9. helmikuuta 2013

Vihdoin taas terveenä

Ei ole huvittanut kirjoittaa tänne, kun on tauti tuli päälle ja pysyi turhan pitkään. Kolme viikkoa sitten se alkoi ja kesti noin kaksi viikkoa kunnolla. Uudelleen aloitellessa viikko sitten perjantaina kurkku kipeytyi vielä uudestaan, niin päätin ottaa aloituksen todella rauhallisesti. Nyt takana on jo sen verran kertoja, että eiköhän se tauti ole vihdoin taittunut.

Mun ajatusmaailmassani kipeys ja loukkaantumiset ovat aina tai ainakin useimmiten omaa syytä. Toki maailma ei ole ihan näin mustavalkoinen, mutta uskon että useimmiten sairaudet ja loukkaantumiset voisi välttää omalla toiminnalla.

Joskus vähän ylianalyyttisenakin henkilönä, nytkin halusin analysoida mistä tämänkertainen tauti olisi voinut johtua. Daniels Running Formulassa esiteltiin tapa jolla voi laskea erilaisten harjoitusten rasittavuutta. Siinä kirjassa se oli juoksulle, mutta sovelsin sitä myös muille harrastamilleni lajeille.

Lopputuloksena tästä analyysistä oli, että viimeiset kaksi viikkoa ennen viikkoa jolloin sairastuin olivat rasitukseltaan yhtä kovia kuin viime kesän kovimmat treeniviikot. Valmistavalle kaudelle siis aivan liian kovia. Tämän lisäksi vielä töissä sattui olemaan kohtuullisen raskaita viikkoja, niin soppa lienee valmistunut siitä.

Nyt taas positiviinen minäni on noussut nukkumasta ja olen löytänyt tästäkin harmaasta pilvestä hopeisen reunuksen. Lihaksisto ehti varmasti palautua nyt hyvin kunnon PK kauden aloitusta varten. Myös ilman tätä tautia, en luultavasti olisi analysoinut viikkorasitusta näin. Nyt yritän tehdä siitä normaalin käytännön. Ja motivaatiokin on huipussaan kun on joutunut jättämään mahtavia hiihtokelejä väliin.

Kyllä tämä tästä. Pikku hiljaa alan lisäämään määrää. Intensiteetti pitää vaan pitää alhaalla, että viikoista ei tule liian rasittavia. Kovat viikot pitää säästää sinne kesälle.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen