31. joulukuuta 2014

Ikimuistoinen vuosi 2014


"Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."

Lainaten Cheekin sanoja tämä vuosi on ollut ikimuistoinen. Matkalle on mahtunut niin iloa kuin suruakin, mutta erityisesti paljon ikimuistoisia kokemuksia.

Yksi vuoden kokokohdista oli ikimuistoinen Kalifornian kiertue koko perheen kera. Aloitimme reissun siskoni ja hänen miehensä vieraina San Fransiscon alueella. Sieltä matkasimme Las Vegasiin, joka oli lasten kanssakin mahtava kokemus. Sieltä suuntasimme Disneylandiin, joka oli myös maineensa vertainen paikka. Lopulta menimme rannikkoa ylöspäin pieneen surffarikylään Pismo Beachille, johon sattui mahtavat kelit mahtavaan paikkaan. Reissu löi kyllä kovat pohjat tuleville matkoille. Aika mahtava kokonaisuus saatiin kasaan.


Vuoteen mahtui myös surua. Vuonna 1917 syntynyt pappani poistui keskuudestamme syksyllä. Kuolema tuo aina surua ja kaipausta. Silti 97-vuotiaaksi eläminen niinkin hyvässä kunnossa kuin hän oli, on itselleni harras toive. Hän oli sitä ikäluokkaa joka todella joutui sotimaan itsenäisyytemme puolesta. Hän vietti armeijassa lähes 7-vuotta ja hänen tarinoistaan todella kuuli millaista elämä joskus on ollut. Muutamaan lauseeseen on mahdotonta kertoa 97 vuoden elämäntarinaa, mutta itselle pappa tulee aina olemaan idoli. Hän oli hienoimpia, jollei hienoin ihminen kenet olen koskaan tuntenut.

Vuoteen mahtui myös toinenkin valitettava kuolema. Tästä en halua enempää tässä kertoa. Kaiken sen tuskan, mitä äkillinen poismeno voi aiheuttaa, näkeminen läheltä, laittaa omatkin arvot uuteen uskoon. Tämän vuoden aikana olen miettinyt lähes joka päivä mikä oikeasti on tärkeää ja mikä oikeasti merkitsee. Lapset, vaimo, perhe, ystävät ja oma terveys on asioita joita kannattaa ja pitää vaalia. Meidän jokaisen eteen tulee lähes joka päivä murheita, huonoja ihmisiä, stressiä ja kiirettä. Niihin suhtautuminen on vain ja ainoastaan itsestä kiinni. Suurimmalle osalle asioista maailmassa ei voi mitään, ainoa mihin voi vaikuttaa on oma suhtauminen asiaan. Onnellisuus on aina itsestä kiinni, toki ulkoiset tekijät voivat siihen vaikuttaa, mutta onnellinen voi olla vain jos haluaa olla onnellinen.

Vuoden urheiluista teen yhteenvedon vielä myöhemmin, mutta kokonaisuudessaan urheiluvuosi oli ikimuistoinen. Vaikka tapahtumia olikin vain muutama ja omat tulokset eivät sinänsä parantuneet, niin tapahtumat olivat mahtavia. Endurance Questin kuntosarja ystäväni Aten kanssa oli yksi hienoimmista urheilusuorituksista koskaan. Reissu tulee varmasti pysymään mielessä pitkään. Jämin maastopyöräkisassa oltiin vaimon kanssa ja se oli eritavoin ikimuistoinen. Olen edelleen tosi ylpeä että Maija pystyi reitin suorittamaan vaikeuksien jälkeen. Ehkä joku päivä sinnekin voisi vielä mennä uudelleen. Vuoden loppupuolella käytiin vielä ystäväni Tuomaksen kanssa NouXtremessä juoksemassa. Vaikka oltiinkin lähes kotimaastoissani, niin jotenkin fiilis oli todella hieno. Maisemat oli hienot ja kaiken kaikkiaan suoritus oli hieno.

Tänä vuonna oma terveys oli toistaluokkaan kuin edellisenä vuosina. Sain olla terveenä ja treenailla halutusti. Painoa kertyi vuoden aikana lisää, mutta olinkin jo päättänyt että tänä vuonna ei siitä stressata. Ensi vuoden juoksutavoitteisiin painoa olisi hyvä vähän saada pois. Loppukesästä vaimon polvesta meni eturistiside poikki, joten se muutti vähän meidän elämää. Omaa suhtautumista auttoi se, että itse koin saman lisättynä kierukan repeytymisellä vuonna 2008. Vaikka se tuntuikin kamalalta silloin, niin se tapaturma teki minusta kuntoilijan. Sen jälkeen opin arvostamaan kuntoilua ihan eri tavoin kuin ennen.

Kotona lapset kasvaa kauhealla vauhdilla. Vanhempi tytär meni jo kouluun ja nuorempikin itsenäistyy kovaa vauhtia. Jostain luin hienon viisauden joka kaikkien meidän vanhempien on hyvä muistaa, "jokapäiväinen kotielämä on se lastemme arki, jonka he tulevat muistamaan lapsuutena". Omasta lapsuudestani on ainakin jäänyt tietty kuva joka on muokannut itseäni paljon. On hyvä muistaa joka päivä, että omien lasten lapsuus muodostuu niistä normaaleista kotipäivistä.

Työvuosi oli aika rankka. Matkaan sattui monen moista. Pääsin kuitenkin tekemään hommia muutamaan hienoon organisaatioon ja tutustumaan uusiin hienoihin ihmisiin. Uuden oppiminen ja uudet ihmiset ovat työn palkitsevimpia puolia. Konsulttina uusiin hankkeisiin meneminen vaatii paljon henkistä pääomaa, jota onneksi muu elämä kivasti antaa. Ilman tätä balanssia en näitä hommia voisi tehdä. 

Haluankin kiittää kaikkia tuntemiani ja tuntemattomia ihmisiä joita elämä on tämän vuoden varrella eteen tuonut. Minut tuntevat tietävät että inhoan ihmisiä (siis massana), mutta pidän paljon ihmisistä yksilöinä. Tänä vuonna olen onnistunut pitämään vanhat ystävät ja ihmiset läsnä ja tapaamaan paljon uusia hienoja ihmisiä. Tällaisesta voi olla vain kiitollinen.

Vuosi 2014 on ollut ikimuistoinen vuosi. Toivottavasti tällaisia vuosia tulee eteen vielä paljon. Vuoden voi vaikkapa lopettaa muistelemalla Cheekin stadion keikkaa, joka sekin toi oman hienon lisänsä tähän vuoteen.



Kiitos ystävät, kaverit, lukijat, ihmiset, kanssakuntoilijat, työtoverit ja kaikki muutkin!


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

23. joulukuuta 2014

Hylkeet eksyy Kajaaniin syksyllä 2015

Team Hylkeet nähdään ensi vuoden Lost in Kajaanissa. Sarjaksi valikoitui Lost sarja, jossa pääsee vähän enemmän eksyilemään, mutta ei kuitenkaan vielä ihan kaikista pisimmillä matkalla. Lost sarjan seikkailu jakaantuu kahdelle päivälle pakollisella yöpymisellä. Eli matkaan lähdetään perjantaina ja maaliin tullaan lauantaina iltapäivällä.

Tiedossa Syyskuussa on siis seikkailua ja ainakin edellisvuoden videon mukaan aika paljon erilaisia tehtäviä. Vesistöä on tiedossa paljon vähemmän kuin Endurance Questissa. Alla videota viime vuoden kisasta, jotain samantyyppistä varmasti tiedossa ensi vuonnakin.



Videon perusteella voisi olla järkevää panostaa tuohon lihaskuntoonkin vähän enemmän. Aika paljon on ollut viime vuonna kaiken näköistä kiipeilyä, hyppimistä ja pomppimista. Pitää miettiä missä tuollaisia pääsisi parhaiten treenaamaan.

Homma siis etenee, kuten Team Hylkeiden Endurance Questin kisabiisissä Pete Parkkonen tapaa sanoa:


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. joulukuuta 2014

PK, VK & MK juoksua

Taas kolme viikko treeniä on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aika kyllä tuntuu lentävän ja toisaalta PK treenikaudella kerrottavaa on aika vähän.

Oon jo jonkin aikaa treenannut 2+1 viikkotahdilla (2 kovempaa ja 1 lepo). Ennen harjoittelin 3+1 tahdilla, mutta ainakin mun työssä ja nykyisessä kotielämässä se luo liian suuren riskin rasituksen kasaantumiselle ja siitä kipeäksi tulemiselle. 2+1 tahdissa lepoa tulee tarpeeksi usein tasoittamaan treeniä. Toki 3+1 olisi varmasti tehokkaampi tapa, mutta ainakaan viimeksi kehoni ei sitä kestänyt, joten se ei ollut kovin tehokasta.

Tämän kolmen viikon jakson olen treenannut vauhtikestävyyttä. Kaksi treenikertaa tein 400 metrin määräintervalleja. Näissä siis harjoituksena 3x400 metriä aikaan 1:45 ja sitten 2 minuutin palautukset välissä. Ensimmäisellä kerralla tein vain kaksi sarjaa ja toisella kolme sarjaa.  Nämä ovat kivoja treenejä ja selvästi auttavat juoksuvauhdin kanssa.

Pidempänä VK treeninä tein yhden 6 kilometrin VK:n aika mäkisellä reitillä. Siitä olisi tarkoitus tulla testilenkki, mutta katsotaan tuleeko sitä käytettyä. Lisäksi tein yhden pidemmän intervallisession 8x1 km kiihtyvillä vauhdeilla. Se oli hauska, mutta aika kova treeni. Vedot 5 & 6 olivat henkisesti raskaimmat, kun mentiin jo minulle kovaa ja oli jäljellä vielä monta. 7 & 8 menivät sitten kiukulla läpi. Aloitus vauhti oli siis 5:15 kilometri ja lopetusvauhti 4:40 kilometri. Välissä kolmen minuutin palautukset. Alustana hiekka, joka vähän verotti vauhtia.

Kilometrin rykäisy


Tälle viimeiselle eli lepoviikolle otin sokeriksi pohjalle yhden maksimikestävyystreenin. Vetäisin yhden kilometrin niin kovaa kuin pääsin. Aikaa kilometriin meni 3:55, tosin alustana hiekka ja reitti vähän mutkainen. Muutama sekunti siis lähtisi pois kovemmalla alustalla ja suoremmalla reitillä. Ensi vuoden tavoitteissa olevaan 3:35 tonniin matkaa on kuitenkin vielä.

Kilometrin kokeilun vauhdinjako ei ollut mitenkään optimaalinen. Alkuun painelin alle 3:30 vauhtia melkein minuutin. Sitten noin puolessä välissä hapotti jo niin pahasti että vauhti tippui yli 4 minuutin kilometrivauhtiin. Viimeiset 1:30 tulin 189-190 sykkeillä. Mun juosten saadut maksimit pitkään aikaan ovat olleet 190, joten kaikki otettiin koneesta irti. Siitä kertoo myös se, että lopussa loppui käsistä voima, eli ei jaksanut enää käsilläkään koittaa puristaa juoksua eteenpäin.

Harmaalla vauhti joka hiipuu ja punaisella syke joka nousee.








Vähän muutakin

Näille treeniviikoille tuli myös pari PK juoksua, pari sauvalenkkiä ja muutama sulkapallo. Monipuolisesti olen koittanut treenata, mutta vähän jalkapainotteiseksi ovat treenit menneet. Pitäisi vaan pyörän päälle ja uimaan koittaa myös mennä.

Eilen PK lenkillä oikean jalan akillesjänteen seutua vähän aristi. Haluan olla ekstra varovainen kun kuitenkin juoksua tälle vuodelle on tosi vähän. Lisäksi alkuviikosta on duunireissua tiedossa, joten taidan ottaa viikon juoksutauon tähän väliin. Kuntoon sillä ei varmasti ole mitään merkitystä, mutta toivottavasti pienet kolotukset jaloissa paranisivat.

Seuraavalle kahdelle 2+1 jaksolle on ollut ajatus palata perusasioiden ääreen. Kyseessä siis PK-treeniä, pitkiä rauhallisia lenkkejä juosten, sauvoilla ja toivottavasti myös hiihtäen. Muutama kova treeni tulee varmasti tehtyä, mutta niissä on sulismaila kädessä. Sulkapallosta saa aika helposti hyvän kimmoisuus treenin ja sykkeetkin on korkealla. PK jaksolle se saa nyt riittää.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen