19. lokakuuta 2014

Maastopyöräilyä Mielakan upeissa maastoissa

Ollaan vierailulla vanhemieni luona Kouvolassa ja olin ottanut mukaan maastopyörän. Isäni oli ostanut itselleen maasturin ja kävimmekin kerran yhteislenkillä. Lauantai-aamuna oli kuitenkin reilusti pakkasta, seitsemisen astetta ja isäni ei halunnut lähteä aamusta pyöräilemään. Minä olin lupautunut auttamaa isoveljeä pävällä, joten ainoa mahdollisuus oli aamusta liikkeelle.

Päätinkin suunnata vanhoihin tuttuihin lähimaastoihin Mielakan laskettelurinteen lähistölle. Mielakassahan on järjestetty useamman kerran maastopyöräilykisoja ihan SM-kisoista lähtien, niin alamäkiajoa kuin maraton kisojakin. Sieltä siis löytyy mahtavia ylämäkiä ja hienoja alamäkiä.

Vaikka pakkasta oli reilusti, niin ilma oli niin kuiva, että liukkautta ei ollut. Heti pienen alkuverryttelyajon jälkeen hyökkäsin takakautta polkua myöten ylös mäkeä. Vaikka keuhkot huusivatkin hoosiannaa, niin ylöspääsy tuntuu aina hienolta. Keli oli niin mahtava, että jäin hetkeksi ihastelemaan maisemia.

Yhteensä taisin tunnin aikana käydä neljä kertaa päällä, joka kerta vähän eri suunnasta. Ensimmäistä kertaa menin myös eturinteen puolella ollutta asfaltoitua mäkiautorataa ylös. Koko mäkeen minulla meni 3:58 aikaa. Nousumetrejä tuohon kertyi 64 metriä ja keskimääräiseksi nousuprosentiksi tuli 14,5 prosenttia. Itselle tuossakin oli muutamia kohtia jossa oikeasti joutui tekemään töitä, että pääsi edes eteenpäin. Tuo laittaa vaan ihmettelemään, kun isoissa kisoissa noustaan parhaimmillaan 20 prosenttista nousuakin. Itsellä menisi varmaan taluttamiseksi.

Ehkä kovan treeniviikon takia ja monien mäkitreenien kautta, maksimisyke jäi 183:een. Ihan kaikkea ei siis saanut kropasta ulosmitattua. Tuo eturinteen mäkiautomäki tulee varmasti olemaan jatkossa kiva testi itselle. Siinä saa aika kivan kuvan siitä kuinka voima ja hapenotto kehittyy. Toki testi on vähän lyhyt, mutta aika kiva mittari silti. Alla sykekäyrät koko lenkiltä.


Kuitenkin kaikkein hienointa maastopyöräilyssä on hienot alamäkipätkät. Niitähän Mielakassa riittää. Polkuja myöten alamäkiä ajaessa saa pienen adrenaliiniryöpyn, kun kokoajan joutuu olemaan todella tarkaavainen mutta silti tulee hieno vauhdin hurma. Hirveällä riskillä en toki yksinäni laskenut, mutta kyllä se vauhti omaan tottumukseen ainakin tuntui aika hienolta.

Mikään kirjoitus ei pysty kuvaamaan tarpeeksi hyvin laskettuja polkuja, niin pienellä googlailulla löysin Youtubesta aika lailla laskemiani polkuja. Jukka Härkönen laskee tässä videossa juuri sitä pätkää, mitä itsekin laskin. Tuolle reitille olivat lisäksi jotkut tehneet kivoja hyppyreitä, joita videon aikaan ollut. Voitte mielessänne lisätä ne vielä matkan varrelle, niin saa hyvän kuvat tuosta polusta.



Maastopyöräily tuollaisessa maastossa ja tuollaisilla poluilla on kyllä hienointa kestävyysurheilua. Tuommoisille toivoisi pääsevänsä useamminkin. Niitä fiiliksiä ei vaan saa mistää muualta.

Suosittelen Mielakan maastoja lämpimästi kaikille. Vaikka alue on pieni, niin polkuja löytyy kohtuullisen paljon. Ei siellä nyt 3-4 tunnin lenkkiä voi heittää, mutta muutaman tunnin voi helposti nautiskella ajellen mäkeä eri suuntiin. Jos vaan omistaa sopivan pyörän ja on liikkeellä tuolla suunnalla, niin kannattaa ehdottamasti käydä kokeilemassa. On se vaan niin siistiä!

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti