31. joulukuuta 2014

Ikimuistoinen vuosi 2014


"Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."

Lainaten Cheekin sanoja tämä vuosi on ollut ikimuistoinen. Matkalle on mahtunut niin iloa kuin suruakin, mutta erityisesti paljon ikimuistoisia kokemuksia.

Yksi vuoden kokokohdista oli ikimuistoinen Kalifornian kiertue koko perheen kera. Aloitimme reissun siskoni ja hänen miehensä vieraina San Fransiscon alueella. Sieltä matkasimme Las Vegasiin, joka oli lasten kanssakin mahtava kokemus. Sieltä suuntasimme Disneylandiin, joka oli myös maineensa vertainen paikka. Lopulta menimme rannikkoa ylöspäin pieneen surffarikylään Pismo Beachille, johon sattui mahtavat kelit mahtavaan paikkaan. Reissu löi kyllä kovat pohjat tuleville matkoille. Aika mahtava kokonaisuus saatiin kasaan.


Vuoteen mahtui myös surua. Vuonna 1917 syntynyt pappani poistui keskuudestamme syksyllä. Kuolema tuo aina surua ja kaipausta. Silti 97-vuotiaaksi eläminen niinkin hyvässä kunnossa kuin hän oli, on itselleni harras toive. Hän oli sitä ikäluokkaa joka todella joutui sotimaan itsenäisyytemme puolesta. Hän vietti armeijassa lähes 7-vuotta ja hänen tarinoistaan todella kuuli millaista elämä joskus on ollut. Muutamaan lauseeseen on mahdotonta kertoa 97 vuoden elämäntarinaa, mutta itselle pappa tulee aina olemaan idoli. Hän oli hienoimpia, jollei hienoin ihminen kenet olen koskaan tuntenut.

Vuoteen mahtui myös toinenkin valitettava kuolema. Tästä en halua enempää tässä kertoa. Kaiken sen tuskan, mitä äkillinen poismeno voi aiheuttaa, näkeminen läheltä, laittaa omatkin arvot uuteen uskoon. Tämän vuoden aikana olen miettinyt lähes joka päivä mikä oikeasti on tärkeää ja mikä oikeasti merkitsee. Lapset, vaimo, perhe, ystävät ja oma terveys on asioita joita kannattaa ja pitää vaalia. Meidän jokaisen eteen tulee lähes joka päivä murheita, huonoja ihmisiä, stressiä ja kiirettä. Niihin suhtautuminen on vain ja ainoastaan itsestä kiinni. Suurimmalle osalle asioista maailmassa ei voi mitään, ainoa mihin voi vaikuttaa on oma suhtauminen asiaan. Onnellisuus on aina itsestä kiinni, toki ulkoiset tekijät voivat siihen vaikuttaa, mutta onnellinen voi olla vain jos haluaa olla onnellinen.

Vuoden urheiluista teen yhteenvedon vielä myöhemmin, mutta kokonaisuudessaan urheiluvuosi oli ikimuistoinen. Vaikka tapahtumia olikin vain muutama ja omat tulokset eivät sinänsä parantuneet, niin tapahtumat olivat mahtavia. Endurance Questin kuntosarja ystäväni Aten kanssa oli yksi hienoimmista urheilusuorituksista koskaan. Reissu tulee varmasti pysymään mielessä pitkään. Jämin maastopyöräkisassa oltiin vaimon kanssa ja se oli eritavoin ikimuistoinen. Olen edelleen tosi ylpeä että Maija pystyi reitin suorittamaan vaikeuksien jälkeen. Ehkä joku päivä sinnekin voisi vielä mennä uudelleen. Vuoden loppupuolella käytiin vielä ystäväni Tuomaksen kanssa NouXtremessä juoksemassa. Vaikka oltiinkin lähes kotimaastoissani, niin jotenkin fiilis oli todella hieno. Maisemat oli hienot ja kaiken kaikkiaan suoritus oli hieno.

Tänä vuonna oma terveys oli toistaluokkaan kuin edellisenä vuosina. Sain olla terveenä ja treenailla halutusti. Painoa kertyi vuoden aikana lisää, mutta olinkin jo päättänyt että tänä vuonna ei siitä stressata. Ensi vuoden juoksutavoitteisiin painoa olisi hyvä vähän saada pois. Loppukesästä vaimon polvesta meni eturistiside poikki, joten se muutti vähän meidän elämää. Omaa suhtautumista auttoi se, että itse koin saman lisättynä kierukan repeytymisellä vuonna 2008. Vaikka se tuntuikin kamalalta silloin, niin se tapaturma teki minusta kuntoilijan. Sen jälkeen opin arvostamaan kuntoilua ihan eri tavoin kuin ennen.

Kotona lapset kasvaa kauhealla vauhdilla. Vanhempi tytär meni jo kouluun ja nuorempikin itsenäistyy kovaa vauhtia. Jostain luin hienon viisauden joka kaikkien meidän vanhempien on hyvä muistaa, "jokapäiväinen kotielämä on se lastemme arki, jonka he tulevat muistamaan lapsuutena". Omasta lapsuudestani on ainakin jäänyt tietty kuva joka on muokannut itseäni paljon. On hyvä muistaa joka päivä, että omien lasten lapsuus muodostuu niistä normaaleista kotipäivistä.

Työvuosi oli aika rankka. Matkaan sattui monen moista. Pääsin kuitenkin tekemään hommia muutamaan hienoon organisaatioon ja tutustumaan uusiin hienoihin ihmisiin. Uuden oppiminen ja uudet ihmiset ovat työn palkitsevimpia puolia. Konsulttina uusiin hankkeisiin meneminen vaatii paljon henkistä pääomaa, jota onneksi muu elämä kivasti antaa. Ilman tätä balanssia en näitä hommia voisi tehdä. 

Haluankin kiittää kaikkia tuntemiani ja tuntemattomia ihmisiä joita elämä on tämän vuoden varrella eteen tuonut. Minut tuntevat tietävät että inhoan ihmisiä (siis massana), mutta pidän paljon ihmisistä yksilöinä. Tänä vuonna olen onnistunut pitämään vanhat ystävät ja ihmiset läsnä ja tapaamaan paljon uusia hienoja ihmisiä. Tällaisesta voi olla vain kiitollinen.

Vuosi 2014 on ollut ikimuistoinen vuosi. Toivottavasti tällaisia vuosia tulee eteen vielä paljon. Vuoden voi vaikkapa lopettaa muistelemalla Cheekin stadion keikkaa, joka sekin toi oman hienon lisänsä tähän vuoteen.



Kiitos ystävät, kaverit, lukijat, ihmiset, kanssakuntoilijat, työtoverit ja kaikki muutkin!


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

23. joulukuuta 2014

Hylkeet eksyy Kajaaniin syksyllä 2015

Team Hylkeet nähdään ensi vuoden Lost in Kajaanissa. Sarjaksi valikoitui Lost sarja, jossa pääsee vähän enemmän eksyilemään, mutta ei kuitenkaan vielä ihan kaikista pisimmillä matkalla. Lost sarjan seikkailu jakaantuu kahdelle päivälle pakollisella yöpymisellä. Eli matkaan lähdetään perjantaina ja maaliin tullaan lauantaina iltapäivällä.

Tiedossa Syyskuussa on siis seikkailua ja ainakin edellisvuoden videon mukaan aika paljon erilaisia tehtäviä. Vesistöä on tiedossa paljon vähemmän kuin Endurance Questissa. Alla videota viime vuoden kisasta, jotain samantyyppistä varmasti tiedossa ensi vuonnakin.



Videon perusteella voisi olla järkevää panostaa tuohon lihaskuntoonkin vähän enemmän. Aika paljon on ollut viime vuonna kaiken näköistä kiipeilyä, hyppimistä ja pomppimista. Pitää miettiä missä tuollaisia pääsisi parhaiten treenaamaan.

Homma siis etenee, kuten Team Hylkeiden Endurance Questin kisabiisissä Pete Parkkonen tapaa sanoa:


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. joulukuuta 2014

PK, VK & MK juoksua

Taas kolme viikko treeniä on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aika kyllä tuntuu lentävän ja toisaalta PK treenikaudella kerrottavaa on aika vähän.

Oon jo jonkin aikaa treenannut 2+1 viikkotahdilla (2 kovempaa ja 1 lepo). Ennen harjoittelin 3+1 tahdilla, mutta ainakin mun työssä ja nykyisessä kotielämässä se luo liian suuren riskin rasituksen kasaantumiselle ja siitä kipeäksi tulemiselle. 2+1 tahdissa lepoa tulee tarpeeksi usein tasoittamaan treeniä. Toki 3+1 olisi varmasti tehokkaampi tapa, mutta ainakaan viimeksi kehoni ei sitä kestänyt, joten se ei ollut kovin tehokasta.

Tämän kolmen viikon jakson olen treenannut vauhtikestävyyttä. Kaksi treenikertaa tein 400 metrin määräintervalleja. Näissä siis harjoituksena 3x400 metriä aikaan 1:45 ja sitten 2 minuutin palautukset välissä. Ensimmäisellä kerralla tein vain kaksi sarjaa ja toisella kolme sarjaa.  Nämä ovat kivoja treenejä ja selvästi auttavat juoksuvauhdin kanssa.

Pidempänä VK treeninä tein yhden 6 kilometrin VK:n aika mäkisellä reitillä. Siitä olisi tarkoitus tulla testilenkki, mutta katsotaan tuleeko sitä käytettyä. Lisäksi tein yhden pidemmän intervallisession 8x1 km kiihtyvillä vauhdeilla. Se oli hauska, mutta aika kova treeni. Vedot 5 & 6 olivat henkisesti raskaimmat, kun mentiin jo minulle kovaa ja oli jäljellä vielä monta. 7 & 8 menivät sitten kiukulla läpi. Aloitus vauhti oli siis 5:15 kilometri ja lopetusvauhti 4:40 kilometri. Välissä kolmen minuutin palautukset. Alustana hiekka, joka vähän verotti vauhtia.

Kilometrin rykäisy


Tälle viimeiselle eli lepoviikolle otin sokeriksi pohjalle yhden maksimikestävyystreenin. Vetäisin yhden kilometrin niin kovaa kuin pääsin. Aikaa kilometriin meni 3:55, tosin alustana hiekka ja reitti vähän mutkainen. Muutama sekunti siis lähtisi pois kovemmalla alustalla ja suoremmalla reitillä. Ensi vuoden tavoitteissa olevaan 3:35 tonniin matkaa on kuitenkin vielä.

Kilometrin kokeilun vauhdinjako ei ollut mitenkään optimaalinen. Alkuun painelin alle 3:30 vauhtia melkein minuutin. Sitten noin puolessä välissä hapotti jo niin pahasti että vauhti tippui yli 4 minuutin kilometrivauhtiin. Viimeiset 1:30 tulin 189-190 sykkeillä. Mun juosten saadut maksimit pitkään aikaan ovat olleet 190, joten kaikki otettiin koneesta irti. Siitä kertoo myös se, että lopussa loppui käsistä voima, eli ei jaksanut enää käsilläkään koittaa puristaa juoksua eteenpäin.

Harmaalla vauhti joka hiipuu ja punaisella syke joka nousee.








Vähän muutakin

Näille treeniviikoille tuli myös pari PK juoksua, pari sauvalenkkiä ja muutama sulkapallo. Monipuolisesti olen koittanut treenata, mutta vähän jalkapainotteiseksi ovat treenit menneet. Pitäisi vaan pyörän päälle ja uimaan koittaa myös mennä.

Eilen PK lenkillä oikean jalan akillesjänteen seutua vähän aristi. Haluan olla ekstra varovainen kun kuitenkin juoksua tälle vuodelle on tosi vähän. Lisäksi alkuviikosta on duunireissua tiedossa, joten taidan ottaa viikon juoksutauon tähän väliin. Kuntoon sillä ei varmasti ole mitään merkitystä, mutta toivottavasti pienet kolotukset jaloissa paranisivat.

Seuraavalle kahdelle 2+1 jaksolle on ollut ajatus palata perusasioiden ääreen. Kyseessä siis PK-treeniä, pitkiä rauhallisia lenkkejä juosten, sauvoilla ja toivottavasti myös hiihtäen. Muutama kova treeni tulee varmasti tehtyä, mutta niissä on sulismaila kädessä. Sulkapallosta saa aika helposti hyvän kimmoisuus treenin ja sykkeetkin on korkealla. PK jaksolle se saa nyt riittää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

15. marraskuuta 2014

Juoksukuulumisia

Kolmisen viikkoa on taas vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta. Silloin asettelin tavoitteita seuraavalle vuodelle kaikille juoksumatkoille.

Treenaus on luonnollisesti keskittynyt kohtuullisesti juoksuun. Yhdellekään viikolle ei ole tullut kolmea juoksua enempää, mutta suunnitelmassani olen pysynyt hyvin. Vimeisen kolmen viikon aikana olen pitkästä aikaa koittanut saada vauhtikestävyyttä. Viikolle olen ottanut yhden terävämmän harjoituksen ja toisen pidemmän VK juoksutreenin.

Terävämpinä harjoituksina olen tehnyt määräintervalleja. Määränä on ollut 4 x 200 metriä minuutin palautuksilla ja 5 minuutin sarjapalautuksella. Sarjoja olen tehnyt 3 tai 4 fiiliksestä riippuen. 200 metrin aika on ollut 48-50 sekunnin välimaastoon. Vauhtina sehän ei ole kuin noin 4 minuutin vauhtia. Tällainen harjoittelu on ainakin mulla aiemmin toiminut hyvin. Tässä saa tehtyä irtonaista juoksua kohtuu helpolla. Loppua kohti toki 200 metriset alkaa vähän painaa, mutta harjoituksen ei olekaan tarkoitus olla rasittava, vaan enemmänkin juoksutekninen.

Pidempänä vauhtikestävyystreeninä tein toissa viikolla 6 kilometrin VK juoksun noin 5:10 vauhdilla. Viime viikolla tein 5 x 2 kilometriä 3 minuutin palautuksella kiihtyvästi. Ensimmäinen 5:15, toinen 5:10, kolmas 5:05, neljäs 5:00 ja viimeinen 4:55 kilometrivauhdeilla. Tämä viimeisempi harjoitus oli jo vähän rasittavampi, mutta pääasiassa olen koittanut pitää treenit vähän kevyempinä. Ensi vuoteen on kuitenkin paljon aikaa ja tärkeintä on pitää itsensä ja paikat kunnossa.

Välillä tuntuu, että kohtuu hyvinhän sitä loppuvuodelle on tullut juostua. Tilastot kertovat kuitenkin karun totuuden. Vuodelle on kertynyt 54 tuntia juoksua, joilla kilometrejä on kertynyt 471. Toki tuohon lukuun tulisi suunnistuksesta ja EQ:sta noin 10 tuntia ja 45 kilometriä lisää, mutta silti puhutaan aika pienistä määristä.

Erityisen tyytyväinen olen, että viimeaikoina juoksuharjoittelu on tullut paljon järkevämmäksi. Nyt jokaisessa harjoituksessa on joku idea. Välillä se idea on peruskunto tai palautuminen, mutta yhä useammin vauhti tai voima.

Nyt pitää vaan pysyä terveenä ja treenata järkevästi. Kunhan ensi kesän kesälomasuunnitelmat kirkastuu, niin sitten pitäisi alkaa laittaa kilpailuja kalenteriin. Pitkät olisi hyvä saada ensin, niin niitten ympärille voi sitten rakentaa muita kisoja.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

25. lokakuuta 2014

Tavoitteet vuodelle 2015 - Kaikille juoksumatkoille ennätykset

Olen jo pidempään haaveillut, että jossain vaiheessa saisin itseni parempaan juoksukuntoon. Koskaan en ole siihen kunnolla sitoutunut, koska juokseminen ei vaan ole ollut mun juttu. Nyt olen reilun kuukauden juossut edes vähän enemmän ja se on tuntunut hauskalta.

Tästä innostuneena päätinkin ottaa ensi vuodesta selkeästi juoksupainotteisen. Tavoitteekseni asetin ennätyksen kaikilla juoksumatkoilla. Tätä kun alettiin kaverini Aten kanssa purkamaan läpi, niin listasta tuli aika pitkä. Mukaan mahtuu kaikki matkat 100 metriltä maratoniin. Ainoastaan aidat ja esteet jätettiin pois. Tarkemmat tavoitteet löytyy alta.

Yhtenä rajoitteena juoksemiselle olen aina pitänyt painoani. Mä olen vaan kokoisekseni painava. Tällä hetkellä painoa on 5-6 kiloa enemmän kuin viime vuoden Joroisilla. Ja vaaka menee siis hyvän matkaa 90 kilon toiselle puolelle. Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin tajunnut, että tälläkin painolla voi juosta kovaa ja pitkälle. Nouxtreme kertoi, että pitkätkään matkat eivät ole mahdottomia ja mäkitreenien vauhdit ovat kertoneet että kovaa jaksaa mennä vaikka ylämäkeen.

Alla siis tavoitteet vuodelle 2015. Tavoitteet koitan suorittaa vuoden 2015 aikana, toivottavasti jotain siis jo talvikaudella. Juoksuhallien ilma on mun keuhkoille liian kuivaa, mutta katsotaa jos jossain pääsisi suorittamaan osaa näistä jo etukäteen.

100m  - alle 14 sekuntia

100 metrin aikaa en ole juossut varmaan lukion jälkeen. Siihen aikaan pääsin helposti 13 pintaan tai jopa vähän allekin. Nyt 14 sekuntin alitus tulee olemaan ihan työn takana. Uskoa silti on, että tämä onnistuu.

200m - alle 28 sekuntia

200 metriä olen Iso Nousun 7-otteluissa juossut viime vuosina muutamaan kertaan. Paras tulos taitaa olla 28,9 sekuntia. Parannusta täytyy siis tälläkin saralla tapahtua. 28 sekuntia pitäisi kuitenkin olla kohtuullisen helppo tavoite.

400m - alle 1:08

400 metriä on vaikea juoksumatka, vaikka se ei kestäkään kovin kauaa. Siinä joutuu kuitenkin lähtemään aikalailla täysiä ja jatkamaan koko kierroksen. 1:08 juoksin joskus 2008-2009 aikoihin, joten sitä pitäisi lähteä parantamaan. Näistä juoksutavoitteista tuo on kuitenkin sieltä helpommasta päästä.

800m - alle 2:49

Vuoden 2013 7-ottelussa juoksin 2:50. 800 metriähän on 7-ottelun viimeinen laji, joten ennätys on tehty väsyneillä jaloilla. Vähimmäistavoite onkin alle 2:49, mutta omissa ajatuksissa olisi kiva päästä lähemmäs 2:40:ntä kuin 2:50:ntä.

1000m - 3:35

En muista koskaan juosseeni 1000 metriä tavoitteellisesti. Joskus olen tehnyt kilometrin vetoja 4 minuutin tuntumaan. Vauhtina 3:35 tuntuu itselle aika kovalta, mutta toisaalta 800 metrin vauhdilla olisi muutama sekunti vielä varaa hidastua viimeiselle 200 metrille, jotta tuohon ennätykseen pääsisi. Henkisesti aika tuntuu jotenkin haastavalta, mutta eiköhän tuo silti mene.

1500m - 5:45

1500 metriä en ole juossut koskaan. 5:45 vauhtiin pitää mennä kilometri 3:50 vauhtia. Se tuntuu kohtuu kovalta. Matkana 1500 on varmasti aika kamala. Siinä pitää olla kuitenkin vauhtia aika kivasti, mutta silti jaksaa tuonkin aikaa. Toisaalta taas kyse ei ole kuin vähän reilun 3100 cooper vauhtia.

Cooper - yli 2900 metriä

Cooper ei ole koskaan ollut mun juttu. Silloin palloiluaikana ei sitä tullut tehtyä. Armeijassa taisin päästä jotain 2700 metriä ja sen jälkeen seuraavan kerran kokeilin sitä vuonna 2012. Muutaman kerran olen sen sen jälkeen suorittanut. Paras tulos taitaa olla tällä hetkellä 2830 metriä. Sen parantaminen pitää kuitenkin tapahtua selvemmin. Toivoisin kyllä 3000 metrin rikkomista, mutta laitetaan realistina 2900 metriä.

3000m - 12:30

Parhaimmillaan 3000 metrin ennätyksen saa tehtyä Cooperin testissä. Jos siis on tarpeeksi kovassa kunnossa. Tämä ja Cooperin ennätys mennee käsi kädessä. Joko tulee molemmat tai ei kumpaakaan.

5000m -  22:30

Tämä on se viimeinen matka jota yritän radalla. Loput matkat ja varmaan tämänkin joku kokeilu menee sitten tien puolelle. 5 kilometrin pääseminen 22:30 vaatii 4:30 kilometrejä. Tämän ei pitäisi olla kovinkaan paha rasti. Parhaassa kunnossa olen tainnut juosta 4 kilometriä tuota vauhtia. Sitä tarvittaisiin siis vain yksi lisää. Tämä kyllä menee. Toivottavasti saisi 21 alkuisen lopputuloksen.

10km - alle 47 minuuttia                                     

En ole koskaan juossut 10 kilometriä kilpaa. Luultavasti pääseminen alle 47 minuuttia ei ole mahdoton tehtävä, mutta toisaalta matka on kuitenkin kohtalaisen pitkä. Ensimmäisen kokeilun jälkeen näkee, kuinka realistinen tämä tavoite on. Voi olla että tähän pääsen helposti tai sitten en. Mielenkiintoista on vihdoin kokeilla tehdä tätä aikaa.

Puolimaraton  alle 1:42:30

Puolikkaassa olen jo pitkään uhonnut olevani 1:43 tai 1:44 kunnossa. Näyttöjä ei kuitenkaan ole, eli en ole juossut pariin vuoteen yhtään puolikasta. Ensi vuonna vihdoin koitan saada juostua ainakin kaksi puolikasta. Tavoitteeksi on laitettu 1:42:30, joten siihen saa jo vähän juostakin. Reitin pitää myös olla kohtuullisen hyvä, jotta mäet eivät tapa liikaa vauhtia. Silti uskon, että tähän pääsen.

Maraton - alle 4 tuntia

Maratonia en ole koskaan juossut maaliin asti. Polvileikkauksen jälkeen kävin kokeilemassa, mutta jalka ei silloin kestänyt. Sen jälkeen se ei ole kiinnostanut tarpeeksi ja toisaalta en ole koskaan ollut sellaisessa juoksukunnossa, että noin pitkälle matkalle kannattaisi lähteä. Olen sanonut, että en lähde maratonille ennen kuin uskon voittavani isäni ennätysajan, joka taitaa olla 3:47 tai 3:49. Sen verran joustan siitä tavoitteesta, että tavoittelen 3 alkavaa aikaa. Nyt pitää vaan katsoa kalenterista sopiva maraton jolle pystyy keskittymään.

Seikkailukisa tai kisat

Tavoitteena ensi vuodelle olisi löytää yksi tai kaksi pidempää seikkalua mihin voitaisiin lähteä. Alustavasti ohjelmassa olisi ainakin Lost in Kajaani. Jos Endurance Quest järjestetään niin sinne olisi kiva mennä, mutta joku muukin kisa olisi kiva kokeilla. Vaihtoehtoisesti joku pitkä rogaining olisi kiva lisä.

Triathlon

Tri-kisat jäivät multa kokonaan väliin tänä vuonna. Ensikään vuonna ne eivät tule näyttelemään suurta osaa, mutta jonkun olympiamatkan voisi kyllä käydä kokeilemassa. Siinäkin toki tavoitteena uusi ennätys eli alle 2:45. Pienenä ajatuksena on vielä Espoossa järjestettävä puolimatkan kisa, kunhan tarkemmat tiedot siitä järjestetään. Jos reitti on järkevä pyörän ja juoksun osalta niin se voisi olla kiinnostava kisa. Toisaalta puolimatka vaatii niin paljon panostuksia, että voi olla että se jää siksi pois.

Muut urheilut

Muuten ensi vuoden kalenteriin mahtuu luultavammin seuramme 7-ottelu jos semmoinen järjestetään. Myös vaimon kanssa jos löydetään hänen polvileikkauksesta toipumiseen sopiva haaste, niin siihen lähden varmasti hänen kanssan mukaan.

Suunnistusta kuuluu varmasti ensi vuoden ohjelmaan, mutta Jukola jäänee väliin, koska ollaan varmaankin tuohon aikaan reissussa jossain päin. Tosin suunnitelmat ensi kesälle saattaa muuttua, mutta nykyään vanhemman tytön koulu ja vaimon loma-ajat aiheuttavat vähän tiukemmat aikavälit milloin voi reissuun lähteä.

Realistinen arvio tavoitteista

Ilman suurempia vammoja tavoitteet ovat täysin saavutettavissa. Suurimpana haasteena tulee olemaan kalenterin hallinta. Tuossa on kuitenkin 12 eri juoksumatkaa, sen lisäksi vielä 2-4 muuta kisaa. Tavoitteita pitää siis alkaa suorittamaan jo alkuvuodesta. Kevät on taas allergioiden kanssa ollut mulle vaikeaa, niin noi pidemmät pitää varmaan jättää myöhempään. Noilta pidemmiltä kisoilta pitää myös löytää palautumisaikaa, että ei vedä itseään piippuun.

Nyt on kuitenkin selkeät ja mielekkäät tavoitteet laitettu, niin on helpompi motivoida itseään treenaamaan. Lisäksi homman etenemisestä on kiva kirjoitellakin. Ei muuta kuin treenaamaan.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

19. lokakuuta 2014

Maastopyöräilyä Mielakan upeissa maastoissa

Ollaan vierailulla vanhemieni luona Kouvolassa ja olin ottanut mukaan maastopyörän. Isäni oli ostanut itselleen maasturin ja kävimmekin kerran yhteislenkillä. Lauantai-aamuna oli kuitenkin reilusti pakkasta, seitsemisen astetta ja isäni ei halunnut lähteä aamusta pyöräilemään. Minä olin lupautunut auttamaa isoveljeä pävällä, joten ainoa mahdollisuus oli aamusta liikkeelle.

Päätinkin suunnata vanhoihin tuttuihin lähimaastoihin Mielakan laskettelurinteen lähistölle. Mielakassahan on järjestetty useamman kerran maastopyöräilykisoja ihan SM-kisoista lähtien, niin alamäkiajoa kuin maraton kisojakin. Sieltä siis löytyy mahtavia ylämäkiä ja hienoja alamäkiä.

Vaikka pakkasta oli reilusti, niin ilma oli niin kuiva, että liukkautta ei ollut. Heti pienen alkuverryttelyajon jälkeen hyökkäsin takakautta polkua myöten ylös mäkeä. Vaikka keuhkot huusivatkin hoosiannaa, niin ylöspääsy tuntuu aina hienolta. Keli oli niin mahtava, että jäin hetkeksi ihastelemaan maisemia.

Yhteensä taisin tunnin aikana käydä neljä kertaa päällä, joka kerta vähän eri suunnasta. Ensimmäistä kertaa menin myös eturinteen puolella ollutta asfaltoitua mäkiautorataa ylös. Koko mäkeen minulla meni 3:58 aikaa. Nousumetrejä tuohon kertyi 64 metriä ja keskimääräiseksi nousuprosentiksi tuli 14,5 prosenttia. Itselle tuossakin oli muutamia kohtia jossa oikeasti joutui tekemään töitä, että pääsi edes eteenpäin. Tuo laittaa vaan ihmettelemään, kun isoissa kisoissa noustaan parhaimmillaan 20 prosenttista nousuakin. Itsellä menisi varmaan taluttamiseksi.

Ehkä kovan treeniviikon takia ja monien mäkitreenien kautta, maksimisyke jäi 183:een. Ihan kaikkea ei siis saanut kropasta ulosmitattua. Tuo eturinteen mäkiautomäki tulee varmasti olemaan jatkossa kiva testi itselle. Siinä saa aika kivan kuvan siitä kuinka voima ja hapenotto kehittyy. Toki testi on vähän lyhyt, mutta aika kiva mittari silti. Alla sykekäyrät koko lenkiltä.


Kuitenkin kaikkein hienointa maastopyöräilyssä on hienot alamäkipätkät. Niitähän Mielakassa riittää. Polkuja myöten alamäkiä ajaessa saa pienen adrenaliiniryöpyn, kun kokoajan joutuu olemaan todella tarkaavainen mutta silti tulee hieno vauhdin hurma. Hirveällä riskillä en toki yksinäni laskenut, mutta kyllä se vauhti omaan tottumukseen ainakin tuntui aika hienolta.

Mikään kirjoitus ei pysty kuvaamaan tarpeeksi hyvin laskettuja polkuja, niin pienellä googlailulla löysin Youtubesta aika lailla laskemiani polkuja. Jukka Härkönen laskee tässä videossa juuri sitä pätkää, mitä itsekin laskin. Tuolle reitille olivat lisäksi jotkut tehneet kivoja hyppyreitä, joita videon aikaan ollut. Voitte mielessänne lisätä ne vielä matkan varrelle, niin saa hyvän kuvat tuosta polusta.



Maastopyöräily tuollaisessa maastossa ja tuollaisilla poluilla on kyllä hienointa kestävyysurheilua. Tuommoisille toivoisi pääsevänsä useamminkin. Niitä fiiliksiä ei vaan saa mistää muualta.

Suosittelen Mielakan maastoja lämpimästi kaikille. Vaikka alue on pieni, niin polkuja löytyy kohtuullisen paljon. Ei siellä nyt 3-4 tunnin lenkkiä voi heittää, mutta muutaman tunnin voi helposti nautiskella ajellen mäkeä eri suuntiin. Jos vaan omistaa sopivan pyörän ja on liikkeellä tuolla suunnalla, niin kannattaa ehdottamasti käydä kokeilemassa. On se vaan niin siistiä!

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

15. lokakuuta 2014

NouXtreme 2014 Raportti


Sunnuntaina 12.10 oli vuorossa vasta vuoden kolmas kilpailu. Tosin tälläkin kertaa matkassa oltiin enemmän retkihengessä kuin aikaa juoksemassa. Kilpailuna oli siis lähimaastossamme käytävä NouXtreme Solvallassa. Tiedossa oli siis kunnon polkujuoksua mäkisessa maastossa.

Matkasssa olin tällä kertaa kaverini Tuomaksen kanssa. Ilmoittautuminenkin  meni vasta Sunnuntai-aamuun mutta henkisesti päätös lähteä taidettiin tehdä torstaina. Ennakkoilmottautuminen meni kuitenkin silloin kiinni, joten laput saatiin sisälle vasta sunnuntaina.

Jalkaani laitoin Icebugin suunnistusnastarit. Tämä oli ainoa oikea valinta maastoon ja vuodenaikaan nähden. Salomonin maastokengät eivät vaan ole tarpeeksi pitävät mutaiseen maastoon, jossa on paljon juuria. Nastarit tuo pitoa juuriin aivan toisella tavoin kuin mikään maastokenkä. Toki vaimennusta on selkeästi vähemmän, mutta itse olenkin tottunut pieneen vaimennukseen ja matalaan droppiin, joten minulla ei tuon kanssa ollut ongelmia.

Oltiin Tuomaksen kanssa kerran oltu NouXtremessä, vuosi oli ehkäpä 2011. Silloin kyseessä oli hiihtopohjilla juostava kisa, jossa oli paljon mäkiä. Nyt kuitenkin puhuttiin täysiverisestä polkujuoksukisasta. Olimme alunperin ajatelleet pääsevämme 2,5 tuntiin, mutta aika pikaisesti huomattiin, että meidän juoksutekniikkamme ei riittänyt kovempaan vauhdin pitoon. Toki ylipainoisille ylämäet hidastivat aika paljon, mutta tasaisillakaan ei juuri kovempaa vaan päässyt. Tasaisella vauhtia rajoitti enemmän polkujuoksutekniikka kuin kunto.

Maisemat kisassa oli erityisen hienot. Matkan varrella oli monia pieniä hienoja lampia, mutta erityisesti suoalueet jäivät mieleen. Vaikka reitti olikin vain kertaa 10 kilometrin lenkki, niin reittiin oli saatu aika paljon mahtumaan. Oli isoja jyrkkiä mäkiä, avokallio juoksua, tosi vaikeaa louhikkoa ja kunnon suota. Sokerina pohjalla vielä kaksi kertaa Solvallan laskettelurinteen kiipeäminen.

Juoksu kulki vuoden vähäiseen määrään nähden aika kivasti. Kuten monesti muutoinkin ensimmäinen tunti oli hankalin, sitten seuraavat kaksi jo helpompia. Jostain syystä mun kropalla kestää vaan aika kauan lämmitä. Todennäköisesti kyse lienee siitä, että tällä hetkellä toimin paremmin rasva-aineenvaihdunnalla, kun sitä on treenattukin selvästi enemmän.

Kuten kunnon maastojuoksukisaan kuuluu, niin jalat sai märäksi jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Ensimmäinen suo-alue oli jo kilometrin kohdalla ja sen jälkeen soita oli tasaisin väliajoin. Kukaan ei varmasti säilynyt kuivin jaloin tästä reitistä. Itsellä jalat ovat sen verran tottuneet märkiin kenkiin, että mitään ongelmia ei jalkoihin tullut.

Loppuajaksi meille tuli 2:56:18, joka kertoo että reitti oli aika hidas. Kärjen ajatkin painuivat yli 1:38:san ja kun voittaja on 1:10 - 1:15 tasoinen puolikkaan juoksija ja kakkonenkin kokenut polkujuoksija, niin ei omaa suoritustaan tarvi hävetä.  Ehkä tosissaan yrittämällä olisi voinut 15 minuuttia puristamaan pois, mutta en usko että nykykunnossa sen enempää.

Alla reitin korkeuskäyrä oman mittarin mukaan. Kokonaisnousua kertyi 577 metriä. Se on ainakin oman kokemuksen mukaan aika hyvä määrä tuollaiselle lenkille.



Alkukiihdytyksen jälkeen meidän taaksemme jäi vain kolme naista. Sitten ensimmäisen parin kilometrin aikana ohiteltiin, joku 5-6 ihmistä. Matkan varrella taisi tulla kolme selkää vastaan. Silti maaliin meidän jälkeemme ei tullut kuin 3 ihmistä Eli matka söi myös osan porukasta pois.

Omasta kunnosta jäi kyllä tosi hyvä tunne. Kerrankin maalissa tuntui, että olisi voinut hyvin jatkaa vielä yhden kierroksen. Toki se kertoo myös vauhdista, mutta harvemmin silti kolmea tuntia tulee juosten vietettyä. Hyvään suuntaan on kunto selvästi menossa.

Kisa oli kyllä tosi kiva ja suosittelen lämpimästi kaikille. Jos ei ole polkujuoksukokemusta, niin kannattaa ehkä lähteä ekalla kerralla vain 10 kilometrin lenkille. Maisemat on mahtavat ja luonnossahan on erityisen hauska juosta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

28. syyskuuta 2014

Kokemuksia Garmin Fenix 2 mittarista


Kolmisen kuukautta sitten vihdoin luovuin vanhasta Garministani, joka sinänsä oli ihan kunnossa vielä ja vaihdoin uuteen Garminiin Fenix 2:seen. Nyt kun kellon käytöstä on jo tullut vähän kokemusta, ajattelin kertoa omat ajatukseni kellosta. Kattavaa analyysiä hakevien kannattaa katsoa DC Rainmakerin arvostelu.
Kuva Garminin sivuilta.

Muuta sana yleisesti kuitenkin kellosta. Garmin Fenix 2 (performer bundle mulla) on seikkailu-urheiluun, vaellukseen ja ulkoliikuntaan tehty kello, johon on kuitenkin otettu triathlon ominaisuudet mukaan. Kellosta löytyy siis perus juoksu toiminnallisuuksien lisäksi uintitoiminnallisuudet niin altaassa kuin avovedessäkin, korkeus ja lämpötila-anturit sekä kompassin moniin tarkoitukseen, Firstbeatin sykevälivaihteluun liittyviä palautumis ja VO2-mittauksia sekä monipuolista juoksuanalyysiä. Nämä viimeiset siis HRM-Run vyön kanssa, jotka ovat mukana Performer bundlessa.

Olen ollut erittäin tyytyväinen kelloon. Olin sen verran aikainen lintu, että alkuun ohjelmistossa oli jonkin verran bugeja, mutta ohjelmisto on tainnut päivittyä jo varmaan 10 kertaa. Hienoa toimintaa, noin ohjelmistoja pitääkin kehittää.

Juoksu ominaisuudet 

Yksi syistä kellon ostoon oli Juoksun dynamiikka -ominaisuudet. Halusin dataa siitä miten juoksen ja miten juoksua voisi kehittää. Ehkäpä pienenä pettymyksenä, mutta toisaalta positiivisena yllätyksenä, juoksuni oli datan valossa aika hyvää. Kellosta tai siis oikeammin sykevyöstä saa ulos askeleen maassaoloajan, pomppimiskorkeuden, askelfrekvenssin ja askelpituuden.

Vieressä esimerkki yhdestä juoksustani. Keskimääräinen kadenssini oli siis 176 askelta minuutissa, eli 88 askelparia minuutissa. Maksimi on ollut hetkellisesti 210. Tällä tiedolla en kauheasti tee, mutta tuo keskimääräinen kadenssi on tärkeää tietoa  juoksun taloudellisuuden kannalta.

Seuraavana tietona tuossa on keskimääräinen pompinta askelten välillä. Siis kuinka paljon tulee ylös alas liikettä juoksun aikana. Lienee aika helppo ymmärtää, että mitä vähemmän tulee ylös ja alas liikettä, niin sitä taloudellisempaa juoksu on. Garminin datan mukaan, alle 5 prosenttia juoksijoista pääsee alle 6,7 cm pomppimiseen. Eli 6,4 cm pomppiminen on erinomaista. Valitettavan vähän siis mahdollisuus parantaa siinä.

Seuraavana datana on keskimääräinen askeleen maassaoloaika. Tämänkin ymmärtäminen lienee aika selvää. Maassa oltu aika ei vie eteenpäin, vaan vain ilmassa oltu aika on eteenpäin menoa. Mitä vähemmän aikaa maassa, sitä parempi. Tällä lenkillä keskimääräinen maakosketus oli 211 millisekuntia. Tässä en aivan päässyt tuohon parhaaseen 5 prosenttiin, mutta sen raja on 208 millisekuntia eli kaukana ei olla siitäkään.

Alla dataa Garmin Connectista tuolta samaiselta lenkiltä maakosketuksen kestosta. Noista väreistä lila kertoo liikkumisesta 5% prosentin alueella, tuo sininen on hyvällä alueelle ja vihreäkin vielä ok. Oranssit ovat yksittäiset askeleet joissa askel on kestänyt liian kauan. Hienoa näissä datoissa on nähdä myös työ väsymyksen vaikutus. Ihan alkuun askel on ollut todella terävä, jostain 13 minuutin ja 40 minuutin välillä on oltu enemmän sinisellä alueella ja lopuksi askel on taas ollut parempi. Tämä on ainakin itselle mielenkiintoista dataa varsinkin väsymyksen vaikutuksesta.




Askeleen pituus on viimeinen tieto mitä tuosta saadaan. Sitä en ole oikein oppinut käyttämään. Näen jotenkin, että askeleen pituus on vain noiden muiden funktio. Eli jos muut ovat kunnossa, niin askeleen pituus on vain sitten suhteessa kuljettuun vauhtiin.

Juoksu dynamiikka on ainakin itselle ollut mielekästä dataa. Itsellä se on innostanut juoksemaan enemmän. Siinä mielessä kello on toiminut juuri kuten haluankin. Se on tuonut lisää motivaatiota.

Palautumis ja VO2 analyysit

Kello tai oikeammin sykevyö toi mukanaan Firstbeatin teknologiaa hyödyntävät palautumisanalyysit. Palautumispuoli toimii kahdella eri tavoin. Jostain syistä vain juoksulenkeillä toimiva palautumisen tila toimii niin, että noin 5-10 minuutin kohdalla kello kertoo sykevälivaihteluun perustuen, että onko kroppa palautuneessa tilassa vai ei. Tämä on ainakin itselle tärkeä tieto. Toisaalta jokainen kerta kello on sanonut, että palautumisen tila on hyvä. Vaikea siis sanoa tästä toiminnosta sen enempää. Olen kyllä aika hyvin miettinyt, että rasittavimpien lenkkien jälkeen palaudun kunnolla, mutta silti vaikea sanoa miten hyvin tuo oikeasti toimii.

Toinen palautumistieto mitä kellosta saa irti, on jokaisen lenkin jälkeen tieto kuinka pitkään palautuminen kestää. Sen tiedon saa irti kaikista lenkeistä. En ole asiaa sen ihmeemmin tutkinut, mutta luultavasti tieto tulee vain ja ainoastaan sykkeiden kautta. Mitä pidempi lenkki ja mitä korkeammalla ovat sykkeet olleet, sitä pidempi palautumisaika. Varsinkin rauhallisilta, jopa tosi pitkiltä lenkeiltä palautumisajat ovat olleet lyhyitä. Palautumisaika toimii itselleni hyvänä indikaattorina koska voi seuraavaa kovempaa harjoitusta tehdä. Orjallisesti en sitä ole kuitenkaan noudattanut ja kevyitä lenkkejä olen tehnyt, vaikka en kellon mukaan olekaan vielä palautunut.

Kolmas mielenkiintoinen tieto sykevälivaihteluiden perusteella on VO2Max eli maksimaalinen hapenottokyky. Tieto hapenottokyvystä oli saatavilla jo heti alkuun, mutta pidemmän käytön jälkeen lukemat alkoivat tasaantua tiettyyn kohtaan. Tällä hetkellä lukema näyttää minulle 46. Lukeman seuranta toimii lähinnä kirittäjänä minulle. Ei sen tietäminen sinänsä mitään muuta, mutta varsinkin kellon antamat kilpailun ennakointiajat antavat kivaa tietoa jota vastaan itse voisi kilpailla.

Maksimaalisessa hapenottokyvyssä tulee synnynnäiset rajat jossain vaiheessa vastaan, mutta uskoisin että kovalla harjoittelulla voisin saada lukemaa lähelle viittäkymmentä. Seurataan ja ihmetellään mitä kello kertoo.

Triathlon ja Uinti

Yksi syy Fenix 2:sen hankintaan oli se, että se tukee myös triathlonia. Siihen voi laittaa multisport tilaan triathloin lajit ja käyttää samalla tavoin kuin Garmin 910 XT:tä. Kello tukee myös muita multisport yhdistelmiä, joten se sopii hyvin myös seikkailukisoihin.

Uintia olen harrastanut viime aikoina todella vähän. Omakohteiset kokemukset uintikellona ovat siis vähäiset. Kaksi kertaa olen avovedessä pieniä matkoja kellon kanssa uinut. Siinä se toimi hienosti. Kunhan taas aloitan allaskauden, niin sitten saa enemmän kokemuksia siitä puolesta. Toiminnallisuudet ovat kuitenkin samat kuin Garmin 910 XT:ssä jonka käyttöä olen vierestä seurannut paljon. Se ainakin toimii altaassa erittäin hyvin.

Korkeuden mittaus

Yksi mielenkiintoisimmista asioista itselle on ollut korkeuden mittaaminen. Lenkeillä on ollut hienoa seurata korkeusmetrejä ja välillä lenkit ovat jopa vaihtuneet korkeusmetrien keräämiseen. Tämä data on ainakin itselle tosi mielenkiintoista. Sen avulla saa pyörälenkeillä ymmärrystä kuinka isoja mäkiä pyöräkilpailuissa vedetään tai toisaalta kuinka mäkistä oma lähimaasto on.

Korkeusanturia en pitänyt itse mitenkään tärkeänä kelloa ostaessa, mutta se on noussut yhdeksi suosikkiominaisuudekseni. Eilenkin kävin pyörälenkillä keräämässä 485 korkeusmetriä. Välillä metrit alkavat olemaan tärkeämpiä kuin kilometrit. Hauskaa vaihtelua ainakin.

Muut toiminnallisuudet

Kellon konfiguroitavuudesta pidän todella paljon. Jokaiseen lajiin taitaa saada jopa 7 erilaista näyttöä ja jokaiseen näyttöön saa 1-4 asiaa näkyviin yhdellä kertaa. Dataa suorituksen ajaksi saa näkyviin siis ähkyksi asti. Itse olen aina välillä muutellut näkymiä suorituksen jälkeen, kun vasta suorittaessa huomaa mitkä ovat kiinnostavimmat asiat.

Akun kestävyys kellossa on ollut huippuluokkaa. Kovin usein en ole kelloa muistanut ladata, mutta silti akkua hyvin riittää peruslenkeille. Garminin kelloissahan nykyään on ominaisuus laittaa ne pois päältä joka myös auttaa akun kestoon huomattavasti kun sitä ei käytä. Pisin lenkki mikä kellon kanssa on heitetty oli 8 tunnin Endurance Quest, jonka aikana akku ei ollut lähelläkään loppumista. Eli siitä ei tarvitse olla kovin huolissaan.

Kellossahan on paljon muitakin ominaisuuksia. Esimerkiksi siitä pystyy lähettämään livenä GPS lokaatiota puhelimen kautta. Kellon rauta kuitenkin estää samaa aikaa käyttämästä ANT+ sykevyötä, eli saa vain jommankumman toiminnallisuuden. Lisäksi kellosta löytyy retkeilyyn paljon muuta, kuten säävaroitinta ynnä muuta sellaista, mutta minä en ole niitä vielä kokeillut.

Suosittelen kelloa lämpimästi. Ensimmäisten ohjelmistoversioiden bugien jälkeen ei ole ongelmia ollut ja kello on toiminut hyvin. Ominaisuuksia kellosta löytyy erittäin hyvin ja tällä hetkellä en osaa kaivata mitään ominaisuutta lisää. Nyt kun hintakin on vielä tullut alaspäin, niin kannattaa laittaa harkintaa jos urheilulajeihin kuuluu samantyyppisiä kuin minulla. Jos harrastaa pelkkää juoksua niin Garmin 620 on varmaankin parempi valinta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

21. syyskuuta 2014

Juoksukuntoon kesäksi 2015

Oon aina ollut tyyppinä semmoinen, että en oikein jaksa tehdä asioita missä olen jo valmiiksi hyvä ja mitkä olisivat helppoja mulle. Tykkään aina tehdä uutta ja opetella uusia asioita. Ehkä siksi mua kiehtoo ajatus, että minkäköhänlaisen juoksijan musta saisi aikaan vuodessa.

Mun kroppaa ei todellakaan ole tehty juoksuun. Vaikka olen ollut kuinka kuiva rasvasta, niin parhaimmillani painoni on tainnut olla 87 kiloa. Nyt sitä on taas kertynyt melkein kymppi lisää. Silti en koe olevani edes mitenkään kovin lihavassa kunnossa, vaan mulla on vaan ne kuuluisat painavat luut. Tosin taitaa niiden päällä vähän olla rasvaa pitkän talven varalle.

Yksi kestävyysurheiluidoleistani on Läskimaija, joka on onneksi näyttänyt jo moneen kertaan, että paino ei ole este, eikä edes hidaste edes juoksussa. Hän on juossut yli 100 kiloisena maratonin alle 4 tuntiin, vedellyt pitkiä ultrajuoksuja ja triathlonin täysmatkoja kuin vettä vaan. Muutenkin kehotan seuraamaan hänen kirjoituksiaan, niiden kierotuneesta huumorista ei voi olla pitämättä.

Joka tapauksessa, olen päättänyt koittaa juosta vähän enemmän ja parantaa kaikkia juoksuennätyksiäni. Kieltämättä ne ovat sen verran heikkoja, että ei niiden parantaminen pitäisi olla edes kovin kummoinen juttu. Cooperissa pitäisi päästä yli 2830m, 10km en ole koskaan oikein edes juossut, puolikkaalla pitäisi päästä 1:47 tai mielellään reilusti alle ja maraton pitäisi päästä maaliin. Tosin olen itselleni luvannut, että maratonille en lähde ennen kuin olen varma että voin juosta sen alle 4 tuntiin.

Kunhan kisoja alkaa tulemaan kalenteriin vähän enemmän, niin tarkoituksena olisi joku kunnon seikkailukisakin ensi vuodelle. Minimipituutena olisi 7-8 tuntia, mutta voisi se olla pidempikin. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Jos ja kun Bodomille tulee puolikas triathlonkisa, niin sitä voisi kyllä harkita ohjelmaan. Sitä lähemmäs ei kisaa voi enää saada. Katsotaan kun reitti julkaistaan, että kuinka raaka pyöräreitti on tehty ja mihin suuntaan juostaan.

Valitettavasti ensi viikonlopun Jämin rogaining kisa jää väliin. Vaimolla on perjantaina eturistiside leikkaus ja itse saman kokeneena, on kyllä pakko jäädä hänen tuekseen viikonlopuksi hoitamaan lapsia. Itsestäni ei ainakaa olisi ollut lasten hoitajaksi pariin päivään leikkauksesta. Rogaining lajina on sen verran kiinnostava, että ensi vuodelle olisi joku kisa löydettävä.

Jämin tilalla lupauduin parin kaverin kanssa mennä Nouxtremeen Solvallaan vähän juoksemaan polkua ja kohtuu hyviä mäkiä ylös.


Mäkijuoksusta puheenollen, viikolla ollessani treenamassa mäkiä todistin pyörän ja auton kolaria. Vaikka onneksi tässä tapauksessa ei käynytkään pahasti, niin kyllä se taas muistutti, että tarkkana pitää olla tuolla treenatessa. Muistetaan olla kaikki varovaisia niin auton ratissa kuin treenatessakin syksyn pimetessä yhä enemmän.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

7. syyskuuta 2014

7-ottelu 30.8.2014 - raportti

Viime postauksessani spekuloin 7-otteluani, joten kyllä siitä pitää raportti kirjoittaa. Tämänkertainen ottelu oli urheilusta riippumattomista syistä mollivoittoinen, mutta onneksi otteluun sattui muuta onnistuminenkin. Kokonaispisteiksi jäi niinkin heikko tulos kuin 3363, joka jäi kauas arviomastani
3750 pisteestä.  Suurin pettymys oli kuula, mutta myös juoksumatkoilla painovoima vei voiton kertyneestä massasta.

100 metrin aidat (19,43s - 352 pistettä)

Aitoja ei ollut nykykunnossa mitenkään mahdollista mennä kolmella väliaskeleella. Nopeus ei vaan riittänyt, vaikka yritin harjoitella vielä naisten aitojakin matalammilla aidoilla pari kertaa. Lopputuloksena oli siis viidellä väliaskeleella ja kauhealla sipsutuksella varustettu taistelu. Lopussa alkoi jalat jopa vähän hyytyä ja kello pysästyi aikaa 19,43 jolla irtosi pisteitä 352.

Korkeus (140cm - 513 pistettä)

Hyppylajeissa odotuksenikin olivat aika matalalla. Minkäänlaista räjähtävää liikettä tai hyppyä ei ollut tullut tehtyä koko kesänä, joten toiveet olivat matalla. Silti uskalsin aloittaa vasta 125 cm, jotta voimia ei kuluisi turhaan. 135cm tuli jo yksi pudotus ja 140cm meni myös toisella. 145cm ei sitten ollut enää mitään saumoja. Nykypainoon nähden erinomainen onnistuminen

Kuula (11,6m - 635 pistettä)

Kuula menikiin sitten täysin penkin alle. 12,5 metriä oli minimitavoite ja uskoin että 13 metriäkin olisi voinut mennä rikki. Kuula ei vaan lentänyt yhtään mihinkään. Toki enemmän kuin kerran vuodessa työntämällä tulosta saisi varmaan vähän paremmaksi, mutta kyllä kerran vuodessakin pitäisi tuota pidemmälle saada.

200 metriä (29,76s - 499 pistettä)

200 metrin juoksu noudatteli päivän juoksukaavaa, ei vaan löydy nopeutta. Lähdin kovaa, sitten koitin vähän rauhoittaa ja lopussa tulla kovempaa. Vauhtiin taktiikalla ei varmaan ollut mitään merkitystä, mutta henkisesti ainakin ajatteli, että olisi koittanut tehdä jotain oikein. 7-ottelun kolmanneksi tyhmimmällä juoksumatkalla pysyin kuitenkin kohtuu lähellä tavoitettani. Tavoitteena oli 29 sekuntia ja siitä jäätiin vain vähän.

Pituus (458cm - 449 pistettä)

Pituudessa sain yhdellä harjoitushypyllä laitettua askelmerkin kohdaalleen ja sain aikaiseksi kolme ihan onnistunutta hyppyä. Kaikki hypyt laskeutuivat aika lähelle toisiaan, joten mun taso varmaan oli sitten tuossa tällä kertaa.

Keihäs (37,5m - 620 pistettä)

Keihäässä olin unelmoinut 38 metrin heitosta, mutta en oikeasti uskonut, että voisin päästä sinne asti. Ensimmäinen ja viimeinen heitto jäivät vähän 30 metrin päälle, mutta toisella heitolla sain onneksi keihään ihan hyvään asentoon. Heitto lähti anttiruuskasmaisesti matalana, mutta voimaa oli takana onneksi sen verran paljon, että mitta kertyi 37,5 metriä. Tämä oli mun päivän paras onnistuminen.

800 metriä (3:08min - 295 pistettä)

Viimeisenä lajina 800 metriä on aina kamala. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut irti itsestäni ihan niin paljoa kuin olisin halunnut. Ensimmäiseen kierrokseen tuhlautui 1:30 ja toinen meni vielä hitaammin. Itseään ei saanut ahtaalle kuin vasta viimeisellä suoralla, eli liian myöhään. 800 metriä meni päivän mukaisesti alakanttiin. Viime vuotiseen tulokseen tuli 18 sekuntia takkiin, ihan noin paljoa ei ole juoksukunto kuitenkaan huonompi, vaan nyt kyse taisi olla tahdon voimasta.

Kun jotain hyvää etsitään 7-ottelusta, niin se rakensi reilusti motivaatiota harjoitteluun ja painonhallintaan. Eilen tein jo uusia suunnitelmia ensi vuodelle. Näistä lisää myöhemmin, mutta motivaatiota tuntui tulleen kerta heitolla lisää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. elokuuta 2014

7-Ottelu ennakkospekulaatio

Huomenna on jo perinteiseksi muodostunut seuramme Iso Nousun 7-ottelu. Muutaman kerran olen päässyt mukaan osallistumaan ja huomenna on taas tarkoitus kokeilla. Viime vuonna onnistuin ottelemaan 3704 pistettä (tarkat tulokset täällä). Tänä vuonna tuon parantaminen on tavoitteena, mutta kovan työn takana. Nostattaakseni omia tunnelmiani, ajattelin spekuloida lajit läpi viime vuotiseen verrattuna.

Kaiken urheilun erikoisseura Iso Nousun 7-ottelussa on kaksi kilpailua. Ensimmäinen on perinteinen, kuka saa eniten pisteitä. Tämä kilpailu on siksi tylsä, että osallistujajoukko on kovin eritasoista ja eri taustaista. Toinen mielenkiintoisempi kilpailu on, kuka arvaa oman tasonsa parhaiten. Eli jokaisen pitää etukäteen arvioida omat tuloksensa ja lopulta katsotaa kuka sai lähimmäs sen pistemäärän mitä oli arvioinut.

100m Aidat (2013: 18,6s  2014 tavoite: 19s)

100 metrin aidat naisten aitakorkeudella on kuntoilijalle ehkäpä se vaikein laji koko ottelussa. Viime vuonna juoksin 18,6 sekuntia 5 väliaskeleella. Koitin etukäteen muutaman aitavälin 3 askeleella, mutta ei vaan sitten riittänyt uskallus kun piti koko suora mennä. Jos uskallan mennä 3 askeleella, niin tulos voi mennä alle 18, mutta 5 askeleella en usko että pääsen alle 19.

Korkeus (2013: 140cm 2014 tavoite: 140cm)

Vaikka useimmiten ylipaino tarkoittaa ylivoimaa, niin tässä lajissa ylipainosta on valitettavan vähän hyötyä. Viime vuotiseen verrattuna on 1-2 kiloa enemmän ja se estänee tulosparannukset tässä lajissa. Jos 140 pääsen niin olen tyytyväinen, 145 jos menee ihan täydellisesti.

Kuula (2013: 12,36m 2014 tavoite: 13,2m)

Minähän tunnetusti inhoan punttisaleja ja voimailua noin yleensä, niin silti jostain kumman syystä kuula on mulle kohtuullisen vahva laji. Jotenkin siinä pystyn hyödyntämään jalkojen voimaa ja saan käsillä siirrettyä jaloista tulevan voiman kuulaan. Viime vuonna jäin alle 13 metriin. Tälle vuodelle pitää koittaa saada tuo raja rikki. Tämä on myös ainoa laji, jossa on mahdollista saada lajivoitto. Muihin lajeihin meillä on yksi urheilijakin mukana, joka vienee noi kaikki muut lajit.

200 metriä (2013: 28,9s 2014 tavoite: 29s)

200 metriä on yllättävän ilkeä matka. Vaikka matka on lyhyt, niin siinä alkaa happoja kertymään ennen maalia ja puristukseksihan se loppu aina menee. Viime vuonna sain kohtuu hyvän juoksun ja jos tänä vuonna pääsen lähelle sitä, niin olen tyytyväinen.


Pituus (2013: 458 2014 tavoite: 480)

Pituudessa suurin ongelmani johtuu edelleen vuoden 2008 polvivammasta. Olin umpivasenjalkainen lähes kaikessa urheilussa. Tein kaiken vasemmalla ennen tuota vammaa. Ristisiteen, kierukan ja sivusiteiden repeytymisen jälkeen en vaan ole saanut vasuria yhtä räjähtäväksi kuin oikeata. Eli hypyissä olen joutunut opettelemaan hyppäämään oikealla. Se ei vaan ole vieläkään luonnollista ja siksi kärsin ehkä vähän siitä tuloksissa. Hyppyjä kun tulee harjoiteltua se kerran vuodessa, parhaana vuonna kaksi, niin kehitys on hidasta. Koska jossain pitää parantaa, niin pituudessa toivottavasti  tulee se parannus ja menee 480cm rikki.

Keihäs (2013: 36,6m 2014 tavoite 38m)

Keihäässä olen ollut aika onneton ottaen huomioon pesäpallotaustani. Se ei vaan koskaan lähde pisteenä taivaalle, vaan useimmiten täysin vinossa. Viime vuonna sain yhden onnistuneen heiton, jolla tuli tuo 36,6 metriä. Olen vuoden aikana saanut teknistä avustusta (toki suullisesti, ilman yhtään heittoa) jolla luulen saavani vähän pidemmän heiton aikaiseksi. Oikeasti tulokset voivat olla kaikkea 28-40 metrin väliltä, mutta jostainhan se on pakko koittaa parantaa.

800 metriä (2013: 170s (2:50) 2014 tavoite 175s (2:55))

Juoksua olen harrastanut tän kesän aikana todella vähän. Vielä vähemmän olen juossut kovaa, joten tästä ei vaan mitenkään voi olettaa parannusta. Peruskunto on varmasti kovempi kuin viime vuonna mykoplasman ollessa päällä, mutta silti on vaikea uskoa parannukseen tässä. Tavoitteena on toki lähteä täysiä ja katsoa mihin asti jaksaa, mutta tämän laji tulee olemaan tuskaa ja tuloksellisesti täysi yllätys.

Näillä mennään sitten huomenna. Näillä tavoitteilla pitäisi tulla 3749 pistettä. Kisan jälkeen huomisillan herkkuna on ensin Ruotsi-ottelu ja illalla vielä koriksen MM-kisojen avauksessa Suomi-USA. Kunnon urheilupäivä siis.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

11. elokuuta 2014

Jämi 84 MTB Raportti

Alkutalvena tänä vuonna päätettiin vaimoni Maijan kanssa lähteä Jämi 84 maastopyöräkisaan. Lupasin ajaa matkan hänen kanssaan ja niin myös tehtiin. Kyseessä oli molemmille ensimmäinen maastopyöräkisa ja lisäksi Maijalle ylivoimaisesti pitkäkestoisin urheilusuoritus koskaan. Kuten jotkut tietävätkin, kummallakaan meistähän ei ole minkäänlaista kestävyysurheilutaustaa, vaan enemmänkin lyhytkestoisten räjähtävien lajien parista. Se teki tähänkin kisaan oman haasteensta.

Lapset vietiin jo perjantaina hoitoon ja ajelimme Jämille jo silloin. Kävimme ilmoittautumassa perjantaina joskus viiden jälkeen. Maija oli jostain syystä naiset 40-45 sarjassa, vaikka hän ei sinne
vielä hetkeen kuulukkaan. Pieni pettymys oli, että Expo aluetta vasta rakenneltiin tuolloin ja vain Shimano oli kunnolla ehtinyt laittaa kamat esille tullessamme.

Majoituimme 15 minuutin matkan päässä Jämiltä Luomajärven Hevoskievarissa. Paikka oli hieno, hyvin kunnostettu vanha maatalo. Me asuttiin vanhaan aittaan rakennetussa huoneessa. Oltiin myös varattu puolihoito, eli ilta ja aamupala ja ne olivatkin erittäin hyviä niin kilpailun kannalta kuin maultaankin. Jos maalaisromanttinen majoittuminen tai hevoset kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä kokeilemassa paikkaa.

Lauantai-aamuna tulimme Jämille hieman ennen yhdeksää. Paikoitus oli vähän kaukana, mutta pyörillä Jämi areenalle pääsi nopeasti. Suihkukamat jätettiin Jämi Areenalle, vaikka mitään virallista säilytystä siellä ei ollutkaan. Puolisen tuntia odoteltiin sitten lähtöä ennen siirtymistä lähtöalueelle.

Meidät oli laitettu eri lähtöryhmiin vaikka ilmottaumisohjeiden mukaan lähtöryhmät määräytyisivät ilmottautumisajankohdan mukaan. Sain kuitenkin mennä Maijan kanssa samaan myöhäisempään lähtöön ja pääsimme matkaan 10:10.


Kilpailun kulku


Ajateltiin jo etukäteen, että me kuulutaan kisassa viimeisten joukkoon, niin sieltä myös lähdettiin. Ensimmäinen 23 kilometriä oli mukavaa köröttelyä hyväpohjaisia hiekkateitä ja pieni pätkä kangaspolkuakin. Alkumatkan reitti oli jopa vähän liian tasainen. Se meinasi olla jopa hieman tylsä. Ensimmäinen 23 kilometriin meillä meni aikaa noin 1:20. Rauhallista vauhtia siis sekin.

23 kilometrin kääntöpaikka sijaitsii siis kisakeskuksen vieressä. Siitä lähdettiin pidemmälle lenkille. Siinä tuli vastaan ensimmäinen mäki jossa työnnettiin osa matkasta. Jyrkkyyttäkin mäessä oli, mutta osittain kyse oli enemmänkin tottumattomuudesta pehmeään alustaan. Mäen päältä alkoi mielestämme reitin kivoin osuus. Maasto oli kumpuilevaa ja pääsi menemään kivasti ylös ja alaspäin.

Kaikki sujui hyvin jonnekin 35 kilometrin paikalle. Vähän ennen siirtymistä Pirkan reitille ja siellä pienemmille poluille, Maijalla alkoi tulla jostain syystä paha olo ja hän ei saanut syötyä oikein mitään energiaa. Polkuosuus oli ihan hyvin ajettavaa ja kohtuu tasaista, mutta luonnollisesti meidän nopeus vähän hidastui. Lisäksi 40 kilometrin kohdalle sattui pari todella isoa nousua jotka mentiin suosiolla työntäen päälle.

Tätä seurasikin noin 10 kilometrin pätkä pienempää ja isompaa polkua. Niitä oli ihan hauska ajaa, mutta toki huomio keskittyi omalta osaltani Maijan jaksamiseen. Maijan olo heitteli hyvän ja huonon välillä ja välillä päästiin ajelmaan reippaammin välillä mentiin rauhallisemmin. Matka kuitenkin eteni koko ajan.

55 kilometrin jälkeen reitti muuttui isommiksi teiksi. Välillä mentiin pieniä hiekkateitä, välillä isoa torpparin baanaa ja kohtuu paljon ihan asfalttiakin. Näillä pätkillä pystyttiin pitämään kohtuullista vauhtia vaikka Maijan olotila pysyikin yhtä huonona koko ajan.

Viimeiset 10 kilometriä mentiinkin taas pienempää baanaa. Välillä mentiin kuntopolkujen pohjaa ja välillä ihan pientä polkuakin. Pienenä yllätyksenä tuli vielä, että viimeisellä 6 kilometrillä oli aika isoja mäkiä. Niistä suurin osa jouduttiin työntämään ylös ihan varmistaaksemme maaliinpääsy.

Maaliin kuitenkin päästiin kuuden tunnin ajassa. Maija oli supersitkeä, kun yli 3 tuntia jaksoi tulla vaikka olikin paha olo. Minä koitin pääasiassa pysyä suhteellisen hiljaa, koska siinä tilassa kannustamisesta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Vasta 10 kilometriä ennen maalia olin varma, että maaliin päästään.

Alunperin oltiin ajateltu, että puolisen tuntia nopeammin voitaisiin suoriutua, mutta Maijan paha olo, muutamat ketjujen tippumiset ja pari pientä kaatumista veivät varmasti ainakin sen puoli tuntia meidän reissusta.

Ajatuksia kisasta


Reitti oli jokseenkin sitä mitä luvattiin, eli kohtuullisen helppo ajettavaa. Jämin pidemmältä matkalta kuitenkin puuttuivat hitaammat kuntoilijat lähes kokonaan. Jostain syystä kisa ei ole onnistunut houkuttelemaan paikalle enempää aloittelevia pyöräilijöitä, vaikka tulkitsen heidän juuri sitä yrittävän.

Reitin laskut varsinkin ovat kokemattomammille vähän haastavia. Muutamat ovat kivisiä, mutta varsinkin muutamassa laskussa oli todella pehmeää hiekkaa kohtuu kovassa vauhdissa. Nämä varsinkin ovat myrkkyä vähän teknistä kokemusta omaaville pyöräilijöille.

Suurimmalle osalle kilpailijoista reitti on ryhmäajoa ja peesauskisa. Juttujen ja muutamien käymieni keskustelujen perusteella suurin osa matkasta ajetaan lähes maantiepyöräilyn omaisesti kovaa porukassa. Tämä ei luontaisesti ole mieleen kilpailuhenkisille maastopyöräilijöille, eikä toisaalta taas palvele hitaampiakaan kun heille peesausryhmiä ei enää ole.

Kovin suurta poltetta itselle ei noussut lähteä Jämille kokeilemaan yksinään kuinka kovaa tuolla pääsisi. Maijan kanssa voin lähteä, jos hän haluaa uuden yrityksen. Jotain tosta kisasta jäi puuttumaan, vaikka hauskaa sinänsä olikin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

29. heinäkuuta 2014

Palautuminen Endurance Questista

Nyt Endurance Questista on kulunut kolme päivää ja siksi onkin hyvä aika kertoa vähän palautumisesta. Kuitenkin ennen puhetta palautumisesta on hyvä ehkä palata hetkeksi itse kilpailuun.

Kuntosarjan lähtö oli kello 9:00 ja matka-ajaksi meille tuli vähän vaille 8 tuntia. Oltiin siis liikkeellä 9-17 eli päivän kuumimmat tunnit. Sykemittarini mukaan keskilämpötila reissulle oli 28.8 ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy coasteeringin ja finnfoam session kellon lämpötila oli alempi sen ollessa veden alla. Suomen oloihin puhutaan siis hyvin kuumasta kisasta.

Kuumuus, luontaisesti kova hikoaminen, lievä ylipaino ja melontaliivi sekä reppu olivat yhdistelmä jotka tekivät retkestä minulle rankan. Laskeskelin, että reissun aikan join noin 9 litraa nestettä, josta 6 litraa vettä ja 3 litraa Northforce Extremeä. Nesteytys sinänsä toimi hyvin, koska kunnon kramppeja ei tullut, vaan pelkästään krampin alkuja.

Palataanpa aiheeseen, eli palautumiseen. Kisan jälkeen söin järjestäjän lohikeittoa ja sen päälle sitten sipsiä, dracula karkkeja ja yhden jäätelön. Kotona otin vielä palautumisjuomaksi oluen. Ilta meni hyvin, mutta kroppa ei vaan alkanut jäähtymään. Toki sisällä oli kuuma, mutta en hionnut ollenkaan vaan olo tuntui vaan tosi kuumalta. Kävin kylmässä suihkussa, olin pihalla ja käytin jääpussia päässä ja muualla kehossa. Kroppa vaan ei alkanut jäähtyä.

Väsy tuli kohtuu aikaisin, mutta uni ei. Pyörin sängyssä ja sohvalla eri puolilla kämppää koittaen viilentyä ja saada unta. En kuitenkaan hionnut ollenkaan, joka varmaan selitti sitä miksi kroppakaan ei jäähtynyt. Nestettä nautin koko ajan, mutta kaikki meni nopeasti läpi.

Onneksi yöllä, noin kolmen aikaan ulkona oli lämpötila laskenut 16 asteeseen. Silloin menin ulos istuskelemaan vajaaksi puoleksi tunniksi. Siitä vihdoin käynnistyi viilentyminen. Kropassa alkoi tuntumaan viileämmältä ja myös hikoilu alkoi. Tämän jälkeen sainkin unta ja kerkesin nukkua muutaman tunnin ennen kuin vein vaimon töihin ja lähdin kohti Kouvolaa hakemaan lapsia kotiin.

Sunnuntaina ja maanantaina olo on ollut yllättävän hyvä. Ainoastaan pientä lihaskipua on ollut jaloissa, mutta ei mitään pahempaa. Olo on myös ollut yllättävän freesi. Tänään kävinkin jo tunnin ajalemassa maastopyörällä Pirttimäessä. Sykkeet ei oikein nousseet missään mäessä, joten ei kroppa vielä palautunut ole. Mutta en kyllä niin olettanutkaan.

Tuo sisäinen kuumuus oli minulle ihan uusi juttu. Olen normaalisti kova hikoilemaan ja kaikista kovimpienkin suoritusten jälkeen hikoilen yöllä. Nyt oli omituista kun hikeä ei tullut. Ehkäpä joku osaa joskus selittää ilmiön minulle. Onneksi se kuitenkin meni ohi kohtuu helposti.

Lauantaina startataan vaimon kanssa Jämi84:lle. Nyt vielä muutama päivä palautumista niin eiköhän sekin mene kunnialla. Katsotaan jos lyhyen ennakkospekulaation siitäkin ehtisi kirjoittaa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

28. heinäkuuta 2014

Raportti Endurance Questista 26.7.2014 - Team Hylkeet (Kuntosarja)

Olimme molemmat, minä ja Atte, ensimmäisessä seikkailukisassamme. Halusimme kuitenkin kunnon haasteen ja siksi valintamme olikin Endurance Questin kuntosarja. Kuntosarjassakin oli tiedossa 7-10 tuntia hauskuutta eri lajien parissa.

Teimme tavaroiden tarkastuksen jo aiemmin viikolla ja perjantaina pakkasimme autonkin täysin valmiiksi. Lauantai-aamuna ei tarvinut kuin nousta ylös, juoda kahvi, syödä vähän ja hypätä autoon kohti Snappertunaa.

Olimmekin paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme tehdä kaikki valmistelut ennen 8:00 alkanutta karttojen jakoa. Saimme kokeneemmalta seikkailijalta vinkkiä, että mitään ylimääräistä ei kannata jättää suunnittelun ajaksi. Tämä olikin erityisen tärkeää, koska aikaa suunnittelulle ja reittiin tutustumiselle oli käytännössä 25 minuuttia ennen 8:30 ollutta kilpailijoiden puhuttelua.

Teimme karttaan reittejä rasteilta toisille ja muutamalle välille teimme pari vaihtoehtoista reittiäkin. Teimme myös yhden arvausreitin Finnfoam Questille, joka osuikin täysin oikeaan. Lyhyessäkin ajassa saimme aikaan erinomaisen suunnitelman, vaikka ensikertailaisia oltiinkin.

Kilpailun kulku

Prologi


Kilpailu alkoi Prologilla, jossa tiimi sai yhden nipun karttoja. Sen sai avata vasta kun lähtölaukaus kuului. Pian kartan avaamisen jälkeen tajusimme, että karttoja on kaksi erilaista. Toinen on normaali kartta ja toinen peilikuvakartta, jossa itä ja länsi olivat vaihtaneet paikkoja. Peilikuvakartasta puuttuivat myös rastit, joten nekin täytyi siihen piirtää. Teimme pikaisen suunnistelman, että Atte lähtee hakemaan kunnon kartalla rastit kauempaa, minä haen lähemmät rastit pelikuvakartalla.

Sillä aikaa kun kopioin lähialueen rasteja peilikuva karttaan niin Atte kävi hakemassa lähistön puusta yhden rastin korttiin. Sen jälkeen erkauduttiin vähäksi aikaa. Aten reitti oli selvästi pidempi ja hän pääsi seikkailemaan Raaseporin linnassakin, mutta silti varmasti parempi näin päin. Atte on kovempi starttaaja kuin minä, niin rastit varmasti löytyivät nopeammin kuin minulla.

Peilikuvakartasta valitsin alkuun helpoimmat rastit läheltä jotta pääsisin fiilikseen nopeasti. Ensimmäiset 5 rastia löytyikin aikalailla suoraan. Kuudetta etsin jonkun aikaa ja sitten kävi taas se minulle niin perinteinen hetki suunnistaessa kun luulin osaavani. Viimeistä 7:ttä rastia en vaan löytänyt millään. Menin saman taloalueen ympäri 3-4 kertaa ja en vaan tajunnut missä se rasti on. Minulle tuli jo sen verran epätoivo, että kävin kurkkaamassa josko Atte olisi palannut kentälle ja olisi voinut tulla auttamaan minua.

Ei kuitenkaan ollut ja menin vielä kerran hyvin rauhassa kohti rastia. Se löytyikin puusta jonka läheltä olin mennyt jo monta kertaa. Manasin typeryyttäni ja spurttasin kohti vaihtoa. Atte ei ollut kuitenkaan palannut pidemmältä matkaltaan, joten sain pienen hengähdystauon. Jälkikäteen oli varmaan ihan tarpeellinen tauko, kun sykeanalyysista näin, että maksimit olivat olleet suunnistaessa 192 ja monta kertaa oltiin oltu yli 180 sykkeissä.

Viitisen minuuttia Attea odoteltuani hän saapuikin paikalle. Valitettavasti Atella oli huonoja uutisia. Hän oli hukannut viimeisen rastin jälkeen rastikortin ja huomasi sen vasta juuri ennen saapumista takaisin. Yhdessä tuumin lähdettiin korttia etsimään. Hyvällä tuurilla se löytyikin kauheasta ryteiköstä jonka läpi Atte oli tullut. Aikaa häsellyksessä meni 20 minuuttia, mutta noin pitkässä kisassa se ei haitannut mitään.

Kohti melontaa


Starttipaikalta lähdimme lähes 40 minuuttia ensimmäisten perään kohti melontaa. Sijoituksemme oli tässä vaiheessa 14. Matkan varrella oli kaksi CP:tä jotka piti käydä noutamassa. Karttaan tottumattomuuttamme ja prologin harmituksessa pummasimme heti ensimmäisen risteyksen.

Ensimmäisen risteyksen pummaus (Kartta EQ:n GPS seurannasta)






Tästä matka alkoi kuitenkin sujumaan paremmin. CP1 ja CP2 löydettiin hyvin ja melonnan lähtöpaikkakin pienen epäröinnin jälkeen. Muutkin olivat tehneet virheitä, koska melomaan lähdimme sijalla 11 (sijoituksista ei ollut kisan aikana mitään tietoja, mutta jälkikäteen näitä katselin täältä)

Melontaa mahtavassa kelissä


Vaihto melontaan tapahtui kohtuullisen ripeästi. Lippu laitettiin kiinni vasta kolmanteen kajakkiin, kun ensimmäiseen lippua ei saanut ja toinen oli täynnä vettä. Kamat saatiin nopeasti kyytiin ja liivit päälle. Aika nopeasti matka pääsikin alkuun. Reitillä oli kaksi rastia ja yksi TA piste. Välissä piti olla Coasteering, mutta sinilevän takia se oltiin jouduttu muuttamaan vasta juoksuosuuden alkuun järvelle.

 (Kartta EQ:n GPS seurannasta)


Tullessamme satuimme bongaamaan, että joku tiimi meloi siltarummusta läpi ja se toikin huomattavan oikaisun reittiin. Tämä oli jäänyt ainakin etukäteissuunnittelussa huomaamatta, mutta melkein kaikki sen olivat kuitenkin tajunneet jossain vaiheessa. Siltarumpu näkyy ihan isomman kartan yläreunassa. Vieressä suurennos kohdasta. Käyttämämme kartta oli 1:33000, joten siitä sitä oli vaikea huomata. Heti TA:n vieressä ollut alue oli kieltoaluetta, joten siitä ei kajakkia olisi voinut kantaa ylitse.

Kaksikolla olimme päässeet kerran harjoittelemaan, mutta silloin meillä oli peräsin käytössä. Nyt peräsintä ei ollut ja suoraan pääsemisessä oli pieniä vaikeuksia. Atella meinasi palaa käämi minun sähläilyssäni, mutta pelihuumori onneksi riitti ja melonta alkoi sujumaan vähän paremmin. Vauhtia saatiin pidettyä aika hyvin.

CP ja TA paikat olivat sen verran ahtaita, että varsinkin ensimmäisellä paikalla jouduimme odottamaan jonkun aikaa että pääsimme leimaamaan. Muilla paikoilla jätimme viereen ja kiersimme vähän pidemmältä leimaamaan. Melonta sujui kokomukseen nähden hyvin ja oli lopulta tosi hauskaa. Sitä pitäisi päästä tekemään enemmän.

Kohti Juoksua ja Coasteeringia


Melonnan jälkeen kajakki piti kantaa vielä parkkipaikalle. Sen jälkeen täytimme juomat ja lähdimme melontaliivit päällä kohti juoksua ja coasteeringia. Jossain vaiheessa olimme ohittaneet 2 paria, koska melonnasta lähdimme 9:ntenä. Matkalla oli 3 rastia joihin löysimme ilman mitään ongelmia. Aikaa siirtymään kului noin 45 minuuttia, joka tuntui pyöräilypaita, melontaliivi ja numeroliivi päällä, sekä reppu selässsä aika kuumalta reissulta 30 asteen helteessä. 
Kartta EQ:n GPS seurannasta

TA 5:selta suunnistimme uusittujen ohjeiden mukaisesti kohti coasteeringia. Uusia rasteja oli kolme. Tukalan kuumuuden jäljiltä oikein odotimme pääsyä järviveteen. Harvoin on täydessä varustuksessa uinti tuntunut niin kivalta kuin silloin. Kesän olemattomat uintikerrat näkyivät coasteeringissa ja uinti teki minulle tiukkaa. Attehan on oikeasti vesieläin ja veteli maalla ja järvessä samaa vauhtia. Minulla meinasi viimeisessä ylityksessä krampata pohje, joka ei koskaan ole kiva tunne uidessa.

Samaan aikaan meidän kanssamme oli Ällät. Samaan aikaan heidän kanssaan tehtiin vesien ylitykset, mutta jalalle he olivat ylipainoisia hylkeitä hieman nopeampia ja saapuivatkin TA6:selle ennen meitä.

CP 17 päätimme ottaa henkisen helpotuksen ja mennä selvästi hitaampaa tietä pitkin. Aikaa reitinvalintaan tuhlautui varmasti 7 minuuttia, mutta valinta oli tietoinen kun kuumuus ja metsässä rämpiminen alkoi käymään mielen päälle. 

CP 17:sta odottikin mahtava yllätys. Yksi kilpailun kohokohdista ainakin itselle. Siellä Questina oli pitkä vaijeriliuku yli suoalueen. Joku järjestäjistä oli ottamassa kuviakin siellä, mutta en ole ainakaa vielä löytänyt omaa kuvaani mistään. Palauttelijoilla oli ollut kamera mukana koko retken ajan ja tästä hienosta Youtube pätkästä löytyy myös tämä hieno suon yli liuku (tässä kohdasta 5:46). Sieltä suunnattiinkin kohti TA6:sta ja viimeistä pyöräosuutta.

Viimeinen pyöräily ja pari tehtävää


TA6:selta lähdimme sijalla 7, eli olimme hitaallakin löntystelyllä onnistuneet ohittamaan yhden joukkueen. Ällät ohitimme vaihtopaikalla, kun me suoriuduttiin heitä nopeammin eteenpäin. Muutama joukkue edellämme olivat käyneet ensin juoksut ja sitten vasta Coasteeringit, ajallisesti tuossa ei varmaan suurta eroa tullut puoleen eikä toiseen.

Heti ensimmäinen pyörärasti olikin tehtävärasti jossa Finnfoamilla piti kuljettaa itsensä, kaikki kamat ja siis pyöräkin yli järven. Nopeasti saatiin aseteltua itsemme vaahtomuovin päälle. Laitettiin mukana olleet uintipadit käsiin ja alettiin meloa käsillä. Koko ylitykseen ei mennyt aikaa kuin 10 minuuttia, mutta ne oli mun kisan pisimmät 10 minuuttia. Jotenkin homma tuntui rankalta ja asento oli äärimmäisen huono. Kovin paljoa en asentoa uskaltanut korjata, kun riskinä oli, että Wilier olisi lähtenyt kohti järven pohjaa.

Vesieläimenä Atte oli nopea tässäkin, niin itse yritin kaikkeni pitää hyvää vauhtia yllä. Team Bike Rally tavoitettiinkin tuolla osuudella ja pyörällä päästiin lähtemään nopeasti heidän peräänsä. Tiimin nimeä kunnioittaen pojat katosivat fillarilla kuitenkin horisonttiin hyvin pian ja me jatkoimme leppoisaa matkaamme ihan kahden.

Kuva Avanti Adventurelta
Kolmanneksi viimeiselle rastille teimme vielä pienen 5 minuutin virheen, kun emme huomanneet yhtä tienristeystä. Se näytti menevän vilja-aitan pihaan ja ajoimme siitä vähän matkaa ohi ennen kuin tajusimme virheemme. Mitään suurta harmia tuosta ei kuitenkaan koitunut.

Toiseksi viimeisellä rastilla oli laskeutumistehtävä. Laskeutumiskokemukset molemmilla meillä rajoittui yhteen kertaan, joten hieman epävarma olo oli ennen ylösmenoa. Paikalla ollut henkilökunta oli kuitenkin niin asiantuntevaa, että huoleni haihtuivat heti ja pääsin oikein nautiskelemaan laskeutumisesta. (vieressä Avanti Adventuren kisareportterin hieno kuva jonkun toisen tiimin laskeutumisesta)

Tästä sitten suuntasimme viimeisen rastin kautta kohti maalia. Suunnistus sujui hyvin ja koitimme pitää vähän vauhtiakin. Ihan lopussa alkoi vähän matka painaa kramppien muodossa ja lisäksi GPS:mme hyytyi noin 1,5 kilometriä ennen maalia. Maalin jälkeen odottikin jo muutama tekstiviesti kysyen, että ajoimme metsään vai mitä oikein tapahtui.

Hylkeet maalissa
Maalin kentälle oli vielä kehitetty jalkapallomaalin ylitys ja tolppaan kiipeämistehtävät. Rehellisesti näistä jäi vähän teennäinen ja kikkailun maku. Niitä ei oikeasti tarvittaisi noin mahtavan kilpailun ja luontoelämyksen jälkeen. Maaliin saavuimme 7:nä vähän alle 8 tunnissa. Tavoitteenamme oli päästä kulkemaan koko rata, joten siinä suhteessa oltiin reilusti etuajassa.

Koko kilpailu oli mahtava elämys. Kuumuus teki kisasta vähän rankemman, mutta muuten se ei ollut ihan niin paha kuin oletin.

Koko järjestelytoimikunta ansaitsee suuret kiitokset. Voi vain kuvitella minkä työn kilpailun johtajat ja muut joutuvat tekemään tällaisen eteen. Iso kiitos ja kumarrus kaikille heille. Kiitos myös kanssakilpailjoille, suurin osa moikkaili kivasti matkan aikana ja mieli oli kaikilla korkealla.

Endurance Questeja on taidettu järjestää joka toinen vuosi tai harvemmin, joten ensi vuonna tästä herkusta ei varmaan pääse nauttimaan. Omaan kalenteriin seikkailukisoja tulee varmasti lisää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

P.S Kisasta palautuminen on ollut oma mielenkiintoinen prosessi, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kun tämä on jo liian pitkä tarina muutenkin.

22. heinäkuuta 2014

Kohti Endurance Questia

Neljä päivää vielä jäljellä ennenkuin startataan elämäni ensimmäiseen seikkailukisaan. Kyseessä on siis Endurance Questin kuntosarja, jossa ihanneaika on 6 tuntia 5 minuuttia. Todellisuudessa kyse on siis jostain 7-9 tunnin kilpailusta.

Lopullinen rata karttoineen saadaan vasta reilu tunti ennen kilpailun alkua, mutta viimeisen viikon kuluessa on kuitenkin tihkunut lisää tietoa kilpailusta. Lajit esimerkiksi jakaantuvat seuraavanlaisesti:

  • Kajakki - 1h 20 min
  • Pyörä - 1h 50 min
  • Juoksu - 1h 25 min
  • Coasteering - 1h
  • Tehtävät - 30 min
Näiden lisäksi myös ratakaaviot ilmestyivät eilen, jotka kertoivat, että tehtäviä on kahdessa eri pisteessä ja lisäksi on vielä köysiosuus. Käytännössä siis noihin mennee aikaa enemmän kuin 30 minuuttia. Pyöräilyt ovat lisäksi jakaantuneet viiteen eri osaan, eli kaikki pyöräilyt ovat lyhyitä osuuksia, jossa saa tykittää vauhdilla, jos vaan pysyy kartalla. Coasteering osuus on melonnan puolessa matkassa, eli muutama tunti ollaan melkoisen märkiä.

Valmistava harjoitus viime perjantaina

Viime perjantaina pääsimme tiimikaverin kanssa tekemään valmistavan harjoituksen Itä-Suomessa mökillä. Aloitimme aamumme juoksuosuudella jossa vetelimme hiekkateillä ja pystymetsässä. Juoksu ei tällä hetkellä ole lähelläkään siinä kuosissa kuin toivoisin, mutta osuus sujui silti kohtuullisesti. Reilu tunnin juoksimme ympäriinsä ihastellen hienoja järvimaisemia ja kiipeillen vähän mäkiä.


Juoksun ongelmat ovat tällä hetkellä ylipaino ja vähäinen juoksumäärä. Vaikka läskiä ei tunnu olevan kyljissä kovinkaan paljoa, niin painoa on 3-4 kiloa enemmän kuin viime vuonna. Ehkäpä monipuolisempi ylävartalo treenaaminen on tuonut sinne lihaksia jotka painavat. Oli syy miikä hyvänsä, niin silti se haittaa juoksua. Juoksumäärät ovat jääneet koko vuoden osalta 1-2 kertaan viikossa. Yhteensä juoksuja ja suunnistuksia on tälle vuodelle kertynyt 35 kertaa ja viikkonumero näyttää 33, niin on aika helppo laskea, että vähän on juostu.

Juoksusta vaihdoimme kaksikkokajakkiin. Tässä välissä hoidimme pari Questia, kun kävimme mökin läheisyydessä hakemassa viikonlopun vedet jalan ja valmistelimme kajakin lähtökuntoon. 

Olin ensimmäistä kertaa kaksikossa ja muutenkin melontakokemukseni ovat hyvin vähäisiä. Ensimmäinen puoli tuntia menikin opetellessa peräsimen käyttöä. Oli jotenkin vaikeaa saada ensin jalat oikeaa asentoon, että peräsintä pystyi jaloilla käyttämään ja toisaalta kääntelin kajakkia vähän liian paljon. 

Alun jälkeen yhteispelimme alkoi sujumaan hyvin ja loppuun asti pystyimmekin pitämään alta 8 minuutin kilometrivauhtia. Keli oli toki todella tyyni joka helpotti aika paljon. Kokonaismatkaksi meille tuli noin 17 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Vähän enemmän kuin EQ:ssa tarvitaan, mutta se oli silti hyvä harjoitus.  Suurin haaste melonnassa oli minun nivusteni liikkuvuus peräsimen käytössä. Sitä onneksi voi vielä parantaa viimeisen viikon aikana.

Melonnasta hyppäsimme pyörien selkään ja teimme noin kahden tunnin maaseutu suunnistuksen. Pääosin hiekkateitä pitkin menimme ristiin rastii koittaen koko ajan pysyä kartalla. Mäkiä kävimme keräämässä kiitettävästi ja nousumetrejä taisikin kertyä 350 metriä pariin tuntiin. Vauhtia jaksoimme pitää hyvin. Pyöräily onkin meille se vahvin laji.

Viimeiseksi osuudeksi olimme jättäneet kaljakellunnan, eli siis coasteeringin. Coasteeringin on oikeasti rannikkosuunnistusta, jossa mennään välillä veden ylitse ja välillä juosten rasteja etsien. Hommassa saa käyttää uimapatjaa ja uimapatjan käyttöä harjoittelimmekin 500 metriä. Täydessä varustuksessa oli aika haastavaa päästä patjan päälle ja eteenpäin menokaan ei ollut kaikista nopeinta. Muutaman lisätreenin jäljiltä kuitenkin luulen, että jotenkin opimme pysymään patjoilla ja pääsemään eteenpäin. Saa nähdä mitä laji sitten oikeasti tuo kun ollaan merellä ja aalloissa. 

Kokonaiskestoksi valmistavalle harjoitukselle tuli lähes 7 tuntia. Aivan riittävä harjoitus kertomaan, että kunnosta homman läpipääsy ei jää kiinni, kunhan saamme sopivasti tankattua ja löydämme rasteille hyvin. Lisäksi ainakin köysitehtävät ovat meille vieraita, joten niissä saattaa kestää, muista Tehtävistähän ei tiedä etukäteen, joten ne sitten näkee paikan päällä.

Ensi lauantaina sitten startataan. Tiimimme on Team Hylkeet, tiimin esittely löytyy täältä. Kaikille joukkuille jaetaan GPS seuranta, josta kilpailua voi seurata. Toivottavasti tämä koskee myös kuntosarjan joukkueita, jolloin meidänkin etenemistä voi seurata livenä. Ohjeet kilpailun seuraamiseen löytyy täältä


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

5. heinäkuuta 2014

Saamatonta treeneissä ja blogissa

Melkein kolme kuukautta on vierähtynyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin. Kuntoilupuolella ei ole ollut paljoa kerrottavaa, treenejä on tullut kohtuullisesti. Toukokuun alussa käytiin koko perhe Kaliforniassa, jossa siskoni miehineen asuu. Siellä treenaminen jäi vähiin, mutta sen jälkeen on sentään vähän saanut treenattua.



Kisko DNS


Kiskon triathlon jäi tänä vuonna kokonaan väliin. Kunto oli vielä huhtikuun lopussa menossa kovaa vauhtia ylöspäin. Kalifornian reissun olinkin suunnitellut ottavan ihan lomailuna, mutta sen jälkeen en päässyt treenaamaan toivotusti. Lähdin reissusta yhden kotipäivän jälkeen Lontooseen töihin ja sieltä sain jonkun ilkeän viruksen joka vei voimat reiluksi viikoksi. Sitten parannuttuani olin vielä yhden työviikon Philadelphiassa ja siellä treenaminen jäi vähäiseksi. Taukoa tulikin lähes 5 viikkoa ja kunto kerkesi sukeltaa turhan paljon.

Teinkin muutama viikko ennen Kiskoa säälittävän päätöksen jättää Kiskon kisa väliin. Alkukesän kylmät ilmat vielä pahensi treenimotivaation tippumista ja jäin sitten kokonaan sieltä kisasta pois. Luultavasti se tarkoittaa, että tälle vuodelle ei tule yhtään triathlon kisaa.

Endurance Quest


Jotain sentään on tapahtunut kuntoilurintamallakin. Ilmoittauduttiin kaverini Aten kanssa Endurance Questin kuntosarjaan. Kuntosarja on 7-10 tuntia kestävä saaristoseikkailu, jossa pääpaino melonnalla ja maastopyöräilyllä. Lisäksi tarjolla on juoksua (suunnistusta) ja coasteeringia. Pienen motivaatiokuopan reunalla ollessani, tämä oli kiva kisa saada kalenteriin.

Suurin haaste minulle tässä kisassa on täydellinen melontakokemuksen puute. Elämäni melontakokemus on vähäisempi kuin EQ:ssa oleva melontamatka. Onneksi kisaan on vielä 3 viikkoa ja kolmessa viikossa oppii kyllä melonnan salat. Ja onneksi kyseessä on kaksikolla melonta, niin Atte ei pääse karkuun vaikka kuinka on parempi meloja kuin minä.

Jämi 84 MTB


Toisena kisana kalenterissa on Jämi 84 MTB. Siihen olen lähdössä vaimoni kanssa ja olen luvannut mennä koko matkan hänen kanssaan. Hänen matkavauhtinsa on kyllä kehittynyt sen verran, että en yksin niin kauhean paljon nopeampaa ajaisi kuitenkaan. Mäissä ehkä tulee suurin ero, voimaa minulla on kuitenkin sen verran enemmän.

Jämillä kisataan tasan viikko EQ:n jälkeen, että se tuo omat haasteensa palautumiselle. Eiköhän EQ:sta palaudu viikossa, kunhan vaan malttaa ottaa tuon viikon rauhassa.

Suunta hukassa


Jostain syystä treenimotivaatio on ollut vähän hukassa alkukesän. Triahlon treenaaminen on jäänyt nolliin. Kertaakaan en ole käynyt avovedessä enkä ole tehnyt yhtään pyörä-juoksu yhdistelmää. Juokseminenkin on ollut tosi vähäistä. Pääasiassa maastossa olen juossut, maantiellä en oikeastaan ollenkaan.

Jotain uutta pitäisi keksiä, että saisi jotain järkeä treenaamiseen. Ehkä pitäisi keksiä joku tavoite jota kohti treenaisi. Maraton syksyllä on vielä käynyt mielessä, mutta paljon maantiellä juokseminen vaan tuntuu niin vastenmieliseltä ajatukselta, että saattaa jäädä väliin. Ehkä puolikkaalle Vantalla voisi vielä päästä kuntoon.

Onneksi on kesä vasta alussa ja EQ ja Jämi edessä. Ehkä se on vaan loppukesä nautiskeltava kaikista lajeista ja katottava tilannetta syksyllä uudestaan. Toivon suuresti että seikkailukisoista tulee mun juttuni ainakin vähäksi aikaa, mutta katotaan EQ:n jälkeen fiilikset.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

12. huhtikuuta 2014

Kunto kohoamassa hitaasti, mutta varmasti

Treenit ovat sujuneet ihan hyvin. Määrää on tullut tehtyä kohtuullisesti ja pääosin suunnitelmien mukaan. Viime viikolla tosin kärsin monen vuoden tauon jälkeen vatsataudin, mutta siitäkin palautui vajaan viikon levolla. Se osui määräviikolle, mutta en tällä viikolla kuitenkaan aivan kamalasti koittanut saada menetettyä määrää kiinni.

Tämän vuoden päätavoitteena on juoksemisen parantaminen. Kovin hyvää juoksijaa minusta ei varmasti koskaan tule tällä ruuminrakenteella, mutta jos triathlonia kuitenkin haluaa vähän harrastaa, niin juoksun pitää parantua huomattavasti.

Tämän vuoden juoksuissa olen keskittynyt pitkien lenkkien rauhallisuuteen, muutamiin aika koviin intervalleihin ja sitten juoksutekniikkaharjoituksiin. Pitkät lenkit ovat ainakin sujuneet helpommin kuin koskaan aiemmin ja juoksuasento tuntuu paremmalta kuin ennen. Juoksuvauhdit ovat olleet tosi rauhallisia, kaikki pidemmät lenkit 6:20-6:40 kilometrivauhtia. Se on vaan uskottava omaan tekemiseen, että vauhtia saa sitten kesällä, kunhan pohjat on hyvässä kunnossa.

Maastopyörällä kilometrejä on kertynyt vajaa sata ja maantiepyörä on pysynyt varastossa vielä. Pyörällä ollaan siis vähän viime vuotta jäljessä. Viime vuonna tuli viihdyttyä rullien päällä niin pohjia tuli sitä kautta. Tänä vuonna tavoitteet on muualla, niin pyörällä tulee otettua vähän takapakkia, mutta kaikkeen ei voi keskittyä.

Uinti on tuntunut todella hyvältä joka kerta, vaikka uintimäärät ovat ihan mitättömiä. Muutamia uinteja on kertynyt koko vuonna, mutta jokaisella kerralla on mennyt hyvin. Vähäisellä uinnilla mennään, mutta eiköhän sen Olympiamatkan uinnin selviä vähäisilläkin pohjilla.

Terveystilanne on ollut selvästi parempi kuin viime vuonna. Viime vuonna oli ehtinyt tähän mennessä kertyä jo 18 sairaspäivää.Nyt niitä on kertynyt 7 päivää, josta vatsataudille ei oikein mitään voi. Treenimäärä tunneissa on aikalailla samanlainen kuin viime vuonna. Viime vuonna pitkistä hiihtotreeneistä tuli tunteja, jotka tänä vuonna jäi pois.

Nyt edessä on pari viikkoa taas reilumpaa treenaamista. Lähinnä pitkiä juoksuja ja pitkiä maastopyöräilyä. Kevät on aina mun keuhkoille vaikeaa aikaa, niin tosi kovat treenit ovat aika vaikeita. 1,5 kuukauden päästä se varmaan taas helpottaa.

Näillä mennään kohti lomaa ja kesää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen