20. tammikuuta 2014

Idioottina pimeässä metsässä

Tänään tunsin itseni pitkästä aikaa todella idiootiksi. Lähdin sauvalenkille metsään, kun aikaa urheilulle oli aika vähän ja halusin tehdä kevyen PK treenin. Meiltä pääsee tuosta 50 metrin päästä metsään ja siellä saa kulkea polkuja pitkin tosi pitkälle jos haluaa. Lamppu siis tarvitaan, koska mitään valoja ei ole missään.

Tänään lähtiessäni laitoin päähäni DX:stä ostamani Kiinanihmelampun (Rusty D33S) jossa on 1500 Lumenea ja se painaa pienen pään verran. Se toimi hienosti ja valaisinkin kerralla lähes puoli metsää. Olinkin aluksi kovin tyytyväinen ensimmäiseen käyttökertaani. Hetken kuljettuani löysin minulle tuntemattoman täysin uuden polun. Olin noin 2,5 kilometrin päässä kotoa, kun yhtäkkiä lamppu sammui. Ensimmäinen ajatus oli, että voi perkele. Seuraava ajatus oli: puhelin on kotona, kaikki muut lamput on kotona, v***u mikä idiotti.

Hetken keräiltyä itseäni ja ihmeteltyäni pimeässä lamppua, sain sen kuitenkin toimimaan. Akusta ja lampusta molemmista tulee piuhat jotka eivät pysyneet kunnolla toisissa kiinni. Laitoin ne uudestaan kiinni ja jatkoin matkaa kunnes noin 5 metrin jälkeen lamppu taas sammui. Jostain syystä kiinnitys ei enää toiminut ollenkaan ja jouduin uudestaan miettimään strategiaani. Muutamien minuuttien tuskailuiden jälkeen sain kaulassani olevan buffin avulla tehtyä purkkapaikkoratkaisun jolla lamppu pysyi päällä treenin loppuun asti.

Jälkikäteen mietin, että kuinka tyhmä sitä onkaan. Uuden lampun kanssa lähdin pimeään metsään yksin, ilman puhelinta, kenelläkään ei ollut tietoa mihin suuntaan olin mennyt, pakkasta oli 14 astetta, olin täysin uudella polulla ja minulla ei tietysti ollut varalamppuakaan mukana.

Olisin minä metsästä varmaan pois päässyt ilman lamppuakin. Sen verran siellä näkee ilmankin, että hyvin rauhassa kävellen olisin varmaan polulla pysynyt ja sieltä pikkuhiljaa johonkin tuttuun paikkaan löytänyt. Silti kotona olisi varmaan keretty huolestua jonkin verran.

Ehkä tästä opin jotain jatkoa varten. Niin helposti sitä oppii luottamaan että kaikki pelit ja vempeleet toimii, kunnes ne sitten ei joku päivä toimikaan.

Sairaan hauskaa se pimeässä metsässä lampun kanssa meneminen silti on ja sinne pitää mennä taas toistekin. Se uusi polkukin jäi käymättä läpi tällä kertaa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet treenikujeet - määrää hyvin hyvin hitaasti ja välillä täysiä

Olen hakenut alkaneelle vuodelle jotain suunnitelmaa, että miten alkaisin harjoittelemaan. Tavoitteetkaan eivät olleet aivan selvät aiemmin, mutta nyt ne on valmiina. Aion toimia itseni koekaniinina tämän vuoden. Aion lopettaa keskirasittavat harjoitukset kokonaan ja tehdä vain hyvin rauhallisia harjoituksia ja sitten välillä mennä hyvin kovaa.

Virikkeen tälle ajatukselle sain ihailemani valmentaja Joe Frielin blogista. Hän toi esiin tutkimustuloksia joissa oltiin päästy hyviin tuloksiin hidastamalla normaalitreenejä ja tekemällä hyviä kovia harjoituksia. Tarkemmin noissa artikkeleissa oli jaettu harjoitukset yksinkertaistaen kolmeen alueeseen: Alue 1 (alle aerobisen kynnyksen), Alue 2 (aerobisen ja anaerobisen väli) ja Alue 3 (anaerobisen kynnyksen yli). Näissä tutkimuksissa oli siis pyritty välttämään Alue 2:sella harjoittelua kokonaan. Tutkimuksissa uskottiin että optimaalinen jako olisi tehdä noin 80% Alueella 1 ja 20% Alueella 3. Tämä voi olla vähän liian kova minulle, mutta pyrin 15% Alueella 3.

Ennen sitoutumista tähän, puhuin aiheesta muuteman henkilön kanssa ja tutustuin moniin kirjoituksiin aiheesta (esim Running World, Mark Allen, Two Rivers Treads,  Running Ahead Discussion forum, XC training Norwegian Style, etc). Näissä viesti oli hyvin selkeä, keskittymällä hitaaseen menoon ja parantamalla tehoharjoituksia voisi saada tuloksia.

Olen nyt muutaman päivän kokeillut tällaisia harjoituksia, ensin maastopyörällä, sitten sauvalenkillä ja tänään juosten. Sauvalenkillä pystyin helposti pitämään sykkeen alueella, maastopyörällä se meni selvästi yli ja juosten jouduin kävellä pitkällä lenkillä aika paljon pitääkseni sykkeen kurissa.

Luultavasti tällä tavalla harjoittelu tulee vaatimaan PK-harjoitusten tekemistä pitkälti yksin. Tai sitten pitää saada kaverin kanssa sovituksi selkeät sykerajat joilla mennään. Pysyäkseni Alueella 1 ainakin tällä hetkellä vaatii minulta aika hiljaista vauhtia juosten ja pyörällä. Ja minulla on kuitenkin kohtalaisesti pohjia alla. Tuossa Norwegian Style harjoittelussa sanottiin että suurin osa harjoittelussa tulisi tapahtua 60-70% Max HR:stä, joka minulla tarkottaisi 118-137 lyöntiä (Max 196). Juosten tuo vaatii minulta välillä kävelyä.

Näillä joka tapauksessa nyt mennään. Toivon että tällä hitaalla harjoittelulla ja paremmilla tehoharjoituksilla saan vähän lisättyä kokonaismääriäni ja pystyn parantamaan juoksuani. Otankin päätavoitteeksi 4 tunnin alituksen Vantaan Maratonilla tai 1:45 alituksen Vantaan puolikkaalla. Teen päätöksen tästä vasta loppukesästä kun näen miten juoksuharjoittelu on sujunut.

Tämä kokeilu jotenkin toi jo nyt motivaatiota harjoitteluun. Hitaasti meneminen on tosi vaikeaa. On niin helppo mennä jollain 150-155 sykkeillä menemään ja päästellä mäissä vielä korkeammiksi. Tuota jaksaa helposti tunnin tai puolitoista, mutta ainakaan lukemieni artikkeleiden mukaan, tuo ei kehitä kovinkaan paljoa.

On kivaa olla koekaniinina. Katsotaan mitä tästä tulee.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen