Nyt kun on ollut terveenä jo kuutisen viikkoa, niin koko ajan kuuntelee kehoaan, että milloinkahan joku tauti iskee. Olen pienimmistäkin väsymyksen merkeistä pitänyt lepopäivän. Tuntuu ihan oudolta kun pysyy terveenä. Tarkastelin tämän vuoden dataa, niin tämä kuuden viikon jakso on toiseksi pisin terveenä koko vuonna. Ehkä joku fiksumpi olisi tajunnut noista jatkuvista taudeista vähän aiemmin että jotain on pielessä. Näin jälkikäteen katsottuna pidän pienenä ihmeenä, että kesä meni noinkin hyvin.
Viime viikkoina olenkin jo päässty 5-6 tunnin viikko vauhtiin. Loppuvuoden koitan nostaa tunnit johonkin 6-7 viikossa ja saada jokaiselle viikolle yhden juoksun ja uinnin, jotta niissä pysyy joku tatsi. Muuten teen kaikkea mitä huvittaa. Viikkorytmiksi olen ottanut 2+1. Joroisille harjoittelun tein 3+1 menetelmällä, mutta siinä kuormitus nousee aina aika kovaksi kolmannelle viikolle. Se varmasti kehittää vähän enemmän, mutta 2+1:sellä pysyy helpommin poissa sairastuvalta ja ei tarvitse niin paljon miettiä kokonaiskuormitusta.
Painoa on Joroisten jälkeen tullut vaan käsittämättömän paljon. Mulla on 6 kiloa extraa Joroisilta. Mulle jotenkin tarttuu tuo paino. Toki joskus herkutkin maistuu, mutta pääasiassa syön todella terveellisesti. Ei auta kuin taas aloittaa herkkulakkoilu ja lievä painonpudotus. Jos ensi vuonna maratonille ajattelee lähteä, niin painoa saisi olla se 10 kiloa vähemmän, vähintään nyt edes sama kuin Joroisilla.Viime viikkoina olen taas löytänyt itseni useammankin kerran pimeästä metsästä lamppu päässä juoksemassa. Se on ehkä kaikista kivointa kuntoilua ever. Siinä on jotain tosi siistiä ja aika menee hyvin nopeasti. Huomenna taas töiden jälkeen lamppu päähän ja metsään.
Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti