksoit lukea vuodatukseni tänne asti. On ollut vähän asioita mielen päällä, kun puolitriathlon tavoite tuli saavutettua.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

2 kommenttia:

  1. Hyvää pohdiskelua. Äläkä huoli, kyllä se juoksukin siitä lähtee vielä vauhdikkaammin kulkemaan! Itselläni tällä hetkellä vähän samanlainen murheenkryyni on tuo pyörä, joka ei tunnu muiden vauhteihin liikkuvan ei sitten millään (uintikin on hidasta, mutta siinä ei muut ehdi vielä niin horisonttiin). Siitä huolimatta kohti uusia tavoitteita - ja veikkaan että säkin vielä aika monta tavoitetta keksit jo 2014:lle. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo eiköhän se lähde jossain vaiheessa kulkemaan, mutta on sen määrä kyllä lisättävä.

      Ja en tosiaan epäile yhtään etteikö 2014 keksisi aika monta pientä haastetta itselle :)

      Poista