23. syyskuuta 2013

Sähläystä Mehiläisen labralta Mykoplasma-testien kanssa

Yli kolme viikkoa on jo kulunut edellisestä urheilusta. Alkaa tämä sairastelu käymään jo henkisesti aika raskaaksi. Toisaalta olen ehkä vähän oppinut ymmärrän ihmisiä, jotka tipahtavat työpäivän jälkeen sohvalle töllöttämään vailla ajatusta jotain vaan telkkarista. Sinänsä se on helppoa ja tietyllä tapaa siinä pääsee myös irti työpäivästä. Sillä erotuksella tosin, että parempaa oloa löhöämisellä ei kyllä saa, urheilulla sen saa ihan aina.

Sairastilanteessani ei siis ole tapahtunut ratkaisevaa käännettä puoleen eikä toiseen. Verta on otettu paljon ja testejä on tehty moneen suuntaan. Mitään varmaa ei ole löytynyt, mutta edelleen vahva epäily on mykoplasmasta.

Mykoplasma testin suhteen Mehiläisen labra onnistui aiheuttamaan kunnon härdellin. Minulta otettiin kuun alussa ensimmäinen myko-testi (MypnAbG), jossa arvoksi tuli 224. Sitten pariseerumina yhden antibiootin ja kahden viikon jälkeen otettiin toinen myko-testi. Mennessäni lääkärille kuulemaan vastauksia, niin myös ensimmäinen myko-testini oli tutkittu uudelleen ja arvo oli nostettu arvoon 332. Tämä oli tehty ilman minkäänlaista merkintää tai infoa hoitavalle lääkärille.

Vastaanotolla lääkäri siis kertoi minulle, että vanhan testini tulos oli 332 ja uuden 311, joten tulokset eivät viittaa meneillään olevaan mykoplasmaan. Kysyin sitten lääkäriltä siitä, että onko normaalia, että tulokset muuttuvat noin paljon testien välillä. Lääkäri oli aluksi sitä mieltä, että eivät tulokset ole muuttuneet, mutta vakuutteluni jälkeen hänkin alkoi kaivaa asiaa. Onnekseni hän oli itse kirjoittanut potilaskertomukseen tuon alkuperäisen arvon 224, ja sain vahvistusta alkuperäiselle lukemalle.

Tätä asiaa kävin itse kysymässä labralta, siellä käydessäni ja he alkoivat selvittää asiaa. Mennessäni uudestaan lääkärille, labrasta oltiin soitettu lääkärille ja kerrottu, että arvo oli vain muuttunut uudessa testissä. Mitään sen enempää selitystä ei asialle tullut.

Jos mykoplasma testin tarkkuus on tuota luokkaa ja uudelleenmittauksessa tulee 50% lisää vasta-aineita, niin eihän sillä testillä ole mitään merkitystä. 220:han voisi siinä tapauksessa olla kaikkea 150-330 väliltä. Eihän silloin pariseerumi kertoisi yhtään mitään, kun tarkkuus on tuota luokkaa. Jos olisin itse maksajana, niin rahojani vaatisin takaisin. Nyt vakuutusyhtiö saa niin tehdä jos haluaa.

Joka tapauksessa lääkärini oli erittäin asiallinen ja hyvä ja aloitti antibiootit silti. Tämän lisäksi jatketaan kuitenkin tutkimuksia, koska tulokset ovat tällä hetkellä niin ristiriitaisia.

Uskoin jo tänä aamuna, että olo olisi ollut menossa parempaan päin, mutta työpäivä kertoi karun totuuden, että olo on aikalailla pysynyt samana kuin ennenkin.

Jos ei muuta, niin kyllä tämä auttaa taas moneksi vuodeksi motivaatioon. Mitään tekemättömyys saa arvostamaan kuntoilua mielettömästi. Onneksi sentään tulee oltua vähän ulkona lasten kanssa, mutta mieli kaipaisi kyllä lenkille piakkoin. Kyllä tämä tästä vielä kääntyy.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

17. syyskuuta 2013

Super raskasta superraskaassa sarjassa - nyt takaisin herkkulakkoon

Pitkä urheilematon kausi mykoplasman takia on kyllä todella raskasta. Olo ei ole mikään kaikista paras, mutta ei huonoinkaan. Väsymys on edelleen kova ja varsinkin keuhkot tuntuvat oudoilta. Henkisesti tämä on vaan todella vaikeaa aikaa. Kaiken lisäksi en jaksa uskoa, että mykoplasma on mihinkään tällä antibioottikuurilla lähtenyt, koska olo ei ole juurikaan parantunut.

Kävin eilen uusissa verikokeissa ja huomenna toivottavasti tulee tuloksia. Lääkäri on varuulta varattuna vasta torstaille, mutta jos koetulokset tulevat aamulla, niin koitan siirtää lääkärin jo huomiselle. Toivottavasti tulokset olisivat selkeät ja niitten kanssa olisi helppo edetä. Luultavasti edessä on uusi lääkekuuri tai sitten ainakin jotain muita tutkimuksia.

600 päivän herkkulakosta takaisin herkkulakkoon

Joskus taisinkin kertoa, että olen ollut vuoden 2012 Tammikuun alusta herkkulakossa, tai siis olin. En syönyt käytännössä mitään herkkuja, en suklaata, karkkia, sipsejä, suolapähkinöitä enkä leivonnaisia. Ainoastaan silloin tällöin herkuttelin juustoilla. Tätä kesti vähän yli 600 päivää kunnes vajaa kuukausi sitten päätin lopettaa moisen hölmöilyn.

Nyt olen siis vajaan neljä viikkoa syönyt herkkuja. Ja kun minä olen kyseessä niin verbi todellakin on syönyt. Multa pettää totaalisesti kontrolli varsinkin suklaan kohdalla. Sen syömisessä ei vaan ole mitään järkeä kun alan sitä syömään. Olen tässä viime viikkoina syönyt kaikki vanhat 600 päivän aikana kaappeihin jääneet suklaajämät mihin vaimo tai lapset ei ole suostunut koskemaan. Kaikki on uponnut pahan hetken tullen. Vaakakin sen kyllä näyttää, ollaan takaisin superraskaan sarjan lukemissa.

Nyt siis päätin taas aloittaa herkkulakon. Mun on niin paljon helpompi olla täysin ilman, kuin yrittää syödä vähän. Edellisen 600 päiväisen lakon aikana taisin poiketa linjasta 5-6 kertaa ja nekin lähinnä kohteliaisuudesta tilaisuutta kohtaan ja siksi ettei tarvinnut alkaa selittämään. Paria poikkeusta aion kuitenkin yrittää. Yli 70% suklaata sisältäviä suklaita en aio pitää herkkuina. Rakastan tummaa suklaata niin paljon, että koitan osata syödä sitä kohtuullisesti. Pidän oikeuden lakkoilla lakosta jouluna ja lomareissuilla, se helpottaa perhe-elämää niin paljon.

Katsotaan kuinka kauan herkkulakko tällä kertaa kestää. Viimeksi oli selkeä päämärä tuohon Joroisten kisaan. Nyt ei vielä ole muuta haastetta kuin tulla taas joskus kuntoon. Siihenkin voi olla tekemistä tämän taudin jäljiltä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

8. syyskuuta 2013

Erilainen syksy mykoplasmassa

Koko kesän jatkunut väsymys ja vähän väliä vaivannut tunne, että ei palaudu harjoituksista, paljastui sitten tämän viikon alkupuolella mykoplasmaksi. Oikeammin lienee olisi sanoa, että kyseessä on todennäköinen mykoplasma. Vasta-aineet olivat selvästi koholla, arvo taisi olla 243, kun raja on 45. Kuitenkin akuutin mykoplasman testi oli negatiivinen, eli täyttä varmuutta ei ole siitä, onko mykoplasma ollut jo joskus aiemmin ja nyt on päällä jotain muuta.

Oireina siis minulla on olleet nyt loppukesästä toistuvat lyhyet kuumeilut ja flunssat, sekä alipalautuminen harjoituksista. Aiemmin kesällä ja keväällä epäilin ylikuntoa, mutta hyvin mahdollisesti mykoplasma on voinut olla jo silloin taustalla. Yhtenä selkeänä oireena koko kesän on ollut se, että en ole saanut kropasta kaikkea irti. Monesti ei ole vaan pystynyt puristamaan loppuun asti, vaan tehoja ei ole vaan saanut irti vaikka kuinka on yrittänyt.

Mykoplasmasta on netti pullollaan kirjoituksia, arvailuja ja artikkeleita. Suhtaudun varauksella hyvin moniin näistä artikkeleista, mutta Harri Hakkareisen esitykseen voinee luottaa. Hän jos joku on hoitanut paljon urheilijoita. Ehkä keskeisenä itselle on Hakkaraisen ohjeet harjoittelusta, kun taudista pääsee eroon.

Olen päättänyt ottaa nyt pari viikkoa täyttä taukoa urheilusta, niin kauan kunnes uudet labratulokset mykoplasma-testistä tulevat. Siihen menee vielä se puolitoista tai pari viikkoa. Senkin jälkeen tehot pitää pitää hyvin matalana. Hakkaraisen ohje oli, että yhtä kauan nousevasti lisää harjoittelua kun oireet ovat kestäneet, eli minun tapauksessa se olisi noin 4 kuukautta.

Positiivisena ihmisenähän olen selittänyt kaikki kesän pienetkin epäonnistumiset treenilenkkien hävityistä mäkikireistä Kiskon tukkoiseen suorittamiseen mykoplasman piikkiin. Vaikea sanoa mikä on todellista ja mikä ei, mutta jotain tautia minulla nyt on päällä. Tauko varmasti tekee minulle hyvää oli se mykoplasmaa tai ei, kunhan henkisesti jotenkin jaksaa urheilemattomuuden.

Pitää koittaa kirjoitella lähiaikoina muun muassa 7-ottelusta jonka kävin pari viikkoa sitten ottelemassa ja myös uudesta maastofillarista, joka odottaa tallissa tervehtymistäni.  Syksy on vaan lempiaikaani urheilla, joten se ehkä harmittaa kaikista eniten. Ei auta kun tervehtyä niin pääsee takaisin liikkumaan.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen