29. elokuuta 2014

7-Ottelu ennakkospekulaatio

Huomenna on jo perinteiseksi muodostunut seuramme Iso Nousun 7-ottelu. Muutaman kerran olen päässyt mukaan osallistumaan ja huomenna on taas tarkoitus kokeilla. Viime vuonna onnistuin ottelemaan 3704 pistettä (tarkat tulokset täällä). Tänä vuonna tuon parantaminen on tavoitteena, mutta kovan työn takana. Nostattaakseni omia tunnelmiani, ajattelin spekuloida lajit läpi viime vuotiseen verrattuna.

Kaiken urheilun erikoisseura Iso Nousun 7-ottelussa on kaksi kilpailua. Ensimmäinen on perinteinen, kuka saa eniten pisteitä. Tämä kilpailu on siksi tylsä, että osallistujajoukko on kovin eritasoista ja eri taustaista. Toinen mielenkiintoisempi kilpailu on, kuka arvaa oman tasonsa parhaiten. Eli jokaisen pitää etukäteen arvioida omat tuloksensa ja lopulta katsotaa kuka sai lähimmäs sen pistemäärän mitä oli arvioinut.

100m Aidat (2013: 18,6s  2014 tavoite: 19s)

100 metrin aidat naisten aitakorkeudella on kuntoilijalle ehkäpä se vaikein laji koko ottelussa. Viime vuonna juoksin 18,6 sekuntia 5 väliaskeleella. Koitin etukäteen muutaman aitavälin 3 askeleella, mutta ei vaan sitten riittänyt uskallus kun piti koko suora mennä. Jos uskallan mennä 3 askeleella, niin tulos voi mennä alle 18, mutta 5 askeleella en usko että pääsen alle 19.

Korkeus (2013: 140cm 2014 tavoite: 140cm)

Vaikka useimmiten ylipaino tarkoittaa ylivoimaa, niin tässä lajissa ylipainosta on valitettavan vähän hyötyä. Viime vuotiseen verrattuna on 1-2 kiloa enemmän ja se estänee tulosparannukset tässä lajissa. Jos 140 pääsen niin olen tyytyväinen, 145 jos menee ihan täydellisesti.

Kuula (2013: 12,36m 2014 tavoite: 13,2m)

Minähän tunnetusti inhoan punttisaleja ja voimailua noin yleensä, niin silti jostain kumman syystä kuula on mulle kohtuullisen vahva laji. Jotenkin siinä pystyn hyödyntämään jalkojen voimaa ja saan käsillä siirrettyä jaloista tulevan voiman kuulaan. Viime vuonna jäin alle 13 metriin. Tälle vuodelle pitää koittaa saada tuo raja rikki. Tämä on myös ainoa laji, jossa on mahdollista saada lajivoitto. Muihin lajeihin meillä on yksi urheilijakin mukana, joka vienee noi kaikki muut lajit.

200 metriä (2013: 28,9s 2014 tavoite: 29s)

200 metriä on yllättävän ilkeä matka. Vaikka matka on lyhyt, niin siinä alkaa happoja kertymään ennen maalia ja puristukseksihan se loppu aina menee. Viime vuonna sain kohtuu hyvän juoksun ja jos tänä vuonna pääsen lähelle sitä, niin olen tyytyväinen.


Pituus (2013: 458 2014 tavoite: 480)

Pituudessa suurin ongelmani johtuu edelleen vuoden 2008 polvivammasta. Olin umpivasenjalkainen lähes kaikessa urheilussa. Tein kaiken vasemmalla ennen tuota vammaa. Ristisiteen, kierukan ja sivusiteiden repeytymisen jälkeen en vaan ole saanut vasuria yhtä räjähtäväksi kuin oikeata. Eli hypyissä olen joutunut opettelemaan hyppäämään oikealla. Se ei vaan ole vieläkään luonnollista ja siksi kärsin ehkä vähän siitä tuloksissa. Hyppyjä kun tulee harjoiteltua se kerran vuodessa, parhaana vuonna kaksi, niin kehitys on hidasta. Koska jossain pitää parantaa, niin pituudessa toivottavasti  tulee se parannus ja menee 480cm rikki.

Keihäs (2013: 36,6m 2014 tavoite 38m)

Keihäässä olen ollut aika onneton ottaen huomioon pesäpallotaustani. Se ei vaan koskaan lähde pisteenä taivaalle, vaan useimmiten täysin vinossa. Viime vuonna sain yhden onnistuneen heiton, jolla tuli tuo 36,6 metriä. Olen vuoden aikana saanut teknistä avustusta (toki suullisesti, ilman yhtään heittoa) jolla luulen saavani vähän pidemmän heiton aikaiseksi. Oikeasti tulokset voivat olla kaikkea 28-40 metrin väliltä, mutta jostainhan se on pakko koittaa parantaa.

800 metriä (2013: 170s (2:50) 2014 tavoite 175s (2:55))

Juoksua olen harrastanut tän kesän aikana todella vähän. Vielä vähemmän olen juossut kovaa, joten tästä ei vaan mitenkään voi olettaa parannusta. Peruskunto on varmasti kovempi kuin viime vuonna mykoplasman ollessa päällä, mutta silti on vaikea uskoa parannukseen tässä. Tavoitteena on toki lähteä täysiä ja katsoa mihin asti jaksaa, mutta tämän laji tulee olemaan tuskaa ja tuloksellisesti täysi yllätys.

Näillä mennään sitten huomenna. Näillä tavoitteilla pitäisi tulla 3749 pistettä. Kisan jälkeen huomisillan herkkuna on ensin Ruotsi-ottelu ja illalla vielä koriksen MM-kisojen avauksessa Suomi-USA. Kunnon urheilupäivä siis.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

11. elokuuta 2014

Jämi 84 MTB Raportti

Alkutalvena tänä vuonna päätettiin vaimoni Maijan kanssa lähteä Jämi 84 maastopyöräkisaan. Lupasin ajaa matkan hänen kanssaan ja niin myös tehtiin. Kyseessä oli molemmille ensimmäinen maastopyöräkisa ja lisäksi Maijalle ylivoimaisesti pitkäkestoisin urheilusuoritus koskaan. Kuten jotkut tietävätkin, kummallakaan meistähän ei ole minkäänlaista kestävyysurheilutaustaa, vaan enemmänkin lyhytkestoisten räjähtävien lajien parista. Se teki tähänkin kisaan oman haasteensta.

Lapset vietiin jo perjantaina hoitoon ja ajelimme Jämille jo silloin. Kävimme ilmoittautumassa perjantaina joskus viiden jälkeen. Maija oli jostain syystä naiset 40-45 sarjassa, vaikka hän ei sinne
vielä hetkeen kuulukkaan. Pieni pettymys oli, että Expo aluetta vasta rakenneltiin tuolloin ja vain Shimano oli kunnolla ehtinyt laittaa kamat esille tullessamme.

Majoituimme 15 minuutin matkan päässä Jämiltä Luomajärven Hevoskievarissa. Paikka oli hieno, hyvin kunnostettu vanha maatalo. Me asuttiin vanhaan aittaan rakennetussa huoneessa. Oltiin myös varattu puolihoito, eli ilta ja aamupala ja ne olivatkin erittäin hyviä niin kilpailun kannalta kuin maultaankin. Jos maalaisromanttinen majoittuminen tai hevoset kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä kokeilemassa paikkaa.

Lauantai-aamuna tulimme Jämille hieman ennen yhdeksää. Paikoitus oli vähän kaukana, mutta pyörillä Jämi areenalle pääsi nopeasti. Suihkukamat jätettiin Jämi Areenalle, vaikka mitään virallista säilytystä siellä ei ollutkaan. Puolisen tuntia odoteltiin sitten lähtöä ennen siirtymistä lähtöalueelle.

Meidät oli laitettu eri lähtöryhmiin vaikka ilmottaumisohjeiden mukaan lähtöryhmät määräytyisivät ilmottautumisajankohdan mukaan. Sain kuitenkin mennä Maijan kanssa samaan myöhäisempään lähtöön ja pääsimme matkaan 10:10.


Kilpailun kulku


Ajateltiin jo etukäteen, että me kuulutaan kisassa viimeisten joukkoon, niin sieltä myös lähdettiin. Ensimmäinen 23 kilometriä oli mukavaa köröttelyä hyväpohjaisia hiekkateitä ja pieni pätkä kangaspolkuakin. Alkumatkan reitti oli jopa vähän liian tasainen. Se meinasi olla jopa hieman tylsä. Ensimmäinen 23 kilometriin meillä meni aikaa noin 1:20. Rauhallista vauhtia siis sekin.

23 kilometrin kääntöpaikka sijaitsii siis kisakeskuksen vieressä. Siitä lähdettiin pidemmälle lenkille. Siinä tuli vastaan ensimmäinen mäki jossa työnnettiin osa matkasta. Jyrkkyyttäkin mäessä oli, mutta osittain kyse oli enemmänkin tottumattomuudesta pehmeään alustaan. Mäen päältä alkoi mielestämme reitin kivoin osuus. Maasto oli kumpuilevaa ja pääsi menemään kivasti ylös ja alaspäin.

Kaikki sujui hyvin jonnekin 35 kilometrin paikalle. Vähän ennen siirtymistä Pirkan reitille ja siellä pienemmille poluille, Maijalla alkoi tulla jostain syystä paha olo ja hän ei saanut syötyä oikein mitään energiaa. Polkuosuus oli ihan hyvin ajettavaa ja kohtuu tasaista, mutta luonnollisesti meidän nopeus vähän hidastui. Lisäksi 40 kilometrin kohdalle sattui pari todella isoa nousua jotka mentiin suosiolla työntäen päälle.

Tätä seurasikin noin 10 kilometrin pätkä pienempää ja isompaa polkua. Niitä oli ihan hauska ajaa, mutta toki huomio keskittyi omalta osaltani Maijan jaksamiseen. Maijan olo heitteli hyvän ja huonon välillä ja välillä päästiin ajelmaan reippaammin välillä mentiin rauhallisemmin. Matka kuitenkin eteni koko ajan.

55 kilometrin jälkeen reitti muuttui isommiksi teiksi. Välillä mentiin pieniä hiekkateitä, välillä isoa torpparin baanaa ja kohtuu paljon ihan asfalttiakin. Näillä pätkillä pystyttiin pitämään kohtuullista vauhtia vaikka Maijan olotila pysyikin yhtä huonona koko ajan.

Viimeiset 10 kilometriä mentiinkin taas pienempää baanaa. Välillä mentiin kuntopolkujen pohjaa ja välillä ihan pientä polkuakin. Pienenä yllätyksenä tuli vielä, että viimeisellä 6 kilometrillä oli aika isoja mäkiä. Niistä suurin osa jouduttiin työntämään ylös ihan varmistaaksemme maaliinpääsy.

Maaliin kuitenkin päästiin kuuden tunnin ajassa. Maija oli supersitkeä, kun yli 3 tuntia jaksoi tulla vaikka olikin paha olo. Minä koitin pääasiassa pysyä suhteellisen hiljaa, koska siinä tilassa kannustamisesta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Vasta 10 kilometriä ennen maalia olin varma, että maaliin päästään.

Alunperin oltiin ajateltu, että puolisen tuntia nopeammin voitaisiin suoriutua, mutta Maijan paha olo, muutamat ketjujen tippumiset ja pari pientä kaatumista veivät varmasti ainakin sen puoli tuntia meidän reissusta.

Ajatuksia kisasta


Reitti oli jokseenkin sitä mitä luvattiin, eli kohtuullisen helppo ajettavaa. Jämin pidemmältä matkalta kuitenkin puuttuivat hitaammat kuntoilijat lähes kokonaan. Jostain syystä kisa ei ole onnistunut houkuttelemaan paikalle enempää aloittelevia pyöräilijöitä, vaikka tulkitsen heidän juuri sitä yrittävän.

Reitin laskut varsinkin ovat kokemattomammille vähän haastavia. Muutamat ovat kivisiä, mutta varsinkin muutamassa laskussa oli todella pehmeää hiekkaa kohtuu kovassa vauhdissa. Nämä varsinkin ovat myrkkyä vähän teknistä kokemusta omaaville pyöräilijöille.

Suurimmalle osalle kilpailijoista reitti on ryhmäajoa ja peesauskisa. Juttujen ja muutamien käymieni keskustelujen perusteella suurin osa matkasta ajetaan lähes maantiepyöräilyn omaisesti kovaa porukassa. Tämä ei luontaisesti ole mieleen kilpailuhenkisille maastopyöräilijöille, eikä toisaalta taas palvele hitaampiakaan kun heille peesausryhmiä ei enää ole.

Kovin suurta poltetta itselle ei noussut lähteä Jämille kokeilemaan yksinään kuinka kovaa tuolla pääsisi. Maijan kanssa voin lähteä, jos hän haluaa uuden yrityksen. Jotain tosta kisasta jäi puuttumaan, vaikka hauskaa sinänsä olikin.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen