28. heinäkuuta 2014

Raportti Endurance Questista 26.7.2014 - Team Hylkeet (Kuntosarja)

Olimme molemmat, minä ja Atte, ensimmäisessä seikkailukisassamme. Halusimme kuitenkin kunnon haasteen ja siksi valintamme olikin Endurance Questin kuntosarja. Kuntosarjassakin oli tiedossa 7-10 tuntia hauskuutta eri lajien parissa.

Teimme tavaroiden tarkastuksen jo aiemmin viikolla ja perjantaina pakkasimme autonkin täysin valmiiksi. Lauantai-aamuna ei tarvinut kuin nousta ylös, juoda kahvi, syödä vähän ja hypätä autoon kohti Snappertunaa.

Olimmekin paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme tehdä kaikki valmistelut ennen 8:00 alkanutta karttojen jakoa. Saimme kokeneemmalta seikkailijalta vinkkiä, että mitään ylimääräistä ei kannata jättää suunnittelun ajaksi. Tämä olikin erityisen tärkeää, koska aikaa suunnittelulle ja reittiin tutustumiselle oli käytännössä 25 minuuttia ennen 8:30 ollutta kilpailijoiden puhuttelua.

Teimme karttaan reittejä rasteilta toisille ja muutamalle välille teimme pari vaihtoehtoista reittiäkin. Teimme myös yhden arvausreitin Finnfoam Questille, joka osuikin täysin oikeaan. Lyhyessäkin ajassa saimme aikaan erinomaisen suunnitelman, vaikka ensikertailaisia oltiinkin.

Kilpailun kulku

Prologi


Kilpailu alkoi Prologilla, jossa tiimi sai yhden nipun karttoja. Sen sai avata vasta kun lähtölaukaus kuului. Pian kartan avaamisen jälkeen tajusimme, että karttoja on kaksi erilaista. Toinen on normaali kartta ja toinen peilikuvakartta, jossa itä ja länsi olivat vaihtaneet paikkoja. Peilikuvakartasta puuttuivat myös rastit, joten nekin täytyi siihen piirtää. Teimme pikaisen suunnistelman, että Atte lähtee hakemaan kunnon kartalla rastit kauempaa, minä haen lähemmät rastit pelikuvakartalla.

Sillä aikaa kun kopioin lähialueen rasteja peilikuva karttaan niin Atte kävi hakemassa lähistön puusta yhden rastin korttiin. Sen jälkeen erkauduttiin vähäksi aikaa. Aten reitti oli selvästi pidempi ja hän pääsi seikkailemaan Raaseporin linnassakin, mutta silti varmasti parempi näin päin. Atte on kovempi starttaaja kuin minä, niin rastit varmasti löytyivät nopeammin kuin minulla.

Peilikuvakartasta valitsin alkuun helpoimmat rastit läheltä jotta pääsisin fiilikseen nopeasti. Ensimmäiset 5 rastia löytyikin aikalailla suoraan. Kuudetta etsin jonkun aikaa ja sitten kävi taas se minulle niin perinteinen hetki suunnistaessa kun luulin osaavani. Viimeistä 7:ttä rastia en vaan löytänyt millään. Menin saman taloalueen ympäri 3-4 kertaa ja en vaan tajunnut missä se rasti on. Minulle tuli jo sen verran epätoivo, että kävin kurkkaamassa josko Atte olisi palannut kentälle ja olisi voinut tulla auttamaan minua.

Ei kuitenkaan ollut ja menin vielä kerran hyvin rauhassa kohti rastia. Se löytyikin puusta jonka läheltä olin mennyt jo monta kertaa. Manasin typeryyttäni ja spurttasin kohti vaihtoa. Atte ei ollut kuitenkaan palannut pidemmältä matkaltaan, joten sain pienen hengähdystauon. Jälkikäteen oli varmaan ihan tarpeellinen tauko, kun sykeanalyysista näin, että maksimit olivat olleet suunnistaessa 192 ja monta kertaa oltiin oltu yli 180 sykkeissä.

Viitisen minuuttia Attea odoteltuani hän saapuikin paikalle. Valitettavasti Atella oli huonoja uutisia. Hän oli hukannut viimeisen rastin jälkeen rastikortin ja huomasi sen vasta juuri ennen saapumista takaisin. Yhdessä tuumin lähdettiin korttia etsimään. Hyvällä tuurilla se löytyikin kauheasta ryteiköstä jonka läpi Atte oli tullut. Aikaa häsellyksessä meni 20 minuuttia, mutta noin pitkässä kisassa se ei haitannut mitään.

Kohti melontaa


Starttipaikalta lähdimme lähes 40 minuuttia ensimmäisten perään kohti melontaa. Sijoituksemme oli tässä vaiheessa 14. Matkan varrella oli kaksi CP:tä jotka piti käydä noutamassa. Karttaan tottumattomuuttamme ja prologin harmituksessa pummasimme heti ensimmäisen risteyksen.

Ensimmäisen risteyksen pummaus (Kartta EQ:n GPS seurannasta)






Tästä matka alkoi kuitenkin sujumaan paremmin. CP1 ja CP2 löydettiin hyvin ja melonnan lähtöpaikkakin pienen epäröinnin jälkeen. Muutkin olivat tehneet virheitä, koska melomaan lähdimme sijalla 11 (sijoituksista ei ollut kisan aikana mitään tietoja, mutta jälkikäteen näitä katselin täältä)

Melontaa mahtavassa kelissä


Vaihto melontaan tapahtui kohtuullisen ripeästi. Lippu laitettiin kiinni vasta kolmanteen kajakkiin, kun ensimmäiseen lippua ei saanut ja toinen oli täynnä vettä. Kamat saatiin nopeasti kyytiin ja liivit päälle. Aika nopeasti matka pääsikin alkuun. Reitillä oli kaksi rastia ja yksi TA piste. Välissä piti olla Coasteering, mutta sinilevän takia se oltiin jouduttu muuttamaan vasta juoksuosuuden alkuun järvelle.

 (Kartta EQ:n GPS seurannasta)


Tullessamme satuimme bongaamaan, että joku tiimi meloi siltarummusta läpi ja se toikin huomattavan oikaisun reittiin. Tämä oli jäänyt ainakin etukäteissuunnittelussa huomaamatta, mutta melkein kaikki sen olivat kuitenkin tajunneet jossain vaiheessa. Siltarumpu näkyy ihan isomman kartan yläreunassa. Vieressä suurennos kohdasta. Käyttämämme kartta oli 1:33000, joten siitä sitä oli vaikea huomata. Heti TA:n vieressä ollut alue oli kieltoaluetta, joten siitä ei kajakkia olisi voinut kantaa ylitse.

Kaksikolla olimme päässeet kerran harjoittelemaan, mutta silloin meillä oli peräsin käytössä. Nyt peräsintä ei ollut ja suoraan pääsemisessä oli pieniä vaikeuksia. Atella meinasi palaa käämi minun sähläilyssäni, mutta pelihuumori onneksi riitti ja melonta alkoi sujumaan vähän paremmin. Vauhtia saatiin pidettyä aika hyvin.

CP ja TA paikat olivat sen verran ahtaita, että varsinkin ensimmäisellä paikalla jouduimme odottamaan jonkun aikaa että pääsimme leimaamaan. Muilla paikoilla jätimme viereen ja kiersimme vähän pidemmältä leimaamaan. Melonta sujui kokomukseen nähden hyvin ja oli lopulta tosi hauskaa. Sitä pitäisi päästä tekemään enemmän.

Kohti Juoksua ja Coasteeringia


Melonnan jälkeen kajakki piti kantaa vielä parkkipaikalle. Sen jälkeen täytimme juomat ja lähdimme melontaliivit päällä kohti juoksua ja coasteeringia. Jossain vaiheessa olimme ohittaneet 2 paria, koska melonnasta lähdimme 9:ntenä. Matkalla oli 3 rastia joihin löysimme ilman mitään ongelmia. Aikaa siirtymään kului noin 45 minuuttia, joka tuntui pyöräilypaita, melontaliivi ja numeroliivi päällä, sekä reppu selässsä aika kuumalta reissulta 30 asteen helteessä. 
Kartta EQ:n GPS seurannasta

TA 5:selta suunnistimme uusittujen ohjeiden mukaisesti kohti coasteeringia. Uusia rasteja oli kolme. Tukalan kuumuuden jäljiltä oikein odotimme pääsyä järviveteen. Harvoin on täydessä varustuksessa uinti tuntunut niin kivalta kuin silloin. Kesän olemattomat uintikerrat näkyivät coasteeringissa ja uinti teki minulle tiukkaa. Attehan on oikeasti vesieläin ja veteli maalla ja järvessä samaa vauhtia. Minulla meinasi viimeisessä ylityksessä krampata pohje, joka ei koskaan ole kiva tunne uidessa.

Samaan aikaan meidän kanssamme oli Ällät. Samaan aikaan heidän kanssaan tehtiin vesien ylitykset, mutta jalalle he olivat ylipainoisia hylkeitä hieman nopeampia ja saapuivatkin TA6:selle ennen meitä.

CP 17 päätimme ottaa henkisen helpotuksen ja mennä selvästi hitaampaa tietä pitkin. Aikaa reitinvalintaan tuhlautui varmasti 7 minuuttia, mutta valinta oli tietoinen kun kuumuus ja metsässä rämpiminen alkoi käymään mielen päälle. 

CP 17:sta odottikin mahtava yllätys. Yksi kilpailun kohokohdista ainakin itselle. Siellä Questina oli pitkä vaijeriliuku yli suoalueen. Joku järjestäjistä oli ottamassa kuviakin siellä, mutta en ole ainakaa vielä löytänyt omaa kuvaani mistään. Palauttelijoilla oli ollut kamera mukana koko retken ajan ja tästä hienosta Youtube pätkästä löytyy myös tämä hieno suon yli liuku (tässä kohdasta 5:46). Sieltä suunnattiinkin kohti TA6:sta ja viimeistä pyöräosuutta.

Viimeinen pyöräily ja pari tehtävää


TA6:selta lähdimme sijalla 7, eli olimme hitaallakin löntystelyllä onnistuneet ohittamaan yhden joukkueen. Ällät ohitimme vaihtopaikalla, kun me suoriuduttiin heitä nopeammin eteenpäin. Muutama joukkue edellämme olivat käyneet ensin juoksut ja sitten vasta Coasteeringit, ajallisesti tuossa ei varmaan suurta eroa tullut puoleen eikä toiseen.

Heti ensimmäinen pyörärasti olikin tehtävärasti jossa Finnfoamilla piti kuljettaa itsensä, kaikki kamat ja siis pyöräkin yli järven. Nopeasti saatiin aseteltua itsemme vaahtomuovin päälle. Laitettiin mukana olleet uintipadit käsiin ja alettiin meloa käsillä. Koko ylitykseen ei mennyt aikaa kuin 10 minuuttia, mutta ne oli mun kisan pisimmät 10 minuuttia. Jotenkin homma tuntui rankalta ja asento oli äärimmäisen huono. Kovin paljoa en asentoa uskaltanut korjata, kun riskinä oli, että Wilier olisi lähtenyt kohti järven pohjaa.

Vesieläimenä Atte oli nopea tässäkin, niin itse yritin kaikkeni pitää hyvää vauhtia yllä. Team Bike Rally tavoitettiinkin tuolla osuudella ja pyörällä päästiin lähtemään nopeasti heidän peräänsä. Tiimin nimeä kunnioittaen pojat katosivat fillarilla kuitenkin horisonttiin hyvin pian ja me jatkoimme leppoisaa matkaamme ihan kahden.

Kuva Avanti Adventurelta
Kolmanneksi viimeiselle rastille teimme vielä pienen 5 minuutin virheen, kun emme huomanneet yhtä tienristeystä. Se näytti menevän vilja-aitan pihaan ja ajoimme siitä vähän matkaa ohi ennen kuin tajusimme virheemme. Mitään suurta harmia tuosta ei kuitenkaan koitunut.

Toiseksi viimeisellä rastilla oli laskeutumistehtävä. Laskeutumiskokemukset molemmilla meillä rajoittui yhteen kertaan, joten hieman epävarma olo oli ennen ylösmenoa. Paikalla ollut henkilökunta oli kuitenkin niin asiantuntevaa, että huoleni haihtuivat heti ja pääsin oikein nautiskelemaan laskeutumisesta. (vieressä Avanti Adventuren kisareportterin hieno kuva jonkun toisen tiimin laskeutumisesta)

Tästä sitten suuntasimme viimeisen rastin kautta kohti maalia. Suunnistus sujui hyvin ja koitimme pitää vähän vauhtiakin. Ihan lopussa alkoi vähän matka painaa kramppien muodossa ja lisäksi GPS:mme hyytyi noin 1,5 kilometriä ennen maalia. Maalin jälkeen odottikin jo muutama tekstiviesti kysyen, että ajoimme metsään vai mitä oikein tapahtui.

Hylkeet maalissa
Maalin kentälle oli vielä kehitetty jalkapallomaalin ylitys ja tolppaan kiipeämistehtävät. Rehellisesti näistä jäi vähän teennäinen ja kikkailun maku. Niitä ei oikeasti tarvittaisi noin mahtavan kilpailun ja luontoelämyksen jälkeen. Maaliin saavuimme 7:nä vähän alle 8 tunnissa. Tavoitteenamme oli päästä kulkemaan koko rata, joten siinä suhteessa oltiin reilusti etuajassa.

Koko kilpailu oli mahtava elämys. Kuumuus teki kisasta vähän rankemman, mutta muuten se ei ollut ihan niin paha kuin oletin.

Koko järjestelytoimikunta ansaitsee suuret kiitokset. Voi vain kuvitella minkä työn kilpailun johtajat ja muut joutuvat tekemään tällaisen eteen. Iso kiitos ja kumarrus kaikille heille. Kiitos myös kanssakilpailjoille, suurin osa moikkaili kivasti matkan aikana ja mieli oli kaikilla korkealla.

Endurance Questeja on taidettu järjestää joka toinen vuosi tai harvemmin, joten ensi vuonna tästä herkusta ei varmaan pääse nauttimaan. Omaan kalenteriin seikkailukisoja tulee varmasti lisää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

P.S Kisasta palautuminen on ollut oma mielenkiintoinen prosessi, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kun tämä on jo liian pitkä tarina muutenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti