29. heinäkuuta 2014

Palautuminen Endurance Questista

Nyt Endurance Questista on kulunut kolme päivää ja siksi onkin hyvä aika kertoa vähän palautumisesta. Kuitenkin ennen puhetta palautumisesta on hyvä ehkä palata hetkeksi itse kilpailuun.

Kuntosarjan lähtö oli kello 9:00 ja matka-ajaksi meille tuli vähän vaille 8 tuntia. Oltiin siis liikkeellä 9-17 eli päivän kuumimmat tunnit. Sykemittarini mukaan keskilämpötila reissulle oli 28.8 ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy coasteeringin ja finnfoam session kellon lämpötila oli alempi sen ollessa veden alla. Suomen oloihin puhutaan siis hyvin kuumasta kisasta.

Kuumuus, luontaisesti kova hikoaminen, lievä ylipaino ja melontaliivi sekä reppu olivat yhdistelmä jotka tekivät retkestä minulle rankan. Laskeskelin, että reissun aikan join noin 9 litraa nestettä, josta 6 litraa vettä ja 3 litraa Northforce Extremeä. Nesteytys sinänsä toimi hyvin, koska kunnon kramppeja ei tullut, vaan pelkästään krampin alkuja.

Palataanpa aiheeseen, eli palautumiseen. Kisan jälkeen söin järjestäjän lohikeittoa ja sen päälle sitten sipsiä, dracula karkkeja ja yhden jäätelön. Kotona otin vielä palautumisjuomaksi oluen. Ilta meni hyvin, mutta kroppa ei vaan alkanut jäähtymään. Toki sisällä oli kuuma, mutta en hionnut ollenkaan vaan olo tuntui vaan tosi kuumalta. Kävin kylmässä suihkussa, olin pihalla ja käytin jääpussia päässä ja muualla kehossa. Kroppa vaan ei alkanut jäähtyä.

Väsy tuli kohtuu aikaisin, mutta uni ei. Pyörin sängyssä ja sohvalla eri puolilla kämppää koittaen viilentyä ja saada unta. En kuitenkaan hionnut ollenkaan, joka varmaan selitti sitä miksi kroppakaan ei jäähtynyt. Nestettä nautin koko ajan, mutta kaikki meni nopeasti läpi.

Onneksi yöllä, noin kolmen aikaan ulkona oli lämpötila laskenut 16 asteeseen. Silloin menin ulos istuskelemaan vajaaksi puoleksi tunniksi. Siitä vihdoin käynnistyi viilentyminen. Kropassa alkoi tuntumaan viileämmältä ja myös hikoilu alkoi. Tämän jälkeen sainkin unta ja kerkesin nukkua muutaman tunnin ennen kuin vein vaimon töihin ja lähdin kohti Kouvolaa hakemaan lapsia kotiin.

Sunnuntaina ja maanantaina olo on ollut yllättävän hyvä. Ainoastaan pientä lihaskipua on ollut jaloissa, mutta ei mitään pahempaa. Olo on myös ollut yllättävän freesi. Tänään kävinkin jo tunnin ajalemassa maastopyörällä Pirttimäessä. Sykkeet ei oikein nousseet missään mäessä, joten ei kroppa vielä palautunut ole. Mutta en kyllä niin olettanutkaan.

Tuo sisäinen kuumuus oli minulle ihan uusi juttu. Olen normaalisti kova hikoilemaan ja kaikista kovimpienkin suoritusten jälkeen hikoilen yöllä. Nyt oli omituista kun hikeä ei tullut. Ehkäpä joku osaa joskus selittää ilmiön minulle. Onneksi se kuitenkin meni ohi kohtuu helposti.

Lauantaina startataan vaimon kanssa Jämi84:lle. Nyt vielä muutama päivä palautumista niin eiköhän sekin mene kunnialla. Katsotaan jos lyhyen ennakkospekulaation siitäkin ehtisi kirjoittaa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

28. heinäkuuta 2014

Raportti Endurance Questista 26.7.2014 - Team Hylkeet (Kuntosarja)

Olimme molemmat, minä ja Atte, ensimmäisessä seikkailukisassamme. Halusimme kuitenkin kunnon haasteen ja siksi valintamme olikin Endurance Questin kuntosarja. Kuntosarjassakin oli tiedossa 7-10 tuntia hauskuutta eri lajien parissa.

Teimme tavaroiden tarkastuksen jo aiemmin viikolla ja perjantaina pakkasimme autonkin täysin valmiiksi. Lauantai-aamuna ei tarvinut kuin nousta ylös, juoda kahvi, syödä vähän ja hypätä autoon kohti Snappertunaa.

Olimmekin paikalla hyvissä ajoin ja ehdimme tehdä kaikki valmistelut ennen 8:00 alkanutta karttojen jakoa. Saimme kokeneemmalta seikkailijalta vinkkiä, että mitään ylimääräistä ei kannata jättää suunnittelun ajaksi. Tämä olikin erityisen tärkeää, koska aikaa suunnittelulle ja reittiin tutustumiselle oli käytännössä 25 minuuttia ennen 8:30 ollutta kilpailijoiden puhuttelua.

Teimme karttaan reittejä rasteilta toisille ja muutamalle välille teimme pari vaihtoehtoista reittiäkin. Teimme myös yhden arvausreitin Finnfoam Questille, joka osuikin täysin oikeaan. Lyhyessäkin ajassa saimme aikaan erinomaisen suunnitelman, vaikka ensikertailaisia oltiinkin.

Kilpailun kulku

Prologi


Kilpailu alkoi Prologilla, jossa tiimi sai yhden nipun karttoja. Sen sai avata vasta kun lähtölaukaus kuului. Pian kartan avaamisen jälkeen tajusimme, että karttoja on kaksi erilaista. Toinen on normaali kartta ja toinen peilikuvakartta, jossa itä ja länsi olivat vaihtaneet paikkoja. Peilikuvakartasta puuttuivat myös rastit, joten nekin täytyi siihen piirtää. Teimme pikaisen suunnistelman, että Atte lähtee hakemaan kunnon kartalla rastit kauempaa, minä haen lähemmät rastit pelikuvakartalla.

Sillä aikaa kun kopioin lähialueen rasteja peilikuva karttaan niin Atte kävi hakemassa lähistön puusta yhden rastin korttiin. Sen jälkeen erkauduttiin vähäksi aikaa. Aten reitti oli selvästi pidempi ja hän pääsi seikkailemaan Raaseporin linnassakin, mutta silti varmasti parempi näin päin. Atte on kovempi starttaaja kuin minä, niin rastit varmasti löytyivät nopeammin kuin minulla.

Peilikuvakartasta valitsin alkuun helpoimmat rastit läheltä jotta pääsisin fiilikseen nopeasti. Ensimmäiset 5 rastia löytyikin aikalailla suoraan. Kuudetta etsin jonkun aikaa ja sitten kävi taas se minulle niin perinteinen hetki suunnistaessa kun luulin osaavani. Viimeistä 7:ttä rastia en vaan löytänyt millään. Menin saman taloalueen ympäri 3-4 kertaa ja en vaan tajunnut missä se rasti on. Minulle tuli jo sen verran epätoivo, että kävin kurkkaamassa josko Atte olisi palannut kentälle ja olisi voinut tulla auttamaan minua.

Ei kuitenkaan ollut ja menin vielä kerran hyvin rauhassa kohti rastia. Se löytyikin puusta jonka läheltä olin mennyt jo monta kertaa. Manasin typeryyttäni ja spurttasin kohti vaihtoa. Atte ei ollut kuitenkaan palannut pidemmältä matkaltaan, joten sain pienen hengähdystauon. Jälkikäteen oli varmaan ihan tarpeellinen tauko, kun sykeanalyysista näin, että maksimit olivat olleet suunnistaessa 192 ja monta kertaa oltiin oltu yli 180 sykkeissä.

Viitisen minuuttia Attea odoteltuani hän saapuikin paikalle. Valitettavasti Atella oli huonoja uutisia. Hän oli hukannut viimeisen rastin jälkeen rastikortin ja huomasi sen vasta juuri ennen saapumista takaisin. Yhdessä tuumin lähdettiin korttia etsimään. Hyvällä tuurilla se löytyikin kauheasta ryteiköstä jonka läpi Atte oli tullut. Aikaa häsellyksessä meni 20 minuuttia, mutta noin pitkässä kisassa se ei haitannut mitään.

Kohti melontaa


Starttipaikalta lähdimme lähes 40 minuuttia ensimmäisten perään kohti melontaa. Sijoituksemme oli tässä vaiheessa 14. Matkan varrella oli kaksi CP:tä jotka piti käydä noutamassa. Karttaan tottumattomuuttamme ja prologin harmituksessa pummasimme heti ensimmäisen risteyksen.

Ensimmäisen risteyksen pummaus (Kartta EQ:n GPS seurannasta)






Tästä matka alkoi kuitenkin sujumaan paremmin. CP1 ja CP2 löydettiin hyvin ja melonnan lähtöpaikkakin pienen epäröinnin jälkeen. Muutkin olivat tehneet virheitä, koska melomaan lähdimme sijalla 11 (sijoituksista ei ollut kisan aikana mitään tietoja, mutta jälkikäteen näitä katselin täältä)

Melontaa mahtavassa kelissä


Vaihto melontaan tapahtui kohtuullisen ripeästi. Lippu laitettiin kiinni vasta kolmanteen kajakkiin, kun ensimmäiseen lippua ei saanut ja toinen oli täynnä vettä. Kamat saatiin nopeasti kyytiin ja liivit päälle. Aika nopeasti matka pääsikin alkuun. Reitillä oli kaksi rastia ja yksi TA piste. Välissä piti olla Coasteering, mutta sinilevän takia se oltiin jouduttu muuttamaan vasta juoksuosuuden alkuun järvelle.

 (Kartta EQ:n GPS seurannasta)


Tullessamme satuimme bongaamaan, että joku tiimi meloi siltarummusta läpi ja se toikin huomattavan oikaisun reittiin. Tämä oli jäänyt ainakin etukäteissuunnittelussa huomaamatta, mutta melkein kaikki sen olivat kuitenkin tajunneet jossain vaiheessa. Siltarumpu näkyy ihan isomman kartan yläreunassa. Vieressä suurennos kohdasta. Käyttämämme kartta oli 1:33000, joten siitä sitä oli vaikea huomata. Heti TA:n vieressä ollut alue oli kieltoaluetta, joten siitä ei kajakkia olisi voinut kantaa ylitse.

Kaksikolla olimme päässeet kerran harjoittelemaan, mutta silloin meillä oli peräsin käytössä. Nyt peräsintä ei ollut ja suoraan pääsemisessä oli pieniä vaikeuksia. Atella meinasi palaa käämi minun sähläilyssäni, mutta pelihuumori onneksi riitti ja melonta alkoi sujumaan vähän paremmin. Vauhtia saatiin pidettyä aika hyvin.

CP ja TA paikat olivat sen verran ahtaita, että varsinkin ensimmäisellä paikalla jouduimme odottamaan jonkun aikaa että pääsimme leimaamaan. Muilla paikoilla jätimme viereen ja kiersimme vähän pidemmältä leimaamaan. Melonta sujui kokomukseen nähden hyvin ja oli lopulta tosi hauskaa. Sitä pitäisi päästä tekemään enemmän.

Kohti Juoksua ja Coasteeringia


Melonnan jälkeen kajakki piti kantaa vielä parkkipaikalle. Sen jälkeen täytimme juomat ja lähdimme melontaliivit päällä kohti juoksua ja coasteeringia. Jossain vaiheessa olimme ohittaneet 2 paria, koska melonnasta lähdimme 9:ntenä. Matkalla oli 3 rastia joihin löysimme ilman mitään ongelmia. Aikaa siirtymään kului noin 45 minuuttia, joka tuntui pyöräilypaita, melontaliivi ja numeroliivi päällä, sekä reppu selässsä aika kuumalta reissulta 30 asteen helteessä. 
Kartta EQ:n GPS seurannasta

TA 5:selta suunnistimme uusittujen ohjeiden mukaisesti kohti coasteeringia. Uusia rasteja oli kolme. Tukalan kuumuuden jäljiltä oikein odotimme pääsyä järviveteen. Harvoin on täydessä varustuksessa uinti tuntunut niin kivalta kuin silloin. Kesän olemattomat uintikerrat näkyivät coasteeringissa ja uinti teki minulle tiukkaa. Attehan on oikeasti vesieläin ja veteli maalla ja järvessä samaa vauhtia. Minulla meinasi viimeisessä ylityksessä krampata pohje, joka ei koskaan ole kiva tunne uidessa.

Samaan aikaan meidän kanssamme oli Ällät. Samaan aikaan heidän kanssaan tehtiin vesien ylitykset, mutta jalalle he olivat ylipainoisia hylkeitä hieman nopeampia ja saapuivatkin TA6:selle ennen meitä.

CP 17 päätimme ottaa henkisen helpotuksen ja mennä selvästi hitaampaa tietä pitkin. Aikaa reitinvalintaan tuhlautui varmasti 7 minuuttia, mutta valinta oli tietoinen kun kuumuus ja metsässä rämpiminen alkoi käymään mielen päälle. 

CP 17:sta odottikin mahtava yllätys. Yksi kilpailun kohokohdista ainakin itselle. Siellä Questina oli pitkä vaijeriliuku yli suoalueen. Joku järjestäjistä oli ottamassa kuviakin siellä, mutta en ole ainakaa vielä löytänyt omaa kuvaani mistään. Palauttelijoilla oli ollut kamera mukana koko retken ajan ja tästä hienosta Youtube pätkästä löytyy myös tämä hieno suon yli liuku (tässä kohdasta 5:46). Sieltä suunnattiinkin kohti TA6:sta ja viimeistä pyöräosuutta.

Viimeinen pyöräily ja pari tehtävää


TA6:selta lähdimme sijalla 7, eli olimme hitaallakin löntystelyllä onnistuneet ohittamaan yhden joukkueen. Ällät ohitimme vaihtopaikalla, kun me suoriuduttiin heitä nopeammin eteenpäin. Muutama joukkue edellämme olivat käyneet ensin juoksut ja sitten vasta Coasteeringit, ajallisesti tuossa ei varmaan suurta eroa tullut puoleen eikä toiseen.

Heti ensimmäinen pyörärasti olikin tehtävärasti jossa Finnfoamilla piti kuljettaa itsensä, kaikki kamat ja siis pyöräkin yli järven. Nopeasti saatiin aseteltua itsemme vaahtomuovin päälle. Laitettiin mukana olleet uintipadit käsiin ja alettiin meloa käsillä. Koko ylitykseen ei mennyt aikaa kuin 10 minuuttia, mutta ne oli mun kisan pisimmät 10 minuuttia. Jotenkin homma tuntui rankalta ja asento oli äärimmäisen huono. Kovin paljoa en asentoa uskaltanut korjata, kun riskinä oli, että Wilier olisi lähtenyt kohti järven pohjaa.

Vesieläimenä Atte oli nopea tässäkin, niin itse yritin kaikkeni pitää hyvää vauhtia yllä. Team Bike Rally tavoitettiinkin tuolla osuudella ja pyörällä päästiin lähtemään nopeasti heidän peräänsä. Tiimin nimeä kunnioittaen pojat katosivat fillarilla kuitenkin horisonttiin hyvin pian ja me jatkoimme leppoisaa matkaamme ihan kahden.

Kuva Avanti Adventurelta
Kolmanneksi viimeiselle rastille teimme vielä pienen 5 minuutin virheen, kun emme huomanneet yhtä tienristeystä. Se näytti menevän vilja-aitan pihaan ja ajoimme siitä vähän matkaa ohi ennen kuin tajusimme virheemme. Mitään suurta harmia tuosta ei kuitenkaan koitunut.

Toiseksi viimeisellä rastilla oli laskeutumistehtävä. Laskeutumiskokemukset molemmilla meillä rajoittui yhteen kertaan, joten hieman epävarma olo oli ennen ylösmenoa. Paikalla ollut henkilökunta oli kuitenkin niin asiantuntevaa, että huoleni haihtuivat heti ja pääsin oikein nautiskelemaan laskeutumisesta. (vieressä Avanti Adventuren kisareportterin hieno kuva jonkun toisen tiimin laskeutumisesta)

Tästä sitten suuntasimme viimeisen rastin kautta kohti maalia. Suunnistus sujui hyvin ja koitimme pitää vähän vauhtiakin. Ihan lopussa alkoi vähän matka painaa kramppien muodossa ja lisäksi GPS:mme hyytyi noin 1,5 kilometriä ennen maalia. Maalin jälkeen odottikin jo muutama tekstiviesti kysyen, että ajoimme metsään vai mitä oikein tapahtui.

Hylkeet maalissa
Maalin kentälle oli vielä kehitetty jalkapallomaalin ylitys ja tolppaan kiipeämistehtävät. Rehellisesti näistä jäi vähän teennäinen ja kikkailun maku. Niitä ei oikeasti tarvittaisi noin mahtavan kilpailun ja luontoelämyksen jälkeen. Maaliin saavuimme 7:nä vähän alle 8 tunnissa. Tavoitteenamme oli päästä kulkemaan koko rata, joten siinä suhteessa oltiin reilusti etuajassa.

Koko kilpailu oli mahtava elämys. Kuumuus teki kisasta vähän rankemman, mutta muuten se ei ollut ihan niin paha kuin oletin.

Koko järjestelytoimikunta ansaitsee suuret kiitokset. Voi vain kuvitella minkä työn kilpailun johtajat ja muut joutuvat tekemään tällaisen eteen. Iso kiitos ja kumarrus kaikille heille. Kiitos myös kanssakilpailjoille, suurin osa moikkaili kivasti matkan aikana ja mieli oli kaikilla korkealla.

Endurance Questeja on taidettu järjestää joka toinen vuosi tai harvemmin, joten ensi vuonna tästä herkusta ei varmaan pääse nauttimaan. Omaan kalenteriin seikkailukisoja tulee varmasti lisää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

P.S Kisasta palautuminen on ollut oma mielenkiintoinen prosessi, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kun tämä on jo liian pitkä tarina muutenkin.

22. heinäkuuta 2014

Kohti Endurance Questia

Neljä päivää vielä jäljellä ennenkuin startataan elämäni ensimmäiseen seikkailukisaan. Kyseessä on siis Endurance Questin kuntosarja, jossa ihanneaika on 6 tuntia 5 minuuttia. Todellisuudessa kyse on siis jostain 7-9 tunnin kilpailusta.

Lopullinen rata karttoineen saadaan vasta reilu tunti ennen kilpailun alkua, mutta viimeisen viikon kuluessa on kuitenkin tihkunut lisää tietoa kilpailusta. Lajit esimerkiksi jakaantuvat seuraavanlaisesti:

  • Kajakki - 1h 20 min
  • Pyörä - 1h 50 min
  • Juoksu - 1h 25 min
  • Coasteering - 1h
  • Tehtävät - 30 min
Näiden lisäksi myös ratakaaviot ilmestyivät eilen, jotka kertoivat, että tehtäviä on kahdessa eri pisteessä ja lisäksi on vielä köysiosuus. Käytännössä siis noihin mennee aikaa enemmän kuin 30 minuuttia. Pyöräilyt ovat lisäksi jakaantuneet viiteen eri osaan, eli kaikki pyöräilyt ovat lyhyitä osuuksia, jossa saa tykittää vauhdilla, jos vaan pysyy kartalla. Coasteering osuus on melonnan puolessa matkassa, eli muutama tunti ollaan melkoisen märkiä.

Valmistava harjoitus viime perjantaina

Viime perjantaina pääsimme tiimikaverin kanssa tekemään valmistavan harjoituksen Itä-Suomessa mökillä. Aloitimme aamumme juoksuosuudella jossa vetelimme hiekkateillä ja pystymetsässä. Juoksu ei tällä hetkellä ole lähelläkään siinä kuosissa kuin toivoisin, mutta osuus sujui silti kohtuullisesti. Reilu tunnin juoksimme ympäriinsä ihastellen hienoja järvimaisemia ja kiipeillen vähän mäkiä.


Juoksun ongelmat ovat tällä hetkellä ylipaino ja vähäinen juoksumäärä. Vaikka läskiä ei tunnu olevan kyljissä kovinkaan paljoa, niin painoa on 3-4 kiloa enemmän kuin viime vuonna. Ehkäpä monipuolisempi ylävartalo treenaaminen on tuonut sinne lihaksia jotka painavat. Oli syy miikä hyvänsä, niin silti se haittaa juoksua. Juoksumäärät ovat jääneet koko vuoden osalta 1-2 kertaan viikossa. Yhteensä juoksuja ja suunnistuksia on tälle vuodelle kertynyt 35 kertaa ja viikkonumero näyttää 33, niin on aika helppo laskea, että vähän on juostu.

Juoksusta vaihdoimme kaksikkokajakkiin. Tässä välissä hoidimme pari Questia, kun kävimme mökin läheisyydessä hakemassa viikonlopun vedet jalan ja valmistelimme kajakin lähtökuntoon. 

Olin ensimmäistä kertaa kaksikossa ja muutenkin melontakokemukseni ovat hyvin vähäisiä. Ensimmäinen puoli tuntia menikin opetellessa peräsimen käyttöä. Oli jotenkin vaikeaa saada ensin jalat oikeaa asentoon, että peräsintä pystyi jaloilla käyttämään ja toisaalta kääntelin kajakkia vähän liian paljon. 

Alun jälkeen yhteispelimme alkoi sujumaan hyvin ja loppuun asti pystyimmekin pitämään alta 8 minuutin kilometrivauhtia. Keli oli toki todella tyyni joka helpotti aika paljon. Kokonaismatkaksi meille tuli noin 17 kilometriä ja aikaa kului 2,5 tuntia. Vähän enemmän kuin EQ:ssa tarvitaan, mutta se oli silti hyvä harjoitus.  Suurin haaste melonnassa oli minun nivusteni liikkuvuus peräsimen käytössä. Sitä onneksi voi vielä parantaa viimeisen viikon aikana.

Melonnasta hyppäsimme pyörien selkään ja teimme noin kahden tunnin maaseutu suunnistuksen. Pääosin hiekkateitä pitkin menimme ristiin rastii koittaen koko ajan pysyä kartalla. Mäkiä kävimme keräämässä kiitettävästi ja nousumetrejä taisikin kertyä 350 metriä pariin tuntiin. Vauhtia jaksoimme pitää hyvin. Pyöräily onkin meille se vahvin laji.

Viimeiseksi osuudeksi olimme jättäneet kaljakellunnan, eli siis coasteeringin. Coasteeringin on oikeasti rannikkosuunnistusta, jossa mennään välillä veden ylitse ja välillä juosten rasteja etsien. Hommassa saa käyttää uimapatjaa ja uimapatjan käyttöä harjoittelimmekin 500 metriä. Täydessä varustuksessa oli aika haastavaa päästä patjan päälle ja eteenpäin menokaan ei ollut kaikista nopeinta. Muutaman lisätreenin jäljiltä kuitenkin luulen, että jotenkin opimme pysymään patjoilla ja pääsemään eteenpäin. Saa nähdä mitä laji sitten oikeasti tuo kun ollaan merellä ja aalloissa. 

Kokonaiskestoksi valmistavalle harjoitukselle tuli lähes 7 tuntia. Aivan riittävä harjoitus kertomaan, että kunnosta homman läpipääsy ei jää kiinni, kunhan saamme sopivasti tankattua ja löydämme rasteille hyvin. Lisäksi ainakin köysitehtävät ovat meille vieraita, joten niissä saattaa kestää, muista Tehtävistähän ei tiedä etukäteen, joten ne sitten näkee paikan päällä.

Ensi lauantaina sitten startataan. Tiimimme on Team Hylkeet, tiimin esittely löytyy täältä. Kaikille joukkuille jaetaan GPS seuranta, josta kilpailua voi seurata. Toivottavasti tämä koskee myös kuntosarjan joukkueita, jolloin meidänkin etenemistä voi seurata livenä. Ohjeet kilpailun seuraamiseen löytyy täältä


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

5. heinäkuuta 2014

Saamatonta treeneissä ja blogissa

Melkein kolme kuukautta on vierähtynyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne blogiin. Kuntoilupuolella ei ole ollut paljoa kerrottavaa, treenejä on tullut kohtuullisesti. Toukokuun alussa käytiin koko perhe Kaliforniassa, jossa siskoni miehineen asuu. Siellä treenaminen jäi vähiin, mutta sen jälkeen on sentään vähän saanut treenattua.



Kisko DNS


Kiskon triathlon jäi tänä vuonna kokonaan väliin. Kunto oli vielä huhtikuun lopussa menossa kovaa vauhtia ylöspäin. Kalifornian reissun olinkin suunnitellut ottavan ihan lomailuna, mutta sen jälkeen en päässyt treenaamaan toivotusti. Lähdin reissusta yhden kotipäivän jälkeen Lontooseen töihin ja sieltä sain jonkun ilkeän viruksen joka vei voimat reiluksi viikoksi. Sitten parannuttuani olin vielä yhden työviikon Philadelphiassa ja siellä treenaminen jäi vähäiseksi. Taukoa tulikin lähes 5 viikkoa ja kunto kerkesi sukeltaa turhan paljon.

Teinkin muutama viikko ennen Kiskoa säälittävän päätöksen jättää Kiskon kisa väliin. Alkukesän kylmät ilmat vielä pahensi treenimotivaation tippumista ja jäin sitten kokonaan sieltä kisasta pois. Luultavasti se tarkoittaa, että tälle vuodelle ei tule yhtään triathlon kisaa.

Endurance Quest


Jotain sentään on tapahtunut kuntoilurintamallakin. Ilmoittauduttiin kaverini Aten kanssa Endurance Questin kuntosarjaan. Kuntosarja on 7-10 tuntia kestävä saaristoseikkailu, jossa pääpaino melonnalla ja maastopyöräilyllä. Lisäksi tarjolla on juoksua (suunnistusta) ja coasteeringia. Pienen motivaatiokuopan reunalla ollessani, tämä oli kiva kisa saada kalenteriin.

Suurin haaste minulle tässä kisassa on täydellinen melontakokemuksen puute. Elämäni melontakokemus on vähäisempi kuin EQ:ssa oleva melontamatka. Onneksi kisaan on vielä 3 viikkoa ja kolmessa viikossa oppii kyllä melonnan salat. Ja onneksi kyseessä on kaksikolla melonta, niin Atte ei pääse karkuun vaikka kuinka on parempi meloja kuin minä.

Jämi 84 MTB


Toisena kisana kalenterissa on Jämi 84 MTB. Siihen olen lähdössä vaimoni kanssa ja olen luvannut mennä koko matkan hänen kanssaan. Hänen matkavauhtinsa on kyllä kehittynyt sen verran, että en yksin niin kauhean paljon nopeampaa ajaisi kuitenkaan. Mäissä ehkä tulee suurin ero, voimaa minulla on kuitenkin sen verran enemmän.

Jämillä kisataan tasan viikko EQ:n jälkeen, että se tuo omat haasteensa palautumiselle. Eiköhän EQ:sta palaudu viikossa, kunhan vaan malttaa ottaa tuon viikon rauhassa.

Suunta hukassa


Jostain syystä treenimotivaatio on ollut vähän hukassa alkukesän. Triahlon treenaaminen on jäänyt nolliin. Kertaakaan en ole käynyt avovedessä enkä ole tehnyt yhtään pyörä-juoksu yhdistelmää. Juokseminenkin on ollut tosi vähäistä. Pääasiassa maastossa olen juossut, maantiellä en oikeastaan ollenkaan.

Jotain uutta pitäisi keksiä, että saisi jotain järkeä treenaamiseen. Ehkä pitäisi keksiä joku tavoite jota kohti treenaisi. Maraton syksyllä on vielä käynyt mielessä, mutta paljon maantiellä juokseminen vaan tuntuu niin vastenmieliseltä ajatukselta, että saattaa jäädä väliin. Ehkä puolikkaalle Vantalla voisi vielä päästä kuntoon.

Onneksi on kesä vasta alussa ja EQ ja Jämi edessä. Ehkä se on vaan loppukesä nautiskeltava kaikista lajeista ja katottava tilannetta syksyllä uudestaan. Toivon suuresti että seikkailukisoista tulee mun juttuni ainakin vähäksi aikaa, mutta katotaan EQ:n jälkeen fiilikset.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen