22. toukokuuta 2015

Suunnistuskauden avaus ja hyvää perustreenausta

Kevään ongelmat tuli onneksi selätettyä. Salpaus-Rogaining jotenkin avasi vähän paikkoja ja sen jälkeen treenaus on taas maistunut. Toki määrät ovat pysyneet kohtuullisena, mutta ihan tyytyväinen olen omaan suorittamiseen.

Suurimpana haasteena kesän juoksutavoitteiden onnistuneelle suorittamiselle taitaa olla tämän kesän muoti-ilmiö dadbod. Vuosia tämän trendin aallon harjalla olleena, nyt kun kun se vihdoin on noussut yleisön suosioon, niin ei siitä viitsi itsekään luopua. Juoksemisen kannalta dadbodin vaatimat pienet ylimääräiset jenkkakahvat kuitenkin aiheuttavat pientä hidastumista tuossa juoksunopeudessa.

Viimeiset pari kuukautta on nyt tehty peruskuntotreeniä ja pohjat on kohtuu hyvät. Nyt alkukesästä onkin tarkoitus hyökätä eri juoksuennätysten kimppuun. Suurin osa tavoitteista tuntuu vähän kovilta juuri tällä hetkellä. Joka tapauksessa olisi tyhmää olla yrittämättä parantaa niitä. Ja tuleepahan taas realismia itselle missä juoksemisen suhteen mennään.

Suunnistuskauden avaus


Kävin avaamassa viime tiistaina suunnistuskauden Espoorasteilla. Olin alun perin ajatellut juosta vain C-radan, mutta se oli niin lyhyt, että päädyin B-rataan. Serenan rastipisteet yllättivät kyllä totaalisesti. Rastit olivat todella vaikeita ja niitä ei meinannut nähdä yhtään ennakkoon. Vasta 5-10 metriä ennen rastia sai rastin näkyviin. Suunnistuskauden avaukseksi vähän turhan haastavaa minulle.

Latasin oman kulkuni ja rakensin radan rastit.fi palveluun. Halusin vielä siihen päälle kokeilla nauhoitusta screeniltä, joten tässä koko kokonaisuus nähtävillä:



Videosta näkee hyvin mun ekan rastin haahuilun ja 6-7 välin hölmöilyn. Rastille 11 oli oma suunta täysin hyvä, mutta näin muita oikealla ja päätin mennä sinne. Ei vaan luotto omaan tekemiseen riittänyt. Rastille 12 otin ilmeisesti suunnan huonosti ja menin koko ajan vähän harhaan.

Suunnistus on kyllä erityisen hauskaa ja pitää koittaa ehtiä mahdollisimman monille rasteille tämän kesän aikana. Kesäkuun alussa odottaa vähän lisää lomailua, joten rastien käynti saattaa jäädä enemmän loppukesälle, mutta ehdottomasti sinne pitää päästä.


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

3. toukokuuta 2015

Kisaraportti: Salpaus-Rogaining 4h MTB sarja 2.5.2015

Kuukausi taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sen verran olen kuitenkin kevään ongelmien jälkeen kuntoon päässyt, että Salpaus-Rogainingissa tuli ensimmäisen kerran kokeiltua rogainingiakin. Sarjana oli 4 tunnin maastopyörä eli ihan puhdasta rogainingia ei vielä päässyt koestamaan. Pariksi löytyi kauan tuntemani ystävä lahden seudulta. Hänelläkään ei ollut kokemusta asiasta, joten aika noviiseina mentiin.

Suunnitteluvaihe


Noin 10:20 saatiin kartta käteen Kalkkisten Koululla Asikkalan lähistöllä. Koulu oli pieni kyläkoulu ja tilaa sisällä ei ollut meille asti. Painuimmekin autoon suunnittelemaan. Kartta oli aika iso ja vaihtoehtoja oli paljon.

Aika nopeasti suunnitelma kuitenkin hahmottui. Särkijärven seudulla (alhaalla vasemmalla) oli tarjolla rasteja, joissa pyörällä pääsi kohtuullisen lähelle. Sinne sai myös rakennettua pienen kierron, jotta edestakaisin menoa pystyi välttämään.

Toiseksi lenkiksi valitsimme Kalkkisten kanavan seudun. Sen haasteena oli edestakaisin meneminen, mutta siellä oli tarjolla kuitenkin paljon pisteitä ja tiet näyttivät kartan mukaan aika isoilta. Se lienee ollut oikea valinta, sillä siellä tuntuivat olevan kaikki muutkin.

Suunnitteluvaiheen haasteena oli rastivälien arviointi. Oli todella vaikeaa arvioida kuinka kauan missäkin rastivälissä menee. Asia jota ei osattu ottaa huomioon, oli aika joka menee rastin ottamiseen. Jos pyörältä pitää lähteä 200 metriä metsään, niin siinä menee aikaa aika paljon suhteessa siihen että ajaa tuon saman ajan johonkin suuntaan.

Teimme karttaamme ja reittiimme muutamia tarkistuspisteitä missä katsoimme aikataulua. Sen lisäksi valitsimme muutaman lisärastin, joilla pystyimme vähän koordinoimaan ajankäyttöämme. Tämä onnistui ihan kohtuullisesti. Vieläkin enemmän pitää seuraavissa kisoissa näitä vaihtoehtoja ja tarkistuspisteitä ehkä olla.

Toteutus


Aloitimme siis Särkijärven alalenkiltä. Jo ensimmäisesssä risteyksessä meinasi tulla eka pummi, kun ei oltu parini kanssa ihan samaa mieltä kartasta. Onneksi pienen neuvottelun jälkeen pääsimme oikealle uralle ja kohti ensimmäistä rastia.


Epäonneksemme ensimmäiselle rastille (75) menevä tie oli todella huonossa kunnossa. Karttaan se oli merkitty ihan isona, mutta todellisuudessa se oli mutaista metsäautotietä. Rasti saatiin kuitenkin kunnialla löydettyä ja matka jatkui. Olimme riskillä suunnitelleen 75-85 siirtymän pellon reunan ja pikkupolkujen kautta ja riski vähän kostautui. Rämmimme ja ajoimme mudassa ja menetimme suunnitelmaan suhteessa yli 10 minuuttia aikaa.

85, 54 ja 81 löytyivät aika helposti. 54 oli tosin vähän syvemmällä metsässä kuin olimme ajatelleet, mutta rastit onneksi oli aika selkeitä. Rastia 65 jouduimme vähän etsimään, mutta ehkäpä minuutin nopeammin sen olisi voinut löytää, ei enempää. 43 oli suoalueen lähellä ja siellä onnistuimme vähän kastelemaan kenkiämme, joka pikkaisen haittasi loppumatkasta.

Särkijärven jäljiltä olimme noin 25 minuuttia jäljessä aikataulusta. Kalkkisten kanavalla oli kuitenkin tarjolla 104 pistettä, joten päätimme pitäytyä suunnitelmassa ja suunnata sinne.

Rastille 104 mennessä sattuikin se kisan ainoa pummi. 104:lle tultaessa oli pitkä siirtymä, lähes 45 minuuttia ja jotenkin keskittyminen siinä vähän herpaantui. Kanavan ylityksen jälkeen tuli paljon pieniä risteyksiä ja ajauduimmekin vahingossa 33:sen haaraan. Huomasimme noin 500 metriä 33 jälkeen olevamme siinä haarassa ja käännyimme takaisin ja otimme 33:sen matkaamme. Pummi siis tapahtui, mutta onneksi maksimissaan 5 minuuttia.

Sieltä suuntasimme 104:selle joka oli ainoa rasti johon pyörällä pääsi perille asti. Sieltä pikaisesti 24:selle ja matka takaisinpäin alkoi.

Kävimme matkalla hakemassa 76:sen suunnitellusti, mutta 93:sen jätimme ajanpuutteen vuoksi hakematta. Sen sijaan suuntasimme 62:selle joka oli kotimatkan varrella.

Maaliin saavuimme ajassa 3:44, eli aikaa jäi vartin verran käyttämättä. Kunnianhimoisemmalla suorittamisella olisi tuolle 15 minuutille varmasti löytynyt joku rasti, mutta ensikertalaisena halusimme varmistaa onnistuneen suorituksen ja välttää aikasakot. Jokaisesta myöhästymisminuutista oli tarjolla 10 pistettä sakkoa.

Kasaan saimme yhteensä 660 pistettä ja lopputuloksissa olimme 20/33. Ihan kohtuullinen suoritus. Voittaja sai 950 pistettä ja kymmenennet 780 pistettä. Aika paljon olisi pitänyt siis suunnitella ja toteuttaa lisää pisteitä jotta kympin sakkiin olisi päästy.

Suunnitelman ja toteuman erotus ei ollut kuitenkaan niin huono kuin alkuun ajattelimme. Särkijärven kierroksella tuhlautui aikaa, mutta toisaalta Kalkkisten kanavan kierroksella suoritimme nopeammin kuin suunnittelimme.

Ainakin tuolla pitkällä siirtymällä (104:selle) olisi voinut jalalla koittaa ottaa kiinni syntynyttä eroa, mutta ei haluttu vetää itteämme ihan jojoon. Lopussa alkoikin jo vähän painaa, joten ihan hyvä että ei liikaa urheiltu tuolla välilläkään.

Spekulaatiot

Jälkikäteen on helppo sanoa, että alkureittiä olisi voinut suunnitella toisinkin. Tosiasiassa en kyllä näe skenaariota, että olisi uskallettu lähteä tuota toisinkaan suunnittelemaan. Suunnitelma oli hyvä, tiestössä kävi vaan huono tuuri.

Jalalla ei oltu läheskään nopeimpien joukossa, mutta silti saatiin kasaan kohtuu määrä pisteitä. Se kertoo, että hyvä reitti muodostettiin ja toteutuskin oli hyvää suhteessa kuntoon.

Jos nyt oikein haluaa spekuloidan, niin jätimme suosiolla 31 välistä, vaikka se olisikin ollut vain kilometrin lisälenkin päässä. Se sijaitsi korkealla pässinvuorella ja siitä sai vain 31 pistettä. Jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut ihan mahdollinen haettava silti. Sama koskee 91:stä. Se poikkeaa reitiltä kilometrin verran, mutta olisi ollut hyvin vaikea kulkuista maastoa. Sellaisessa saattaa mennä vaikka kuinka kauan.

Vaikea on spekuloida kauheesti enempää. Mahdollisuuksia olisi ollut lähellä reittiä monia, mutta mitään helppoa ei jätetty hakematta. Lisäksi suorittamisessa ei jäänyt kauheasti jossiteltavaa, muuta kuin 15 minuutin luppoajan suhteen. Sitä olisi voinut hyödyntää jotenkin.

Kuva Salpaus-Rogaining sivulta.

Yhteenveto

Tykkäsin lajista kyllä kovasti. Suunnistuksen lisäksi tähän kuului se suunnitteluvaihe, joka on mun kaltaiselle ihmiselle ainakin tosi kiva lisä. Sai miettiä, arvioida ja spekuloida jo etukäteen.

Suunnistaminen ei missään nimessä ollut niin haastavaa kuin oikeassa suunnistuksessa. Toki mittakaavakin on suurempi, joten niin tarkkaa suunnistusta ei millään voisikaan olla.

Pyörämallinen rogaining myös sopi, koska siinä tapahtui enemmän kuin juoksumallisessa. Uskon että jalkaisin tehtävässä rogainingissa reittisuunnittelu olisi vielä tärkeämpää, koska välimatkat on pidempiä ja maasto vaikuttaa enemmän etenemiseen. Pyörällä tiet ovat paljon nopeampia kuin metsä, mutta jalkaisin ero ei ole niin suuri.

Ehdottomasti haluan joskus vielä kokea jalkaisin rogainingia. Silloin varmaan 6-12 sarja olisi varmaan järkevä aloitus. 3 tunnista tulee sellaista hätäilyä vaan.

Hauska aspekti rogainingin lopussa on se, että siinä ei ole pakosti kiire. Kaikissa muissa lajeissa lopussa laitetaan kaikki peliin. Tällä kertaa meillä jäi aikaa tulla normivauhdilla maaliin. Se oli vaihteeksi ihan hauskaa.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen