23. heinäkuuta 2013

Joroisten puolimatkan 20.7.2013 kisaraportti

Ensimmäinen puolimatka on nyt virallisesti suoritettu aikaan 5:44:59. Realistinen aikatavoitteeni oli juuri 5:45, joten aika tarkalle meni.

Osuusajat

Uinti 43:30
Vaihto 1 5:21
Pyöräily 2:49:02
Vaihto 2 4:49
Juoksu 2:02:19

Uinti osuus ja vaihto


Uintiin olin päättänyt lähteä oikeasta reunasta, vaikka siinä olikin mahdollisuus tungokseen. Jostain syystä porukka ei vaan tullu eturiviin, niin huomasinkin olevan aika edessä menossa veteen. Ruuhkaa ei alkukiihdytyksessä tullut juurikaan vaan uimaan pääsi lähtemään kohtuullisen helposti.

Heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen tuli selväksi että tästä uintikerrasta tulisi vaikea. Tuulinen keli oli nostanut aaltoja, jotka olivat yllättävän isoja. Aallot vielä tuntuivat sekoittavan kaikkien muidenkin uinnin ja välillä olo oli kuin tehosekoittimessa, käsiä ja jalkoja oli joka puolella ja lisäksi vettä tuli naamaan joka suunnasta.

Uinnista selvisin kuitenkin mielestäni ihan hyvin maaliin, mutta kello ei tykännyt. Uintikeli taisi olla erityisten hidas tällä kertaa, kun niin monen muunkin ajat olivat viitisen minuuttia hitaammat kuin oltiin ajateltu. Pieni masennus valtasi mielen, kun 5:30 ultimaattinen tavoite meni heti uinti osuudella. Heti vaihdossa päätinkin, että tänään mennään rauhassa kunnialla maaliin.


T1 vaihto ei mennyt kuin elokuvissa. Löysin pussin ja paikan vaihtaa kohtuullisen nopeasti. Märkkäriä jouduin vähän riuhtomaan, kun toisesta jalasta se ei meinannut irrota mitenkään. Sitten vedin kypärän päähän ja löysin pussin pohjalta myös numerovyön. Olin jo päättänyt mennä irtohihoilla, mutta hetkellinen kylmyys sai minut vaihtamaan suunnitelmaa ja kaivoin kassista aluspaidan, jonka laittaisin kisa-asun alle. Avasin kisa-asun ja koitin sitten vetää paidan kypärän yli päälle. Eihän siitä mitään tullut vaan jouduin ottamaan kypärän pois ja laittamaan paidan päälle uudestaan. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin matkaan kohtuullisessa 5:21 ajassa. Paljon heikompiakin vaihtosuorituksia nähtiin, mutta olisihan tuon voinut vähän nopeammin hoitaa.

Pyöräily ja vaihto 2


Pyöräily lähti mukavasti myötätuuleen ja ensimmäisen 3 kilometrin jälkeen olikin jo keskinopeutena 33 kmh. Heti alkumatkasta aloin syömään ja teinkin sitä sitten koko matkan 20 minuutin välein. Vähän se tuntui liiottelulta, mutta eipähän loppunut energiat kesken tällä reissulla.

Pyöräreitti oli nopea, mutta päivän sää eli tuulisuus hidasti menoa vähän. Koitinkin pitää 32 keskaria koko matkan ja ensimmäinen kierros menikin helposti. Toki porukkaa tuli ohi mielettömät määrät, mutta pidin pääni kylmänä ja pysyin omassa suunnitelmassa.

Noin 50 kilometrin kohdalla koitin vähän kiristää ja noin 20 kilometriä tulinkin reippaammin. Tämä kiristys iskikin vähän takaisin ja 70-80km väli tulikin sitten vastavuoroisesti vähän hitaammin. Viimeiset 7km oli myötätuuleen alamäkivoittoista ja passailinkin sen ihan hiljakseen, jotta juoksu olisi vähän helpompaa.

Loppuajaksi pyörältä tulikin 2:49:02, keskari siis hieman alle 32 kmh. Ihan kohtuullinen suoritus. Rehellisesti en uskaltanut pyörällä vetää itseäni tiukalle. Pyöräily tuntui helpolta, mutta juoksu pelotti liikaa.

T2:nen meni ihan hyvin. Hölkkäsin välit ja sain varusteet helposti vaihdettua.

Juoksemisen tuskaa


Juoksu alkoi tuntua kamalalta heti ensimmäisestä kilometristä lähtien. Koitin pitää 5:30 min/km vauhtia yllä, mutta se tuntui heti alusta vähän liian kovalta minulle. Ensimmäinen kierros menikin reittiin tutustuessa vauhdilla 5:45 min/km. Ekalla kierroksella totesin myös aluspaitani olevan aivan liian kuuma tähän leikkiin ja otinkin sen taitavasti alamäessä juostessa pois. Pieni ihme on se, että en kaatunut siinä touhussa. Seuraavalla kierroksella sainkin heitettyä huoltajana olleelle isälleni paidan ja pääsin juoksemaan vähän viileämmissä olosuhteissa.

Toisella kierroksella askel alkoikin jo painaa. Toisen kierroksen jaksoi sillä ajatuksella, että kolmas kierros tulisi olemaan vielä suurempaa tuskaa. Kilometrien 8-15 aikana mietin aika monta kertaa, että mitä järkeä tässä touhussa oikein on, minua vaan ei ole luotu kestävyysurheiluun, eikä varsinkaan juoksemaan.

Henkisesti vaikein kolmas kierros meni sitten kuitenkin kohtuullisen helposti, ehkä se että sen vaikeutta oli toitottanut itselleen niin kauan, että se ei sitten ollutkaan ihan niin paha kuin se olisi voinut olla.


Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni treenikaverini Atte tuli juuri vastaan menossa kohti maalia. Juomapaikalla kuulin kuulutuksesta, että hän oli tehnyt ennätyksen 5:14 ja osia. Siitä tiesin, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet 5:45 alitukseen. Päätinkin, että ylämäkiosuuden jälkeen kiristän vähän vauhtia ehtiäkseni 5:45 aikaan. Siellä ylämäki osuuden lopuussa, noin 18 kilometrin kohdalla sykemittaristani loppui sitten akku ja tulinkin lopun sokkona vauhtien suhteen.

Jälkikäteen analysoin loppuajan ja akun loppumisen välisestä juoksusta, että oli tullut noin 5:40 min/km vauhtia, että vähän olin saanut loppukiriä aikaiseksi.

Kääntyessäni maalisuoralle treenikaverit olivatkin kovaäänisesti kannustamassa ja sainkin itsestäni irti kovan loppukirin. Heitin vielä ylävitoset kavereille ja muutamille katsojille loppukirin aikana. Maaliin saavuin ajassa 5:44:59, hyvin oli siis aika tuuletella loppusuoralla. Puolimaraton aikani oli 2:02:19 joka oli itselle pieni pettymys. Tällä painolla ja juoksumäärällä ei vaan enempää pystynyt.



Nyt se kauan haaveilemani puolitriathlon on vihdoin suoritettu. Eihän se mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut, mutta alkuperäisiin tavoitteisiini nähden kuitenkin tosi hyvin. Toivottavasti minut nähdään vielä Joroisten viivalla toistekin, ei tosin vielä ensi vuonna. Painoa pitää olla viisi kiloa vähemmän ja juoksua vähintään 200 kilometriä enemmän ennen kuin menen uudestaan viivalle. Ensi vuodelle on muita suunnitelmia, joten Joroisten reissu jää väliin, mutta kenties vuonna 2015 sitten taas.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

16. heinäkuuta 2013

4 yötä Joroisiin

Noin puolitoista vuotta olen treenannut kohti Joroisen puolimatkan triathlonia. Alun perin ajatusmaailma lähti siitä, että pääsisin siihen kuntoon, että voisin päästä läpi tuon puolimatkan. Matka on kuitenkin sujunut sen verran hyvin, että läpipääsy ei ollut enää tämän vuoden alussa riittävä tavoite. Otinkin tavoitteeksi 5:30 alituksen. Nyt todellisuuden lähestyessä on tunnustettava, että nykykunnolla 5:30 vaatii erittäin hyvän onnistumisen.

Uinti on kesän mittaan alkanut kulkemaan aika hyvin. Viime lauantain viimeistelyharjoituksessa 1500 metriä meni 29:30, joka oli minuutin nopeampaa vauhtia kuin Kiskon kisassa vähän aikaa sitten. Uskonkin, että uinti+vaihto tulee menemään noin 40 minuutin kieppeille, tosi hyvällä onnistumisella jopa pari minuuttia nopeammin.

Pyöräily on ollut minulle triathlon lajeista se sopivin ja vahvin. Pyöräkilometrejä on tullut kohtuullisesti, mutta VK pyöräilyä on tullut vähän vähemmän kuin olin suunnitellut. Orastava ylirasitus pakotti kesäkuussa keventämään harjoittelua aika paljon, joten kovat pyörälenkit jäivät väliin. Pyörä on minulle vähän arvoitus, mutta toivon, että pystyisin 32 kmh keskinopeudella pyörälenkin tekemään. Se tarkoittasi 2:48 aikaa. Pyörällä ajattelin kuitenkin lähteä kohtuullisen rauhallisesti liikkeelle ja lopputulema voi olla mitä tahansa 2:40-3:10 välistä.

Juoksussa olen tehnyt aiempia vuosia enemmän VK juoksua ja vauhdit sinänsä pitäisi olla kohdallaan. Pitkät lenkit ovat jääneet hyvin vähiin, mutta eiköhän tuo puolimaraton vielä mene vanhoilla (olemattomilla) juoksupohjilla. Juoksussa pitää oikeasti lähteä järkevästi liikkeelle, että ei tule täydellistä katkeamista. Tavoitteena on lähteä 5:30 min/km vauhtia liikkeelle. Pyörän jälkeen vauhtisokeus aina tuppaa iskemään ja 5:30 tuntuu tosi hitaalta. Nyt on vaan pakotettava itsensä tuohon vauhtiin, eikä yhtään kovempaan, jotta sitten pääsee maaliinkin.

Noilla tavoiteajoilla ja 3,5 minuutin vaihdoilla kokonaisajaksi tulisi 5:28. Yhtään ei ole siis varaa epäonnistua tuohon tavoitteeseen päästäkseni. Koitan kuitenkin muistaa lähtökohdat mistä olen tähän hommaan lähtenyt. En edes voinut unelmoida, että jaksaisin tuommoisen suorituksen tehdä. Puolimaratonkin oli minulle tosi pitkä matka, pyörällä en ollut koskaan ajanut 60 km pidempään ja uinnissa 50 metriä ilman taukoa oli maksimisuoritus.

Noihin lähtökohtiin nähden maaliintulo on jo loistava suoritus. Siksi siis en jaksa liikaa murehtia ajoistani vaan koitan tulla reipasta vauhtia ja saada otettua kropasta kuitenkin jotain irti.

Pari päivää vielä ja sitten mennään. Sääennuste on luvannut kylmää ja ehkäpä sateistakin. Lihavien sarjassa kilpaileville (kuten itse) tämä on hyvä uutinen. Mielummin vähän kylmä kuin paahtavan kuuma.

Seuraavaksi toivottavasti jo raporttia onnistuneesta kisasta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

1. heinäkuuta 2013

Kisaraportti Kiskon olympiamatkalta 29.6.2013

Tämän vuoden kilpailukausi on vihdoin avattu Kiskossa perusmatkan triathlonilla. Kiskon kisa oli kasvanut viime vuodesta, mutta silti siellä oli mukava pienen kisan tunnelma. Eiköhän sinne pidä mennä vielä uudestaankin.

Aloitetaan kisaraportointi sieltä positiivisesta päästä, oma ennätys tuli ajalla 2:46:58. Virallisissa ajoissa uintiin meni 33:15 ensimmäisen vaihdon kanssa. Huoltajana toiminut kaverini Atte huusi rannasta, että 30:30 olisi ollut uinnin aika. Pyöräilyyn meni 1:18:16, toiseen vaihtoon 1:15 ja juoksuun 54:00. Aika oli 8 minuuttia nopeampi kuin viime vuonna. Seuraavassa tarkemmat tunnelmat lajeista.

Uinti

Uinnissa lähdin vasemmasta reunasta, jossa oli vähiten porukkaa, mutta sukelsin kuitenkin tällä kertaa rohkeasti muiden mukaan. Osumaa tuli ensimmäisen 400 metrin aikana joka suunnasta. Välillä osuin itsekin, mutta enemmän tällä kertaa osumia tuli muilta.

Uinti kuitenkin muiden mukana lähti kulkemaan mukavasti ja tulinkin reippaan rohkeasti ja aika hyvällä suunnalla koko matkan. Yhden uimarin kanssa meille tuli yli 10 törmäystä, kun mielestäni hän veti kauheaa siksakkia edestakaisin osittain edessäni. Maaliin pääsin kuitenkin hyvässä ajassa ja luottoa omaan uintiin tuli reilusti.

Onnistuneen uintiosuuden jälkeen oli helppo lähteä kohti vaihtopaikkaa.
Virallisissa ajoissa, ei ollut pelkkää uintiaikaa, mutta uinti ja vaihtoaika oli 33:15. Tällä ajalla olin uinti ja vaihto tuloksissa 122. Märkäpuvun sain kohtuullisen hyvin pois ja pyörän selkään pääsin aika nopeasti. Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin.

Pyöräily


Kaikki Kiskossa kilpailleet tietävät minkälaiseen pystymäkeen pyöräilyosuus alkaa, mutta muille voi kertoa, että helvetinmoinen mäki se on. Sen ylöspäästyä on kyllä samantien sitten kova alamäki, jossa minun mittari näytti ilman kovempaa polkemistakin 58,5 kmh, joten iso sekin mäki on.

Itsellä sykkeet olivat kohtuu korkealla pyörän alkuosuudella, mutta niin ne ovat aina olleet nopean vaihdon jälkeen, että en ollut huolestunut. Kroppa vaan ei lähtenyt muuten aukeamaan mitenkään. Yritin puristaa itsestä irti vauhtia, mutta jalat eivät vaan mitenkään vastanneet. Ajattelin sitten pitää noin 30kmh keskivauhtia ja odotella jos se kroppa sitten alkaisi aueta. Porukkaa meni ohi kauhea määrä.

Noin 13 kilometrin kohdalta tuntui hetken paremmalta ja ohitinkin alamäkivoittoisella osuudella varmasti 15 kaveria muutaman kilometrin sisään. Sitten vastaan tuli tosi iso ylämäki, jossa taas en saanut mitään tehoja irti kropasta. Henkisesti tämä alkoi masentaa jo näillä main.

Takaisin päin tullessa tiesin, että pyörätavoite on mennyttä, kun tehoja vaan ei saa irti. Tuntui että voimia olisi, mutta kun ei vaan saanut ulosmitattua oikein mitään. Ajelenkin takaisinpäin kohtuullisen rauhallisesti muutaman samaa vauhtia ajaneen takana, kunnon etäisyydellä tosin. Viimeisessä isossa mäessä oli vielä voimia niin rauhassa pyörittelemälläkin ohitin 3-4 henkilöä.

Paras lajini pyöräily meni reilusti alakanttiin. Henkisesti se oli raskasta, onneksi hyvä uinti piti minut ennätysvauhdissa, niin jaksoin kuitenkin yrittää. Pelkän pyöräilyn tuloksissa olin 150, huonommin siis kuin uinnissa.

Pyörällä kohti viimeistä alamäkeä (numero 50 toisena tulossa)
Pyörälenkki taisi olla kilometrin ylimittainen, neljästä lähteestä mitaten, mutta eipä tuo nyt kovasti haitannut. Enemmän jäi ärsyttämään ne ryhmäajot joita siellä ajettiin. Jo ihan kärjen takanakin tuli 5-6 hengen porukka jotka ajoi 1-3 metrin päässä toisistaan. Matkalla näki myös monia lähes 10 hengen peesausporukoita. Ei ne oikein tommoisen kyläkisan henkeen sovi.

Juoksu

Vaihto juoksuun tapahtui nopeasti. Jopa niin nopeasti, että jäin hetkeksi miettimään, että onko kaikki varmasti mukana. Olihan ne, ja sitten lähdettiin.

Huoltajana toiminut Atte huusi mäen päällä, että noin 50 minuuttia aikaa 2:45 alitukseen. Päivän tuntemuksista johtuen en jaksanut edes silloin uskoa, että pystyisin siihen. Ehkä tämä on sitä mielen heikkoutta, jota itsellä vielä on vähäisestä kestävyysurheilukokemuksesta johtuen. 

Juosten tuntumat jatkuivat samalla linjalla kuin pyörälläkin. Kropasta ei vaan saanut ulosmitattua sitä, mikä oma tuntuma olisi ollut. Siitä huolimatta vauhti oli kuitenkin itselle hyvää 5:20-5:30 vauhtia. Kiskon juoksureittihän on myös aika raastava lukuisine ylämäkineen. Etureiteni olivatkin viime vuotiseen tapaan aivan kramppaamisen rajamailla, mutta liikkeessä pysymällä kunnon krampit pysyivät poissa.

Melkoista raastoa viimeisen ylämäen yläosassa. Loppukiri oli käynnissä, mutta ei näy askelkorkeudessa.
Viimeisin juomapaikan jälkeen koitin kiristää vauhtia, mutta kropasta ei kauheasti irti lähtenyt. Viimeiset kaksi kilometriä toki tulivat nopeiten 5:08 ja 5:04, joten jotain sai kuitenkin puristettua. Siitä pieni selkääntaputus itselle. 

Yhteenveto ja katse kohti Joroista

Kyllähän suoritukseen pitäisi olla tyytyväinen, mutta en kuitenkaan ole. Eniten jäi mietittymään, että miten tästä pitäisi mennä kohti Joroista. Vaikea analysoida onko kyseessä se, että ei kipeyden jälkeen ollut vielä ihan iskussa, vai oliko joku jumi päällä vai kenties jopa ylikunnon oireita. Uskoakseni kuitenkaan kunto ei sinänsä ole hävinnyt, koska alle kuukausi sitten kulki vielä hyvin ja kevät on mennyt aika hyvin.

Turvallisinta lienee koittaa ennemmin levätä vähän liikaa kuin liian vähän. Muutamia pitkäkestoisia matalasykkeisiä harjoituksia varmasti ehtii tehdä ja sitten muutama terävämpi harjoitus. Näihin kenties vielä muutamia pyörä-juoksu yhdistelmiä, niin toivotaan että sieltä se kunto löytyy.

Tämän viikon ajattelin ottaa hyvin rennosti ja kenties ehtiä ensimmäisen kerran tänä vuonna frisbeegolf radallekin. Muutama vuosi sitten se laji alkoi sujumaan jo aika hyvin, kunnes kestävyysurheilukärpänen puraisi ja frisbeegolf jäi hyvin vähään.

Koitan kirjoitella kuulumisia vielä ennen Joroista. Nyt vaan uskoa itseen, että kroppa sieltä aukeaa.

P.S Suurkiitos kahdelle huoltajalle (iso ja pieni) huollosta, kannustuksesta ja valokuvista. 

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen