19. marraskuuta 2013

72 sairaspäivää ja lisää odotellessa

Kauhistelin tällä viikolla omaa HeiaHeiaa, että minulla on tälle vuodelle jäänyt treenaamatta 72 päivänä sairauden takia. Se on aivan kamala määrä. En toki ole ollut vuoteen omana kuin ihan muutaman näistä, mutta mykon ja pienen kuumeilun kanssa ei uskaltanut urheilla vaikka töissä kävikin.

Nyt kun on ollut terveenä jo kuutisen viikkoa, niin koko ajan kuuntelee kehoaan, että milloinkahan joku tauti iskee. Olen pienimmistäkin väsymyksen merkeistä pitänyt lepopäivän. Tuntuu ihan oudolta kun pysyy terveenä. Tarkastelin tämän vuoden dataa, niin tämä kuuden viikon jakso on toiseksi pisin terveenä koko vuonna. Ehkä joku fiksumpi olisi tajunnut noista jatkuvista taudeista vähän aiemmin että jotain on pielessä. Näin jälkikäteen katsottuna pidän pienenä ihmeenä, että kesä meni noinkin hyvin.

Viime viikkoina olenkin jo päässty 5-6 tunnin viikko vauhtiin. Loppuvuoden koitan nostaa tunnit johonkin 6-7 viikossa ja saada jokaiselle viikolle yhden juoksun ja uinnin, jotta niissä pysyy joku tatsi. Muuten teen kaikkea mitä huvittaa. Viikkorytmiksi olen ottanut 2+1. Joroisille harjoittelun tein 3+1 menetelmällä, mutta siinä kuormitus nousee aina aika kovaksi kolmannelle viikolle. Se varmasti kehittää vähän enemmän, mutta 2+1:sellä pysyy helpommin poissa sairastuvalta ja ei tarvitse niin paljon miettiä kokonaiskuormitusta.

Painoa on Joroisten jälkeen tullut vaan käsittämättömän paljon. Mulla on 6 kiloa extraa Joroisilta. Mulle jotenkin tarttuu tuo paino. Toki joskus herkutkin maistuu, mutta pääasiassa syön todella terveellisesti. Ei auta kuin taas aloittaa herkkulakkoilu ja lievä painonpudotus. Jos ensi vuonna maratonille ajattelee lähteä, niin painoa saisi olla se 10 kiloa vähemmän, vähintään nyt edes sama kuin Joroisilla.

Viime viikkoina olen taas löytänyt itseni useammankin kerran pimeästä metsästä lamppu päässä juoksemassa. Se on ehkä kaikista kivointa kuntoilua ever. Siinä on jotain tosi siistiä ja aika menee hyvin nopeasti. Huomenna taas töiden jälkeen lamppu päähän ja metsään.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. marraskuuta 2013

Maastoilua, sulista ja ensi vuoden ajattelua

On kyllä kivaa olla kunnossa. Tuntuu että väsymys ja kipeys on vihdoin väistynyt. Mahaa on tullut vähän näiden tilalle, mutta eiköhän se ensi kesään mennessä lähde. Vaikka syksy on synkimmillään niin juurikaan ei ole väsy painanut. Kaikki keinot olen ottanut käyttöön, jopa puolitoista vuotta sitten duunilahjaksi saadun Valkeen. Nyt ei anneta minkään vetää mieltä matalaksi.

Maastofillaria olen ulkoiluttanut ahkerasti. Hankin siis alkusyksysä 29-tuumaisen Wilierin etupumpun. On kyllä ollut aivan mielettömän hyvä vehje. Toimii niin hiekkapohjaisilla reiteillä kuin ihan kunnon maastoajossakin, mutta siitä lisää myöhemmin. Muutamaan viikkoon olenkin käynyt yhteensä 7 kertaa ja noin 12 tuntia sillä ajelemassa. Maastopyöräily alkaa kyllä tuntua omalta lajilta.

Tällä viikolla kävin myös kaksi kertaa sulkapallokentällä. Vanhana palloilijana huomaan kaipaavani palloilulajeja. Eniten kaipaan sitä täydellistä keskittymistä asiaan ja salamannopeaa päätöksentekoa. Suliksessa, jos missä pääsee käyttämään aivoja mahdollisimman nopeasti. Kivointa se on tutun pelaajan kanssa, jossa lisäksi tulee hämäyksen hämäykset käyttöön. Tuollaista tilannenopeuden tunnetta ei vaan saa kuin muutamissa palloilulajeissa. Siksi sulkapallo tulee säilymään mun lajivalikoimassa aina.

Siitä myös huomaa, että kunto alkaa nousta, kun ajatukset karkailee jo ensi vuoteen. Ensi vuodelle en ole ajatellut ottaa mitään isoja triathlon tavoitteita, mutta en toki meinaa sitä lajia poiskaan jättää. Alustavaan kisakalenteriin olen keräillyt muutamia juoksuja, Kiskon olympiamatkan, Jukolan viestin, vaimon kanssa Jämi 84:sen ja päätavoitteeksi Vantaan maratonin. Vantaan maralle haluaisin lähteä, mutta vain jos uskon olevani 3:45 kunnossa. Hölkälle en lähde, vain kunnolla juoksemaan. Vuosi olisi aikaa päästä kuntoon, ehkä suurin haaste on toi painonhallinta, joka mulle on vaan vaikeaa.

Kuukauden ainakin vielä vie ennen lumille pääsyä. Sitä ennen pitää hyödyntää maastopyörää ja juosta sen verran kun huvittaa. Tuntimääriksi koitan saada 6-8 tuntia PK viikoille ja lepoviikoille sitten reilusti lepoa. Kyllä se kunto sieltä pikkuhiljaa tulee.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen