12. heinäkuuta 2015

Kisaraportti: Taaperrusta Mikkeli Juoksun Puolikkaalla 4.7.2015

Sain kuin sainkin pakotettua itseni Mikkeli Juoksun puolikkaalle. Karma ei ollut ollut puolellani sillä viikolla, kun sain rikotuksi auton ja kaksi puhelinta saman viikon aikana. Mikkelin puolikas jatkoi tätä samaa rataa ja taaperrukseni Mikkelissä kesti 2:04.

Lähdin Mikkeliin vain ja ainoastaan juoksemaan 1:48 tai alle aikaa, eli minulle uutta ennätystä. Kovista puheistani huolimatta en koskaan ole puolikasta tuon kovempaa juossut, joten se oli tähtäimessä. Tuo siis vaatii 5:08 vauhtia, joka nyt ei ihan mahdotonta vauhtia ole.

Epäonnekseni kesän kahdesta lämpimästä päivästä ne osuivat edelliselle päivälle ja juoksupäivälle. Vaikka ilma ei ollutkaan kuin 28 asteista, niin aurinko porotti aika hyvin siihen lisäksi.

Kohti seinää


Lähdin juoksemaan suunnitelman mukaisesti 5:05 vauhtia ja ensimmäiset kolme kilometria pysyinkin suunnitelmassani. Sitten 4 ja 5 kilometri olivatkin jo vaikeampia, mutta ajattelin että ylämäkien jälkeen pääsen vielä vauhtiin mukaan. Todellisuudessa tässä vaiheessa olin jo kovaa vauhtia matkalla seinään. Noin 7 kilometrin kohdalla totuus alkoi selkiintymään tähänkin päähän, tulisin juoksemaan itseni täysin kuutamolle.

Siinä 7 kilometrin kohdalla siis luovuin jo ennätyshaaveistani ja ajattelin vaan juosta kohtuullista aikaa 1:50 tienoille tai vähän yli. Tämä oli se viimeinen virhe ja vähän siitä eteenpäin matkan teko alkoikin tuntua aikamoiselta taistelulta. Puolimatkaan aikaa oli jo kulunut 57:21. Ikuisena optimistina tästäkin uskoin vielä selviäväni alle kahden tunnin, mutta toisin kävi. 13-14 kilometrin kohdalla tuli sitten lähes totaalinen stoppi. Vähän alkoi jo heikottaa päästäkin ja henkinen kantti taisi vihdoin loppua, kun veljen vaimo, joka oli myös juoksemassa, sai mut kiinni ja katosi horisonttin. Siitä eteenpäin kilometrivauhdit olivatkin 6:20 ja 7:05 välimaastossa ja jokainen askel oli melkosta taistelua. Viimeisen kilometrin päätin kurittaa itseäni ja jaksoin taas puristaa 5:50 ja loppusuoralla otin vielä kunnon loppukirin.

Muistikuviin jäi jälki, että juoksu tuntui kamalammalta kuin Joroisten puolikkaan puolimaraton. Ja sekin tuntui tosi vaikealta silloin. Silloin tosin juoksin vähän nopeammin kuin nyt, eli aika heikossa hapessa tällä kertaa olin.

Viiltävä analyysi


Analyysi miksi juoksin seinään on kohtuullisen helppo: juoksin kuntoon (ja painoon) suhteessa aivan liian kovaa. Keskisykkeeni koko reissusta oli 177. Keskisyke kilometreille 3-10 oli 180. Vertailun vuoksi anaerobinen kynnykseni on ollut 176 ja vaikka se siitä olisi pykälän pari noussut (jota ei siis pakosti ole), niin rajojen yli mentiin aivan liian aikaisin. Varsinkin kun huomio, että maksimisyke on jokaisella kilometrillä, ensimmäistä lukuunottamatta, ollut yli 180 ja parhaimmillaan 8 kilometrillä 188.



Lyhyt ja terävä analyysi on siis että päässä on ollut tahtoa tähän kroppaan aivan liikaa. Toki kuuma keli teki oman lisänsä ja vaikeutti menoa. Järki olisi pitänyt olla vaan enemmän mukana. Tosin järjellä ei koskaan tee niitä kovia tuloksia, joskus pitää uskaltaa vaan yrittää. Toisaalta oon tyytyväinen että päästä suorittaminen ei jää kiinni, enää pitäisi vaan kunto saada kohtalleen.

Syitä juoksukunnolle voi etsiä vaikka mistä. Painoa on lähes 100 kiloa ja vaikka lihastakin on tullut, niin läskiäkin on kyllä liikaa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen painanut vähimmilläni 87 eli 10 kiloa vähemmän kuin nyt. Juoksussa tuosta saisi aika merkittävää etua.

Jos oikeasti haluaisi juosta jotain kohtuullisia aikoja, niin kilometrejä pitäisi tulla aika paljon enemmän. Tälle vuodelle kilometrejä on kertynyt vähän vajaa 400, mutta ne ovat jakautuneet hyvin tasaisesti. Jatkossa kesälle pitäisi saada paljon enemmän juoksua jos haluaa juosta kovempaa.

Ajatukset kohti Kajaania


Nyt tarkoitus onkin keskittää ajatukset kohti Lost in Kajaania. Juoksutavoitteet saa valitettavasti jäädä parempiin vuosiin, kun nyt on pakko päästä pitkän kisan kuntoon. Siellä kun ei ole kyse vaan omasta suorittamisesta vaan toinenkin Hylje on mukana tiimissä.

Katsotaan rauhassa mitä loppukesä mukanaan tuo. Maratonin juokseminen myöhään syksyllä kiinnostaa vieläkin, mutta ensin pitäisi päästä kuntoon Kajaania varten ja suorittaa se kunnialla. Kenties kunto onkin ihan ok, mutta tosi pitkät harjoitukset henkisine ja fyysisine rasituksineen puuttuu. Niitä pitää seuraavan kahden kuukauden aikana saada paljon enemmän.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

22. toukokuuta 2015

Suunnistuskauden avaus ja hyvää perustreenausta

Kevään ongelmat tuli onneksi selätettyä. Salpaus-Rogaining jotenkin avasi vähän paikkoja ja sen jälkeen treenaus on taas maistunut. Toki määrät ovat pysyneet kohtuullisena, mutta ihan tyytyväinen olen omaan suorittamiseen.

Suurimpana haasteena kesän juoksutavoitteiden onnistuneelle suorittamiselle taitaa olla tämän kesän muoti-ilmiö dadbod. Vuosia tämän trendin aallon harjalla olleena, nyt kun kun se vihdoin on noussut yleisön suosioon, niin ei siitä viitsi itsekään luopua. Juoksemisen kannalta dadbodin vaatimat pienet ylimääräiset jenkkakahvat kuitenkin aiheuttavat pientä hidastumista tuossa juoksunopeudessa.

Viimeiset pari kuukautta on nyt tehty peruskuntotreeniä ja pohjat on kohtuu hyvät. Nyt alkukesästä onkin tarkoitus hyökätä eri juoksuennätysten kimppuun. Suurin osa tavoitteista tuntuu vähän kovilta juuri tällä hetkellä. Joka tapauksessa olisi tyhmää olla yrittämättä parantaa niitä. Ja tuleepahan taas realismia itselle missä juoksemisen suhteen mennään.

Suunnistuskauden avaus


Kävin avaamassa viime tiistaina suunnistuskauden Espoorasteilla. Olin alun perin ajatellut juosta vain C-radan, mutta se oli niin lyhyt, että päädyin B-rataan. Serenan rastipisteet yllättivät kyllä totaalisesti. Rastit olivat todella vaikeita ja niitä ei meinannut nähdä yhtään ennakkoon. Vasta 5-10 metriä ennen rastia sai rastin näkyviin. Suunnistuskauden avaukseksi vähän turhan haastavaa minulle.

Latasin oman kulkuni ja rakensin radan rastit.fi palveluun. Halusin vielä siihen päälle kokeilla nauhoitusta screeniltä, joten tässä koko kokonaisuus nähtävillä:



Videosta näkee hyvin mun ekan rastin haahuilun ja 6-7 välin hölmöilyn. Rastille 11 oli oma suunta täysin hyvä, mutta näin muita oikealla ja päätin mennä sinne. Ei vaan luotto omaan tekemiseen riittänyt. Rastille 12 otin ilmeisesti suunnan huonosti ja menin koko ajan vähän harhaan.

Suunnistus on kyllä erityisen hauskaa ja pitää koittaa ehtiä mahdollisimman monille rasteille tämän kesän aikana. Kesäkuun alussa odottaa vähän lisää lomailua, joten rastien käynti saattaa jäädä enemmän loppukesälle, mutta ehdottomasti sinne pitää päästä.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. toukokuuta 2015

Kisaraportti: Salpaus-Rogaining 4h MTB sarja 2.5.2015

Kuukausi taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sen verran olen kuitenkin kevään ongelmien jälkeen kuntoon päässyt, että Salpaus-Rogainingissa tuli ensimmäisen kerran kokeiltua rogainingiakin. Sarjana oli 4 tunnin maastopyörä eli ihan puhdasta rogainingia ei vielä päässyt koestamaan. Pariksi löytyi kauan tuntemani ystävä lahden seudulta. Hänelläkään ei ollut kokemusta asiasta, joten aika noviiseina mentiin.

Suunnitteluvaihe


Noin 10:20 saatiin kartta käteen Kalkkisten Koululla Asikkalan lähistöllä. Koulu oli pieni kyläkoulu ja tilaa sisällä ei ollut meille asti. Painuimmekin autoon suunnittelemaan. Kartta oli aika iso ja vaihtoehtoja oli paljon.

Aika nopeasti suunnitelma kuitenkin hahmottui. Särkijärven seudulla (alhaalla vasemmalla) oli tarjolla rasteja, joissa pyörällä pääsi kohtuullisen lähelle. Sinne sai myös rakennettua pienen kierron, jotta edestakaisin menoa pystyi välttämään.

Toiseksi lenkiksi valitsimme Kalkkisten kanavan seudun. Sen haasteena oli edestakaisin meneminen, mutta siellä oli tarjolla kuitenkin paljon pisteitä ja tiet näyttivät kartan mukaan aika isoilta. Se lienee ollut oikea valinta, sillä siellä tuntuivat olevan kaikki muutkin.

Suunnitteluvaiheen haasteena oli rastivälien arviointi. Oli todella vaikeaa arvioida kuinka kauan missäkin rastivälissä menee. Asia jota ei osattu ottaa huomioon, oli aika joka menee rastin ottamiseen. Jos pyörältä pitää lähteä 200 metriä metsään, niin siinä menee aikaa aika paljon suhteessa siihen että ajaa tuon saman ajan johonkin suuntaan.

Teimme karttaamme ja reittiimme muutamia tarkistuspisteitä missä katsoimme aikataulua. Sen lisäksi valitsimme muutaman lisärastin, joilla pystyimme vähän koordinoimaan ajankäyttöämme. Tämä onnistui ihan kohtuullisesti. Vieläkin enemmän pitää seuraavissa kisoissa näitä vaihtoehtoja ja tarkistuspisteitä ehkä olla.

Toteutus


Aloitimme siis Särkijärven alalenkiltä. Jo ensimmäisesssä risteyksessä meinasi tulla eka pummi, kun ei oltu parini kanssa ihan samaa mieltä kartasta. Onneksi pienen neuvottelun jälkeen pääsimme oikealle uralle ja kohti ensimmäistä rastia.


Epäonneksemme ensimmäiselle rastille (75) menevä tie oli todella huonossa kunnossa. Karttaan se oli merkitty ihan isona, mutta todellisuudessa se oli mutaista metsäautotietä. Rasti saatiin kuitenkin kunnialla löydettyä ja matka jatkui. Olimme riskillä suunnitelleen 75-85 siirtymän pellon reunan ja pikkupolkujen kautta ja riski vähän kostautui. Rämmimme ja ajoimme mudassa ja menetimme suunnitelmaan suhteessa yli 10 minuuttia aikaa.

85, 54 ja 81 löytyivät aika helposti. 54 oli tosin vähän syvemmällä metsässä kuin olimme ajatelleet, mutta rastit onneksi oli aika selkeitä. Rastia 65 jouduimme vähän etsimään, mutta ehkäpä minuutin nopeammin sen olisi voinut löytää, ei enempää. 43 oli suoalueen lähellä ja siellä onnistuimme vähän kastelemaan kenkiämme, joka pikkaisen haittasi loppumatkasta.

Särkijärven jäljiltä olimme noin 25 minuuttia jäljessä aikataulusta. Kalkkisten kanavalla oli kuitenkin tarjolla 104 pistettä, joten päätimme pitäytyä suunnitelmassa ja suunnata sinne.

Rastille 104 mennessä sattuikin se kisan ainoa pummi. 104:lle tultaessa oli pitkä siirtymä, lähes 45 minuuttia ja jotenkin keskittyminen siinä vähän herpaantui. Kanavan ylityksen jälkeen tuli paljon pieniä risteyksiä ja ajauduimmekin vahingossa 33:sen haaraan. Huomasimme noin 500 metriä 33 jälkeen olevamme siinä haarassa ja käännyimme takaisin ja otimme 33:sen matkaamme. Pummi siis tapahtui, mutta onneksi maksimissaan 5 minuuttia.

Sieltä suuntasimme 104:selle joka oli ainoa rasti johon pyörällä pääsi perille asti. Sieltä pikaisesti 24:selle ja matka takaisinpäin alkoi.

Kävimme matkalla hakemassa 76:sen suunnitellusti, mutta 93:sen jätimme ajanpuutteen vuoksi hakematta. Sen sijaan suuntasimme 62:selle joka oli kotimatkan varrella.

Maaliin saavuimme ajassa 3:44, eli aikaa jäi vartin verran käyttämättä. Kunnianhimoisemmalla suorittamisella olisi tuolle 15 minuutille varmasti löytynyt joku rasti, mutta ensikertalaisena halusimme varmistaa onnistuneen suorituksen ja välttää aikasakot. Jokaisesta myöhästymisminuutista oli tarjolla 10 pistettä sakkoa.

Kasaan saimme yhteensä 660 pistettä ja lopputuloksissa olimme 20/33. Ihan kohtuullinen suoritus. Voittaja sai 950 pistettä ja kymmenennet 780 pistettä. Aika paljon olisi pitänyt siis suunnitella ja toteuttaa lisää pisteitä jotta kympin sakkiin olisi päästy.

Suunnitelman ja toteuman erotus ei ollut kuitenkaan niin huono kuin alkuun ajattelimme. Särkijärven kierroksella tuhlautui aikaa, mutta toisaalta Kalkkisten kanavan kierroksella suoritimme nopeammin kuin suunnittelimme.

Ainakin tuolla pitkällä siirtymällä (104:selle) olisi voinut jalalla koittaa ottaa kiinni syntynyttä eroa, mutta ei haluttu vetää itteämme ihan jojoon. Lopussa alkoikin jo vähän painaa, joten ihan hyvä että ei liikaa urheiltu tuolla välilläkään.

Spekulaatiot

Jälkikäteen on helppo sanoa, että alkureittiä olisi voinut suunnitella toisinkin. Tosiasiassa en kyllä näe skenaariota, että olisi uskallettu lähteä tuota toisinkaan suunnittelemaan. Suunnitelma oli hyvä, tiestössä kävi vaan huono tuuri.

Jalalla ei oltu läheskään nopeimpien joukossa, mutta silti saatiin kasaan kohtuu määrä pisteitä. Se kertoo, että hyvä reitti muodostettiin ja toteutuskin oli hyvää suhteessa kuntoon.

Jos nyt oikein haluaa spekuloidan, niin jätimme suosiolla 31 välistä, vaikka se olisikin ollut vain kilometrin lisälenkin päässä. Se sijaitsi korkealla pässinvuorella ja siitä sai vain 31 pistettä. Jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut ihan mahdollinen haettava silti. Sama koskee 91:stä. Se poikkeaa reitiltä kilometrin verran, mutta olisi ollut hyvin vaikea kulkuista maastoa. Sellaisessa saattaa mennä vaikka kuinka kauan.

Vaikea on spekuloida kauheesti enempää. Mahdollisuuksia olisi ollut lähellä reittiä monia, mutta mitään helppoa ei jätetty hakematta. Lisäksi suorittamisessa ei jäänyt kauheasti jossiteltavaa, muuta kuin 15 minuutin luppoajan suhteen. Sitä olisi voinut hyödyntää jotenkin.

Kuva Salpaus-Rogaining sivulta.

Yhteenveto

Tykkäsin lajista kyllä kovasti. Suunnistuksen lisäksi tähän kuului se suunnitteluvaihe, joka on mun kaltaiselle ihmiselle ainakin tosi kiva lisä. Sai miettiä, arvioida ja spekuloida jo etukäteen.

Suunnistaminen ei missään nimessä ollut niin haastavaa kuin oikeassa suunnistuksessa. Toki mittakaavakin on suurempi, joten niin tarkkaa suunnistusta ei millään voisikaan olla.

Pyörämallinen rogaining myös sopi, koska siinä tapahtui enemmän kuin juoksumallisessa. Uskon että jalkaisin tehtävässä rogainingissa reittisuunnittelu olisi vielä tärkeämpää, koska välimatkat on pidempiä ja maasto vaikuttaa enemmän etenemiseen. Pyörällä tiet ovat paljon nopeampia kuin metsä, mutta jalkaisin ero ei ole niin suuri.

Ehdottomasti haluan joskus vielä kokea jalkaisin rogainingia. Silloin varmaan 6-12 sarja olisi varmaan järkevä aloitus. 3 tunnista tulee sellaista hätäilyä vaan.

Hauska aspekti rogainingin lopussa on se, että siinä ei ole pakosti kiire. Kaikissa muissa lajeissa lopussa laitetaan kaikki peliin. Tällä kertaa meillä jäi aikaa tulla normivauhdilla maaliin. Se oli vaihteeksi ihan hauskaa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

6. huhtikuuta 2015

Ylirasitusta ja katupölyä

Mulla on niin hyvässä kuin pahassa kyky ottaa itsestäni kaikki irti viikkoja putkeen. Nyt taisi käydä taas niin, että yhdistelmä rankkoja duuniviikkoja, vähän liian kovaa treenausta ja katupöly/allergiakausi veti rasituksen liian kovaksi. Oon noin viikon verran nyt kärsinyt oireista ja vieläkin olen vähän miettiväinen että mikä on oikea diagnoosi.

Oireet ovat siis sykkeen oleminen juoksulenkillä jopa 30 pykälää normaalia korkeammalta, vaikka juoksu tuntuu kohtuu helpolta. Lisäksi ainakin eilisellä lenkillä hengitykseen ja keuhkoihin otti aika kovasti helpohko juoksulenkki. Olo oli keuhkoissa kuin kovimmankin VK lenkin jälkeen, vaikka muuten jaksoi helposti juosta. Tosin siis sykkeet oli myös aika koholla.

Toisena oireena ovat ollut sykepiikit sauvalenkeillä. Kevyillä sauvalenkeillä syke on yhtäkkiä noussut 180 ja sitten tipahdellut takaisin 110 tienoille. Olen jopa epäillyt sykemittariani näistä piikeistä, mutta se ei tunnu kovin uskottavalta selitykseltä. Näitä piikkejä ei siis huomaisi ilman mittaria, ne ei sinänsä tunnu missään, mutta syke vaan yhtäkkiä ilman erityistä ärsykettä nousee kattoon.

Eka tällainen kerta oli jo kaksi viikkoa sitten, mutta silloin en osannut siihen oikein reagoida. Alla sykekäyrää siltä lenkiltä. Noissa piikeissä en siis tehnyt mitään erityistä, vaan jatkoin vaan hidasta sauvakävelyä.



Syy mikä saa epäilemään ylirasitus-diagnoosia on se, että samantyyppisiä oireita on ollut monena keväänä samoihin aikoihin. Lisäksi mun kroppa on siitä kummallinen, että syke heittelee varsinkin alkulenkistä tosi paljon. Monella kertaa syke hakkaa 10-15 minuuttia 170-180 tienoilla kunnes yhtäkkiä tipahtaa 30-40 pykälää alas normitasolle.

Katupöly ja allergiat tuntuvat juttujen mukaan aiheuttavan samantyyppisiä oireita. Katupöly aiheuttaa väsymystä ja muutama kertoi samankaltaisesta sykkeen nousuista fillarifoorumilla. Sykepiikeistä en nähnyt kenenkään puhuvan, mutta ehkä nekin voi liittyä katupölyyn. Katupöly kun jää keuhkoihin ja vaikuttaa siellä pitkään. Siksi siis katupöly varsinkin yhdistettynä allergiaherkkyyteen tai astmaan olisi yhdistelmä joka selittäisi kaikki oireet myös.

Hätäisimmät ovat varmasti taas lähettämässä mua lääkäriin, mutta itse en ole oikein varma siitäkään. Ensi alkuun pitää mainita, että mun sydän on kahteen otteeseen tutkittu kohtuullisen tarkasti ja esimerkiksi reiät sydämessä on poissuljettu ja virtaukset on varmistettu normaaleiksi. Ilman noita tutkimuksia olisin varmasti lekurin jo varannutkin.

Lääkärireissu olisi varmasti pitkä ja raskas. Kaikenlaisia kokeita on monena vuonna otettu ja mitään ei ole koskaan löydetty. Siihen rumbaan lähteminen ei hirveästi kiinnosta. Ehkäpä suoraan jollekin allergia/keuhkolääkärille vielä voisin mennä, mutta en kenellekään muulle.

Mulla on taipumus ja kyky ylirasitukseen. Varsinkin duunin puolella pystyn ottamaan kamalan kuorman tekemistä ja hoitamaan robotin lailla viikkotolkulla asioita keskittyneesti eteenpäin. Tähän yhdistettynä kotielämään vuorotyöläisen ja kahden lapsen kanssa lisättynä kohtuullisen kovaan treenaukseen on yhdistelmä, jossa lepo herkästi jää. Tai levosta tulee näennäistä. Lepo ei ole lepoa, jos ei vaikkapa koko päivän aikana istu alas ennen kuin illalla, vaikka sinänsä ei treenaakaan..

Treenauksessa se suurin virhe varmaankin on PK lenkkien puute. Juoksut ovat menneet pienen asteen liian kovaa. On kauhea halu ja tarve kehittyä juoksussa, niin on tullut juostua liian kovaa. Onneksi sentään sauvalenkit on nyt taas saanut ohjelmaan. Niillä saa rasituksen tarpeeksi alas. Ja kohta pääsee taas enemmän pyöränkin päälle, jolla on helpompi tehdä pidempiä rauhallisia lenkkejä.

Ylirasitukseen liittyvää masentuneisuutta, haluttomuutta, univaikeuksia eikä varsinkaan painonputoamista ole ollut. Väsymystä on kyllä ollut, mutta se voi myös liittyä tohon katupölyyn. Yksi mikä ehkä kallistaa ajatuksen ylirasituksen puolelle on terävyys. Suliksessa viime viikolla terävyys puuttui ja olen myös kotona tiputellut ja kaadellut asioita aika paljon viime aikoina.

Aika pitkä vuodatus olotilasta ja ihme jos joku jaksoi lukea tänne asti. Toisaalta sainpahan taas jotain kirjotettavaa tänne blogiinkiin. Kovin huolissani en ole muusta kuin painostani. Se ei taida tulla alas muuta kuin leikkaamalla joku raaja irti. Kesän tavoitteet on ja pysyy. Nyt pitää vaan ottaa kevyesti pari viikkoa ja sitten toukokuussa, kun ilma vähän puhdistuu, niin iskeä taas lisää treeniä kroppaan. Toukokuun alun puolimaratonin saatan kyllä jättää väliin, se taitaa taas kerran tulla liian aikaisin. Mua vaan ei ole luotu kevään urheilijaksi.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

7. maaliskuuta 2015

Juoksua, hiihtoa ja suunnitelman muutos

Nelisen viikkoa on taas vierähtänyt edellisestä treenipäivityksestä. Ehkä se on tämä suomalainen luonne, mutta hyvin menevistä treeneistä on vaikeampi kirjoittaa. Olisi niin paljon helpompaa valittaa, että hommat ei suju ja sitä tätä pitäisi tehdä enemmän. Mutta ei, treenit on menneet kohtuullisen hyvin, tällä viikolla on ollut vähän väsymystä, mutta pääpiirteittäin on jaksanut treenata kyllä tosi hyvin. Eipä ole siis mitään valittamista.

Juoksussa olen pysynyt suunnitelmassa noin kaksi juoksua viikossa. Hyvin vähään olen jättänyt niin sanotut roskakilometrit. Jokaiselle juoksutreenille olen koittanut pitää mielessä jonkun tietyn tavoitteen. Nyt isona osana on ollut mäkivoima ja mäkien juokseminen yleensäkin. Niissä huomaa kyllä edistystä. Seuraavan kuukauden aikana olisi tarkoitus panostaa vauhtikestävyyteen.

Toissa viikolla kävin tekemässä erittäin kamalan harjoituksen Kehä 3 mäessä, eli mäessä joka lähtee pyöräteiden risteyksestä, joista toinen menee kohti Oittaata ja toinen lähtee Kehä 3:sen viertä kohti itää. Siinä mäessä kävin syksylläkin tekemässä samat kaksi vetoa ylös asti (1,35 km). Edellisellä kerralla ajat olivat 7:09 & 6:37, tällä kertaa ajat olivat 6:37 ja 6:31. Sykkeet olivat kerroilla aika samat, toisien vetojen maksimisykkeet 186. Tuosta uskallan tehdä päätelmää, että jotain kehitystä on tapahtunut. Vielä kun lisää, että viimeksi oli kuiva asfaltti ja nyt jäinen ja luminen, niin positiivisia merkkejä on ilmassa.

Eilen aloitin sitten työmatkapyöräilyn menemällä asiakkaan toimistolle ja takaisin maastopyörällä. Alku oli aika hankalaa, oikeita varusteita ei meinannut millään muistaa ja kaksi kertaa käännyin takaisinkin hakemaan jotain. Silti sinnepäin jaksoi vielä hyvin (n. 20km). Takaisinpäin keli olikin sitten räntää vaakasuoraan vastaan kunnon vastatuulessa. Lisäksi jalat oli aika väsyneet ja perse kipeytynyt ajamisesta. Sokeriksi pohjalle tuossa samaisessa kehä 3:sen alamäessä puhkesi takakumi. Matkaa siitä kotiin on se kaksi kilometriä niin päätin taluttaa enkä vaihtaa kumia. Kausi on kuitenkin avattu ja ehkäpä ensi viikolla taas uudestaan.

Tämän kauden kisasuunnitelmakin alkaa hahmottua. Alunperin ajatuksena oli mennä Vantaan Maratonille kokeilemaan vihdoin se ensimmäinen maraton. Hetken mielijohteesta ostettiin vaimon kanssa liput Elastisen jäähallikeikalle ja vasta ostamisen jälkeen tajusin, että Vantaan mara olisi seuraavana päivänä. Vaikka keikka ei menisikään isomman juhlimisen puolelle, niin koko päivän seisominen ja valvominen eivät liene se paras valmistautuminen maratonille. Uudeksi suunnitelmaksi löytyikin Kaarinan Syysmaraton. Kohtuullisen kokoinen tapahtuma, kohtuullisen lähellä ja itselle ihan hyvä että osa matkasta on hiekkapohjaista. Se ehkä vähän hidastaa, mutta toisaalta säästää jalkoja. Lisäksi tuosta sai vielä 2 viikkoa lisää palautumisaikaa Lost in Kajaanista.

Toinen ajatus kalenteriin tuli jostain seuraamastani seikkailublogista. Olen jo pitkään halunnut kokeilla Rogaining kisaa. Lahden lähistöllä järjestetään Toukokuun alussa Salpaus-Rogaining, jossa on myös MTB sarja. Siitä tuli ajatus että se olisi hyvä harjoitus Lost in Kajaanin pyöräilyä varten. Valitettavasti tiimikaverini ei pääse mukaan, mutta sain rekryttyä kaverini Lahdesta mukaan, joten sinne pitäisi ilmottautua piakkoin. Luultavasti vaimon ollessa töissä, pitää lapsille vaan löytää hoitaja jostain siksi ajaksi.

Tämän hetken ajatus kisakalenterista näyttää siis tältä. Tavoitteenahan minulla on kaikille juoksumatkoille uudet ennätykset. Mihinkään muualle kuin Lost in Kajaaniinhan en ole vielä ilmottautunut, mutta pitää alkaa piakkoin laittamaan ilmoja sisään, niin nämä konkretisoituu.

Kevät on ollut aina mulle vaikeaa aikaa katupölyn ja pienten allergioiden takia, joten en usko että Kouvolan puolimaratonilla pystyn vielä tekemään mitään kovin kummallista aikaa. Siksi haluaisin kokeilla toisen puolikkaan vielä kesällä uudestaan.

Aika paljonhan tuossa on menemistä. Tuon lisäksi pari kesälomareissua ja jotain perheen ja kavereiden kanssa mökkeilyreissua, lisättynä vaimon viikonloppuduuneilla, niin kesäsuunnitelmat alkaa olemaan aika valmiit.



Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

1. maaliskuuta 2015

Juoksukirja, Run Less Run Faster luettu

Olen jo vuosikausia englanninkielisessä blogissani kirjoittanut kirja-arvosteluja lukemistani kirjoista. Tällä kertaa luin Run Less Run Faster kirjan. Koska sen aihepiiri osuu ennemminkin tämän blogin alle, niin ehkä on hyvä mainita siitä jotain täälläkin.

Run Less Run Faster keskittyy ajatukseen, että kolme kertaa viikossa on tarpeeksi juoksua. Heidän ajattelussaan jokaisella juoksulla pitää olla selkeä tavoite ja tehoja kannattaa tehdä kaksi kolmesta. Sitten se kolmas juoksu on pitkä lenkki, jossa siinäkin olisi hyvä olla aika tarkka vauhti.

Näiden kolmen juoksun lisäksi sitten pari tukevaa harjoitusta. Heidän ajattelussaan uinti, pyöräily ja jumpat ovat niitä parhaita lisäharjoituksia. Omaan ajatteluun sopii hyvin tämäkin.

Sinänsä ajatus on varmasti hyvin toimiva ja jokseenkin motivoivakin. Saatan jopa itsekin joskus yhden 16 viikon harjoitusohjelman kirjasta tehdä. Ehkä se johtuu tämänhetkisestä väsymyksestä, mutta jotenkin kauhean pitkään en usko että tuollaista todella suunnitelmallista treenausta jaksaa läpi viedä. Kyllähän kuitenkin yksiä parhaita treenejä ovat metsässä juoksentelut, sinne tänne pyöräilyt ja muut pääntuuletus lenkit.

Joka tapauksessa ihan hyvä kirja ja erilaisesta harjoittelusta kiinnostuneille mielenkiintoinen opus. Koko englanninkielinen arvosteluni kirjasta löytyy - täältä.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

14. helmikuuta 2015

Ystäville

Olen ollut onnekas, että harrastukset, työ ja elämä on tuonut matkan varrella paljon hienoja ihmisiä. Osa näistä ihmisistä on pysynyt ystävinä jo pitkään. Heille haluan erityisesti toivottaa hyvää ystävänpäivää. Ilman ystäviä ja rakkaita elämä ei olisi juuri mitään.

Matkan varrella on ollut myös paljon ihmisiä, joihin ei ole tullut pidettyä tarpeeksi yhteyttä. Aika ja tilanteet ovat vaan ajaneet erilleen. Silti monet heistä, ovat usein mielessä.

Näin ystävänpäivänä vähän harmittaa, että jotkut näistä ihmisitä ovat jääneet taakse.. Niin paljon hienoja muistoja ja hyviä hetkiä on näiden ihmisen kanssa tullut vietettyä.

Itselle varsinkin urheilun saralta on jäänyt paljon ihmisiä joiden kanssa on ollut erityisen helppo olla, vaikka ei ole edes heitä niin hyvin tuntenut. Näitä ihmisiä tulee ajateltua aika usein. Erityisesti tulee mieleen jotkut ystävät pesis ajoilta, joitain koripallovuoroita ja aika monia eri salibandyseuroista.

Nuoruus on myös sellaista aikaa, että monet ihmiset jättävät jäljen. Siksi myös yläasteelta ja lukiosta on mielessä monia ystäviä joista ei ole kuullut aikoihin. Onneksi aina silloin tällöin maailma heittää heidät samalla kiertoradalle ja heitä putkahtaa vastaan mitä ihmeellisemmissä paikoissa.

Sen verran pitkään on tullut oltua myös jo työelämässä, että on kertynyt vanhoja työkavereita, joihin yhteydenpito on jäänyt. Nykyinen työni on myös vienyt niin moniin yrityksiin, että hyviä ihmisiä tulee vastaan paljon. Jokaisesta paikasta tuntuu aina jäävän muutama ihminen mieleen, keneen haluaisi pitää enemmän yhteyttä, mutta reaaliteetit vaan ajaa ohi.

Tämä postaus oli kaikille hienoille ihmisille matkan varrella. Niille ystäville jotka ovat joskus olleet ystäviä ja keiden kanssa on viettänyt hienoja hetkiä. Kiitos niistä.

Koitin löytää jotain biisiä joka kuvaisi ystävyyttä. Pitkän etsinnän jälkeen en pystynytkään löytämään yhtä, vaan kaksi klassikkoa. Toinen jonka kaikki 70-90 syntyneet ainakin tietävät ja toinen jonka sitä vanhemmat ainakin tietävät. Valitse itse kumpi sinulle sopii.




Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

26. tammikuuta 2015

Onnistunutta perustreenamista tammikuussa

Tuntuu olevan aika yleistä urheilu ja kuntoilublogien saralla, että tammikuussa ei ole kauheasti kerrottavaa. Ainakin omassa Feedly:n kuntoilublogi feedissä on kovin paljon hiljaisempaa kuin muina kuukausina. Ehkä tammikuu on sellaista perustreenauksen aikaa ja siitä ei ole kovin paljoa kenelläkään sanottavaa.

Oma tammikuu on sujunut kaikin puolin hyvin. Parin päivän nuhan kävin läpi, mutta sekin osui lepoviikolle, joten se ei tehnyt mitään lovea suunnitelmiin. Treenaaminen on ollut peruspuurtamista, suksilla olen koittanut mennä hiljaa, juosten olen välillä pitänyt vähän vauhtiakin ja viikkoja olen piristänyt suliksella.

Juoksua on tullut muutama kerta joka viikolle ja vaikka tosi pitkät lenkit ovatkin puuttuneet ohjelmasta, niin on kilometrejä kertynyt jo 70. Se on yli puolet enemmän kuin viime vuonna tammikuussa ja tammikuuta on vielä jäljelläkin. Muutaman kovemman mäkivetotreenin olen tehnyt ja tulokset on vähän parempia kuin syksyllä samoissa mäissä. Juoksukunto on siis menossa oikeaan suuntaan.

Iänikuinen ongelma itsellä juoksun kanssa on tuo paino. Sitä vaan on vähän liikaa, jos kesällä haluaisi juosta kovaa. Viitisen kiloa jos saisi pois, niin se helpottaisi tavoitteiden saavuttamista kummasti. Ei jaksaisi stressata painosta, mutta minulla se ei kyllä vahingossa tipu. Niin hyvässä kuin pahassa, niin mun kroppa tuntuu ottavan energiaa vastaan jo pelkästä lasten karkkipussin katselusta. Tuntuu, että syön tosi terveellisesti, mutta vaaka ei vaan ole samaa mieltä. Ehkä hyvän hylkeen tapaisesti se on vaan talvirasvaa, joka suojaa kylmältä ja sulaa sitten kesäksi pois.

Hiihto on keskittynyt perinteiseen ja aika paljon olen myös tasuria työnnellyt. Hiihtomahdollisuudet kun on rajoittunut Leppävaaraan ja Oittaalle, niin aika rankkoja latuja on saanut kierrellä. Talvelle hiihtoa on kertynyt 160 kilometriä. Vain yhden lenkin olen mennyt luistellen, muut pertsalla.

Jos vaan tällä tavalla pysyy terveenä ja jaksaa treenata niin hyvä tästä vuodesta tulee. Huomenna taas lenkkaria jalkaa ja lisäämään juoksukilometrejä.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

2. tammikuuta 2015

Yhteenveto vuoden 2014 kuntoilusta

Vuoden 2013 sairastelujen jälkeen vuodelle 2014 oli aika maltilliset tavoitteet. Tavoitteena oli opetella treenaamaan hiljempaa ja nostaa treenimäärää. Lisäksi oli tavoitteena saada ensimmäinen seikkailu-urheilu kokeilu.

Tavoitteisiin nähden vuosi onnistui erinomaisesti. Pysyin todella hyvin terveenä koko vuoden. Sairaspäiviä tai treeninväliinjättämispäiviä tuli koko vuonna yhteensä 21. Edellisvuoden katastrofaaliseen 85 päivään, ollaan aika paljon paremmassa jamassa. Yleisesti ottaen koen että opin treenaamaan selvästi hitaampaa kuin ennen. Yhtenä selkeänä parannuksena oli sauvakävelyn lisääntynyt määrä. Ainakin minulle se sopii erityisen hyvin peruskuntotreeniksi.

Kaikki blogia edes vähän seuranneet ovatkin jo varmaan kyllästymiseen asti kuulleet, että seikkailu-urheilukokemuksetkin avautuivat Endurance Questissa. Ensi vuoden jatkotkin on jo bookattu.

Treenimäärät

Koko vuodelle treeniä tuli 246 tuntia. Tämä on suurin määrä ainakin viimeiseen viiteen vuoteen. Vaikka tuo ei nyt kauhean suuri, niin perheellisenä ja työssäkäyvänä pidän määrää ihan hyvänä. Ehkä täydellisenä vuotena ja kun lapset kasvavat vähän isommiksi voi alkaa haaveilla yli 300 tunnin määristä. Nyt ainakin tuntuu, että tuollainen treenaaminen veisi liikaa aikaa lapsilta ja vaimolta.

Lajikohtaisesti treenit jakautuivat aika moneen lajiin. Itselle merkintöjä tuli 24 eri lajiin, toki 8 niistä vain 1 kerran. Ihan suoraan treenimäärinä eri lajeille vuosi näytti tältä:
  1. Juoksu 66 kertaa, 64 h, 567,6 km
  2. Maastopyöräily 25 kertaa, 48 h, 724,3 km
  3. Sulkapallo 22 kertaa, 23 h
  4. Pyöräily 19 kertaa, 27 h, 651,6 km
  5. Hiihto 18 kertaa, 22 h, 214,5 km
  6. Sauvakävely 17 kertaa, 22 h, 140,1 km
  7. Seikkailu-Urheilu 1 kerta, 8 h
  8. Suunnistus 5 kertaa, 7 h, 35,3 km
  9. Uinti 8 kertaa, 5,5 h, 9 km
  10. Melonta 3 kertaa, 4 h, 25,2 km
Prosentuaalisesti kokonaisuus jakautui näin:


Tuohon jakaumaan ja treenien monipuolisuuteen pitää olla kyllä tyytyväinen. Tänäkään vuonna minulla ei ollut vamman vammaan. Yhden kerran jätin juoksutreenin väliin kun akillesjänteenseutu oli lihasherkkänä, mutta sekin meni nopeasti ohi. Itselle tuo monipuolisuus pitää mielenkiinnon yllä. Vaikka juoksu näyttää näyttelevän isoa osaa tuossa kaaviossa, niin sekin oikeasti jakaantuu noin kahtia maastojuoksuun ja muuhun juoksuun.

Jos haluaisi parantaa tuloksia pitäisi varmaan keskittyä enemmän tiettyihin lajeihin. Kuitenkin pääasia on itsensä kunnossa pitäminen, joten jatkan jatkossakin monipuolisella linjalla. Juoksua pitää ehkä lisätä hieman ensi vuoden juoksutavoitteiden takia.

Yhteenveto blogista


Useana vuonna olen tehnyt erikseen vielä yhteenvedot blogikirjoittelusta, mutta teen tällä kertaa sen nyt tähän samaan energiaa säästääkseni. Kirjoittelu on pysynyt aiemmalla tasolla. Olen vähän huono kirjoittamaan perustreenauksesta, se kun on perustreenausta. Ennemmin pitää olla jotain sanottavaa ennen kuin jaksan kirjoittaa.

Vuoden viisi suosituinta postausta blogissa olivat:

  1. Raportti Endurance Questista 26.7.2014 - Team Hylkeet (Kuntosarja)
  2. Uusi vuosi, uudet treenikujeet - määrää hyvin hyvin hitaasti ja välillä täysiä
  3. Kokemuksia Garmin Fenix 2 mittarista
  4. Jämi 84 MTB Raportti
  5. Idioottina pimeässä metsässä
Kokonaisuudessaan blogin lukijamäärät ovat hitaasti koko ajan kasvaneet. Se tuntuu ihan kivalta, vaikka itselleni tätä lähinnä kirjoittelenkin. Blogi on kävijämäärissä noussut jo lähelle toista enemmän työelämääni liittyvää englanninkielistä Web Wanderer blogiani, jota olen kuitenkin kirjoittanut paljon pidempään. Kolmas blogini Toisaalta, on jäänyt vähälle huomiolle. Siihen haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta aika on valitettavan rajallista.

Näillä ajatuksillä kohti uutta treenivuotta. Tavoitteet ovat hyvin selkeät: kaikille juoksumatkoille uusi ennätys ja Lost in Kajaani kunnialla läpi. Suorittamiseen tarvitaan vähän painon pudotusta, paljon juoksutreeniä ja terveenä pysymistä. Enää ei tarvi kuin suorittaa.



Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen