28. syyskuuta 2014

Kokemuksia Garmin Fenix 2 mittarista


Kolmisen kuukautta sitten vihdoin luovuin vanhasta Garministani, joka sinänsä oli ihan kunnossa vielä ja vaihdoin uuteen Garminiin Fenix 2:seen. Nyt kun kellon käytöstä on jo tullut vähän kokemusta, ajattelin kertoa omat ajatukseni kellosta. Kattavaa analyysiä hakevien kannattaa katsoa DC Rainmakerin arvostelu.
Kuva Garminin sivuilta.

Muuta sana yleisesti kuitenkin kellosta. Garmin Fenix 2 (performer bundle mulla) on seikkailu-urheiluun, vaellukseen ja ulkoliikuntaan tehty kello, johon on kuitenkin otettu triathlon ominaisuudet mukaan. Kellosta löytyy siis perus juoksu toiminnallisuuksien lisäksi uintitoiminnallisuudet niin altaassa kuin avovedessäkin, korkeus ja lämpötila-anturit sekä kompassin moniin tarkoitukseen, Firstbeatin sykevälivaihteluun liittyviä palautumis ja VO2-mittauksia sekä monipuolista juoksuanalyysiä. Nämä viimeiset siis HRM-Run vyön kanssa, jotka ovat mukana Performer bundlessa.

Olen ollut erittäin tyytyväinen kelloon. Olin sen verran aikainen lintu, että alkuun ohjelmistossa oli jonkin verran bugeja, mutta ohjelmisto on tainnut päivittyä jo varmaan 10 kertaa. Hienoa toimintaa, noin ohjelmistoja pitääkin kehittää.

Juoksu ominaisuudet 

Yksi syistä kellon ostoon oli Juoksun dynamiikka -ominaisuudet. Halusin dataa siitä miten juoksen ja miten juoksua voisi kehittää. Ehkäpä pienenä pettymyksenä, mutta toisaalta positiivisena yllätyksenä, juoksuni oli datan valossa aika hyvää. Kellosta tai siis oikeammin sykevyöstä saa ulos askeleen maassaoloajan, pomppimiskorkeuden, askelfrekvenssin ja askelpituuden.

Vieressä esimerkki yhdestä juoksustani. Keskimääräinen kadenssini oli siis 176 askelta minuutissa, eli 88 askelparia minuutissa. Maksimi on ollut hetkellisesti 210. Tällä tiedolla en kauheasti tee, mutta tuo keskimääräinen kadenssi on tärkeää tietoa  juoksun taloudellisuuden kannalta.

Seuraavana tietona tuossa on keskimääräinen pompinta askelten välillä. Siis kuinka paljon tulee ylös alas liikettä juoksun aikana. Lienee aika helppo ymmärtää, että mitä vähemmän tulee ylös ja alas liikettä, niin sitä taloudellisempaa juoksu on. Garminin datan mukaan, alle 5 prosenttia juoksijoista pääsee alle 6,7 cm pomppimiseen. Eli 6,4 cm pomppiminen on erinomaista. Valitettavan vähän siis mahdollisuus parantaa siinä.

Seuraavana datana on keskimääräinen askeleen maassaoloaika. Tämänkin ymmärtäminen lienee aika selvää. Maassa oltu aika ei vie eteenpäin, vaan vain ilmassa oltu aika on eteenpäin menoa. Mitä vähemmän aikaa maassa, sitä parempi. Tällä lenkillä keskimääräinen maakosketus oli 211 millisekuntia. Tässä en aivan päässyt tuohon parhaaseen 5 prosenttiin, mutta sen raja on 208 millisekuntia eli kaukana ei olla siitäkään.

Alla dataa Garmin Connectista tuolta samaiselta lenkiltä maakosketuksen kestosta. Noista väreistä lila kertoo liikkumisesta 5% prosentin alueella, tuo sininen on hyvällä alueelle ja vihreäkin vielä ok. Oranssit ovat yksittäiset askeleet joissa askel on kestänyt liian kauan. Hienoa näissä datoissa on nähdä myös työ väsymyksen vaikutus. Ihan alkuun askel on ollut todella terävä, jostain 13 minuutin ja 40 minuutin välillä on oltu enemmän sinisellä alueella ja lopuksi askel on taas ollut parempi. Tämä on ainakin itselle mielenkiintoista dataa varsinkin väsymyksen vaikutuksesta.




Askeleen pituus on viimeinen tieto mitä tuosta saadaan. Sitä en ole oikein oppinut käyttämään. Näen jotenkin, että askeleen pituus on vain noiden muiden funktio. Eli jos muut ovat kunnossa, niin askeleen pituus on vain sitten suhteessa kuljettuun vauhtiin.

Juoksu dynamiikka on ainakin itselle ollut mielekästä dataa. Itsellä se on innostanut juoksemaan enemmän. Siinä mielessä kello on toiminut juuri kuten haluankin. Se on tuonut lisää motivaatiota.

Palautumis ja VO2 analyysit

Kello tai oikeammin sykevyö toi mukanaan Firstbeatin teknologiaa hyödyntävät palautumisanalyysit. Palautumispuoli toimii kahdella eri tavoin. Jostain syistä vain juoksulenkeillä toimiva palautumisen tila toimii niin, että noin 5-10 minuutin kohdalla kello kertoo sykevälivaihteluun perustuen, että onko kroppa palautuneessa tilassa vai ei. Tämä on ainakin itselle tärkeä tieto. Toisaalta jokainen kerta kello on sanonut, että palautumisen tila on hyvä. Vaikea siis sanoa tästä toiminnosta sen enempää. Olen kyllä aika hyvin miettinyt, että rasittavimpien lenkkien jälkeen palaudun kunnolla, mutta silti vaikea sanoa miten hyvin tuo oikeasti toimii.

Toinen palautumistieto mitä kellosta saa irti, on jokaisen lenkin jälkeen tieto kuinka pitkään palautuminen kestää. Sen tiedon saa irti kaikista lenkeistä. En ole asiaa sen ihmeemmin tutkinut, mutta luultavasti tieto tulee vain ja ainoastaan sykkeiden kautta. Mitä pidempi lenkki ja mitä korkeammalla ovat sykkeet olleet, sitä pidempi palautumisaika. Varsinkin rauhallisilta, jopa tosi pitkiltä lenkeiltä palautumisajat ovat olleet lyhyitä. Palautumisaika toimii itselleni hyvänä indikaattorina koska voi seuraavaa kovempaa harjoitusta tehdä. Orjallisesti en sitä ole kuitenkaan noudattanut ja kevyitä lenkkejä olen tehnyt, vaikka en kellon mukaan olekaan vielä palautunut.

Kolmas mielenkiintoinen tieto sykevälivaihteluiden perusteella on VO2Max eli maksimaalinen hapenottokyky. Tieto hapenottokyvystä oli saatavilla jo heti alkuun, mutta pidemmän käytön jälkeen lukemat alkoivat tasaantua tiettyyn kohtaan. Tällä hetkellä lukema näyttää minulle 46. Lukeman seuranta toimii lähinnä kirittäjänä minulle. Ei sen tietäminen sinänsä mitään muuta, mutta varsinkin kellon antamat kilpailun ennakointiajat antavat kivaa tietoa jota vastaan itse voisi kilpailla.

Maksimaalisessa hapenottokyvyssä tulee synnynnäiset rajat jossain vaiheessa vastaan, mutta uskoisin että kovalla harjoittelulla voisin saada lukemaa lähelle viittäkymmentä. Seurataan ja ihmetellään mitä kello kertoo.

Triathlon ja Uinti

Yksi syy Fenix 2:sen hankintaan oli se, että se tukee myös triathlonia. Siihen voi laittaa multisport tilaan triathloin lajit ja käyttää samalla tavoin kuin Garmin 910 XT:tä. Kello tukee myös muita multisport yhdistelmiä, joten se sopii hyvin myös seikkailukisoihin.

Uintia olen harrastanut viime aikoina todella vähän. Omakohteiset kokemukset uintikellona ovat siis vähäiset. Kaksi kertaa olen avovedessä pieniä matkoja kellon kanssa uinut. Siinä se toimi hienosti. Kunhan taas aloitan allaskauden, niin sitten saa enemmän kokemuksia siitä puolesta. Toiminnallisuudet ovat kuitenkin samat kuin Garmin 910 XT:ssä jonka käyttöä olen vierestä seurannut paljon. Se ainakin toimii altaassa erittäin hyvin.

Korkeuden mittaus

Yksi mielenkiintoisimmista asioista itselle on ollut korkeuden mittaaminen. Lenkeillä on ollut hienoa seurata korkeusmetrejä ja välillä lenkit ovat jopa vaihtuneet korkeusmetrien keräämiseen. Tämä data on ainakin itselle tosi mielenkiintoista. Sen avulla saa pyörälenkeillä ymmärrystä kuinka isoja mäkiä pyöräkilpailuissa vedetään tai toisaalta kuinka mäkistä oma lähimaasto on.

Korkeusanturia en pitänyt itse mitenkään tärkeänä kelloa ostaessa, mutta se on noussut yhdeksi suosikkiominaisuudekseni. Eilenkin kävin pyörälenkillä keräämässä 485 korkeusmetriä. Välillä metrit alkavat olemaan tärkeämpiä kuin kilometrit. Hauskaa vaihtelua ainakin.

Muut toiminnallisuudet

Kellon konfiguroitavuudesta pidän todella paljon. Jokaiseen lajiin taitaa saada jopa 7 erilaista näyttöä ja jokaiseen näyttöön saa 1-4 asiaa näkyviin yhdellä kertaa. Dataa suorituksen ajaksi saa näkyviin siis ähkyksi asti. Itse olen aina välillä muutellut näkymiä suorituksen jälkeen, kun vasta suorittaessa huomaa mitkä ovat kiinnostavimmat asiat.

Akun kestävyys kellossa on ollut huippuluokkaa. Kovin usein en ole kelloa muistanut ladata, mutta silti akkua hyvin riittää peruslenkeille. Garminin kelloissahan nykyään on ominaisuus laittaa ne pois päältä joka myös auttaa akun kestoon huomattavasti kun sitä ei käytä. Pisin lenkki mikä kellon kanssa on heitetty oli 8 tunnin Endurance Quest, jonka aikana akku ei ollut lähelläkään loppumista. Eli siitä ei tarvitse olla kovin huolissaan.

Kellossahan on paljon muitakin ominaisuuksia. Esimerkiksi siitä pystyy lähettämään livenä GPS lokaatiota puhelimen kautta. Kellon rauta kuitenkin estää samaa aikaa käyttämästä ANT+ sykevyötä, eli saa vain jommankumman toiminnallisuuden. Lisäksi kellosta löytyy retkeilyyn paljon muuta, kuten säävaroitinta ynnä muuta sellaista, mutta minä en ole niitä vielä kokeillut.

Suosittelen kelloa lämpimästi. Ensimmäisten ohjelmistoversioiden bugien jälkeen ei ole ongelmia ollut ja kello on toiminut hyvin. Ominaisuuksia kellosta löytyy erittäin hyvin ja tällä hetkellä en osaa kaivata mitään ominaisuutta lisää. Nyt kun hintakin on vielä tullut alaspäin, niin kannattaa laittaa harkintaa jos urheilulajeihin kuuluu samantyyppisiä kuin minulla. Jos harrastaa pelkkää juoksua niin Garmin 620 on varmaankin parempi valinta.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

21. syyskuuta 2014

Juoksukuntoon kesäksi 2015

Oon aina ollut tyyppinä semmoinen, että en oikein jaksa tehdä asioita missä olen jo valmiiksi hyvä ja mitkä olisivat helppoja mulle. Tykkään aina tehdä uutta ja opetella uusia asioita. Ehkä siksi mua kiehtoo ajatus, että minkäköhänlaisen juoksijan musta saisi aikaan vuodessa.

Mun kroppaa ei todellakaan ole tehty juoksuun. Vaikka olen ollut kuinka kuiva rasvasta, niin parhaimmillani painoni on tainnut olla 87 kiloa. Nyt sitä on taas kertynyt melkein kymppi lisää. Silti en koe olevani edes mitenkään kovin lihavassa kunnossa, vaan mulla on vaan ne kuuluisat painavat luut. Tosin taitaa niiden päällä vähän olla rasvaa pitkän talven varalle.

Yksi kestävyysurheiluidoleistani on Läskimaija, joka on onneksi näyttänyt jo moneen kertaan, että paino ei ole este, eikä edes hidaste edes juoksussa. Hän on juossut yli 100 kiloisena maratonin alle 4 tuntiin, vedellyt pitkiä ultrajuoksuja ja triathlonin täysmatkoja kuin vettä vaan. Muutenkin kehotan seuraamaan hänen kirjoituksiaan, niiden kierotuneesta huumorista ei voi olla pitämättä.

Joka tapauksessa, olen päättänyt koittaa juosta vähän enemmän ja parantaa kaikkia juoksuennätyksiäni. Kieltämättä ne ovat sen verran heikkoja, että ei niiden parantaminen pitäisi olla edes kovin kummoinen juttu. Cooperissa pitäisi päästä yli 2830m, 10km en ole koskaan oikein edes juossut, puolikkaalla pitäisi päästä 1:47 tai mielellään reilusti alle ja maraton pitäisi päästä maaliin. Tosin olen itselleni luvannut, että maratonille en lähde ennen kuin olen varma että voin juosta sen alle 4 tuntiin.

Kunhan kisoja alkaa tulemaan kalenteriin vähän enemmän, niin tarkoituksena olisi joku kunnon seikkailukisakin ensi vuodelle. Minimipituutena olisi 7-8 tuntia, mutta voisi se olla pidempikin. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Jos ja kun Bodomille tulee puolikas triathlonkisa, niin sitä voisi kyllä harkita ohjelmaan. Sitä lähemmäs ei kisaa voi enää saada. Katsotaan kun reitti julkaistaan, että kuinka raaka pyöräreitti on tehty ja mihin suuntaan juostaan.

Valitettavasti ensi viikonlopun Jämin rogaining kisa jää väliin. Vaimolla on perjantaina eturistiside leikkaus ja itse saman kokeneena, on kyllä pakko jäädä hänen tuekseen viikonlopuksi hoitamaan lapsia. Itsestäni ei ainakaa olisi ollut lasten hoitajaksi pariin päivään leikkauksesta. Rogaining lajina on sen verran kiinnostava, että ensi vuodelle olisi joku kisa löydettävä.

Jämin tilalla lupauduin parin kaverin kanssa mennä Nouxtremeen Solvallaan vähän juoksemaan polkua ja kohtuu hyviä mäkiä ylös.


Mäkijuoksusta puheenollen, viikolla ollessani treenamassa mäkiä todistin pyörän ja auton kolaria. Vaikka onneksi tässä tapauksessa ei käynytkään pahasti, niin kyllä se taas muistutti, että tarkkana pitää olla tuolla treenatessa. Muistetaan olla kaikki varovaisia niin auton ratissa kuin treenatessakin syksyn pimetessä yhä enemmän.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

7. syyskuuta 2014

7-ottelu 30.8.2014 - raportti

Viime postauksessani spekuloin 7-otteluani, joten kyllä siitä pitää raportti kirjoittaa. Tämänkertainen ottelu oli urheilusta riippumattomista syistä mollivoittoinen, mutta onneksi otteluun sattui muuta onnistuminenkin. Kokonaispisteiksi jäi niinkin heikko tulos kuin 3363, joka jäi kauas arviomastani
3750 pisteestä.  Suurin pettymys oli kuula, mutta myös juoksumatkoilla painovoima vei voiton kertyneestä massasta.

100 metrin aidat (19,43s - 352 pistettä)

Aitoja ei ollut nykykunnossa mitenkään mahdollista mennä kolmella väliaskeleella. Nopeus ei vaan riittänyt, vaikka yritin harjoitella vielä naisten aitojakin matalammilla aidoilla pari kertaa. Lopputuloksena oli siis viidellä väliaskeleella ja kauhealla sipsutuksella varustettu taistelu. Lopussa alkoi jalat jopa vähän hyytyä ja kello pysästyi aikaa 19,43 jolla irtosi pisteitä 352.

Korkeus (140cm - 513 pistettä)

Hyppylajeissa odotuksenikin olivat aika matalalla. Minkäänlaista räjähtävää liikettä tai hyppyä ei ollut tullut tehtyä koko kesänä, joten toiveet olivat matalla. Silti uskalsin aloittaa vasta 125 cm, jotta voimia ei kuluisi turhaan. 135cm tuli jo yksi pudotus ja 140cm meni myös toisella. 145cm ei sitten ollut enää mitään saumoja. Nykypainoon nähden erinomainen onnistuminen

Kuula (11,6m - 635 pistettä)

Kuula menikiin sitten täysin penkin alle. 12,5 metriä oli minimitavoite ja uskoin että 13 metriäkin olisi voinut mennä rikki. Kuula ei vaan lentänyt yhtään mihinkään. Toki enemmän kuin kerran vuodessa työntämällä tulosta saisi varmaan vähän paremmaksi, mutta kyllä kerran vuodessakin pitäisi tuota pidemmälle saada.

200 metriä (29,76s - 499 pistettä)

200 metrin juoksu noudatteli päivän juoksukaavaa, ei vaan löydy nopeutta. Lähdin kovaa, sitten koitin vähän rauhoittaa ja lopussa tulla kovempaa. Vauhtiin taktiikalla ei varmaan ollut mitään merkitystä, mutta henkisesti ainakin ajatteli, että olisi koittanut tehdä jotain oikein. 7-ottelun kolmanneksi tyhmimmällä juoksumatkalla pysyin kuitenkin kohtuu lähellä tavoitettani. Tavoitteena oli 29 sekuntia ja siitä jäätiin vain vähän.

Pituus (458cm - 449 pistettä)

Pituudessa sain yhdellä harjoitushypyllä laitettua askelmerkin kohdaalleen ja sain aikaiseksi kolme ihan onnistunutta hyppyä. Kaikki hypyt laskeutuivat aika lähelle toisiaan, joten mun taso varmaan oli sitten tuossa tällä kertaa.

Keihäs (37,5m - 620 pistettä)

Keihäässä olin unelmoinut 38 metrin heitosta, mutta en oikeasti uskonut, että voisin päästä sinne asti. Ensimmäinen ja viimeinen heitto jäivät vähän 30 metrin päälle, mutta toisella heitolla sain onneksi keihään ihan hyvään asentoon. Heitto lähti anttiruuskasmaisesti matalana, mutta voimaa oli takana onneksi sen verran paljon, että mitta kertyi 37,5 metriä. Tämä oli mun päivän paras onnistuminen.

800 metriä (3:08min - 295 pistettä)

Viimeisenä lajina 800 metriä on aina kamala. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut irti itsestäni ihan niin paljoa kuin olisin halunnut. Ensimmäiseen kierrokseen tuhlautui 1:30 ja toinen meni vielä hitaammin. Itseään ei saanut ahtaalle kuin vasta viimeisellä suoralla, eli liian myöhään. 800 metriä meni päivän mukaisesti alakanttiin. Viime vuotiseen tulokseen tuli 18 sekuntia takkiin, ihan noin paljoa ei ole juoksukunto kuitenkaan huonompi, vaan nyt kyse taisi olla tahdon voimasta.

Kun jotain hyvää etsitään 7-ottelusta, niin se rakensi reilusti motivaatiota harjoitteluun ja painonhallintaan. Eilen tein jo uusia suunnitelmia ensi vuodelle. Näistä lisää myöhemmin, mutta motivaatiota tuntui tulleen kerta heitolla lisää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen