11. elokuuta 2014

Jämi 84 MTB Raportti

Alkutalvena tänä vuonna päätettiin vaimoni Maijan kanssa lähteä Jämi 84 maastopyöräkisaan. Lupasin ajaa matkan hänen kanssaan ja niin myös tehtiin. Kyseessä oli molemmille ensimmäinen maastopyöräkisa ja lisäksi Maijalle ylivoimaisesti pitkäkestoisin urheilusuoritus koskaan. Kuten jotkut tietävätkin, kummallakaan meistähän ei ole minkäänlaista kestävyysurheilutaustaa, vaan enemmänkin lyhytkestoisten räjähtävien lajien parista. Se teki tähänkin kisaan oman haasteensta.

Lapset vietiin jo perjantaina hoitoon ja ajelimme Jämille jo silloin. Kävimme ilmoittautumassa perjantaina joskus viiden jälkeen. Maija oli jostain syystä naiset 40-45 sarjassa, vaikka hän ei sinne
vielä hetkeen kuulukkaan. Pieni pettymys oli, että Expo aluetta vasta rakenneltiin tuolloin ja vain Shimano oli kunnolla ehtinyt laittaa kamat esille tullessamme.

Majoituimme 15 minuutin matkan päässä Jämiltä Luomajärven Hevoskievarissa. Paikka oli hieno, hyvin kunnostettu vanha maatalo. Me asuttiin vanhaan aittaan rakennetussa huoneessa. Oltiin myös varattu puolihoito, eli ilta ja aamupala ja ne olivatkin erittäin hyviä niin kilpailun kannalta kuin maultaankin. Jos maalaisromanttinen majoittuminen tai hevoset kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä kokeilemassa paikkaa.

Lauantai-aamuna tulimme Jämille hieman ennen yhdeksää. Paikoitus oli vähän kaukana, mutta pyörillä Jämi areenalle pääsi nopeasti. Suihkukamat jätettiin Jämi Areenalle, vaikka mitään virallista säilytystä siellä ei ollutkaan. Puolisen tuntia odoteltiin sitten lähtöä ennen siirtymistä lähtöalueelle.

Meidät oli laitettu eri lähtöryhmiin vaikka ilmottaumisohjeiden mukaan lähtöryhmät määräytyisivät ilmottautumisajankohdan mukaan. Sain kuitenkin mennä Maijan kanssa samaan myöhäisempään lähtöön ja pääsimme matkaan 10:10.


Kilpailun kulku


Ajateltiin jo etukäteen, että me kuulutaan kisassa viimeisten joukkoon, niin sieltä myös lähdettiin. Ensimmäinen 23 kilometriä oli mukavaa köröttelyä hyväpohjaisia hiekkateitä ja pieni pätkä kangaspolkuakin. Alkumatkan reitti oli jopa vähän liian tasainen. Se meinasi olla jopa hieman tylsä. Ensimmäinen 23 kilometriin meillä meni aikaa noin 1:20. Rauhallista vauhtia siis sekin.

23 kilometrin kääntöpaikka sijaitsii siis kisakeskuksen vieressä. Siitä lähdettiin pidemmälle lenkille. Siinä tuli vastaan ensimmäinen mäki jossa työnnettiin osa matkasta. Jyrkkyyttäkin mäessä oli, mutta osittain kyse oli enemmänkin tottumattomuudesta pehmeään alustaan. Mäen päältä alkoi mielestämme reitin kivoin osuus. Maasto oli kumpuilevaa ja pääsi menemään kivasti ylös ja alaspäin.

Kaikki sujui hyvin jonnekin 35 kilometrin paikalle. Vähän ennen siirtymistä Pirkan reitille ja siellä pienemmille poluille, Maijalla alkoi tulla jostain syystä paha olo ja hän ei saanut syötyä oikein mitään energiaa. Polkuosuus oli ihan hyvin ajettavaa ja kohtuu tasaista, mutta luonnollisesti meidän nopeus vähän hidastui. Lisäksi 40 kilometrin kohdalle sattui pari todella isoa nousua jotka mentiin suosiolla työntäen päälle.

Tätä seurasikin noin 10 kilometrin pätkä pienempää ja isompaa polkua. Niitä oli ihan hauska ajaa, mutta toki huomio keskittyi omalta osaltani Maijan jaksamiseen. Maijan olo heitteli hyvän ja huonon välillä ja välillä päästiin ajelmaan reippaammin välillä mentiin rauhallisemmin. Matka kuitenkin eteni koko ajan.

55 kilometrin jälkeen reitti muuttui isommiksi teiksi. Välillä mentiin pieniä hiekkateitä, välillä isoa torpparin baanaa ja kohtuu paljon ihan asfalttiakin. Näillä pätkillä pystyttiin pitämään kohtuullista vauhtia vaikka Maijan olotila pysyikin yhtä huonona koko ajan.

Viimeiset 10 kilometriä mentiinkin taas pienempää baanaa. Välillä mentiin kuntopolkujen pohjaa ja välillä ihan pientä polkuakin. Pienenä yllätyksenä tuli vielä, että viimeisellä 6 kilometrillä oli aika isoja mäkiä. Niistä suurin osa jouduttiin työntämään ylös ihan varmistaaksemme maaliinpääsy.

Maaliin kuitenkin päästiin kuuden tunnin ajassa. Maija oli supersitkeä, kun yli 3 tuntia jaksoi tulla vaikka olikin paha olo. Minä koitin pääasiassa pysyä suhteellisen hiljaa, koska siinä tilassa kannustamisesta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Vasta 10 kilometriä ennen maalia olin varma, että maaliin päästään.

Alunperin oltiin ajateltu, että puolisen tuntia nopeammin voitaisiin suoriutua, mutta Maijan paha olo, muutamat ketjujen tippumiset ja pari pientä kaatumista veivät varmasti ainakin sen puoli tuntia meidän reissusta.

Ajatuksia kisasta


Reitti oli jokseenkin sitä mitä luvattiin, eli kohtuullisen helppo ajettavaa. Jämin pidemmältä matkalta kuitenkin puuttuivat hitaammat kuntoilijat lähes kokonaan. Jostain syystä kisa ei ole onnistunut houkuttelemaan paikalle enempää aloittelevia pyöräilijöitä, vaikka tulkitsen heidän juuri sitä yrittävän.

Reitin laskut varsinkin ovat kokemattomammille vähän haastavia. Muutamat ovat kivisiä, mutta varsinkin muutamassa laskussa oli todella pehmeää hiekkaa kohtuu kovassa vauhdissa. Nämä varsinkin ovat myrkkyä vähän teknistä kokemusta omaaville pyöräilijöille.

Suurimmalle osalle kilpailijoista reitti on ryhmäajoa ja peesauskisa. Juttujen ja muutamien käymieni keskustelujen perusteella suurin osa matkasta ajetaan lähes maantiepyöräilyn omaisesti kovaa porukassa. Tämä ei luontaisesti ole mieleen kilpailuhenkisille maastopyöräilijöille, eikä toisaalta taas palvele hitaampiakaan kun heille peesausryhmiä ei enää ole.

Kovin suurta poltetta itselle ei noussut lähteä Jämille kokeilemaan yksinään kuinka kovaa tuolla pääsisi. Maijan kanssa voin lähteä, jos hän haluaa uuden yrityksen. Jotain tosta kisasta jäi puuttumaan, vaikka hauskaa sinänsä olikin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti